Euroopan lama iskee syntyvyyteen

Vieraskynä: Antelias ja johdonmukainen perhepolitiikka on toistaiseksi säästänyt Suomen suuremmalta vauvakadolta.

Joissain maissa, kuten Ranskassa, naista kohti syntyi jo yli kaksi lasta, mikä lähestyy väestön uusiutumistasoa. Tästä ehdittiin jo puhua uutena väestöllisenä käänteenä.

Sitten tuli vuoden 2008 talousromahdus ja sitä seuraavat epävarmuuden, työttömyyden ja julkisten menojen supistamisen vuodet. Se on pysäyttänyt syntyvyyden kasvun ainakin väliaikaisesti.

Tilastokeskuksen tuoreiden tietojen mukaan Suomessakin lapsia syntyi vuonna 2011 tuhat vähemmän kuin edeltävinä vuosina. Meillä muutos on pieni ja mahtuu edestakaisiin heilahteluihin, joita on havaittu 1970-luvun puolivälistä alkaneen lievän kasvun aikana. Silti kehitys poikkeaa edeltävien vuosien kasvusta.

Suomalaisilla on vahva mielikuva siitä, että taantuman aikana tehdään lisää lapsia. Syntyvyys tosiaan kasvoi Suomessa 1990-luvun vaikeimpina lamavuosina. Tämä on kuitenkin eurooppalaisittain outo poikkeus.

Nyrkkisääntönä voi sanoa, että kun taloudessa menee hyvin, lapsia tehdään hieman enemmän, ja päinvastoin.

Kolmenkymmenen viime vuoden aikana syntyvyys on pienentynyt useammin ja jyrkemmin maissa, joissa on ollut taantuma. Lamavuotta seuranneena vuonna syntyvyys väheni neljässä viidestä OECD-maassa. Talouskasvun vuosina vain joka toiseen maahan syntyi seuraavana vuonna vähemmän vauvoja.

Tuoreessa katsauksessaan väestötieteilijät Tomáš Sobotka, Vegard Skirbekk ja Dimiter Philipov toteavat, että lama yleensä pienentää kokonaishedelmällisyyslukua muutaman vuoden viiveellä. Lama iskee erityisesti perheellistymisen alkuvaiheisiin eli liittojen solmimiseen ja ensimmäisen tai toisen lapsen hankintaan.

Sama kuvio näyttää toistuvan tälläkin kertaa. Euroopan unionissa työttömyys väheni vuonna 2007 ja syntyvyys kasvoi vuonna 2008. Vuonna 2008 työttömyysluvut kasvoivat selvästi, ja vuonna 2009 syntyvyys pieneni.

Mikäli talouskriisi kestää vain lyhyen ajan, se ei välttämättä vähennä syntyvyyttä pitkällä aikavälillä. Pikemminkin ihmiset siirtävät lasten hankintaa turvallisempaan ajankohtaan. Tämä koskee erityisesti korkeasti koulutettuja naisia.

Ensisynnyttäjien ikä on Länsi-Euroopassa kuitenkin jo valmiiksi lähes 30 vuotta. Monella naisella ei ole kovin monta vuotta aikaa odotella nousukautta, etenkin jos aikomus on hankkia useampia lapsia. Siksi emme vielä tiedä, missä määrin tämä lama verottaa naisten lopullista lapsilukua.

Erityisen selvästi lasten hankintaan heijastuvat työttömyys ja yleinen luottamus talouteen.

Viime vuosina syntyvyys on vähentynyt peräti 5–8 prosenttia esimerkiksi Unkarissa, Latviassa ja Espanjassa. Etelä-Euroopan maissa odotetaan vastaavaa kehitystä lähivuosina. Suuri ja jatkuva työttömyys, epävarmat työsuhteet, yleinen näköalattomuus ja perheille annettavan tuen väheneminen myöhentävät nuorten itsenäistymistä ja perheellistymistä.

Etenkin miehillä tulojen riittämättömyys ja työttömyys vaikeuttavat perheen perustamista. Monissa maissa, myös Suomessa, miesten tulot ja koulutustaso ovat suorassa yhteydessä lapsilukuun.

Köyhillä ja kouluttamattomilla miehillä on suurin riski jäädä ilman puolisoa ja lapsia. Silti enemmistö niin miehistä kuin naisistakin toivoo lapsia. Kun puhutaan nuorten miesten syrjäytymisestä työmarkkinoilta, kyse on myös heidän syrjäytymisestään perhe-elämästä.

On arvioitu, että kymmenen prosentin kasvu kuluttajien luottamuksessa merkitsee puolentoista prosentin kasvua syntyneiden määrässä ja että tämä tapahtuu runsaan kahden vuoden viiveellä. Saman voisi ajatella toteutuvan myös toisin päin, sillä syntyvyys reagoi herkemmin kielteisiin kuin myönteisiin tekijöihin.

Suomesta tiedämme, että kuluttajien luottamus väheni yli kahdellakymmenellä prosenttiyksiköllä vuonna 2008. Runsaan kahden vuoden päästä tuli nykyinen noin 1,7 prosentin vähennys syntyvyydessä.

Jos lama verottaa syntyvyyttä Suomessakin, viime vuoden lasku olisi siis voinut olla meillä vielä jyrkempi. Voi olla, että vakaat perhepoliittiset etuudet säästivät meidät rajummalta pudotukselta.

Laman vaikutuksia voi näet lieventää sosiaalipoliittisin keinoin. Suomen kehitystä 1990-luvulla pidetään tästä malliesimerkkinä. Sitä, että lapsia hankittiin meillä lamavuosina poikkeuksellisen paljon, selitetään perhepolitiikalla. Taustalla olivat ennen lamaa tehdyt päätökset uusista perhe-etuuksista, kuten kotihoidontuesta ja päivähoito-oikeudesta.

Antelias perhepolitiikka voi säästää yhteisöjä lyhytaikaisten taantumien puremilta. Esimerkiksi Islannissa, joka on viime vuosina kokenut yhden Euroopan rajuimmista talouskriiseistä, syntyvyys ei ole laman aikana juuri muuttunut.

Pitkäaikainen ja johdonmukainen perheitä suosiva politiikka on yhteydessä suurempaan syntyvyyteen kehittyneissä maissa myös pitkällä aikavälillä.

Yleisillä odotuksilla on merkittävä rooli syntyvyyden muokkaajina. Nuoret aikuiset ovat herkkiä heikoillekin signaaleille siitä, miten valmis yhteiskunta on tukemaan heitä.

Suomen monimuotoista ja toimivaa perhevapaajärjestelmää ja tukipaketteja ei kannata lähteä purkamaan – varsinkaan lyhytnäköisten säästötavoitteiden vuoksi ja ilman julkista keskustelua tai kokonaisnäkemystä muutosten merkityksestä.

Kirjoittaja johtaa Väestöliiton Väestöntutkimuslaitosta sekä kansainvälistä tutkimushanketta epävarmasta perheellistymisestä maailman eri osissa.