Syyskokouksen antia

Resonanssille valittiin 20.11. yhdistyksen syyskokouksessa uusi hallitus. Onnittelut uudelle hallitukselle!

Uusi hallitus on siitä poikkeuksellinen, että ensimmäistä kertaa Resonanssin historiassa meillä on naisoletettujen enemmistö, sillä hallitukseen päätyi edellisestä hallituksesta Tuuli Tervala, Tuuli Lehmusjärvi sekä Linnea Keltanen. Lisäksi uusina ensimmäisen vuoden opiskelijoista hallitukseen valittiin Alena Markelova, Anniina Kinnunen, Ronja Öhrnberg. Myös uutena hallitukseen valittiin kolmannen vuoden opiskelija Antti Pirttikoski.

Hallituksen puheenjohtajaksi valittiin odotetusti tämän vuoden varapuheenjohtaja Miika Rasola. Hallituksen sihteerinä toimii toisen vuoden opiskelija Santeri Paajanen ja taloudenhoitajana toisen vuoden opiskelija Peetu Ihalainen.

Hallituksessa tapahtuu sukupolvenvaihdos, sillä peräti kuusi kymmenestä hallituksen jäsenestä on uusia Resonanssin hallituksessa ja heistä kolme on ensimmäisen vuoden opiskelijoita, kaksi toisen vuoden opiskelijoita ja yksi kolmannen vuoden opiskelija. Neljännen vuoden opiskelijoita hallituksessa edustaa hallituksen puheenjohtaja Miika Rasola.

Yhdistyksen kokouksessa Tuuli Tervala, Tuuli Lehmusjärvi ja Linnea Keltanen ilmaisivat kiinnostuksensa Resonanssin varapuheenjohtajuudesta, joka välillisesti tarkoittaa mahdollisesta kiinnostuksesta puheenjohtajan työhön vuoden kuluttua. Voi siis hyvin olla, että Resonanssiin saadaan vuoden kuluttua ensimmäinen naispuheenjohtaja vuosiin.

Syyskokouksessa tulevan hallituksen puheenjohtaja Miika Rasola mainitsi yritysyhteistyön olevan tärkeä prioriteetti ensi vuonna. Kokouksessa muistutettiin myös Resonanssin tulevasta jättitapahtumasta ICPS:stä (International Conference of Physics Students), joka rantautuu Helsinkiin ensi vuoden elokuussa.

Maailma muuttu, niin Maputkin – opetusvallankumous jatkuu

Matemaattiset apuneuvot eli tuttavallisemmin Maput jakautuivat tänä vuonna kolmeen viiden opintopisteen kokonaisuuteen. Kurssien rakenteellisen uudistamisen lisäksi niiden sisältöihin on tehty muutoksia ja kursseille on tuotu sähköisesti tarkastettavia stack-tehtäviä. Mapuja luennoivat tänä vuonna Szabolcs Galambosi (Mapu I) ja Kimmo Tuominen (Mapu II ja III).

Kurssien jakamisella kolmeen osaan tavoitellaan parempaa lineaarialgebran osaamista, sillä Mapu III keskittyy lineaarialgebraan ja matriiseihin. Toinen suuri muutos kursseilla on sähköisten automaattisesti tarkastettavien stack-tehtävien tuominen kursseille. Stack-tehtävät korvaavat entiset extempore-harjoitukset, ja niitä ratkotaan joko omalla ajalla tai erikseen niille varatuissa pajatilaisuuksissa. Stack-tehtävien etuna on välitön palaute tehtävän onnistumisesta, ja tehtäviä voi yrittää ratkaista niin monta kertaa kuin haluaa, kunnes ne menevät oikein. Tehtäviä voidaan käyttää myös muilla kursseilla laskareihin valmistavina tehtävinä. Tehtävien avulla voidaan kerrata tarvittavat matemaattiset apuvälineet, joiden edellisestä käytöstä on saattanut kulua pidempi aika. Tällaisessa käytössä tehtävät ovat jo kokeilussa kurssilla Analyyttinen mekaniikka.

Kolmantena uudistuksena Mapu III:lla kokeillaan myös lyhyitä videoluentoja. Näillä, kuten sähköisillä tehtävilläkään, ei ole tarkoitus toimia kontaktiopetuksen korvikkeena – vaan ideana on tarjota vaihtoehtoisia opetusmateriaaleja tukemaan erilaisia oppijoita.

Mapujen lisäksi myös Tieteellinen laskenta I (Tila I) on kokenut uudistuksen, ja sinne on tuotu tietojenkäsittelytytieteen kursseilta tuttu TMC (test my code) -tarkistusohjelma. Kurssin ohjelmointiharjoitukset tehdään tästä lähtien pythonilla. Aiemmin harjoitukset on saanut tehdä joko pythonilla tai matlabilla.

Haastattelimme yliopistonlehtori Kimmo Tuomista, joka on ollut mukana toteuttamassa Mapujen uudistamista. Koko haastattelu löytyy alta.

Koko haastattelu

Maput jakautuvat kolmeen, mitä tällä tavoitellaan?

Lineaarialgebra on vanhanmallisissa kursseissa jäänyt Mapu II:lla aivan kurssin loppuun vaikka merkitys aineopinnoissa on kuitenkin suuri. Uudistuksen ansiosta lineaarialgebraa ehditään käydä enemmän ja uusi Mapu III onkin pääasiassa lineaarialgebraa. Sisältö on olennaisesti sama, painotus hieman muuttuu ja kolmeen osaan jakaminen antaa enemmän liikkumatilaa luennoitsijalle, eikä opiskelijalle toivottavasti tule niin hektinen olo vauhdin suhteen.

Mitkä ovat Mapu-kurssien tavoitteet? Mitä taitoja opiskelijan pitäisi kunkin kurssin jälkeen hallita? Ovatko nämä taidot tarpeellisia/käyttökelpoisia tulevissa opinnoissa ja kuinka pian oppimaansa pääsee soveltamaan?

Mapu I:lla tavoitteena on oppia käyttämään vektoreita, sarjoja, yhden muuttujan differentiaalilaskentaa, integraalilaskennan metodologiaa kuten sijoittamista ja osittaisintegrointia, osamurtohajotelmia ja lisäksi rutiinikehitetään muuta matemaattista työkalupakkia. Näitä pääsee suoraan soveltamaan Vuorovaikutukset ja kappaleet -kurssilla. Monet asiat ovat jo lukiosta tuttuja, mutta uusia menetelmiäkin opitaan.

Mapu II:lla päätavoite on tavallisten 1. ja 2. kertaluvun differentiaaliyhtälöiden ratkaiseminen. Kurssilla aloitetaan myös “nablaaminen” eli vektoridifferentiaalilaskenta, jota jatketaan Mapu III:lla. Lisäksi kurssilla käsitellään kompleksilukuja. Vektorianalyysiä ja differentiaaliyhtälöiden ratkaisua pääsee soveltamaan heti peruskursseilla.

Mapu III:n tärkeimmät aiheet ovat nimenomaan lineaarialgebra ja matriisit. Nämä tähtäävät pääasiassa aineopintoihin ja esimerkiksi analyyttisellä mekaniikalla toisen vuoden ensimmäisessä periodissa nämä ovat jo välttämättömiä.

Onko pelkoa että lineaarialgebra ehtii unohtua ennen aineopintoja?

Luotetaan siihen, että kun tuotetaan hyviä materiaaleja, niin niiden avulla voidaan kerrata. Analyyttisellä mekaniikalla kokeillaan myös systeemiä, jossa viikon alussa on aina matemaattisten apuneuvojen kertaustehtäviä ennen viikon luentoja. Nämä tehtävät toteutetaan stack-tehtävinä.

Onko Mapuille (ja erityisesti Mapu III:lle) ajateltu numeriikkaa?

Asia on vielä vähän auki. Tieteellinen laskenta I on myös kokenut uudistuksen. Ohjelmointiin tulee TMC (test my code) ja kieleksi on valittu python. Toivotaan, että pieniä ohjelmointi-/numeriikkaharjoituksia voitaisiin Mapuilla käyttää, tosin tämä riippuu jonkin verran Tila I:stä. Pitkällä tähtäimellä numeriikan lisääminen on varmastikin tavoite laajemminkin muillakin peruskursseilla, jolloin saataisiin kursseille myös tietokoneavusteista ongelmanratkaisua. Tämä on luonnollinen kehityssuunta uusien työvälineiden kuten fuksiläppärien myötä.

Kuinka paljon muiden peruskurssien kanssa on tehty yhteistyötä päällekkäisyyksien (saman asian opettaminen useaan kertaan) välttämiseksi? Koetaanko päällekkäisyys ylipäätään ongelmana nykyisessä opetuksessa?

Mapujen ja peruskurssien suhteen mietitään, mitkä asiat ovat tärkeitä peruskurssien aikataulun puitteissa, ja tämä vaikuttaa Mapun aikatauluun. Overlap ei sinänsä ole ongelma, vaan kerroksellisuus voi olla oppimisen kannalta hyvästä – kunhan ei tapahdu sitä, että sama kurssi vedetään uudestaan tuomatta mitään uutta siihen.

Kursseilla kokeillaan myös sähköisiä stack-tehtäviä

Kerro lyhyesti, mikä on stack ja miten sen käyttöön päädyttiin?

Matikan laitoksella oli hyviä kokemuksia. Aallossa stack on myös ollut laajasti käytössä jopa fysiikan kursseilla. Stack on käytössä myös monissa maamme yliopistoissa sekä joissain ammattikorkeakoulun aloilla. Aallon luennoitsijoitten kanssa on keskusteltu stackin käytöstä, osa käyttää stackia, osa ei. Yksi syy, miksi stackiin päädyttiin, oli opiskelijoiden toive saada välitöntä palautetta tehtävistä (kuten Ohjelmoinnin perusteet -kurssilla), ja stackilla on pyritty vastaamaan tähän toiveeseen. Yliopistolta saatiin rahoitusta digitalisaation edistämiseen ja Mapu koettiin hyväksi monia koskettavaksi pilottikokonaisuudeksi. Jos Mapuille saadaan hyvä käytäntö, sitä on helppo levittää eteenpäin ja opiskelijat osaavat ehkä palautteessa tätä myöhemmin vaatiakin.

Stack = System for Teaching and Assessment using a Computer algebra Kernel, on ollut matikan laitoksella käytössä jo aikaisemmin. Lyhyesti idea on se, että toteutetaan tietokoneella paljon valmiita tehtäviä, joissa on mukana satunnaiselementti, eli laskujen kertoimet ja vastausten yksityiskohdat vaihtelevat. Opettaja valitsee poolista tehtäväsetin ja laittaa ne Moodleen auki. Moodlessa opiskelija voi käydä tietyn ajan puitteissa tekemässä annetut tehtävät. Jos tehtävä menee pieleen, voi sitä yrittää heti uudestaan. Peruspointti on antaa vastaus tehtävään, ja ohjelma kertoo saman tien miten meni ja antaa palautetta. Ohjelma voi esimerkiksi kommentoida, muistitko integroimisvakion. Jos tehtävässä on a-, b- ja c-kohdat, jotka riippuvat toisistaan, a-kohdan mennessä väärin voi tehtävää silti jatkaa, sillä tarkistusautomaatti laskee a-kohtaan annetun vastauksen perusteella mitä b-ja c-kohtiin pitäisi vastata. Kaikkiin tehtäviin on myös malliratkaisut, jotka saa näkyviin, jos ei kertakaikkiaan meinaa päästä jyvälle siitä, mitä pitää tehdä.

Onko joka opiskelijalle oma tehtävä?

Esim a-bx^c, jokaiselle voi tulla eri kertoimet. Tämä ohjaa yhteistyössäkin oikeaan suuntaan, eli mietitään, miten ongelma ratkaistaan, eikä mikä on ratkaisu, koska kaikilla voi olla eri tulos.

Millainen rooli stack-tehtävillä on kurssilla? Korvaavatko ne perinteisiä paperilaskareita vai ovatko ne erilaisessa roolissa?

Tämänhetkinen näkemys on, että vanhat extempore-tehtävät korvataan näillä stack-tehtävillä. Tämän lisäksi edelleen on normaalit paperilaskuharjoitukset.

Onko työmäärä kursseilla edelleen sama:
Tehtävien lukumäärä on aika lailla sama paperilaskareissa. Extempore-tilaisuudet pysyvät kurssilla, mutta niissä on tarkoitus assarien auttaessa tehdä stack-tehtäviä vanhanmallisten extemporeitten sijaan. Tarkoitus on, että stack-tilaisuuksissa (extemporet) ei lasketa paperilaskareita vaan ne on tiukasti varattu stack-tehtäviin.

Laskupajatyyppisen toiminnan rooli korostuu ja viikottainen luentomäärä laskee yhteen kertaan viikossa. Sama asiamäärä venytettiin kolmeen periodiin, joten päädyttiin siihen, että ei haluta vähentää harjoitusten määrää, mutta tiputettiin luentojen määrää yhteen kertaan viikossa.

Kurssin aikataulutus noudattaa rakennetta: viikon alussa luentokerta, sitten seuraavana päivänä stack-tilaisuudet ja loppuviikosta laskupajat. Kokeillaan myös sitä, että kotilaskut palautetaan skannattuina sähköisesti Moodleen, jossa ne pisteytetään ja kommentoidaan. Jos on jäänyt jotain epäselvää, niin assareilta voi vielä kysyä myöhemmin tarkennuksia.

Uskotko, että opetuksen sähköistämisestä voidaan saada tehokasta apua opetukseen?

Vakaasti uskotaan, että tämä oikein ja järkevästi toteutettuna tarjoaa hyviä mahdollisuuksia parantaa oppimistuloksia. Esim kurssin lopulla voidaan avata vanhat stack-tehtävät, joiden avulla voi kerrata tenttiin. Pyrkimys on tarjota erilaisia mahdollisuuksia erilaisille oppijoille.

Tämä ei ole vastakkaista yhteisöllisyydelle ja sosiaalisuudelle – eikä näiden väheneminen ole uudistusten tarkoitus. Kontaktiopetuksesta ei olla luopumassa vaan toivotaan, että ihmiset tekisivät stack-tehtäviä täällä Kumpulassa. Suositellaan vahvasti porukassa tekemistä. Myöskään sitä ei olla rajoittamassa, kuinka monella laskupajavuorolla opiskelija saa käydä. Hän voi osallistua ainoastaan omalla pajavuorollaan, mutta sallittua on myös käydä vaikka kaikilla vuoroilla.

Matematiikan puolella stackissa on ollut tehtäviä, joihin on koodattu väärä vastaus, jolloin tehtävän palauttaminen on mahdotonta. Tämä on erityisen ärsyttävää, jos tehtävätyyppi on sellainen, jossa vääristä vastauksista vähenee pisteitä. Miten tällaisiin ongelmatilanteisiin on varauduttu? (Esim. Onko jokin aktiivinen keskustelualue, jossa ongelmiin voitaisiin puuttua melko nopeastikin?)

Hyvä pointti. Ongelma on tiedossa, sillä olemme keskustelleen stackin mahdollisista ongelmista matikan laitoksen kanssa. Kaksi palkattua henkilöä on tehnyt tehtäviä ja niitä on koeajettu ja ristiintarkistettu. Tehtäviä on käyty läpi ja paljon bugeja on korjattu. Nyt kun tehtäviä jo ladataan Moodleen, ne käydään vielä uudestaan läpi. Stack-työläiset jatkavat myös kurssien aikana assareina ja stack-tukihenkilöinä. Virheitä tehtävistä ei voi ikinä täysin poistaa. Jos virheestä aiheutuu opiskelijalle haittaa, se täytyy tietenkin korjata. Olisi myös hyvä olla olemassa aktiivinen keskustelualue, jossa ongelmia voisi ilmoittaa. Kokemus Moodlen keskustelualueista on, että ne ovat hankalia ja tyypillisesti keskustelu niilla on aika hiljaista ja harvinaista. Yksi vaihtoehto on Presemo (klikkerikysymysten käyttöön tarkoitettu ohjelma), jossa on anonyymi chatti-ikkuna. Moodle-sivu on liian kömpelö ja raskas login-prosesseineen ja sivustolla navigointeineen. Tietysti 200 henkilön massakurssilla tarvitsee olla soveltuva systeemi, ja presemo voisi toimia tähän paremmin kuin Facebookin tai WhatsAppin tyyppiset ohjelmat.

Tuleeko uudistuksista mieleen vielä muuta mainittavaa?

Inkeri Kontro on ollut mukana toteuttamassa stack-tehtäviä myös Vuorovaikutukset ja kappaleet-kurssille. Toivotaan, että uudistaminen jatkuisi muuallakin, ja opiskelijoilta tuleva palaute on tässä tärkeässä roolissa.

Alkuperäinen dikiloikkahan oli tehdä Mapuille stack-tehtäviä ja tuoda Tilalle TMC-tarkistusjärjestelmä, mutta tämän lisäksi saatiin tehtyä vielä VuKaan ja Analyyttiseen mekaniikkaan omat stack-tehtävänsä.

Mapu III:lle on tulossa myös videoklippejä eli lyhyitä maksimissaan kuuden minuutin videoita, jotka käsittelevät yksittäisiä teoriapalikoita esimerkkilaskulla varustettuna. Videoita voi sitten haluamassaan järjestyksessä ja haluamaansa aikaan hyödyntää. Tämä voisi auttaa myös omaan tahtiin suorittamista, kun olisi muitakin mahdollisuuksia kuin “lue kirja ja mene tenttiin”. Nämä voisivat osaltaan motivoida ja ryhdistää tätä itsenäistäkin opiskelua.

Mistä löytyi aikaa tehdä näitä luentoja?

Nämä hankittiin ulkopuolelta. Tekemässä oli vanhoja opiskelijoita, jotka ovat olleet sähköisten oppimisympäristöjen kanssa tekemisissä ja halusivat toteuttaa tällaisen projektin.

Jos videot toimivat hyvin, asiaa pitäisi voimakkaasti ajaa, jotta niitä saataisiin enemmän. Ja painotettakoon vielä, että videoita ei ole tarkoitus tehdä kontaktiopetuksen korvikkeeksi vaan valmistautumis- ja kertausmateriaaliksi. Tällaisesta on paljon hyviä kokemuksia muista tiedekunnista ja maailmalta muista yliopistoista.

Jatkossa olisi tarkoitus, että Mapuilla ja muilla isoilla kursseilla aikaan saadut parannukset säilyisivät ja niitä saataisiin levitettyä ja vietyä eteenpäin myös muilla kursseilla. Tähän tietysti tarvitaan resursseja ja ylläpidon pitää olla aktiivista. Palaute on tärkeää ja opiskelijoiden kannattaakin olla äänessä, palautetta kyllä kuunnellaan.

Fyysikkojen kokemuksia Kumpulan Speksistä 2016

Tämän kevään aluilla Kumpulan Speksi järjesti suuren spektaakkelin jo toista kertaa Kumpulan historiassa. Jututimme muutamaa Speksiä järjestämässä ollutta henkilöä ja tässä on heidän kokemuksiaan Kumpulan Speksi 2016:sta.

————————————————————————————————————–

Varsin monella on hyvä käsitys suurimmasta osasta speksiin liittyvistä tehtävistä. Näyttelijät esittävät roolihahmoja, tanssijat koreografioita, bändi musiikkia, lavastajat luovat miljöön, puvustajat hahmot… Hommat ovat moninaisia, mutta yleensä hyvin selkeitä. Mitä tekee siis tuottaja? Tämä oli kysymys, jonka pääsin esittämään itselleni tammikuussa 2014.

Yleensä produktioissa tuottajan pääasiallisena tehtävänä on rahoituksen varmistaminen, ja sitä se on speksissäkin. Speksin yhteydessä tuottajan hommiin kuuluu paljon muutakin, kuten roudaamista, äänitekniikkaa ja roudaamista. Tuottajan on oltava jokapaikan höylä, joka pystyy tarvittaessa auttamaan missä vain asioissa tai hankkimaan jonkun tekemään sen.

Tähänastisessa elämässäni speksin tuottaminen (kahdesti) on ollut elämäni haastavin tehtävä. Joukkoon mahtuu hetkiä, jotka vaihtaisin mielelläni johonkin muuhun (esim. esityksen valomiehen peruuttaminen kolme viikkoa ennen esitystä). En silti kadu mitään, sillä olen kokemuksen aikana oppinut käsittämättömän paljon: organisointia, tapahtumanjärjestämistä, rahoitusta, markkinointia, pr-toimintaa… Toisena vuotena pääsin myös puheenjohtamaan järjestöä ja sitä myötä taistelemaan PRH:n kanssa, eli nyt taidan myös yhdistysten virallista hallintoa.

Hienointa speksin tekemisessä on kuitenkin ollut nähdä miten uskomattomia lahjakkuuksia Kumpulasta löytyy ja päästä etunenässä tekemään heidän kanssaan speksiä. Erityisesti on ollut mukava päästä tekemään normaalista ainejärjestötoiminnasta poikkeavia asioita ja fyysikkoporukoiden ulkopuolella, sillä mitään speksin kaltaista ei oltu Kumpulassa nähtykään ennen vuotta 2014. Voin siis hyvillä mielin ja työni tehneenä nyt eläköityä speksihommista ja toivottaa uusille tekijöille hauskoja hetkiä speksin parissa!

-Mika Väänänen, Tuottaja

—————————————————————————————————————-

Soitin koskettimia Kumpulan Speksissä vuonna 2014 ja sain kunnian tutustua huikean taitavaan ja monipuoliseen soittoporukkaan. Sitä ennen soitteluni olivat tapahtuneet mitä vaihtelevimmissa porukoissa, mutta päiden lukumäärä bändissä oli aina viiden pintaan. Tässä produktiossa pääsin soittamaan tuota henkilömäärää tuplasti isommassa bändissä ja se oli euforisen vapauttava kokemus. Yhtäkkiä kosketinsoittajan ei tarvinnutkaan huolehtia kaikesta ylimääräisestä. Jäi tilaa musiikin maustamiselle, kun perusmatskun hoiti muu bändi.

2014 produktion jälkeen bändi jäi ottamaan koppeja satunnaisista keikoista kesän aikana ja syksyllä 2015 uusi produktio — ”Panttivankileikki” — teki tulojaan. Halusin kokeilla siipiäni bändin johtamisessa ja lobbasin itseni rooliin.

Bändivastaavana pääsin itse vaikuttamaan kokonaisuuteen. Soittaja soittaa, mitä lapuissa lukee. Bändivastaava kirjoittaa laput. Vaihtoehtoisestihan liideri nakittaa jonkun muun transkriptaamaan, mutta nautin itse kyseisestä puuhasta, joten miksi ei. Biisejä lähdettiin rakentamaan lähdeteosta kunnioittaen. Bändi kuitenkin piti kiinni taiteellisista vapauksistaan ja esimerkiksi trumpetteja upotettiin biiseihin varsin liberaalisti.

Jossain itsenäisyyspäivän jälkimaiskutteluissa bändi avasi treeniksen bunkkerin oven ja astui ulos moikkaamaan muuta produktiota. Tanssijat ja näyttelijät olivat jo tietoisia, mitä odottaa. Siispä yhteistreeneissä hitsattiin kaikki yhteen. Jälleen kerran oli upeaa tarkistella, kun oma soitto saa tanssiporukan kehot liikkumaan.

Tulee tammikuu ja ensi-iltaan on vain muutamia päiviä. Esimmäiset treenipäivät keikkasalissa olivat melko kaoottisia, mutta bändille oli siunaantunut mitä upeimmat tarvikkeet. Kuten oikealta keikkapaikalta odottaa, Arabiasalista löytyi kaikkea, mitä pimeässä tarvitsee. Bändi saundasi upealta!

Ensi-ilta oli euforiaa. Täydelle Arabiasalille soittaminen liki puolen vuoden treenausperiodin jälkeen tuntui sydämenpohjassa asti. Yleisökin tuntui nauttivan, josta soittaja saa vain lisää energiaa ja tekosyyn vääntää nupit aina vaan kovemmalle.

Kokonaisuutena Speksi tarjoaa soittajalle monipuolisinta musiikin harrastusta. Musiikkiteatterissa ei riitä, että bändi soittaa yksin hyvin, kun bändi on vain yksi elin isompaa kokonaisuutta. Lopussa kuitenkin odottaa suuri palkinto, kunhan jaksaa ensin treenata hampaat irvessä.

-Akke Viitanen, Bändivastaava

—————————————————————————————————————-

En nähnyt Kumpulan ensimmäistä speksiä, mutta kuulin puhuttavan siitä ja minulle tuli tunne, että haluan seuraavaan mukaan. Alunperin minun piti lähteä mukaan speksin lavastustiimiin. Kuitenkin takaraivossa kutitti ajatus näyttelemisestä, sillä olin pitänyt esiintymisestä ala-asteella. Eräänä päivänä näin ilmoitustaulululla julisteen Kumpulan speksin järjestämistä improtreeneistä. Julisteessa oli kuva moasta ja teksti ”moataan yhdessä” ja päätin mennä katsomaan mitä siellä tapahtuisi. Improaminen oli hauskaa, eksyin improtreeneihin myös myöhemmin ja ennen pitkää päätin osallistua speksin näyttelijöiden castingiin. Casting-tilaisuus sujui osaltani yhtä hyvin kuin moan lento, mutta löysin itseni lopulta näyttelijäkaartista. Esityksen harjoittelu oli aikaavievää, mutta speksin ollessa ohi jäi käteen kavereita ja hyviä muistoja. Ohessa tuli myös annos opintojen aikana monesti mainittua esiintymiskokemusta – tosin se ei ehkä täysin ole sovellettavissa fysiikan alan esiintymiseen.

-Väinö Katajisto, Näyttelijä

Unelmia ja järjestöhommia

”Kukaan meistä tuskin haki fysikaalisten tieteiden opiskelijaksi ollakseen vain järjestöaktiivi. Toisaalta luulen että opiskelijajärjestöjen ja -toiminnan ulkopuolelle itsensä jättävät menettävät kokemuksia, joita eivät missään muussa vaiheessa elämäänsä voi saada.”

– Joona Havukainen

Lue koko juttu täältä.

Eläköön opetusvallankumous!

On hienoa olla opettaja juuri nyt. Elämme nimittäin vallankumouksen aikaa. Sitä ei ehkä Kumpulan kampuksen opetuksellisissa nukkumalähiöissä vielä huomaa, mutta pienet tuulenvireet puhaltavat jo.

Opetin tänä syksynä analyyttisen mekaniikan kurssin. Luennoitsijana minulla oli hauskaa – toivottavasti myös opiskelijoilla. Pidin kurssilla viikoittaiset luennot perinteiseen tapaan, mutta tein myös pieniä uudistuksia aiempiin vuosiin nähden. Tärkeimpänä näistä oli kontaktiopetuksen uudelleenjärjestely niin, että luentojen lisäksi joka viikko järjestettiin kaksi laskupajatilaisuutta, joissa ohjatusti työstettiin viikon alussa jaettuja ja seuraavalla viikolla palautettavaksi määrättyjä tehtäviä. Lisäksi viikoittain pidettiin kertauslaskarit, joissa saattoi käydä kysymässä tarkennuksia jo palautettuihin harjoitustehtäviin. Kontaktiopetusta oli siis mahdollista saada halutessaan jopa 10 tuntia viikossa!

Tämän lisäksi olin aikatauluttanut kurssin sisällön huolellisesti ja materiaalit olivat säännöllisesti ja hyvissä ajoin saatavilla: joka viikolle oli agenda, jossa ilmoitin luentoja varten luettavan materiaalin ja annoin viikon harjoitustehtävät. Näistä osaa käytin luentojen esimerkkeinä, osa oli vapaavalintaisia pajassa tai kotona työstettäviä tehtäviä ja loput palautettavaksi määrättyjä tehtäviä. Luentojen jälkeen verkon kautta jaoin tiivistetyn tekstin siitä, mitä luennoitsija oli ajatellut viikon asiasta. Tätä tekstiä ei ollut tarkoitettu kurssikirjan korvaajaksi, vaan avaamaan erilaisia näkökulmia asiaan ja antamaan jotain, mitä kurssikirjasta ei aina suoraan löytyisi.

Samaan aikaan kun me puursimme mekaniikkaa enimmäkseen perinteisin menetelmin, hyvä ystäväni kävi kaksi Stanfordin yliopiston MOOC-kurssia Courseran kautta. Seurailin sivusta, kun hän katseli videomoduuleita ohittaen helpot asiat 1.5-kertaisella nopeudella ja kelaten askarruttavammat kohdat läpi pariin kertaan. Lyhyet kysymykset videoiden lomassa auttoivat seuraamaan, miten hyvin kartalla asiassa oltiin. Viikkotentit puolestaan auttoivat selvittämään epäselväksi jääneitä asioita uudestaan ja paremmin. Kaikkein vaikuttavimmiksi osoittautuivat viikoittaiset ohjelmointitehtävät. Tämä kaikki tapahtui virtuaalisessa oppimisympäristössä internetin välityksellä.

Perinteisesti opiskelijat ovat luokkahuoneen pikakirjoittajia, jotka tulkitsevat kotona yksin aikaansaannoksiaan. Viriävässä opetusvallankumouksessa kurssimateriaalin uudelleenformatointi tulee mahdollistamaan äärimmilleen käännetyn luokkahuoneen: Opiskelijat voivat keskittyä luentovideoihin valitsemaansa aikaan haluamassaan paikassa. Huolella laadittujen verkkomateriaalien avulla saadaan aikaan opetettavien asioiden synteesiä ja havainnollistetaan  teoreettisia konsepteja. Kontaktiopetuksen aikana voidaan keskittyä kysymyksiin, vuorovaikutukseen ja yhteistyöhön: yhdessä pohtiminen kehittää ongelmanratkaisutaitoja, vertaiskeskustelut auttavat käsitteenmuodostuksessa ja mahdollistavat yksikseen asioita käsitellessä syntyneiden väärinymmärrysten korjaamisen. Sekä opettajan että opiskelijan roolit korostuvat ja oppiminen tehostuu.

Verkkoresurssit sinänsä eivät ole automaattinen ratkaisu mihinkään, mutta opetuksen kehittäminen usealla rintamalla samanaikaisesti tuottaa varmasti tulosta. Videomoduulit, paremmat materiaalit ja oppimisen vapaus kellosta ja luentosalista ovat jo nyt teknologialla saavutettavia edistyksen kukonaskeleita.

Mitä tahansa teemmekin, katkaistaan vuosisatojen pölyttämä katederiperinne! Tietojenkäsittelytieteiden kurssit taipuvat helposti on-linereiksi. Meillä fysiikassa oppimisen prosessi, erityisesti sen dokumentointi, varmistaminen ja arviointi, vaativat hiukan erilaisia askelmerkkejä. Uskon, että kokeilemalla ennakkoluulottomasti tie virtuaaliseen luokkahuoneeseen löytyy.

Yhden asian voin varmuudella luvata: lupaavasti alkanut kehityskulku jatkuu analyyttisen mekaniikan kurssilla myös ensi syksynä.

Kimmo Tuominen
Yliopistonlehtori

Mikä minusta tulee isona? — Työelämäkurssi fyysikoille

Fyysikko voi tehdä mitä vain. Näin kuulin sanottavan varmaan koko opiskeluaikani. Tämä ei kuitenkaan auta vielä nuorta aloittelevaa fyysikkoa, joka etsii sitä omaa alaa. Etenkin nyt kun opiskelupaikkoihin on tullut kiristyksiä ja ensikertalaisia hakijoita suositaan, niin opiskelijoiden huoli omasta alavalinnasta kasvaa. Tähän liittyy vahvasti mielikuva omasta tulevaisuudesta fysiikan parissa. Kuitenkin se mielikuva on osittain virheellinen vielä hyvin pitkään, jos opiskelija näkee vain yliopistolla tehtävää työtä. Maailma on täynnä muutakin puuhaa fyysikolle!

Opiskeluaikana tutuksi tulevat usein kuuluisat fyysikot Newtonista Feynmaniin, mutta todellisuudessa kuuluisia fyysikon koulutuksen saaneita on myös muilla aloilla kuin vain suoraan fysiikan tutkijoina. Esimerkkinä voidaan ottaa vaikka Angela Merkel, joka opiskeli Karl-Marx- yliopistossa fysiikkaa ja kemiaa ja valmistui tohtoriksi fysiikan laitokselta vuonna 1986. Lienee sanomattakin selvää, ettei Merkelillekään varmasti rummutettu liittokanslerin uraa opiskeluaikana, vaan oma kiinnostus ja taidot veivät hyvin erilaiselle polulle, kuin mihin oma koulutus suoraan johti. Oman opiskelualan tarkoituksena on antaa tietynlaiset valmiudet työelämään, mutta se ei sanele suoraan sitä, mitä tekee työkseen loppuelämänsä. Keskimäärin henkilö vaihtaa neljä kertaa toimenkuvaansa työuran aikana.

Viime keväänä sain mahdollisuuden, johon oli pakko tarttua. Fysiikan laitos kuulemma kaipaisi jonkinlaista urakurssia, koska lets face it, tämän hetken työelämäkurssi (eli fysikaalisten tieteiden esittely) ei valmenna oikein mihinkään vaan juurikin esittelee. Mutta nyt sain tilaisuuden järjestää jotain uutta. Kyselin asiasta keväällä ja laitos suostui kuin suostuikin järjestämään fyysikoille oman työelämäkurssin.

Fyysikkona työelämässä järjestetään ensimmäistä kertaa toisessa jaksossa. Kurssi pitää sisällään erilaisia harjoituksia, joiden tavoitteena on auttaa opiskelijaa tunnistamaan omia vahvuuksia, joita työnhaussa voidaan hyödyntää. Kurssin tavoitteena on saada opiskelija suunnittelemaan omaa uraa jo opiskeluaikana, vaikka ei vielä tietäisikään, mitä haluaa opiskelujen jälkeen tehdä. Kurssi antaa apuvälineitä juuri siihen. Kurssilla tutustutaan myös fyysikon koulutuksen saaneiden henkilöiden työuriin, jotka eivät ole suunnanneet suoraan tutkimukseen, vaan jonnekin muualle.

Kurssin aikana opiskelijan on tarkoitus luoda itselleen tietynlainen työnhakuportfolio, joka pitää sisällään hyvin erilaisia asioita, joita työnhaussa voi hyödyntää. Kurssilla opetellaan myös perustaitoja hakemuksista alkaen. Kurssilla keskustellaan ja tehdään yhdessä harjoituksia pienryhmissä. Kurssilla käy myös fyysikoita kertomassa omista kokemuksistaan työelämässä. Fyysikon taidot kun eivät rajoitu vain fysiikkaan, vaan monia taitoja pystyy hyödyntämään useilla eri aloilla.

Kurssin jälkeen opiskelija hahmottaa paremmin omat mahdollisuutensa työelämässä. Lopputulema on jotakuinkin se, mitä itsellekin on aina hoettu: fyysikko voi tehdä mitä vain!

Mitä: Uusi fysiikan työurakurssi fyysikkona työelämässä
Kenelle: Suositus noin 3. vuoden fyysikoille ja vanhemmille eli siinä vaiheessa kun oma tulevaisuus ja ura alkaa kiinnostaa jo enemmän.
Milloin: Toinen periodi, luennot tiistaisin ja torstaisin klo 14-16 27.10. alkaen.
Missä: Physicum E205
Ilmo: Kannattaa ilmoittautua etukäteen weboodissa, koska seminaarisaliin mahtuu 35 opiskelijaa. Etusija niillä, jotka ovat ilmoittautuneet weboodissa.

Merli Lahtinen,
tohtorikoulutettava

Opiskelijapalautteen merkitys

Fysiikan laitoksella kursseilta kerätään usein kurssipalaute. Palautetta tulee varsinkin perus- ja aineopintojen kursseilta paljon, ja luennoitsijat ja assistentit ovat poikkeuksetta hyvin kiinnostuneita kuulemaan, mitä mieltä opiskelijat ovat heidän kurssistaan. Anonyymi palaute on ensiarvoisen tärkeää kurssien kehittämisen kannalta, ja monille uudistuksille on saatu kipinä, kun opiskelijat kertovat kokemuksistaan.

Opiskelijapalautetta seurataan erityisen tarkasti kun kursseille tehdään isoja muutoksia, ja monet kokeilut ovat jääneet lyhytikäisiksi, esimerkkeinä vaikkapa laskuharjoitustilaisuuksien pakollisuus Mekaniikka-kurssilla vuonna 2009, laskuharjoitusten pakollisuudesta luopuminen Aaltoliike ja kentät -kurssilla vuonna 2012 ja kaksi ohjelmointikieltä Tieteellinen laskenta I -kurssilla vuonna 2015. Pyöreiden pöytien salien hyödyt on havaittu opiskelijapalautteen kautta, samoin laskaritilaisuuksien painopisteen siirtäminen oikeiden vastausten kertomisesta neuvontaan.

On toki tavallista, että opiskelijoiden mielipiteet menevät ristiin. Yksi ei pidä ryhmätyöskentelystä, toisen mielestä kurssissa on liikaa yksinäistä puurtamista. Yhdelle luennot ovat surkeita ja toisen mielestä saman luennoitsijan pitäisi vetää kaikki laitoksen kurssit. Jos kuitenkin merkittävä osa kurssilaisista valittaa samasta asiasta, on selvää, että jotain on pielessä.

On kuitenkin yksi asia, josta vallitsee lähes rikkumaton yksimielisyys. Valtaosa opiskelijoista kokee, että kurssimme ovat vaikeita ja työläitä. Rehellisyyden nimissä on syytä huomauttaa, ettei tämä ole mielestämme ongelma, eikä sitä tulla muuttamaan. Oppiminen on tutkitusti tehokkainta, kun opiskelija ponnistelee lähellä kykyjensä ja tietojensa rajaa. Jos opiskelijapalautteesta kuitenkin käy ilmi, että kurssilla odotetaan taitoja, joita ei ole opetettu, tai työmäärä viikosta toiseen heittelee villisti, asiaan täytyy puuttua.

Opiskelijapalautetta seurataan yhdessä oppimistulosten kanssa. Toivottujakaan muutoksia ei tehdä tai ylläpidetä, jos oppiminen kärsii, mutta ehdotukset, jotka eivät suoraan vaikuta oppimiseen mutta parantavat kurssien ilmapiiriä ja viihtyisyyttä, pyritään toteuttamaan. Kursseja pyritään kehittämään niin, että niillä opitaan ja niin, että niillä on mukavaa.

Inkeri Kontro,
tohtorikoulutettava ja opetuksenkehittäjä

Tervehdys fukseille!

Ykkönen on eteenpäinmenevän opiskelijan numero!
— Eräs vanhempi fyysikan opiskelija

Fuksivuosi on hyvin kumma vuosi jokaiselle meistä. Siirtymä koululaisesta opiskelijaksi kulkee kivisen reitin kautta ja siihen tottuminen kestää jokaiselta fyysikonalulta noin N kuukautta. Joillekin itseopiskelu ja oman fyysisen olemuksensa kumpulaan raahaaminen joka aamu onnistuu luontaisesti, kun taas joillain oma psyyke kaipaa takaisin aikaan, jolloin äiti pakotti tekemään läksyt ja lintsaamisesta sai jälkkää.

Kuitenkin tämän mainitun N:n kuukauden jälkeen yliopistomaailma vie voiton (ainakin yleensä) tästä muutoskammoisesta asenteesta ja tottuu siihen, että enää ei opiskella sen takia, että olisi pakko, vaan sen takia, että opiskelu on itsessään arvokasta. Opiskelusta tulee siis ns. itseisarvo.

Fysikaaliset tieteet eivät vaadi sitä, että muistaisi π:n ensimmäiset sata desimaalia ulkoa, tai että pystyisi suorittamaan ”triviaaleja” integraaleja päässä. Jokainen teistä pystyy varmasti ymmärtämään tarpeeksi fysiikkaa oikealla työmäärälllä, olettehan te jo täällä.

Eli ei siis kannata ahdistua, vaikka muut ympäriltä tuntuvat ”älyävän” aikaisemmin mistä yliopistossa on kyse. Omassa tapauksessani N ≈ 10.

Ilmo Salmenperä
Meridiaanin fuksivastaava 2015

Tervetuloa opiskelijaksi fysiikan laitokseen

Kaikkein ensimmäiseksi haluan onnitella sinua erinomaisesta opinahjon valinnasta. Olet ehkä huomannut viime viikkojen uutisista, että Helsingin yliopisto on kivunnut ylöspäin nk. Shanghain listalla sijalle 67 ainoana suomalaisena yliopistona 300 parhaan yliopiston joukossa maailmassa. Listalla on kaikkiaan 17000 yliopistoa, joten 4 promillen suuruiseen parhaaseen A-ryhmään tässä kuulutaan. Fysiikassa olemme parhaiden 101–150 haarukassa eikä silläkään listalla näy 200 ensimmäisen joukossa muita suomalaisia yliopistoja.

Mistä tämä menestys johtuu ja mitä hyötyä siitä on juuri sinulle? Kaiken taustalla on vahva ja laaja-alainen panostus tieteelliseen perustutkimukseen. Tälle perustalle kykenemme tarjoamaan sinulle korkeatasoista opetusta peruskursseista syventäviin opintoihin. Olemme viimeisten vuosien aikana tehneet paljon työtä opetuksemme kehittämiseksi ja oppimisen tehostamiseksi. Tämä työ ei tule koskaan valmiiksi ja toivottavasti valmistuessasi 5 vuoden kuluttua maisteriksi huomaat, että jälleen on menty eteenpäin. Opintojesi edetessä sinulla on runsaasti valinnanvaraa perehtyä syvällisesti maailmankaikkeuden rakenteeseen alkeishiukkasista galakseihin ja kosmologiaan, tähtiin ja avaruuteen, uusiin materiaaleihin, ilmakehän pienhiukkasiin, meteorologiaan, ilmastonmuutokseen, biologiseen ja lääketieteelliseen fysiikkaan, meriin ja maaperään. Voit myös kouluttautua fysiikan opettajaksi ja ryhtyä viemään ilosanomaa seuraaville sukupolville. Kaikilla näillä aloilla tarvitaan syvällistä fysiikan osaamista ja se on meidän vahvuutemme fysiikan laitoksella.

Siirtyminen lukiosta yliopistoon ei ole aivan pieni harppaus. Peruskurssien parissa hikoilemisen ohessa ensimmäisen opiskeluvuoden tärkein asia on oppia opiskelemaan. Koska olet päässyt meille opiskelemaan, kuulut joukkoon, joka on pärjännyt lukion matematiikassa ja fysiikassa todennäköisesti aika vähällä työllä. Se asia ainakin tulee muuttumaan. Akateeminen vapaus ja se, että luentotunteja on viikossa vähemmän kuin oppitunteja lukiossa, voi antaa virheellisen kuvan opiskelusta. Yliopistossa iso osa työstä on itsenäistä asioihin perehtymistä, meidän tapauksessamme erityisesti puurtamista jatkuvasti uusien kotitehtävien äärellä.

Opiskelun itsenäisyys ja vapaus eivät kuitenkaan saa merkitä yksinäisyyttä. Sen sijaan, että lyöt päätäsi seinään vaikeiden laskuharjoitusten äärellä ankeassa opiskelijaboksissasi, tule ihmeessä kampukselle ja laskupajaan tai pohdi ongelmia opiskelijatovereidesi kanssa kahvilan pöydässä tai vaikkapa opiskelijoiden olohuoneessa. Kurssien laskuharjoitustilaisuudet ovat oiva paikka avata tehtävien solmuja koneellisen malliratkaisujen kopioinnin sijaan.

Fysiikan laitos ei kouluta suoraan erilaisiin ammatteihin, poikkeuksena ovat fysiikan opettajat ja meteorologit. Opintojesi päättyessä olet kuitenkin saanut oivat työkalut tarttua fysikaalisiin ilmiöihin liittyviin ongelmiin, analysoida niitä tietoon perustuen ja löytää niihin ratkaisuja. Ja samat ongelmanratkaisutaidot ovat erittäin hyödyllisiä monella muullakin elämän alalla. Niinpä meiltä valmistuneet fyysikot ovatkin sijoittuneet hyvin laajalle erilaisin työtehtäviin mobiilipelien suunnittelijoista yritysten johtotehtäviin ja tietenkin tutkimustehtäviin yliopistoihin ja tutkimuslaitoksiin. Insinöörit voivat olla ihmeellisiä, mutta eivät fyysikot ole yhtään heitä huonompia.

Fysiikan laitoksella on erittäin hienot opiskelijajärjestöt, joista tämän kirjoituksen julkaisija resonanssi on yksi. Vaikka vilkas sosiaalinen elämä onkin opiskeluvuosien toiseksi paras asia, opiskelijajärjestöt tarjoavat arvokasta vertaistukea myös arkipäivässä. Rohkeasti mukaan vaan, jokainen meistä on joskus ollut fuksi. Ja aika moni ensimmäistä kertaa omillaan suuressa kaupungissa.

Toivotan sinulle työntäyteisiä ja antoisia opiskeluvuosia seurassamme.

Hannu Koskinen
Avaruusfysiikan professori, fysiikan laitoksen johtaja