Fyysikkojen kokemuksia Kumpulan Speksistä 2016

Tämän kevään aluilla Kumpulan Speksi järjesti suuren spektaakkelin jo toista kertaa Kumpulan historiassa. Jututimme muutamaa Speksiä järjestämässä ollutta henkilöä ja tässä on heidän kokemuksiaan Kumpulan Speksi 2016:sta.

————————————————————————————————————–

Varsin monella on hyvä käsitys suurimmasta osasta speksiin liittyvistä tehtävistä. Näyttelijät esittävät roolihahmoja, tanssijat koreografioita, bändi musiikkia, lavastajat luovat miljöön, puvustajat hahmot… Hommat ovat moninaisia, mutta yleensä hyvin selkeitä. Mitä tekee siis tuottaja? Tämä oli kysymys, jonka pääsin esittämään itselleni tammikuussa 2014.

Yleensä produktioissa tuottajan pääasiallisena tehtävänä on rahoituksen varmistaminen, ja sitä se on speksissäkin. Speksin yhteydessä tuottajan hommiin kuuluu paljon muutakin, kuten roudaamista, äänitekniikkaa ja roudaamista. Tuottajan on oltava jokapaikan höylä, joka pystyy tarvittaessa auttamaan missä vain asioissa tai hankkimaan jonkun tekemään sen.

Tähänastisessa elämässäni speksin tuottaminen (kahdesti) on ollut elämäni haastavin tehtävä. Joukkoon mahtuu hetkiä, jotka vaihtaisin mielelläni johonkin muuhun (esim. esityksen valomiehen peruuttaminen kolme viikkoa ennen esitystä). En silti kadu mitään, sillä olen kokemuksen aikana oppinut käsittämättömän paljon: organisointia, tapahtumanjärjestämistä, rahoitusta, markkinointia, pr-toimintaa… Toisena vuotena pääsin myös puheenjohtamaan järjestöä ja sitä myötä taistelemaan PRH:n kanssa, eli nyt taidan myös yhdistysten virallista hallintoa.

Hienointa speksin tekemisessä on kuitenkin ollut nähdä miten uskomattomia lahjakkuuksia Kumpulasta löytyy ja päästä etunenässä tekemään heidän kanssaan speksiä. Erityisesti on ollut mukava päästä tekemään normaalista ainejärjestötoiminnasta poikkeavia asioita ja fyysikkoporukoiden ulkopuolella, sillä mitään speksin kaltaista ei oltu Kumpulassa nähtykään ennen vuotta 2014. Voin siis hyvillä mielin ja työni tehneenä nyt eläköityä speksihommista ja toivottaa uusille tekijöille hauskoja hetkiä speksin parissa!

-Mika Väänänen, Tuottaja

—————————————————————————————————————-

Soitin koskettimia Kumpulan Speksissä vuonna 2014 ja sain kunnian tutustua huikean taitavaan ja monipuoliseen soittoporukkaan. Sitä ennen soitteluni olivat tapahtuneet mitä vaihtelevimmissa porukoissa, mutta päiden lukumäärä bändissä oli aina viiden pintaan. Tässä produktiossa pääsin soittamaan tuota henkilömäärää tuplasti isommassa bändissä ja se oli euforisen vapauttava kokemus. Yhtäkkiä kosketinsoittajan ei tarvinnutkaan huolehtia kaikesta ylimääräisestä. Jäi tilaa musiikin maustamiselle, kun perusmatskun hoiti muu bändi.

2014 produktion jälkeen bändi jäi ottamaan koppeja satunnaisista keikoista kesän aikana ja syksyllä 2015 uusi produktio — ”Panttivankileikki” — teki tulojaan. Halusin kokeilla siipiäni bändin johtamisessa ja lobbasin itseni rooliin.

Bändivastaavana pääsin itse vaikuttamaan kokonaisuuteen. Soittaja soittaa, mitä lapuissa lukee. Bändivastaava kirjoittaa laput. Vaihtoehtoisestihan liideri nakittaa jonkun muun transkriptaamaan, mutta nautin itse kyseisestä puuhasta, joten miksi ei. Biisejä lähdettiin rakentamaan lähdeteosta kunnioittaen. Bändi kuitenkin piti kiinni taiteellisista vapauksistaan ja esimerkiksi trumpetteja upotettiin biiseihin varsin liberaalisti.

Jossain itsenäisyyspäivän jälkimaiskutteluissa bändi avasi treeniksen bunkkerin oven ja astui ulos moikkaamaan muuta produktiota. Tanssijat ja näyttelijät olivat jo tietoisia, mitä odottaa. Siispä yhteistreeneissä hitsattiin kaikki yhteen. Jälleen kerran oli upeaa tarkistella, kun oma soitto saa tanssiporukan kehot liikkumaan.

Tulee tammikuu ja ensi-iltaan on vain muutamia päiviä. Esimmäiset treenipäivät keikkasalissa olivat melko kaoottisia, mutta bändille oli siunaantunut mitä upeimmat tarvikkeet. Kuten oikealta keikkapaikalta odottaa, Arabiasalista löytyi kaikkea, mitä pimeässä tarvitsee. Bändi saundasi upealta!

Ensi-ilta oli euforiaa. Täydelle Arabiasalille soittaminen liki puolen vuoden treenausperiodin jälkeen tuntui sydämenpohjassa asti. Yleisökin tuntui nauttivan, josta soittaja saa vain lisää energiaa ja tekosyyn vääntää nupit aina vaan kovemmalle.

Kokonaisuutena Speksi tarjoaa soittajalle monipuolisinta musiikin harrastusta. Musiikkiteatterissa ei riitä, että bändi soittaa yksin hyvin, kun bändi on vain yksi elin isompaa kokonaisuutta. Lopussa kuitenkin odottaa suuri palkinto, kunhan jaksaa ensin treenata hampaat irvessä.

-Akke Viitanen, Bändivastaava

—————————————————————————————————————-

En nähnyt Kumpulan ensimmäistä speksiä, mutta kuulin puhuttavan siitä ja minulle tuli tunne, että haluan seuraavaan mukaan. Alunperin minun piti lähteä mukaan speksin lavastustiimiin. Kuitenkin takaraivossa kutitti ajatus näyttelemisestä, sillä olin pitänyt esiintymisestä ala-asteella. Eräänä päivänä näin ilmoitustaulululla julisteen Kumpulan speksin järjestämistä improtreeneistä. Julisteessa oli kuva moasta ja teksti ”moataan yhdessä” ja päätin mennä katsomaan mitä siellä tapahtuisi. Improaminen oli hauskaa, eksyin improtreeneihin myös myöhemmin ja ennen pitkää päätin osallistua speksin näyttelijöiden castingiin. Casting-tilaisuus sujui osaltani yhtä hyvin kuin moan lento, mutta löysin itseni lopulta näyttelijäkaartista. Esityksen harjoittelu oli aikaavievää, mutta speksin ollessa ohi jäi käteen kavereita ja hyviä muistoja. Ohessa tuli myös annos opintojen aikana monesti mainittua esiintymiskokemusta – tosin se ei ehkä täysin ole sovellettavissa fysiikan alan esiintymiseen.

-Väinö Katajisto, Näyttelijä

Unelmia ja järjestöhommia

”Kukaan meistä tuskin haki fysikaalisten tieteiden opiskelijaksi ollakseen vain järjestöaktiivi. Toisaalta luulen että opiskelijajärjestöjen ja -toiminnan ulkopuolelle itsensä jättävät menettävät kokemuksia, joita eivät missään muussa vaiheessa elämäänsä voi saada.”

– Joona Havukainen

Lue koko juttu täältä.

Eläköön opetusvallankumous!

On hienoa olla opettaja juuri nyt. Elämme nimittäin vallankumouksen aikaa. Sitä ei ehkä Kumpulan kampuksen opetuksellisissa nukkumalähiöissä vielä huomaa, mutta pienet tuulenvireet puhaltavat jo.

Opetin tänä syksynä analyyttisen mekaniikan kurssin. Luennoitsijana minulla oli hauskaa – toivottavasti myös opiskelijoilla. Pidin kurssilla viikoittaiset luennot perinteiseen tapaan, mutta tein myös pieniä uudistuksia aiempiin vuosiin nähden. Tärkeimpänä näistä oli kontaktiopetuksen uudelleenjärjestely niin, että luentojen lisäksi joka viikko järjestettiin kaksi laskupajatilaisuutta, joissa ohjatusti työstettiin viikon alussa jaettuja ja seuraavalla viikolla palautettavaksi määrättyjä tehtäviä. Lisäksi viikoittain pidettiin kertauslaskarit, joissa saattoi käydä kysymässä tarkennuksia jo palautettuihin harjoitustehtäviin. Kontaktiopetusta oli siis mahdollista saada halutessaan jopa 10 tuntia viikossa!

Tämän lisäksi olin aikatauluttanut kurssin sisällön huolellisesti ja materiaalit olivat säännöllisesti ja hyvissä ajoin saatavilla: joka viikolle oli agenda, jossa ilmoitin luentoja varten luettavan materiaalin ja annoin viikon harjoitustehtävät. Näistä osaa käytin luentojen esimerkkeinä, osa oli vapaavalintaisia pajassa tai kotona työstettäviä tehtäviä ja loput palautettavaksi määrättyjä tehtäviä. Luentojen jälkeen verkon kautta jaoin tiivistetyn tekstin siitä, mitä luennoitsija oli ajatellut viikon asiasta. Tätä tekstiä ei ollut tarkoitettu kurssikirjan korvaajaksi, vaan avaamaan erilaisia näkökulmia asiaan ja antamaan jotain, mitä kurssikirjasta ei aina suoraan löytyisi.

Samaan aikaan kun me puursimme mekaniikkaa enimmäkseen perinteisin menetelmin, hyvä ystäväni kävi kaksi Stanfordin yliopiston MOOC-kurssia Courseran kautta. Seurailin sivusta, kun hän katseli videomoduuleita ohittaen helpot asiat 1.5-kertaisella nopeudella ja kelaten askarruttavammat kohdat läpi pariin kertaan. Lyhyet kysymykset videoiden lomassa auttoivat seuraamaan, miten hyvin kartalla asiassa oltiin. Viikkotentit puolestaan auttoivat selvittämään epäselväksi jääneitä asioita uudestaan ja paremmin. Kaikkein vaikuttavimmiksi osoittautuivat viikoittaiset ohjelmointitehtävät. Tämä kaikki tapahtui virtuaalisessa oppimisympäristössä internetin välityksellä.

Perinteisesti opiskelijat ovat luokkahuoneen pikakirjoittajia, jotka tulkitsevat kotona yksin aikaansaannoksiaan. Viriävässä opetusvallankumouksessa kurssimateriaalin uudelleenformatointi tulee mahdollistamaan äärimmilleen käännetyn luokkahuoneen: Opiskelijat voivat keskittyä luentovideoihin valitsemaansa aikaan haluamassaan paikassa. Huolella laadittujen verkkomateriaalien avulla saadaan aikaan opetettavien asioiden synteesiä ja havainnollistetaan  teoreettisia konsepteja. Kontaktiopetuksen aikana voidaan keskittyä kysymyksiin, vuorovaikutukseen ja yhteistyöhön: yhdessä pohtiminen kehittää ongelmanratkaisutaitoja, vertaiskeskustelut auttavat käsitteenmuodostuksessa ja mahdollistavat yksikseen asioita käsitellessä syntyneiden väärinymmärrysten korjaamisen. Sekä opettajan että opiskelijan roolit korostuvat ja oppiminen tehostuu.

Verkkoresurssit sinänsä eivät ole automaattinen ratkaisu mihinkään, mutta opetuksen kehittäminen usealla rintamalla samanaikaisesti tuottaa varmasti tulosta. Videomoduulit, paremmat materiaalit ja oppimisen vapaus kellosta ja luentosalista ovat jo nyt teknologialla saavutettavia edistyksen kukonaskeleita.

Mitä tahansa teemmekin, katkaistaan vuosisatojen pölyttämä katederiperinne! Tietojenkäsittelytieteiden kurssit taipuvat helposti on-linereiksi. Meillä fysiikassa oppimisen prosessi, erityisesti sen dokumentointi, varmistaminen ja arviointi, vaativat hiukan erilaisia askelmerkkejä. Uskon, että kokeilemalla ennakkoluulottomasti tie virtuaaliseen luokkahuoneeseen löytyy.

Yhden asian voin varmuudella luvata: lupaavasti alkanut kehityskulku jatkuu analyyttisen mekaniikan kurssilla myös ensi syksynä.

Kimmo Tuominen
Yliopistonlehtori

Mikä minusta tulee isona? — Työelämäkurssi fyysikoille

Fyysikko voi tehdä mitä vain. Näin kuulin sanottavan varmaan koko opiskeluaikani. Tämä ei kuitenkaan auta vielä nuorta aloittelevaa fyysikkoa, joka etsii sitä omaa alaa. Etenkin nyt kun opiskelupaikkoihin on tullut kiristyksiä ja ensikertalaisia hakijoita suositaan, niin opiskelijoiden huoli omasta alavalinnasta kasvaa. Tähän liittyy vahvasti mielikuva omasta tulevaisuudesta fysiikan parissa. Kuitenkin se mielikuva on osittain virheellinen vielä hyvin pitkään, jos opiskelija näkee vain yliopistolla tehtävää työtä. Maailma on täynnä muutakin puuhaa fyysikolle!

Opiskeluaikana tutuksi tulevat usein kuuluisat fyysikot Newtonista Feynmaniin, mutta todellisuudessa kuuluisia fyysikon koulutuksen saaneita on myös muilla aloilla kuin vain suoraan fysiikan tutkijoina. Esimerkkinä voidaan ottaa vaikka Angela Merkel, joka opiskeli Karl-Marx- yliopistossa fysiikkaa ja kemiaa ja valmistui tohtoriksi fysiikan laitokselta vuonna 1986. Lienee sanomattakin selvää, ettei Merkelillekään varmasti rummutettu liittokanslerin uraa opiskeluaikana, vaan oma kiinnostus ja taidot veivät hyvin erilaiselle polulle, kuin mihin oma koulutus suoraan johti. Oman opiskelualan tarkoituksena on antaa tietynlaiset valmiudet työelämään, mutta se ei sanele suoraan sitä, mitä tekee työkseen loppuelämänsä. Keskimäärin henkilö vaihtaa neljä kertaa toimenkuvaansa työuran aikana.

Viime keväänä sain mahdollisuuden, johon oli pakko tarttua. Fysiikan laitos kuulemma kaipaisi jonkinlaista urakurssia, koska lets face it, tämän hetken työelämäkurssi (eli fysikaalisten tieteiden esittely) ei valmenna oikein mihinkään vaan juurikin esittelee. Mutta nyt sain tilaisuuden järjestää jotain uutta. Kyselin asiasta keväällä ja laitos suostui kuin suostuikin järjestämään fyysikoille oman työelämäkurssin.

Fyysikkona työelämässä järjestetään ensimmäistä kertaa toisessa jaksossa. Kurssi pitää sisällään erilaisia harjoituksia, joiden tavoitteena on auttaa opiskelijaa tunnistamaan omia vahvuuksia, joita työnhaussa voidaan hyödyntää. Kurssin tavoitteena on saada opiskelija suunnittelemaan omaa uraa jo opiskeluaikana, vaikka ei vielä tietäisikään, mitä haluaa opiskelujen jälkeen tehdä. Kurssi antaa apuvälineitä juuri siihen. Kurssilla tutustutaan myös fyysikon koulutuksen saaneiden henkilöiden työuriin, jotka eivät ole suunnanneet suoraan tutkimukseen, vaan jonnekin muualle.

Kurssin aikana opiskelijan on tarkoitus luoda itselleen tietynlainen työnhakuportfolio, joka pitää sisällään hyvin erilaisia asioita, joita työnhaussa voi hyödyntää. Kurssilla opetellaan myös perustaitoja hakemuksista alkaen. Kurssilla keskustellaan ja tehdään yhdessä harjoituksia pienryhmissä. Kurssilla käy myös fyysikoita kertomassa omista kokemuksistaan työelämässä. Fyysikon taidot kun eivät rajoitu vain fysiikkaan, vaan monia taitoja pystyy hyödyntämään useilla eri aloilla.

Kurssin jälkeen opiskelija hahmottaa paremmin omat mahdollisuutensa työelämässä. Lopputulema on jotakuinkin se, mitä itsellekin on aina hoettu: fyysikko voi tehdä mitä vain!

Mitä: Uusi fysiikan työurakurssi fyysikkona työelämässä
Kenelle: Suositus noin 3. vuoden fyysikoille ja vanhemmille eli siinä vaiheessa kun oma tulevaisuus ja ura alkaa kiinnostaa jo enemmän.
Milloin: Toinen periodi, luennot tiistaisin ja torstaisin klo 14-16 27.10. alkaen.
Missä: Physicum E205
Ilmo: Kannattaa ilmoittautua etukäteen weboodissa, koska seminaarisaliin mahtuu 35 opiskelijaa. Etusija niillä, jotka ovat ilmoittautuneet weboodissa.

Merli Lahtinen,
tohtorikoulutettava

Opiskelijapalautteen merkitys

Fysiikan laitoksella kursseilta kerätään usein kurssipalaute. Palautetta tulee varsinkin perus- ja aineopintojen kursseilta paljon, ja luennoitsijat ja assistentit ovat poikkeuksetta hyvin kiinnostuneita kuulemaan, mitä mieltä opiskelijat ovat heidän kurssistaan. Anonyymi palaute on ensiarvoisen tärkeää kurssien kehittämisen kannalta, ja monille uudistuksille on saatu kipinä, kun opiskelijat kertovat kokemuksistaan.

Opiskelijapalautetta seurataan erityisen tarkasti kun kursseille tehdään isoja muutoksia, ja monet kokeilut ovat jääneet lyhytikäisiksi, esimerkkeinä vaikkapa laskuharjoitustilaisuuksien pakollisuus Mekaniikka-kurssilla vuonna 2009, laskuharjoitusten pakollisuudesta luopuminen Aaltoliike ja kentät -kurssilla vuonna 2012 ja kaksi ohjelmointikieltä Tieteellinen laskenta I -kurssilla vuonna 2015. Pyöreiden pöytien salien hyödyt on havaittu opiskelijapalautteen kautta, samoin laskaritilaisuuksien painopisteen siirtäminen oikeiden vastausten kertomisesta neuvontaan.

On toki tavallista, että opiskelijoiden mielipiteet menevät ristiin. Yksi ei pidä ryhmätyöskentelystä, toisen mielestä kurssissa on liikaa yksinäistä puurtamista. Yhdelle luennot ovat surkeita ja toisen mielestä saman luennoitsijan pitäisi vetää kaikki laitoksen kurssit. Jos kuitenkin merkittävä osa kurssilaisista valittaa samasta asiasta, on selvää, että jotain on pielessä.

On kuitenkin yksi asia, josta vallitsee lähes rikkumaton yksimielisyys. Valtaosa opiskelijoista kokee, että kurssimme ovat vaikeita ja työläitä. Rehellisyyden nimissä on syytä huomauttaa, ettei tämä ole mielestämme ongelma, eikä sitä tulla muuttamaan. Oppiminen on tutkitusti tehokkainta, kun opiskelija ponnistelee lähellä kykyjensä ja tietojensa rajaa. Jos opiskelijapalautteesta kuitenkin käy ilmi, että kurssilla odotetaan taitoja, joita ei ole opetettu, tai työmäärä viikosta toiseen heittelee villisti, asiaan täytyy puuttua.

Opiskelijapalautetta seurataan yhdessä oppimistulosten kanssa. Toivottujakaan muutoksia ei tehdä tai ylläpidetä, jos oppiminen kärsii, mutta ehdotukset, jotka eivät suoraan vaikuta oppimiseen mutta parantavat kurssien ilmapiiriä ja viihtyisyyttä, pyritään toteuttamaan. Kursseja pyritään kehittämään niin, että niillä opitaan ja niin, että niillä on mukavaa.

Inkeri Kontro,
tohtorikoulutettava ja opetuksenkehittäjä

Tervehdys fukseille!

Ykkönen on eteenpäinmenevän opiskelijan numero!
— Eräs vanhempi fyysikan opiskelija

Fuksivuosi on hyvin kumma vuosi jokaiselle meistä. Siirtymä koululaisesta opiskelijaksi kulkee kivisen reitin kautta ja siihen tottuminen kestää jokaiselta fyysikonalulta noin N kuukautta. Joillekin itseopiskelu ja oman fyysisen olemuksensa kumpulaan raahaaminen joka aamu onnistuu luontaisesti, kun taas joillain oma psyyke kaipaa takaisin aikaan, jolloin äiti pakotti tekemään läksyt ja lintsaamisesta sai jälkkää.

Kuitenkin tämän mainitun N:n kuukauden jälkeen yliopistomaailma vie voiton (ainakin yleensä) tästä muutoskammoisesta asenteesta ja tottuu siihen, että enää ei opiskella sen takia, että olisi pakko, vaan sen takia, että opiskelu on itsessään arvokasta. Opiskelusta tulee siis ns. itseisarvo.

Fysikaaliset tieteet eivät vaadi sitä, että muistaisi π:n ensimmäiset sata desimaalia ulkoa, tai että pystyisi suorittamaan ”triviaaleja” integraaleja päässä. Jokainen teistä pystyy varmasti ymmärtämään tarpeeksi fysiikkaa oikealla työmäärälllä, olettehan te jo täällä.

Eli ei siis kannata ahdistua, vaikka muut ympäriltä tuntuvat ”älyävän” aikaisemmin mistä yliopistossa on kyse. Omassa tapauksessani N ≈ 10.

Ilmo Salmenperä
Meridiaanin fuksivastaava 2015

Tervetuloa opiskelijaksi fysiikan laitokseen

Kaikkein ensimmäiseksi haluan onnitella sinua erinomaisesta opinahjon valinnasta. Olet ehkä huomannut viime viikkojen uutisista, että Helsingin yliopisto on kivunnut ylöspäin nk. Shanghain listalla sijalle 67 ainoana suomalaisena yliopistona 300 parhaan yliopiston joukossa maailmassa. Listalla on kaikkiaan 17000 yliopistoa, joten 4 promillen suuruiseen parhaaseen A-ryhmään tässä kuulutaan. Fysiikassa olemme parhaiden 101–150 haarukassa eikä silläkään listalla näy 200 ensimmäisen joukossa muita suomalaisia yliopistoja.

Mistä tämä menestys johtuu ja mitä hyötyä siitä on juuri sinulle? Kaiken taustalla on vahva ja laaja-alainen panostus tieteelliseen perustutkimukseen. Tälle perustalle kykenemme tarjoamaan sinulle korkeatasoista opetusta peruskursseista syventäviin opintoihin. Olemme viimeisten vuosien aikana tehneet paljon työtä opetuksemme kehittämiseksi ja oppimisen tehostamiseksi. Tämä työ ei tule koskaan valmiiksi ja toivottavasti valmistuessasi 5 vuoden kuluttua maisteriksi huomaat, että jälleen on menty eteenpäin. Opintojesi edetessä sinulla on runsaasti valinnanvaraa perehtyä syvällisesti maailmankaikkeuden rakenteeseen alkeishiukkasista galakseihin ja kosmologiaan, tähtiin ja avaruuteen, uusiin materiaaleihin, ilmakehän pienhiukkasiin, meteorologiaan, ilmastonmuutokseen, biologiseen ja lääketieteelliseen fysiikkaan, meriin ja maaperään. Voit myös kouluttautua fysiikan opettajaksi ja ryhtyä viemään ilosanomaa seuraaville sukupolville. Kaikilla näillä aloilla tarvitaan syvällistä fysiikan osaamista ja se on meidän vahvuutemme fysiikan laitoksella.

Siirtyminen lukiosta yliopistoon ei ole aivan pieni harppaus. Peruskurssien parissa hikoilemisen ohessa ensimmäisen opiskeluvuoden tärkein asia on oppia opiskelemaan. Koska olet päässyt meille opiskelemaan, kuulut joukkoon, joka on pärjännyt lukion matematiikassa ja fysiikassa todennäköisesti aika vähällä työllä. Se asia ainakin tulee muuttumaan. Akateeminen vapaus ja se, että luentotunteja on viikossa vähemmän kuin oppitunteja lukiossa, voi antaa virheellisen kuvan opiskelusta. Yliopistossa iso osa työstä on itsenäistä asioihin perehtymistä, meidän tapauksessamme erityisesti puurtamista jatkuvasti uusien kotitehtävien äärellä.

Opiskelun itsenäisyys ja vapaus eivät kuitenkaan saa merkitä yksinäisyyttä. Sen sijaan, että lyöt päätäsi seinään vaikeiden laskuharjoitusten äärellä ankeassa opiskelijaboksissasi, tule ihmeessä kampukselle ja laskupajaan tai pohdi ongelmia opiskelijatovereidesi kanssa kahvilan pöydässä tai vaikkapa opiskelijoiden olohuoneessa. Kurssien laskuharjoitustilaisuudet ovat oiva paikka avata tehtävien solmuja koneellisen malliratkaisujen kopioinnin sijaan.

Fysiikan laitos ei kouluta suoraan erilaisiin ammatteihin, poikkeuksena ovat fysiikan opettajat ja meteorologit. Opintojesi päättyessä olet kuitenkin saanut oivat työkalut tarttua fysikaalisiin ilmiöihin liittyviin ongelmiin, analysoida niitä tietoon perustuen ja löytää niihin ratkaisuja. Ja samat ongelmanratkaisutaidot ovat erittäin hyödyllisiä monella muullakin elämän alalla. Niinpä meiltä valmistuneet fyysikot ovatkin sijoittuneet hyvin laajalle erilaisin työtehtäviin mobiilipelien suunnittelijoista yritysten johtotehtäviin ja tietenkin tutkimustehtäviin yliopistoihin ja tutkimuslaitoksiin. Insinöörit voivat olla ihmeellisiä, mutta eivät fyysikot ole yhtään heitä huonompia.

Fysiikan laitoksella on erittäin hienot opiskelijajärjestöt, joista tämän kirjoituksen julkaisija resonanssi on yksi. Vaikka vilkas sosiaalinen elämä onkin opiskeluvuosien toiseksi paras asia, opiskelijajärjestöt tarjoavat arvokasta vertaistukea myös arkipäivässä. Rohkeasti mukaan vaan, jokainen meistä on joskus ollut fuksi. Ja aika moni ensimmäistä kertaa omillaan suuressa kaupungissa.

Toivotan sinulle työntäyteisiä ja antoisia opiskeluvuosia seurassamme.

Hannu Koskinen
Avaruusfysiikan professori, fysiikan laitoksen johtaja