Jaana Husu-Kallio: Uskottavia luomutuotteita, ruokakulttuuria ja lähiruokaa, globaaleja haasteita ruokaturvallisuudelle

Eviran pääjohtaja Jaana Husu-Kallio

1. Suomesta uskottavia luomutuotteita (10min)
“Kotimaisen luomutuotantoketjun puute on suurin este luomun kasvulle.”

2. Ruokakulttuuria ja lähiruokaa (19min)
”Lähiruokaketjussa palautteen antaminen on helppoa”.

3. Globaalit haasteet ruokaturvallisudelle (14min)
”Ei vain juomaveden, vaan myös kasteluveden laadulla on väliä”.

Haastattelut on tehnyt Elisa Niemi keväällä 2009.

Juha Helenius: Kestävän ruokajärjestelmän kokonaislaatu

Agroekologian Professori Juha Helenius, Helsingin yliopisto, Soveltavan biologian laitos:

1. Kestävän ruokajärjestelmän kokonaislaatu: ekologisuus (15min)
“Se, että syntyy jotain, mitä täytyy sanoa jätteeksi, on järjestelmän virhe.”

2. Kestävän ruokajärjestelmän kokonaislaatu: Sosio-kultturinen kestävyys (17min)
“Jos meidän ruokahankintamme vie kehitysmaan asukkaalta mahdollisuuden
tuottaa itselleen kylliksi ruokaa, voidaan sanoa, että
ruokajärjestelmässä kokonaislaatuvika.”

3. Tieteenaloja ja ruokatuotantoa (18min)
“Onko ruoan tuottaminen pellolla vanhanaikaista…?”

4. Ruoka ja talous: Hinta ja vaikuttaja (18min)
“Onko meillä varaa olla ostamatta kestävästi tuotettua ruokaa?”

Haastattelut on tehnyt Elisa Niemi keväällä 2009

Luomussa hyvät sadot ja tavanomaiset riskit

Kirjoittanut Jaana Väisänen

Seitsemäntoista vuotta kestäneestä viljelyjärjestelmävertailusta USA:n Wisconsinissa on vuosina 2008 ja 2009 julkaistu todella mielenkiintoista tietoa. Viljelyjärjestelmien vertailu antoi mahdollisuuden tutkia paitsi satotasoja ja muita biologisia mittareita, myös eri viljelyjärjestelmien kannattavuutta ja riskialttiutta, mikä on luomutuotantoon siirtymistä harkitsevalle viljelijälle ensiarvoisen tärkeätä tietoa. Tutkimus todisti luomutuotannon tuottavan yhtä hyvin kuin tavanomainen tuotanto ja olevan yhtä riskialtista.

 

Wisconsinin viljelyjärjestelmätutkimuksen ydinkysymys oli, voivatko biologisesti monipuoliset, vähän panoksia käyttävät (low-input) viljelyjärjestelmät olla yhtä tuottavia kuin tavanomaiset järjestelmät. Tutkimus toteutettiin kahdella eri koepaikalla, Arlingtonissa ja Elkhornissa, vuosina 1990 – 2006, ja se suunniteltiin maatiloilla käytössä olevien mallien mukaan. Koeruudut mitoitettiin 30 aarin suuruisiksi, joten niillä pystyttiin toimimaan normaaleilla maatalouskoneilla. Arlingtonin koekentällä tutkimusta tehtiin 1990-2002, mutta Elkhornissa tutkimuskenttä on pystyssä edelleen.

 

Tutkimuksen viljelyjärjestelmät olivat:

  viljelykierto muokkaus ja koneistus torj.-aineiden käyttö lannoitus
cs1: maissi-maissi-maissi-maissi kyntö syksyllä, keväällä kultivointi/ kylvömuokkaus korkea kevätlannoitus + rivilannoitus
cs2: maissi-soija-maissi-soija ei kyntöä eikä kylvömuokkausta keskin-kert. kevätlannoitus + niukka rivilannoitus maissille
cs3: maissi-soija- s.vehnä-p-apila kyntö ja kylvömuokkaus + useita rikkakasviäestyksiä/ harauksia maissin ja soijapavun viljelyssä ei soijapavun ja apilan kasvustojätteet, ei väkilannoitusta 1990-2006
cs4: maissi-sinimailanen3v kyntö maissilla, kylvömuokkaus nurmea perustettaessa, 4 nurmi-satoa/v korkea kevätlannoitus maissille, hiukan kalia nurmivuosina, karjanlanta ja sinimailasen kasvustojäte
cs5: maissi-kaura-sinimailanen2v kyntö maissilla, kylvömuokkaus nurmea perustettaessa, 3 nurmi-satoa/v ei ei väkilannoitusta 1990-2006, karjanlanta ja sinimailasen kasvustojäte
cs6: jatkuva laidunnurmi satunnaisia puhdistusniittoja ja heinänkorjuuta, puna-apilan paikkauskylvö matala satunnaisesti väkilannoite-typpeä keväällä

 

Sadot ja satovaihtelut

 

Tilastollisessa analyysissä, johon koepaikoilta saatiin 13 ja 8 vuoden tulokset, kävi ilmi, että viljelyjärjestelmällä oli läpi vuosien ja koepaikkojen merkitsevä vaikutus maissin, soijapavun ja ensimmäisen vuoden sinimailasnurmen satoon. Luomuviljantuotannon (CS3) maissisadot olivat 9 % alempia kuin tavanomaisten viljantuotantojärjestelmien CS1 ja CS2. Soijapavussa satoero oli tavanomaisen soijan hyväksi 8 prosenttiyksikköä. Nurmituotantojärjestelmissä CS5:n luomumaissin sadot olivat 88 % tehokkaan nurmituotantojärjestelmän (CS4) maissisadosta. Nurmipuolella sinimailasen kuiva-ainesadot olivat luomutuotantojärjestelmässä paremmat kuin CS4:ssa niin perustamisvuonna (+22 %) kuin ensimmäisenä satovuonna (+10 %).

 

Viljelykierrolla ja karjanlannalla oli luonnollisestikin vaikutusta maissin satoihin. CS4:n maissisadot olivat keskimäärin 1,5 tonnia suuremmat kuin jatkuvassa maissinviljelyssä ja 800 kg suuremmat kuin kyntämättä viljelyssä (CS2), joten tämän 800 kilon eron voi laskea johtuvan karjanlannan hyväksikäytöstä.

 

Maissin ja soijapavun satovaihtelut olivat suuria luomuviljelyjärjestelmissä. Koepaikoilta ja alueen luomutiloilta saadun aineiston perusteella tutkijat arvioivat luomutuotannossa keskimäärin joka kolmantena vuonna mekaanisen torjunnan epäonnistuvan pitämään rikkakasvit kurissa. Näinä vuosina keväät olivat märkiä, mikä heikensi rikkaäestysten tai harausten tehoa. Joka kolmas vuosi maissin ja soijapavun sadot putosivat keskimäärin 74 %:iin tavanomaisen maissin satotasosta. Kahtena vuotena kolmesta niiden sadot olivat keskimäärin 99 % tavanomaisten viljojen sadoista.

 

– Luomu-, tai monimuotoiset low-input-viljelyjärjestelmät, ovat yhtä satoisia kuin tavanomainen panosintensiivinen viljelytapa, totesivat tutkijat, ja jatkoivat: Luomutuotannossa on silti edelleen haasteita, erityisesti riviviljelykasvien ja viljojen rikkakasvintorjunnan kehittämiseksi.

 

Kannattavuus ja riskit

 

Viljelyjärjestelmätutkimuksen tuloksista tehtiin kannattavuuslaskelmat vuosittain ja koepaikoittain. Talousvertailussa selvitettiin eri viljelyjärjestelmien tulosta ja siihen liittyvää riskiä alaspäin. Vertailussa käytettiin kolmea eri skenaariota, joista ensimmäisessä ei huomioitu lainkaan valtion maataloustukia eikä luomutuotteiden saamaa lisähintaa, toisessa skenaariossa mukana oli valtion tuet ja kolmannessa sekä maataloustuet että luomutuotteiden lisähinta.

 

Viljelyjärjestelmien ekonometrinen analyysi tehtiin regressiomallina. Tutkimuskohteena olivat siis tuotot ja tuottoihin liittyvä riski, joka ilmaistiin tuottojen varianssina ja vinoutena. Regressiomallissa tuotoissa oli huomioitu sekä maataloustuet että markkinoilta luomutuotteiden saamat lisähinnat. Tuottoja arvioineen regressiomallin selitysaste oli kohtalainen (R2=0,562) ja tuottojen vaihtelun ja vinouden (eli riskin) osalta heikohko (R2=0,208 ja 0,325).

 

Tutkija Josh Posner tarkentaa: ”Tällaisessa tutkimuksessa on todella vaikeaa saada mallille korkeita selitysasteita, koska tuotehinnat vaihtelevat ja satoihin vaikuttavat säät ovat ennalta-arvaamattomia. Tulosten avain onkin siinä, että vaikka selitysasteet olivat vain kohtuullisia, mallin tekijöiden vaikutukset olivat tilastollisesti merkitseviä”.

 

Regressioanalyysin mukaan luomuviljelyjärjestelmät eivät osoittautuneet riskialttiimmiksi kuin tavanomaiset viljelyjärjestelmät, kun tarkastellaan tuottojen vinoutta alaspäin (Vinoudella tarkoitetaan mallin antamaa epäsymmetriaa keskiarvon molemmin puolin). Riski alhaisiin tuottoihin liittyi erityisesti nurmituotantojärjestelmien tuottojen vaihteluun eri vuosina ja eri koepaikoilla. Nurmituotanto ei nauttinut maataloustukia, jotka taas tasasivat viljantuotantojärjestelmien tuottoja satotasosta riippumatta. Myöskään tuottojen vaihtelun ero eri viljelyjärjestelmien välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevä, vaikka luomujärjestelmissä vaihtelu olikin silmämääräisesti suurempaa.

 

Ilman valtion tukia ja luomulisiä lasketussa mallissa kannattavimmaksi viljantuotantosysteemiksi osoittautui kyntämättä viljelty maissi-soijapapu-kierto. Nurmituotantojärjestelmistä kannattavin oli pysyvien laidunten viljely, jonka tuotot arvioitiin hiehojen vuokralaitumista saatavan hinnan perusteella. Skenaariossa 3, jossa valtion tuet ja luomulisät otettiin mukaan laskentamalliin, luomuviljantuotannon tuotot lisääntyivät 85 – 110 % ja luomunurmituotannon tuotot 35-40 %.

 

Alla olevassa taulukosta kannattaa panna merkille USA:n valtion merkittävä tuki jatkuvalle maissinviljelylle. Jatkuvan maissinviljelyn tuotto lisääntyi Arlingtonissa 48 % ja Elkhornissa 188 %, kun valtion maataloustuet huomioitiin kannattavuuslaskelmassa. Sen sijaan luomuviljanviljelyn saamat maataloustuet lisäsivät tuottoja 23 % ja 30 % Arlingtonissa ja Elkhornissa. USA:ssa ei tuettu lainkaan nurmituotantoa vuosina 1993-2006, joten maataloustuet kohottivat vain viljantuotantojärjestelmien tuottoja.

 

Luomuviljan korkea hintataso nosti luomuviljantuotannon tuottoja selvästi. Nurmituotantojärjestelmissä luomumaissin korkea lisähinta nosti luomunurmituotannon (CS5) tuotot lähes yhtä suuriksi kuin pysyvän laitumen viljelyssä, vaikka maissia viljeltiin vain ¼:lla peltoalasta..

 

Taulukko: Vuoden 2000 tukipolitiikan ja hintatason mukaiset tuotot eri viljelyjärjestelmissä. Lisätuotto-% suhteessa skenaarioon 1 suluissa.

  

 

Arlington

Elkhorn

skenaario

1

2

3

1

2

3

CS1 365 540 (+48%) 540 (+48%) 69 199 (+188%) 199 (+188%)
CS2 465 574 (+23%) 574 (+23%) 361 416 (+15%) 416 (+15%)
CS3 335 423 (+23%) 784 (+134%) 212 275 (+30%) 581 (+174%)
CS4 535 535 535 212 212 212
CS5 528 528 717 (+36%) 376 376 528 (+40%)
CS6 735 735 735 592 592 592

Lähteet:

 

Posner, J.L., Baldock, J.O. & Hedtke, J.L. 2008. Organic and conventional production systems in the Wisconsin Integrated Cropping Systems Trials: I. Productivity 1990-2002. Agronomy Journal 100, 2: 253-260

 

Chavas, J-P., Posner, J.L. & Hedtke, J.L. 2009. Organic and conventional production systems in the Wisconsin Integrated Cropping Systems Trial: II. Economic and risk analysis 1993-2006. Agronomy Journal 101, 2: 288-295

Luomu pelastaa maailman 10/10: Työllisyys

Luomutuotanto tarjoaa tavanomaisia tiloja enemmän työmahdollisuuksia maaseudun ihmisille. Iso-Britanniassa luomutuotanto tarjoaa 32 % enemmän työmahdollisuuksia kuin tavanomainen tuotanto, todetaan Essexin yliopiston Soil Associationille tekemässä tutkimuksessa vuodelta 2006. Mikäli Britannian koko maatalous siirtyisi luomuun, niin maatalouteen syntyisi 93 000 uutta työpaikkaa. Työllistäminen ei liity markkinointiin tai jakeluun vaan alkutuotannon prosesseihin maatiloilla.

Kirjoittanut Jaana Väisänen

Lue lisää: Maynard, R. & Green, M. 2006. Organic Works. Soil Association.
http://www.luomu.fi/yleista/uutisarkisto2006.htm  1.9.2006

Lobley, Matt; Reed, Matt and Buttler, Alan (2005) Impacts of organic farming on the rural economy RE0117. Report, Centre for Rural Research, University of Exeter. http://orgprints.org/10114/

 

 

 

 

 

 

Luomu pelastaa maailman 9/10: Tuotantolajien monimuotoisuus

Kirjoittanut Jaana Väisänen

 

Viljelykasvit ovat muovautuneet vuosituhansien valintatyön avulla nykyiseen muotoonsa. Viljeltyjen lajikkeiden valikoima on supistunut radikaalisti viimeisten sadan vuoden aikana. FAO:n arvion mukaan 75 % viljelykasvien geneettisestä monimuotoisuudesta on menetetty tänä aikana.

 

Biologinen monimuotoisuus on luomutuotannon kulmakiviä. Luomutuotannossa hyödynnettävien kasvi- ja tai eläinlajien määrä on noin 30 % suurempi kuin tavanomaisessa tuotannossa.

Luomu pelastaa maailman 8/10: Ravitsemus

Luomuna tuotetuissa eri kasveissa ja maidossa on todettu olevan enemmän ravitsemukselle edullisia aineita mm. vitamiineja, antioksidantteja ja monityydyttymättömiä rasvahappoja, ja vähemmän ravitsemukselle epäedullisia aineita kuten raskasmetalleja, mykotoksiineja, torjunta-ainejäämiä ja glyko-alkaloideja.

 

Hollantilaistutkimuksen mukaan äidin raskauden ja imetyksen aikana nauttima luomumaito vähensi lasten ihottumaa 36 prosentilla. Syynä terveempään ihoon pidetään luomumaidon korkeampia pitoisuuksia monityydyttämättömiä rasvahappoja sekä E-vitamiinia ja muita antioksidantteja. Luomumaidon terveydelle edullinen koostumus heijastuu myös äidinmaidon koostumukseen.

 

Luomurehulla ruokittujen koe-eläinten vastustuskyky voi olla parempi kuin tavanomaisesti tuotettua rehua käytettäessä.

 

Tutkimustuloksia löytyy sekä luomutuotteiden paremman laadun puolesta että vastaan, mutta olennaista onkin ymmärtää, mistä mahdolliset erot voivat johtua.

 

Tavanomaisen viljelyjärjestelmien usein runsaasti helppoliukoista typpeä sisältävä lannoitus lisää kasvien typenottoa, mikä puolestaan vähentää kasvien hyödyllisten sekundäärimetaboliatuotteiden syntymistä ja alentaa kuiva-ainepitoisuutta. Luomuviljeltyjen kasvien hitaampi kehitys johtuu vähäisemmästä liukoisen typen saannista, ja hitaammasta kasvusta johtuvat paksummat solunseinät puolestaan tuottavat korkeamman kuiva-ainepitoisuuden.

 

Luomukasviksissa on edellä mainituista syistä tavanomaisia vähemmän nitraattia, ja havaitut torjunta-ainejäämät johtuvat viljelyhistoriasta tai ilmavirtausten mukana tulleista torjunta-ainepäästöistä. Luomutuotteissa voi olla myös ravitsemuksellisia puutteita. Seleeniköyhillä alueilla luomutuotteissa on vähemmän seleeniä kuin tavanomaisissa tuotteissa, jos seleeniä on lisätty väkilannoitteisiin, mutta ei luomuviljelyn lannoitteisiin.
 

 

 

Kirjoittanut Jaana Väisänen


Lue lisää:

Effects of production methods. QLIF.

www.qlif.org/Library/leaflets/folder_2_small.pdf

www.luomu.fi/kulutus/uutisarkisto2007.htm#64 16.11.2007

www.qlif.org

 

Butler ym. 2008. Differences in composition between organic and conventional milk. QLIF-Newsletter Nr 7.

http://www.qlif.org/qlifnews/oct08/milk.html

 

Butler ym. 2008. Fatty acid and fat soluble antioxidant concentrations in milk from high and low input conventional and organic systems: seasonal variation. J. of the Science of Food and Agriculture 88, 8, Pp 1431-1441

http://www3.interscience.wiley.com/journal/118720817/abstract 

http://www.luomu.fi/kulutus/uutisarkisto2008.htm#28 12.6.2008

 

Kummelinga ym. 2007. Consumption of organic foods and risk of atopic disease during the first 2 years of life in the Netherlands. British Journal of Nutrition doi:10.1017/S0007114507815844 Published online by Cambridge University Press 29Aug2007

www.journals.cambridge.org/action/displayAbstract?fromPage=online&aid=1318456

Luomumaito suojaa lapsia ihottumalta

www.luomu.fi/kulutus/uutisarkisto2007.htm#67  4.12.2007

 

Rist ym. 2007. Influence of organic diet on the amount of conjugated linoleic acids in breast milk of lactating women in the Netherlands. 2007. British Journal of Nutrition, Vol 97 Issue 04 – Apr 2007 97: 735-743 Cambridge University Press.

www.journals.cambridge.org/action/displayAbstract?fromPage=online&aid=927520

Äidinmaidon laatu paremmaksi luomumaidolla ja –lihalla

www.luomu.fi/kulutus/uutisarkisto2007.htm#41  10.8.2007

 

The nutritional benefits of organic milk – a review of the evidence. 2007. Soil Association. – Kooste luomumaidon eduista

http://92.52.112.178/web/sa/saweb.nsf/89d058cc4dbeb16d80256a73005a2866/f9d683dcab65814a8025716b003d563e?OpenDocument

http://92.52.112.178/web/sa/saweb.nsf/librarytitles/1E972.HTMl/$file/milk%20-%20nutritional%20benefits.pdf

 

Mitchell ym. 2007. Ten-Year Comparison of the Influence of Organic and Conventional Crop Management Practices on the Content of Flavonoids in Tomatoes. J. Agric. Food Chem., 55 (15), 6154 -6159, 2007. 10.1021/jf070344+ S0021-8561(07)00344-5

http://pubs.acs.org/cgi-bin/abstract.cgi/jafcau/2007/55/i15/abs/jf070344+.html

http://www.luomu.fi/kulutus/uutisarkisto2007.htm#39 10.8.2007

 

Amodio ym. 2007. A comparative study of composition and postharvest performance of organically and conventionally grown kiwifruits. J. of the Science of Food and Agriculture. Published on-line 27.3.2007, doi:10.1002/jsfa.2820

http://www3.interscience.wiley.com/cgi-bin/abstract/114202162/ABSTRACT

http://www.luomu.fi/kulutus/uutisarkisto2007.htm#18 11.4.2007

 

Lauridsen , C. ym. 2007. Rats show differences in some biomarkers of health when eating diets based on ingredients produced with three different cultivation strategies. J. of the Science of Food and Agriculture. Vol 88, Issue 4, Pp 720 – 732

http://www3.interscience.wiley.com/cgibin/abstract/117858067/ABSTRACT?CRETRY=1&SRETRY=0

http://www.luomu.fi/kulutus/uutisarkisto2008.htm#50  24.11.2008

 

Wiśniewska ym. 2008. The antioxidant compounds in rat experimental diets based on plant materials from organic, low-input and conventional agricultural systems. [oral] Presentation at Cultivating the Future Based on Science: 2nd Conference of the International Society of Organic Agriculture Research ISOFAR, Modena, Italy, June 18-20, 2008.

http://orgprints.org/12324/

 

Muukka Eija. 2008. Luomun tie päiväkotiin: luomuruokailun toteutettavuus ja ravitsemuksellinen merkitys päiväkotilapsille.  Kuopion yliopisto, lääketieteellinen tiedekunta.  www.uku.fi/vaitokset/2008

www.luomu.fi/kulutus/uutisarkisto2008.htm#40 29.8.2008

 

Benbrook, C. ym. 2008. New Evidence Confirms the Nutritional Superiority of Plant-Based Organic Foods. Organic Center, 53 page

www.organic-center.org/science.nutri.php?action=view&report_id=126

www.luomu.fi/kulutus/uutisarkisto2008.htm#22  17.4.2008
 

Huber ym. 2007. Organic, more health? A search for biomarkers of potential health effects induced by orgnic products, investicated in a chicken model. Loppuraportti Hollannin maatalousministeriölle. ISBN 978-90-74021-56-2

www.louisbolk.org/downloads/1947.pdf

www.luomu.fi/kulutus/uutisarkisto2008.htm#18 19.3.2008

 

Det ekologiska valet – påverkar det nästa generationens hälsa?

Ruotsin tiedeakatemian seminaarijulkaisu 2006

www.ksla.se/sv/retrieve_file.asp?n=1008

 

 

 

 

Luomu pelastaa maailman 7/10: Ekosysteemipalvelut

Ekosysteemipalvelut ovat luonnon tarjoamia ihmiselle välttämättömiä ilmaisia palveluja. Ekosysteemipalveluita ovat mm. ruoka, puhdas juomavesi, ravinteiden kierrätys, hengitysilma, maatalousmaiseman tuottamat luontokokemukset, hyönteisten tekemä marjojen pölytys tai kosteikkojen antama tulvasuoja.

 

Ihminen on muuttanut viimeisten 50 vuoden aikana maailman ekosysteemien tilaa nopeammin ja laajemmin kuin koskaan aiemmin, todetaan kansainvälisessä Millenium Assessment -raportissa. Itse asiassa kaksi kolmasosaa nauttimistamme ekosysteemipalveluista on toiminallisesti heikentynyt.


Tuotantoa tukevat ekosysteemipalvelut ovat luomuviljelyn ensisijainen perusta. Kun ulkoisia panoksia vähennetään, ekosysteemipalveluiden merkitys lisääntyy – esimerkiksi väkilannoitteista luopuminen suosii mykorritsasienten toimintaa viljelykasvien fosforin ja veden saamiseksi. Ekosysteemipalveluiden hyväksikäyttöä tarvitaan, jotta elintarvikkeita pystytään tuottamaan pienemmin panoksin.

Kirjoittanut Jaana Väisänen:

 

Lue lisää:
Ekosysteemipalvelut
https://blogs.helsinki.fi/ruoka-ja-kestavyys/2009/05/31/mita-ovat-ekosysteemipalvelut/

Millenium Ecosystem Assessment http://www.millenniumassessment.org/en/index.aspx

Yli 1300 asiantuntijan vuosina 2001-2005 työstämä kansainvälinen raportti selvitti millaisia muutoksia ihmistoiminta on maailman ekosysteemeihin aiheuttanut. Raportti kuvasi myös ekosysteemipalveluiden tilaa ja selvitti  keinoja, joilla niitä voidaan ylläpitääja käyttää kestävästi.

Luomu pelastaa maailman 6/10: Torjunta-aineet

WHO:n mukaan maailmassa tapahtuu vuosittain 20 000 torjunta-ainesta johtuvaa kuolemaa. Esimerkiksi Iso-Britanniassa vuonna 2005 torjunta-aineita käytettiin 0,5 kg/asukas. Lisäksi torjunta-aineiden valmistus on keskittynyt monikansalliselle yhtiölle, eli kymmenen yhtiötä hallitsee 89 % maailman torjunta-ainekaupasta. Neljä suurinta ovat Bayer (19 %), Syngenta (19 %), BASF (11 %) ja Dow AgroSciences (10 %), jotka toimivat myös siemenkauppiaina ja –jalostajina.

 

Ihmiset ovat varsin tietämättömiä torjunta-aineiden käytön terveysvaikutuksista. On selvää, että torjunta-aineita levittävillä ihmisillä on riski altistua, mutta varsin harva osaa aavistaa toistuvien torjunta-aineruiskutusten aiheuttavan terveyshaittoja myös sivullisille. Merkittävä ennakkotapaus on Georgina Downsin v. 2008 voittama oikeusjuttu Englannin hallitusta vastaan. Downs syytti hallitusta siitä, että se ei torjunta-ainelainsäädäntönsä avulla ollut suojellut maaseudun ihmisiä intensiivisen maatalouden torjunta-aineiden käytön haitoilta. Hän oli kumppaneineen kerännyt seitsemän vuotta todistusaineistoa asuintalojen ja koulujen ympärillä toistuvasti levitettävien torjunta-aineiden aiheuttamista terveyshaitoista. Voiton jälkeen ei torjunta-ainelainsäädäntöön kuitenkaan tullut muutosta.

 

Tansaniassa tehtiin 2007 haastattelututkimus tomaatin-, kaalin- ja sipulinviljelijöiden pestisidien käytöstä . Tutkimuksesta kävi ilmi, että pienviljelijöistä lähes 60 % käytti hyönteisten torjunta-aineita, vajaat 30 % sienitautien torjunta-aineita ja 10 % rikkakasvien torjunta-aineita. Kolmasosa viljelijöistä levitti torjunta-aineseoksia. Kukaan haastatelluista ei ollut saanut myyntipakkauksista tai neuvojilta käyttöopastusta tankkiseosten tekoon. Yli puolet vastaajista käytti torjunta-aineita yli viisi kertaa kasvukauden aikana. Viljelijöistä 69 %  ilmoitti tunteneensa olevansa huonovointinen torjunta-aineiden levityksen jälkeen. Oireita, joita viljelijät kytkivät torjunta-aineiden käyttöön, olivat iho-ongelmat, päänsärky ja huimaus. 

 

USA:ssa maatalousministeriön selvityksen mukaan 73 %:ssa tavanomaisesti viljellyistä tuotteista on ainakin yhden torjunta-aineen jäämiä, mutta luomutuotteista vain 23 %:ssa.

 

Torjunta-aineiden käyttö on haitallista luonnon monimuotoisuudelle. Klassinen esimerkki on tutkija Rachel Carsonin kirja ”Äänetön kevät”, jossa kirjoittaja osoitti, kuinka torjunta-aineiden käyttö (DDT) johti lintujen munan kuorien ohenemiseen ja haudontojen epäonnistumiseen munien rikkoutuessa. Länsimaissa on tästä torjunta-aineen (DDT) käytöstä jo valtaosin luovuttu.

 

Torjunta-aineiden haitoista saadaan tietoa yleensä vasta vuosien tai vuosikymmenien kuluttua aineen käyttöönoton jälkeen. Sienitautien torjunta-aine Benomyylin käytöstä on luovuttu, koska se on myrkyllistä mm lieroille. Yleisin rikkakasvien torjunta-aine glyfosaatti (Roundup) on äskettäin osoittautunut hyvin haitalliseksi vesiekosysteemeissä ja erityisesti sammakoiden poikasille.

 

Torjunta-aineiden käyttöä voi häiritä tai jopa estää biologisen typensidonnan kokonaan. Torjunta-aineet voivat häiritä isäntäkasvien ja typensitojamikrobien keskinäistä viestintää ja yhteistoimintaa.

Torjunta-aineet tekevät tehottomaksi palkokasvin viestieritteet ja typensitojamikrobit eivät reagoi kasveihin toivotulla tavalla. Näin torjunta-aineiden käyttö voi lisätä typpilannoituksen tarvetta.

 

Luomukasvinsuojelu perustuu viljelyjärjestelmän ja viljelyolosuhteiden säätelyyn sellaiseksi, että kasvintuhoojien on vaikea lisääntyä tai sitten ympäristötekijät suosivat kasvintuhoojien vastavaikuttajia, esim. loisia. Valitettavasti luomukasvinsuojelun tutkimus ja kehittäminen kärsii resurssien niukkuudesta. Osasyynä heikkoon rahoitukseen saattaa olla se, että luomumenetelmiä on vaikeampi tuotteistaa ja kaupallistaa kuin kemikaaleihin perustuvaa tavanomaista kasvinsuojelua.

 

Kirjoittanut Jaana Väisänen

 

Lue lisää:

Kuka omistaa luonnon? –esipuhe

https://blogs.helsinki.fi/ruoka-ja-kestavyys/2009/06/30/kuka-omistaa-luonnon/

 

ETC group 2008. Who owns nature? 

http://www.etcgroup.org/en/materials/publications.html?pub_id=707

 

Georgina Downsin voitto korkeimmassa oikeudessa 14.11.2008:
http://www.pesticidescampaign.co.uk/documents/Georgina%20High%20Court%20victory%20statement%20for%2014th%20Nov%202008.pdf

 

A.V.F. Ngowi, T.J. Mbise, A.S.M. Ijani, L. London, and O. C. Ajayi 2007. Pesticides use by smallholder farmers in vegetable production in Northern Tanzania. Crop Prot. 26 (11): 1617–1624.

 

Conception Date Affects Baby’s Future Academic Achievement www.medicine.indiana.edu/news_releases/viewRelease.php4?art=686

Premature Births May be Linked to Seasonal Levels of Pesticides and Nitrates in Surface Water

www.medicine.indiana.edu/news_releases/viewRelease.php4?art=685

http://www.luomu.fi/kulutus/uutisarkisto2007.htm#59 15.10.2007

 

Relyea, R. A. 2005. The Impact of Insecticides and Herbicides on the Biodiversity and Productivity of Aquatic Communities. Ecological Applications vol 15, Nr 2. Ss. 618–627.

www.esajournals.org/esaonline/?request=get-toc&issn=1051-0761&volume=015&issue=02 

http://www.luomu.fi/yleista/uutisarkisto2005.htm 14.4.2005  

 

Fox ym. 2007. Pesticides reduce symbiotic efficiency of nitrogen-fixing rhizobia and host plants. Proc Natl Acad Sci U S A. 2007 June 12; 104(24): 10282–10287. doi: 10.1073/pnas.0611710104.

http://www.pubmedcentral.nih.gov/articlerender.fcgi?artid=1885820&tool=pmcentrez&rendertype=abstract

 

Fox. J. 2007. Pesticides choke pathway for nature to produce nitrogen for crops

http://www.eurekalert.org/pub_releases/2007-06/uoo-pcp060507.php

http://www.luomu.fi/alkutuotanto/uutisarkisto2007.htm 22.6.2007

Luomu pelastaa maailman 5/10: Paikallisuus

Kirjoittanut Jaana Väisänen

 

Brasilialaisten omenien ja uusseelantilaisten kiivien tarjoaminen meikäläisissä kaupoissa voi olla vähittäiskaupalle ja tukkureille kannattavaa, mutta kannattavuus tuotetaan ympäristön kustannuksella. Britannian maatalousministeriö (Defra) julkaisi perusteellisen raportin, jossa arvioitiin ruuan kuljetusten suorat sosiaaliset, taloudelliset ja ympäristökustannukset. Raportissa todetaan ruuan kuljetusten lisääntyneen selvästi viime vuosikymmeninä, millä on suoria negatiivisia vaikutuksia yhteiskunnan kestävyyteen (mm. ruuhkat, onnettomuudet, teiden kunnossapitokustannukset, kasvihuonekaasupäästöt, meluhaitat ja ilmansaateet). Ruuan kuljetusten kustannusten yhteissumma vuonna 2002 oli 9 miljardia puntaa, kuljetuksiin kului yli 30 miljardia ajokilometriä ja hiilidioksidipäästöt olivat 19 miljoonaa tonnia

 

Luomutuotannon sosiaalisten ja ympäristöperiaatteiden mukaisesti luomutuotannon tulee perustua paikallisten raaka-aineiden hyödyntämiseen ja terveellisten elintarvikkeiden tarjoamiseen lähellä asuville ihmisille. Eri maiden luomutoimijat ovatkin pyrkineet ratkaisemaan paikallisen ruuantarjonnan ongelmia mm. kasviskassi- tai luomulaatikkojakelujärjestelmien, tuottajatorien, suurkeittiöohjelmien (esim. Portaat luomuun) ja ruokapiirien avulla. Paikallisuus on myös tärkeää luomutuotteita käyttäville kuluttajille.

 

Luomumarkkinat ovat kieltämättä muuttuneet yhtä kansainvälisiksi kuin muukin elintarvikekauppa. Suomalaista luomukauraa viedään USA:han terveystuotteeksi ja luomumustikkaa Japaniin silmälääkkeeksi. Reilu kauppa on kuitenkin sääntönä luomutuotteiden kehitysmaakaupassa, luomun periaatteiden mukaisesti.

Vienti ja tuonti ei sinällään ole pahasta, kunhan perusruokamme raaka-aineet ja tuotantopanokset olisivat paikallisesti tuotettuja. Esimerkiksi suomalaisen kotieläintuotannon valkuaisomavaraisuus on noin 13-14 %.

 

Lue lisää:  DEFRA: food miles