Rasvakeitin

Tutkimuskysymys

Valitsin tutkimukseni aiheeksi rasvakeittimen. Rasvakeitin oli minulle entuudestaan tuntematon kodinkone ja myös sellainen, jota tuskin koskaan omasta keittiöstäni tulen löytämään. Tämän vuoksi ajattelin, että sen testaaminen käytännössä olisi mielenkiintoista. Tutkimuskysymys tarkentui laitevalinnan jälkeen. Näin ensikertalaisena munkinpaistajana päätin tutkia sitä, kumpi menetelmistä olisi käyttäjäystävällisempi ja turvallisempi mitä tulee munkkien paistamiseen: perinteinen kattilamenetelmä vai rasvakeittimen käyttö?

Tutkimuksessa käyttämäni rasvakeitin oli yliopiston Tefal Family ÓleoClean- rasvakeitin.

Tutkimuksessa käyttämäni rasvakeitin

Tutkimuksessa käyttämäni  rasvakeitin

Tutkimuksen toteutus

Aloitin tutkimuksen toteuttamisen valmistamalla  reilun kahden desilitran pullataikinan, josta kohottamisen jälkeen pyörittelin pullia. Annoin pullien vielä hetken kohota liinan alla, jonka aikana tutustuin rasvakeittimen käyttöohjeisiin. Tämän jälkeen jaoin pullat kahteen osioon:  puolet oli tarkoitus paistaa kypsiksi rasvakeittimessä ja toinen puoli perinteisellä kattilamenetelmällä.

Aloitin munkkien paistamisen rasvakeittimellä. Ohjeissa annettiin munkkien paistoajaksi 7 minuuttia, ja niitä tulisi paistaa 170 asteessa. Asensin rasvakeittimen lämpötilan 170 asteeseen ja merkkivalon sammuttua ilmoittaen rasvakeittimen saavuttaneen oikean lämpötilan, aloitin munkkien kypsentämisen lisäämällä ne rasvakeittimeen. Noin muutaman minuutin jälkeen käänsin munkit reikäkauhan avulla toisinpäin, niin että ne paistuisivat molemmilta puolilta. Jotain meni kuitenkin selkeästi vikaan, sillä tuloksena oli alla olevan kuvan kaltaisia munkkeja, joiden sisus oli taikinamaista ja venyvää.

Ensimmäinen yritys epäonnistui

Paistotuloksen jäädessä selkeästi raa´aksi, päätin pidentää ohjeessa annettua paistoaikaa. Lisäsin paistoaikaa usealla minuutilla, ja tämä auttoi: munkeista tuli ulkonäöllisesti ”oikeiden” munkkien näköisiä, ja ne olivat myös sisältä kypsiä.

Kun olin saanut rasvakeittimellä valmistettavat munkit kypsiksi, oli aika siirtyä kokeilemaan munkkien paistoa perinteisellä kattilamenetelmällä. Apunani minulla oli paistomittari, jonka avulla seurasin kuumennettavan öljyn lämpötilaa. Turvallisuussyistä minulla oli vieressäni myös kattilan kansi. Munkkien paistaminen kattilamenetelmällä sujui täysin vaivattomasti.

Kattilamenetelmän ja rasvakeittimen vertailua

Rasvakeittimissä on yleisesti ottaen hyvä olla turvallisuussyistä kansi estämässä kuuman rasvan roiskuminen ympäristöön. Kyseisen rasvakeittimen mallin kannen höyrystyminen kuitenkin hieman häiritsi minua, sillä se esti paistotuloksen kehittymisen silmämääräisen arvioimisen.  Mikäli tämä ei käyttäjää häiritse, on silloin turvallisuuskysymyksen kannalta rasvakeitin parempi valinta. Vaikka itse säästyin kattilamenetelmää käyttäessäni rasvaroiskeilta, on kyseisessä menetelmässä silti aina riskinä kuuman rasvan roiskuminen ympäristöön. Rasvakeittimen eduksi täytyy myös sanoa se, että kattilamenetelmään verrattuna kypsentäminen on huolettomampaa, sillä lämpötilaa ei tarvitse koko ajan olla vahtimassa. Tästä huolen pitää rasvakeittimen automaattinen lämmönsäätö, joka estää rasvan ylikuumenemisen. Kattilamenetelmässä on riskinä aina se, että rasva pääsee kuumenemaan liikaa. Kuitenkin paistomittaria kattilamenetelmässä apunani käyttäen, ei optimaalisen lämpötilan saavuttaminen ja sen ylläpitäminen ollutkaan niin haastavaa kuin olin aluksi kuvitellut. On kuitenkin selvää, että kattilamenetelmä vaatii munkkien paistamisessa käyttäjältä enemmän tarkkuutta kuin rasvakeittimen käyttö.

Rasvakeittimen ohjeisiin olisin kaivannut sanallista opastusta, sillä nyt ohjeet oltiin annettu vain kuvin. Ohjeisiin täytyi paneutua kunnolla, että rasvakeittimen käyttäminen selkeni. Kun rasvakeittimen toiminta selkeni, sujui sen käyttäminen kuitenkin vaivattomasti. Kattilamenetelmällä paistaminen oli taas näin ensikertalaisellekin todella yksinkertaista, eikä siihen sen kummempia ohjeita kaivattu. Myös kattilan puhdistaminen munkkien paiston jälkeen oli yksinkertaisempi toimenpide kuin rasvakeittimen puhdistus.

Höyrystynyt rasvakeittimen kansi

    

Huolimatta rasvakeittimen eduista, paremman makuiset munkin tulivat kuitenkin perinteisellä kattilamenetelmällä. Vaikka rasvakeittimelläkin valmistetut munkit olivat syömäkelpoisia, olivat ne makuuni kuitenkin liian rasvaisia. Näin jälkikäteen ajateltuna luulen, että rasvakeittimen lämpötila ei todennäköisesti ollutkaan riittävän kuuma, vaikka olin asentanut sen ohjeistuksen mukaisesti 170 asteeseen. Olin kuumentanut myös kattilamenetelmässä käytetyn paistorasvan 170 asteeseen, jotta tulokset olisivat keskenään vertailukelpoisia. Lisätessäni munkit kattilan paistorasvaan, kuului niistä ”sihahdus” ja öljy munkkien ympärillä alkoi kuplimaan. Minkäänlaista vastaavaa reaktiota ei kuitenkaan tapahtunut paistaessani munkkeja rasvakeittimessä. ”Liian alhaisessa lämpötilassa paistaminen aiheuttaa rasvan liiallisen imeytymisen ruokaan”, todetaan Vertaa.fi- sivustolla. Uskon, että munkkien rasvaisuus johtuikin ainakin osittain juuri tästä tekijästä.

Ennen munkkien kypsentämistä rasvakeittimessä, olisin voinut testata rasvakeittimen lämpötilaa ensin pienellä taikinapalalla. Sen sijaan että pidensin paistoaikaa, olisinkin voinut kokeilla nostaa rasvakeittimen lämpötilaa. Näillä toimenpiteillä olisin mahdollisesti saanut munkeista tasalaatuisia myös maultaan. Ulkonäöllisesti munkeissa ei ollut havaittavissa minkäänlaista eroa; paistotulokset olivat molemmissa tasaisia ja kauniin ruskeita.

Lähteet:

Maku.fi. Rasvakeittimen puhdistus. 2012. Viitattu 6.3.2014.

http://www.maku.fi/kysymys/rasvakeitin-puhdistus#axzz2vIzsYmfM

Vertaa.fi- sivusto. Yleistä rasvakeittimistä. Viitattu 6.3.2014.

http://www.vertaa.fi/rasvakeittimet/product_rasvakeittimet_yleinen_info/

 

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *