Luomu pelastaa maailman 5/10: Paikallisuus

Kirjoittanut Jaana Väisänen

 

Brasilialaisten omenien ja uusseelantilaisten kiivien tarjoaminen meikäläisissä kaupoissa voi olla vähittäiskaupalle ja tukkureille kannattavaa, mutta kannattavuus tuotetaan ympäristön kustannuksella. Britannian maatalousministeriö (Defra) julkaisi perusteellisen raportin, jossa arvioitiin ruuan kuljetusten suorat sosiaaliset, taloudelliset ja ympäristökustannukset. Raportissa todetaan ruuan kuljetusten lisääntyneen selvästi viime vuosikymmeninä, millä on suoria negatiivisia vaikutuksia yhteiskunnan kestävyyteen (mm. ruuhkat, onnettomuudet, teiden kunnossapitokustannukset, kasvihuonekaasupäästöt, meluhaitat ja ilmansaateet). Ruuan kuljetusten kustannusten yhteissumma vuonna 2002 oli 9 miljardia puntaa, kuljetuksiin kului yli 30 miljardia ajokilometriä ja hiilidioksidipäästöt olivat 19 miljoonaa tonnia

 

Luomutuotannon sosiaalisten ja ympäristöperiaatteiden mukaisesti luomutuotannon tulee perustua paikallisten raaka-aineiden hyödyntämiseen ja terveellisten elintarvikkeiden tarjoamiseen lähellä asuville ihmisille. Eri maiden luomutoimijat ovatkin pyrkineet ratkaisemaan paikallisen ruuantarjonnan ongelmia mm. kasviskassi- tai luomulaatikkojakelujärjestelmien, tuottajatorien, suurkeittiöohjelmien (esim. Portaat luomuun) ja ruokapiirien avulla. Paikallisuus on myös tärkeää luomutuotteita käyttäville kuluttajille.

 

Luomumarkkinat ovat kieltämättä muuttuneet yhtä kansainvälisiksi kuin muukin elintarvikekauppa. Suomalaista luomukauraa viedään USA:han terveystuotteeksi ja luomumustikkaa Japaniin silmälääkkeeksi. Reilu kauppa on kuitenkin sääntönä luomutuotteiden kehitysmaakaupassa, luomun periaatteiden mukaisesti.

Vienti ja tuonti ei sinällään ole pahasta, kunhan perusruokamme raaka-aineet ja tuotantopanokset olisivat paikallisesti tuotettuja. Esimerkiksi suomalaisen kotieläintuotannon valkuaisomavaraisuus on noin 13-14 %.

 

Lue lisää:  DEFRA: food miles