Farmari-maatalousnäyttelyn tunnelmia

Kirjoittanut Sini Kuiri

Maatalousylioppilaiden yhdistys Sampsa ry kävi markkinoimassa maatalous-metsätieteellistä tiedekuntaa Farmari-maatalousnäyttelyssä 2.-4. heinäkuuta. Tällä kertaa Joensuussa pidetyn näyttelyn tarjontaan kuuluivat muun muassa biotalous, kotieläimet, metsä ja ruoka, minkä vuoksi myös tiedekuntamme esittelyllä oli ehdottomasti paikkansa tapahtumassa. Sää suosi näyttelyvieraita ja yhtenä päivänä hellerajakin rikkoutui. Kävijöitä kolmipäiväisessä tapahtumassa oli yhteensä 73 000.

Farmarikuva

 

 

 

 

 

 

 

 

Osastollamme vieraili opinnoista kiinnostuneita ihmisiä, ja erityisesti maisterivaiheen opinnot ja erillisvalinta herättivät kysymyksiä. Lisäksi tapasimme entisiä ja nykyisiä viikkiläisiä, joitakin sidosryhmien edustajia ja yleisesti maatalousasioista kiinnostuneita näyttelyvieraita. Sampsan kuulumiset olivat kysyttyjä ja monet innostuivat myös muistelemaan omia opiskeluaikojaan. Useaan kertaan tuli kuultua, kuinka Viikkiin opiskelemaan tuleminen on ollut elämän paras päätös. Myös agronomikoulutuksen erinomaisuutta kehuttiin ja sen vakuutettiin valmistavan hyvin monipuolisiin työtehtäviin. Tällaiset puheet ovat opiskelijalle aina mukavaa kuultavaa.

Tiedekunnan esittelyn lisäksi myös näyttelyosaston suunnittelu, rakennus ja purkaminen hoidettiin sampsalaisten voimin. Messupäivät olivat pitkiä ja hieman raskaitakin, mutta keskustelut ihmisten kanssa olivat erittäin antoisia. Esittelijöillä jäi myös aikaa tutustua tapahtuman muuhun tarjontaan, jota todellakin riitti laajalla näyttelyalueella. Sampsalaisten ohjelma jatkui viimeisen näyttelypäivän jälkeen vielä perinteikkäällä kesätapaamisella.

Seuraavan kerran Farmari järjestetään Seinäjoella vuonna 2017. Toivottavasti tiedekunta on siellä esillä entistäkin vahvemmalla panoksella.

Brysselissä suomalaisen maataloustuottajan puolesta Euroopan armoilla

Teksti: Iida Viholainen

Saavuin Brysseliin maaliskuun viimeinen päivä, jolloin myös maitokiintiöiden kolmekymmenvuotinen kausi päättyi. Päätös kiintiöistä luopumisesta oli tehty jo vuosia sitten, joten asia ei suurena yllätyksenä kenellekään tullut. Järjestelmän päättymistä on juhlittu Alankomaissa ja Irlannissa. Suomalaiselle maitotilalle tämä on luonut enemmän uhkakuvia kuin mahdollisuuksia. Samana päivänä kiintiöiden lopettamista vastaan järjestettiin mielenosoitus, jossa suurten meijerialan yritysten lippuja poltettiin dramaattisesti. Tämä symboloi sitä, että valta markkinoilla tulee olemaan yhä enemmän isoilla yrityksillä. Ensimmäinen päivä MTK:n Brysselin toimiston harjoittelijana alkoi vauhdikkaasti.

Komissiossa komissaarien salissa

Komissiossa komissaarien salissa

 

 

 

 

 

 

TTIP:stä eli Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen vapaakauppasopimuksesta käydään paljon keskustelua ja neuvotteluita. USA ja Euroopan komissio käyvät tällä hetkellä vapaakauppasopimusneuvotteluiden kahdeksatta kierrosta. Tavoitteena on saada sopimus valmiiksi vuoden 2016 lopussa. Epäilyni on, että tämä tulee viemään vielä paljon aikaa. Monta periaatteellista asiaa on vastakkain näissä neuvotteluissa. Euroopassa uutta elintarviketta testataan vuosia, ennen kuin se tuodaan markkinoille. Vastaavasti Yhdysvalloissa tuote viedään markkinoille ja ongelman ilmettyä tuote vedetään pois. Erityisen kiistanalaisia asioita ovat esimerkiksi eläintenruhojen kemikaalipesut USA:ssa, mikä ei ole sallittua EU:ssa tai homeisten viljaerien laimentaminen puhtaaseen, jotta homepitoisuus saadaan alle raja-arvon. Maatalouskomissaari Phil Hoganille tärkeitä asioita TTIP:ssä ovat erityisesti standardit ja niiden toteutuminen sekä eläinten hyvinvoinnin takaaminen. Toisaalta TTIP voi tuoda tullessaan mainioita vientimahdollisuuksia. Nämä olisivat Venäjän viennin tyrehtymisen vuoksi enemmän kuin tervetulleita Suomelle. Ovet ja ikkunat tälle neuvottelulle on siis pidettävä avoimina.

Luomulainsäädännön uudistaminen on ollut pitkään esillä EU:ssa ja sen tarkoitus on ollut tehdä luomusta luomumpaa ja puhdasoppisempaa, jolloin luomun uskottavuutta ja kuluttajan kokemaa arvoa voisi lisätä. Tällä hetkellä kuitenkin vaikuttaa siltä, että suurimmat uudistukset luomun puhdasoppisuudesta, kuten sekatilojen kieltäminen ja sataprosenttisen luomurehun käyttö eivät ole menossa läpi. EU:n tasolla on erilaisia näkemyksiä tilatarkastuksista. Tällä hetkellä luomutiloille on tehty tarkastuksia joka vuosi. Uudistuksessa kuitenkin ehdotetaan siirtymistä joka kolmas vuosi tehtäviin tarkastuksiin ja riskiperustaisiin käynteihin. Monet tuottajajärjestöt kannattavat vuosittaisia tarkastuksia, sillä ne lisäävät luomun brändin arvoa.

Harjoittelujaksoni tavoitteina on ottaa selvää EU:n ilmasto- ja energiapaketti 2030:n sisällöstä ja sen tulevista vaikutuksista maa- ja metsätaloudelle. Tarkoituksenani on ottaa selvää paremmin agroekologian tilanteesta ja mahdollisuuksista Ranskassa, sillä se on ollut hyvin vahvasti esillä maan maatalouspolitiikassa viime aikoina. Maassa on muun muassa tehty oma strategia agroekologialle ja tulevaisuuden maataloudelle. Viitteitä on, että agroekologiasta olisi mainintoja jo tulevassa CAP:ssa. Ehkä harjoitteluni avulla voin tehdä agroekologiaa tunnetummaksi organisaatiossamme ja Suomessa.

Olen oppinut, että täällä on suuri joukko suomalaisia töissä. Pieneksi maaksi Suomi on todella aktiivinen ja näkyvä, sanoisin. Brysselissä on töissä kaikkien EU instituutioiden lisäksi hurja määrä etujärjestöjä, jotka kaikki yrittävät saada äänensä ja asiansa kuuluviin. Itse etujärjestössä työskentelevälle se voi välillä vaikuttaa lohduttomalta. Olen kuitenkin huomannut, että aktiivisella ja asiantuntevalla toiminnalla sekä solidaarisuudella, eikä liialla jyräämisellä voi saada luottamusta. Silloin ääntäsi kuunnellaan. Verkostoituminen, oikeiden ihmisten tunteminen ja asiantuntevuus ovat täällä avainasemassa.

Minä ja ystävä komissiosta

Minä ja ystävä komissiosta

Erityisen iloinen olen täällä ollessani ollut siitä, että suoritin maatalousekonomian- ja politiikan kursseja. Esimerkiksi kurssi EU:n maatalouspolitiikasta on antanut todella kattavan ja hyvän kuvan maatalouspolitiikasta, mikä on luonut hyvän pohjan täällä työskentelemiselle. Kotieläintieteen, taloustieteen sekä agroekologian maisterikursseista on ollut hyötyä. Erittäin ajankohtainen kurssi ”Wildlife in farming environement” antoi hyvän ja käytännönläheisen kuvan monimuotoisuudesta ja sen merkityksestä. Ranskassa vaihdossa kertyneestä kielitaidosta on ollut täällä hyötyä sekä monesta siellä opitusta. Esimerkiksi luomukurssista, jossa vertailimme eri maiden luomulainsäädäntöjä tai maatalouden sosiologia kurssista, jolla haastattelimme paikallisia maanviljelijöitä. Kansainväliset kokemukset ruokkivat toinen toistaan. Kannustan kaikkia olemaan utelias, sillä maailma on täynnä niin paljon kaikkea jännää sekä muistuttamaan itseään, että monet hyvät asiat tapahtuvat, kun itse poistuu omalta mukavuusalueeltaan.

Aurinkoisin kevätterveisin,

Iida Viholainen

Iida.viholainen@mtk.fi

MTK (Maa- ja metsätaloustuottajan keskusliitto) ja Helsingin yliopisto ovat aloittaneet yhteistyön harjoittelupaikan tarjoamiseksi maatalousalan opiskelijoille MTK:n Brysselin toimistossa. Ensimmäisenä harjoittelijana työskentelen Brysselissä 1.4–31.7.

Teksti: Helena Korpelainen

Lisää kiinalaista koulutus- ja tutkimusyhteistyötä

Vierailin pääsiäisen jälkeen kiinalaisessa Zhejiang A & F -yliopistossa (ZAFU), jonka kanssa maatalous-metsätieteellisellä tiedekunnalla on vastikään virallistettu vaihtosopimus. ZAFU sijaitsee Kiinan kaakkoisosassa, kauniin Hangzhoun kaupungin länsipuolella. Yliopisto perustettiin vuonna 1958, jolloin aluksi keskityttiin pelkästään metsätieteisiin. Sittemmin yliopiston opetus- ja tutkimustoiminta on monipuolistunut, joskin pääpaino on maatalous- ja metsätieteissä. Opiskelijoita on noin 25 000. ZAFU:n kampuksen viheralueet ovat todella kauniita; oletettavasti yliopiston maisema-arkkitehdit ja puutarhatieteilijät ovat päässeet vaikuttamaan suunnitteluun.

Kuva 1. Zhejiang A & F -yliopiston kampus

Kuva 1. Zhejiang A & F -yliopiston kampus

 

 

 

 

 

 

 

ZAFU on selvästi yliopisto, jonka kehittämiseen halutaan panostaa ja mikä näkyy viimeaikaisissa rekrytoinneissa ja kansainvälistymisessä. Sieltä löytyvät mm. uusi dekaani Chunyang Li ja professori Lei Wang, jotka molemmat ovat suorittaneet tohtoritutkintonsa tiedekunnassamme ja jatkaneet yhteistyötä Helsingin yliopiston kanssa ensin tutkijatohtoreina ja myöhemmin tiiviin tutkimusyhteistyön kautta. Tällaiset vanhat yhteistyösuhteet ja toisaalta kansainvälistymispyrkimykset sekä Helsingin yliopistossa että ZAFU:ssa olivat motiivina vaihtosopimuksen toteuttamiselle.

ZAFU:sta on tulossa metsätieteiden laitokselle kaksi graduntekijää jo aivan lähiaikoina ja maataloustieteiden laitokselle saapuu syksyllä vierailevaksi tutkijaksi sikäläinen apulaisprofessori. Näiden jo sovittujen vierailujen lisäksi olemme keskustelleet suuremmastakin määrästä vierailijoita. Nyt pitäisi saada myös Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan opiskelijat ja tutkijat liikkeelle. Paikan päällä käyneenä voin sanoa, että tarjolla on ainutlaatuisia elämyksiä ja vieraanvaraisia isäntiä! Englanninkielistä kurssitarjontaa kehitetään, ja ulkomaalaisille on tarjolla myös kiinankielenopetusta. Kielen ja kulttuurin tunteminen voi osoittautua kilpailueduksi työmarkkinoilla. Etu on myös alhaiset elinkustannukset – suomalaisella opintotuella pärjää pitkälle.

ZAFU:ssa osallistuin kahden metsätieteiden laitoksen edustajan (Frank Berninger ja Jukka Pumpanen) kanssa kiinnostavaan kokoukseen ”The Second International Forum on Sustainable Development of Subtropical Forest – Forest Ecology and Environment Protection”. Pidin esitelmän aiheesta ”DNA metabarcoding biodiversity”, kun taas useimmat muut aiheet olivat metsäekologisia. Kokouksen yhteydessä oli retkeilyä Tianmu-vuorille ja tutustumista Hangzhoun kaupungin ympäristöön. Sekä tieteellinen että muu ohjelma oli kiinnostavaa ja hyvin järjestettyä. Ruokatarjoilukin toimi: saimme tutustua tavanomaisemman valikoiman lisäksi mm. ankankieliin, paahdettuihin toukkiin ja suomyrttiviiniin.

Kuva 2. Upouusia kasvatuskammioita (Wanglang, Sichuan)

Kuva 2. Upouusia kasvatuskammioita (Wanglang, Sichuan)

 

 

 

 

 

 

 

ZAFU:n kokouksen jälkeen jatkoin matkaa Chengduun Kiinan tiedeakatemian Institute of Mountain Hazards and Environment –yksikköön, jonka tutkijoiden kanssa olen tehnyt yhteistyötä reilun kymmenen vuoden ajan. Tein isäntien ja kahden japanilaisen tutkijan kanssa parin päivän retken vuoristoon 2700 metrin korkeudessa Wanglangin suojelualueella sijaitsevalle tutkimusasemalle. Tämä oli aikamoinen retki: 6-7 tuntia ajamista ensin moottoritiellä ja sitten yhä kapenevilla ja mutkistuvilla vuoristoteillä tiibetiläiskylien läpi. Matkalla oli näkyvissä vuoden 2008 suuren maanjäristyksen jäljet, lähinnä maanvyörymiä. Vaurioituneet talot oli enimmäkseen purettu tai korjattu. Wanglangissa tutustuimme tutkijoidenmetsäekologisiin koealoihin ja uusiin viimeisen päälle varusteltuihin kasvatuskammioihin. Valitettavasti emme onnistuneet näkemään pandoja, vaikka Wanglang on niiden esiintymisalueen ytimessä ja vierailemamme tutkimusasema on pandatutkimuksen tukikohta.

Yhteydenpito jatkuu. ZAFU:sta tulee toukokuun lopulla delegaatio tutustumaan tiedekuntaamme. Silloin on myös tarjolla informaatiotilaisuus Kiina-vaihdosta kiinnostuneille opiskelijoille, opettajille ja tutkijoille. Tervetuloa!

Kuva 3. Japanilas-kiinalais-suomalainen tutkijaseurue (Wanglang, Sichuan)

Kuva 3. Japanilas-kiinalais-suomalainen tutkijaseurue (Wanglang, Sichuan)

Peltorobotiikan kesäkoulu

Teksti: Timo Oksanen

Peltorobotiikan kesäkoulu

Osallistuin opettajana helmikuussa Sydneyssä järjestettyyn ensimmäiseen peltorobotiikan kesäkouluun. Kesäkoulu tarkoitti viikon intensiivikurssia, jonne alan parhaat asiantuntijat oli kutsuttu luennoimaan ja opettamaan kansainvälistä kuulijakuntaa. Suurin osa opiskelijoista oli australialaisia jatko-opiskelijoita, mutta kurssilla oli myös opiskelijoita esim. Saksasta ja Norjasta. Lisäksi kurssin osallistujista osa oli alalla toimivien yritysten henkilökuntaa sekä paikallista hallintoa edustavia tahoja. Yhteensä osallistujia oli noin 60. Kurssin pääsponsorina oli sähkö- ja elektroniikka-alan maailmanjärjestö IEEE.

Kurssilla käytiin läpi peltorobotiikkaa laidasta laitaan. Kurssin aluksi opiskeltiin tarvetta ja motiiveja peltorobotiikan kehittämiseen sekä erilaisia teknologisia ja ei-teknologisia haasteita yleistymiseen. Opittiin myös paljon Australian maataloudesta, kuten kasvinsuojelun haasteista, viljelykasveista, suorakylvöstä, maan tiivistymisestä, onnettomuuksista ja täsmäviljelyn käyttötavoista. Oma opetukseni liittyi peltorobottien reitinsuunnittelumenetelmiin, periaatteista vaatimuksiin ja esimerkkeihin. Opetin myös mikroluokassa laserskanneriin perustuvan paikannusalgoritmin ohjelmointia.

Kuva. Kesäkoululaiset joukkuekuvassa.

Kuva. Kesäkoululaiset joukkuekuvassa.

Yhtenä päivänä vierailtiin yliopiston koetilalla, parin tunnin bussimatkan päässä metropolin laidalla. Koetilalla kuultiin täsmäviljelyn perusteista. Tilalla on kokeiltu mm. aluskasvien kylvöä viljarivien väliin. Lisäksi koetilalla oli käytössä karusellityyppinen lypsyrobotti (robotic rotary), jossa yhteensä viisi robottikättä tekemässä hommia. Vierailun jälkeen paikallinen professori halusi vielä illalla esitellä omia tutkimuslaitteitaan ja kävimme katsomassa eräällä maatilalla autonomista robottitraktoria joka veti moottorilla varustettua, kylvökoneen kaltaista perävaunua.

Kuva. Autonominen traktori vetää moottoroitua perävaunua.

Kuva. Autonominen traktori vetää moottoroitua perävaunua.

 

 

 

 

 

 

 

Yleisesti ottaen kurssin suurin anti ehkä oli maatalousrobotiikkaan liittyvien erilaisten muuttujien suuri määrä ja tietyissä tapauksissa muuttujien määrä johtaa siihen että robotiikka on kannattamatonta teknologiaa tänään. Esimerkiksi, insinöörit osaavat rakentaa robotin joka poimii keltaisia pitkulaisia paprikoita kasvihuoneessa kohtuullisella onnistumisprosentilla, mutta ongelma on että keltaisten paprikoiden viljelijöitä on niin vähän että markkinapotentiaali tuotteelle on liian pieni. Toisaalta keskusteltiin että kannattavuuteen voi riittää että robotti osaa poimia esimerkiksi 80 % sadosta ja työntekijät poimivat ne mitä robotti ei ole löytänyt.

Kurssi järjestettiin yhdessä maailman johtavassa kenttärobotiikan tutkimuslaitoksessa, Australian Centre for Field Robotics (ACFR). ACFR toimii Sydneyn yliopistossa ja työllistää noin 150 henkilöä, joista 30-40 on teknistä henkilökuntaa. ACFR tutkii sekä algoritmeja että laitteistoja liittyen kenttärobotiikkaan. ACFR on ollut johtava kehityspaikka kartoittamattomassa ympäristössä toimivien robottien algoritmien kehittämiseen. Toiseksi, ACFR kehittää itse roboteissa tarvittavia ympäristöä kartoittavia tutkajärjestelmiä, joka on osoittautunut tarpeelliseksi kun markkinoilla olevat laitteet eivät vastaa vaatimuksia. Näitä tarvitaan lähinnä avolouhosten robotiikan kehitystarpeisiin. Omasta näkökulmastani tuntuu erikoiselta että kenttärobotiikan laitos laittaa näin paljon panoksia yhteen anturiin, mutta toisaalta tässä lienee yksi syy miksi laitos on maailman huipulla: jos ei kaupasta saa tutkimuslaitetta, niin opetellaan tekemään itse.

Kuva. Ladybird-robottia esiteltiin kesäkoulun päätteeksi. Tämä on ACFR:n ensimmäinen erityisesti peltotutkimusta varten kehittämä robotti.

Kuva. Ladybird-robottia esiteltiin kesäkoulun päätteeksi. Tämä on ACFR:n ensimmäinen erityisesti peltotutkimusta varten kehittämä robotti.

 

 

 

 

 

 

 

 

Kynnyksiä ja kompastuksia – ensimmäisen vuoden kasvintuotantotieteiden opiskelijan mietteitä pyörätuolista nähtynä

Kirjoittanut KTT-fuksi Hanna B.

Viime vuoden heinäkuussa ilmestyi postiluukusta odotettu kirje yliopistolta. Lukuisten hylkäyskirjeiden jälkeen jo kirjeen paksuus herätteli hillittyä innostusta. Monia vuosia haaveena ollut opiskelupaikka kävi toteen ja toi uudet arjen haasteet tullessaan.  Liikkuminen pysyvästi neljällä pyörällä lisää oman mausteensa haahuiluun yliopiston käytävillä ja luentosaleissa. Esteettömyyttä käytännössä, ei vain juhlapuheissa.

Maataloustieteiden laitoksen sisäänkäynti itsessään on jo haaste runsaine portaineen.

C-talon sisäänkäynti: portaita ja kynnyksiä

C-talon sisäänkäynti: portaita ja kynnyksiä

Myös B-taloon kuljetaan portaiden kautta. Onneksi B-talon jäteasemalla on töissä nelipyöräisiä kollegoita, ja ramppi on avoinna muillekin kuin pahvia sisältäville rullakoille. Ainahan sitä voisi kiertää A-talon kautta, mutta eihän tänne maratonia olla tultu juoksemaan vaan opiskelemaan.

C-talon aula: käytäviä ja ylämäkeä

C-talon aula: käytäviä ja ylämäkeä

Hissejä löytyy ympäri taloa. Osa piilottelee ovelasti lukkojen takana, mutta kulkemaan pääsee kerroksesta toiseen, mikä on tärkeintä. Ensimmäisen vuoden aikana olen haalinut hiljaista tietoa hyvinkin epämääräisistä kulkureiteistä pitkin poikin rakennusta sekä läjäpäin kulkulupia ja avaimia. Mahtavat opiskelijakaverit ihmetellä, kun pöllähdän sisään milloin mistäkin.

Kirjasto: lisää käytäviä ja kynnyksiä

Kirjasto: lisää käytäviä ja kynnyksiä

Eri luentosaleissakin olen kiertänyt ympäri Viikin kampusta. Toisissa saleissa jään väkisinkin takaosaan portaiden yläpäähän ja toisissa saan istua luennoitsijan vieressä. Tuskin kukaan on vielä luullut minua vierailevaksi luennoitsijaksi, mutta ehkä joku päivä onnistun hämäämään jotakuta. Luentosaleihin olen kuitenkin päässyt sisälle asti eikä ole tarvinnut jäädä ovelle notkumaan, toisin kuin osassa keskustan kampuksen luentosaleja.

Viikissä ei myöskään ole mukulakivikatuja, mikä on mielestäni pelkästään positiivinen asia. Täältä löytyy muutakin kuin asfalttia, jotain vihreää silmän iloksi. Nurmikon poikki en ole vielä uskaltanut oikaista, mutta joku päivä varmaan epähuomiossa teen senkin tempun.

Fyysisinä esteinä on ollut kynnyksiä ja jokunen palo-ovi. Itse opiskelun puolella on tullut tehtyä sitten niitä otsikon lupaamia kompastuksia…

Ensimmäisen syksyn aikana onnistuin keräämään kasaan kaikki mahdolliset epäonnistumiset, tai niin ainakin luulin, kunnes koitti kevätlukukausi. Unohdin ilmoittautua kurssille ja tenttiin, aloitin tenttiin lukemisen tenttiä edeltävänä iltana, tentti jäi kokonaan väliin, menin väärään saliin (kaiken lisäksi väärässä talossa) ja olin väärään aikaan repimässä luentosalin ovea. Olen myös onnistunut käymään ”tarpeettoman” matematiikan kurssin ja maisterivaiheen kurssin. Sinänsä nämä hairahdukset ovat olleet hyvin antoisia, sillä matematiikan kurssi oli paras opiskeluhistoriani aikana. Kirjoitin pitkän matematiikan lukiossa, joten vertailukohtaa löytyy. Opin paljon kansainvälisestä kaupasta ja maatalouskaupan piirteistä, vaikka raahautuminen aamu kahdeksaksi yliopistolle luennolle olikin kovaa kaupankäyntiä yöunien ja oppimishalun välillä. Kävin vaikeampia neuvotteluja itseni kanssa kuin WTO tulee koskaan kohtaamaan pyrkiessä vapaaseen kauppaan. Halu oppia kuitenkin voitti, kirkkaasti.

Monista näistä edellä luetelluista kompastuksista olisin selviytynyt kunniakkaammin tarkemmalla kuuntelulla ja keskittymisellä. Kaikki tieto on annettu valmiina sekä opinto-oppaissa että luennoilla. Jaksaapa joku luennoitsija muistaa opiskelijoita vielä erikseen sähköposteilla. Tietoa he voivat jakaa loputtomiin, mutta ymmärrys on ihan jokaisen omissa käsissä ja omalla vastuulla.

Erehtyminen on inhimillistä, enkä oleta tekeväni täydellistä suoritusta ensi lukuvuonnakaan, mutta virheistä on syytä ottaa opiksi, myös muiden virheistä. Kannattaa siis pysähtyä kuuntelemaan ja sulatella asioita siinä määrin, että ne myös ymmärtää hyvin. Näin toimimalla voi helpottaa omaa sopeutumistaan yliopistoon ja itsenäisempään opiskeluun, silloinkin kun portaat ovat arjen pienin haaste.

Kesäblogi-terveisin, Hanna B.

Miten valitsen sivuaineen?

Kampukselle on saapunut uusia opiskelijoita. Syksyn mittaan opintotoimistossa käy fukseja, joiden kanssa käydään läpi seuraavan kolmen vuoden opintosuunnitelmaa. Vakioaiheena näissä keskusteluissa on sivuaineen valinta. Päätimme helpottaa pohdintaa kysymällä neljältä laitoksemme varttuneemmalta opiskelijalta heidän sivuainevalinnoistaan.

Agroteknologian opiskelija Aatu Heikkinen on aina ollut kiinnostunut tietojenkäsittelystä ja sai sivuaineen muodossa vihdoin mahdollisuuden opiskella sitä. Agroteknologian pääaineessa käytetään paljon tietokonetta, ja tietotekniikan hallitseminen alalla on erittäin hyödyllistä.  ’Sivuaineesta ja tietotekniikkaosaamisesta on varmasti suurta hyötyä tulevaisuudessa. Mitä enemmän tietotekniikasta ymmärtää, sitä haluttavampi on työmarkkinoilla. Tulevaisuudessa alan osaamisesta on entistä enemmän hyötyä’, Heikkinen kertoo. ’Kysymällä opintotoimistosta tieto löytyi nopeasti ja helposti.’

Kotieläintieteiden opiskelija Marjukka Helander valitsi sivuaineekseen Global South Studies-kokonaisuuden. ’Valitsin sen ennen kaikkea siksi, että se on monialainen ja englanninkielinen. Lisäksi tuntui mukavalta valita oman tiedekunnan tarjoama sivuainekokonaisuus. Sivuaineesta oli helppo löytää tietoa, koska sille oli luotu erikseen omat sivut.’

Kasvintuotantotieteiden opiskelija Kirsi Heikkilä valitsi sivuaineekseen Aalto-yliopiston maisema-arkkitehtuurin. Helsingin yliopiston opiskelijat voivat JOO-oikeutta hakemalla opiskella Aalto-yliopistossa. ’Valitsin maisema-arkkitehtuurin sivuaineeksi, koska se kiinnostaa sekä tukee aiempia puutarha-alan ja viherrakentamisen opintojani. Haluan opiskella lisää suunnitteluun liittyviä asioita.’

Kaikki kolme opiskelijaa uskovat siihen, että sivuaineella on mahdollista profiloida itseään työmarkkinoita varten. ’Uskon, että sivuaineeni erottuu työmarkkinoilla juuri monialaisuudellaan ja englanninkielisyydellään. Sivuaine on ehdottomasti hyödyllinen osa tutkintoa, sillä se antaa aivan uusia näkökulmia opiskeluun’, sanoo Marjukka. Kirsi uskoo, että sivuaineensa avulla hän pystyy valmistuttuaan hakeutumaan yhä vaativampiin suunnittelutehtäviin. Aatun mukaan tietotekninen osaaminen hyödyttää työuraa, mutta helpottaa myös opiskelua.

Aina sivuaine ei ole vapaavalintainen vaan ennaltamäärätty. Näin on laitoksemme yhdessä pääaineessa, biotekniikassa. Kaikki laitoksen biotekniikan opiskelijat valitsevat sivuaineekseen biokemiaa ja molekyylibiologiaa.

Sivuainetta pohtiessa kannattaa miettiä muun muassa näitä kysymyksiä:

  • Mitkä ovat kiinnostuksen kohteesi? Mistä haluaisit tietää tai oppia enemmän? Voit mennä mukavuusalueesi ulkopuolelle! Opettele hyväksi sellaisessa aineessa, josta et vielä tiedä tarpeeksi tai jota välttelet!
  • Minkälaisia tukiopintoja tarvitset pääaineopintojasi varten?
  • Minkälaisilla taidoilla erottaudun muista työnhakijoista? Ennakoi, millaisia tietoja tulevaisuuden työmarkkinoilla mahdollisesti tarvitaan. Kysele alumneilta ja seuraa uutisia! Voisiko esimerkiksi venäjän kielen sivuainekokonaisuus hyödyttää sinua tulevaisuuden ruokajärjestelmän asiantuntijana?
  • Millaisia taitoja tarvitset niissä työtehtävissä, jotka kiinnostavat sinua?
  • Voitko hankkia näitä taitoja muilla keinoilla kuin lukemalla sivuaineen? Voisiko esimerkiksi harjoittelu tai järjestötyö ajaa saman asian?

Lisätietoja maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan yhteisistä sivuaineista täällä.

 

Pelto kaupunkiin!

Kesällä 2014 saatat bongata liikenteen seasta peräkärryyn kylvetyn ruispellon. Mitä oikein on tekeillä? Opiskelijajärjestö Sampsan puheenjohtaja Touko Laukkanen kertoo.

1. Mistä tässä projektissa on kyse?

Sampsa ja Fazer ryhtyvät pienimuotoiseen yhteistyöhön viljelemällä yhdessä ruista Helsingissä pienellä koelohkolla. Ruispelto Helsinkiin –hankkeen tarkoituksena on tuoda rukiin viljely lähemmäs kuluttajia mm. osoittamalla, kuinka monta ruisleipää saa leivottua viljasta, joka on puitu aarin kokoisesta pellosta.

Kotimainen ruis ei tällä hetkellä riitä kattamaan leipomoiden tarvetta mm. siitä syystä, että nykyiset ruislajikkeet eivät kestä riittävän hyvin vaihtelevia sääoloja sekä pitkää talvehtimista.  Projektin toisena tavoitteena onkin kertoa kuluttajille, miksi niinkin supisuomalainen tuote kuin ruisleipä ei ole 100 %:sti suomalaista ja mitä Fazer tekee, jotta tilanne parantuisi.

2. Mikä on kohderyhmänne ja miten keksitte idean?

Kohderyhmänä ovat kaikki Suomessa asuvat ruisleivän syöjät, mutta erityisesti ne kuluttajat, jotka ovat kiinnostuneita ruoan alkuperästä ja arvostavat kotimaista ruokaa. Idea projektiin tuli Fazerin markkinointiosastolta, Sampsa hoitaa käytännön viljelytoimet.

3. Minne kannattaa tulla ja milloin, jotta näkee ruispellon kylvön?

060Ruispeltoja kylvetään kaksi kappaletta, toinen on liikuteltava ja toinen pysyvästi Viikissä. Liikkuva ruispelto kylvetään traktorin peräkärryyn, ja sen voi nähdä Helsingin liikenteen seassa ensimmäisen kerran 20.9. Toinen pelto tulee Viikkiin Gardenian kulmalle (Viikintien varteen).

Molemmat pellot on jo kylvetty, mutta järjestämme kylvönäytöksen sunnuntaina 15.9 klo 11 Päivä Maalla -tapahtuman yhteydessä. Paikalle voi tulla katsomaan kuinka ruis kylvetään nykyaikaisilla koneilla tai ihmettelemään kuinka ruis on lähtenyt kasvuun. Tapahtumaan ovat kaikki tervetulleita. Päivä Maalla -tapahtuma on Sampsan, Gardenian ja Malmin seurakunnan yhteinen tapahtuma Viikin koe- ja tutkimustilan ja Gardenian alueella, sekä Viikin kirkossa.

4. Kuinka pitkästä yhteistyöstä on kyse Fazerin kanssa? Millaisia hyötyjä Sampsa saa yhteistyöstä, entä Fazer?

Tämä projekti kestää vuoden verran eli päättyy rukiin korjuuseen elokuussa 2014. Jatkosta ei ole vielä tietoa. Sampsa saa medianäkyvyyttä ja Fazer saa ammattimaiset rukiinviljelijät hoitamaan peltoa.

5. Mitä neuvoja haluat antaa opintojaan aloittaville fukseille? 

Ole avoin uusille asioille ja ajatuksille, ole aktiivinen ja kaikessa mukana. Eniten yliopistoajasta saa irti kun viettää myös vapaa-aikaa ja tutustuu ihmisiin. Sampsan tutustuu ihmisiin helposti. Kahvipöydässä syntyy monesti hyviä keskusteluita maatalouteen liittyvistä asioista, mutta myös muista asioista.  Omakohtainen havaintoni on, että luennoilla opittu on vain puolet siitä mitä voit oppia koko yliopistoaikanasi.

6. Miksi maatalous on tärkeä ala?

Kaikki me syömme joka päivä, ilman ruokaa emme tulisi toimeen. Maatalous on elinehto kaikelle. Vaikka ruoka olisi tuotu ulkomailta, niin silti tarvitaan maataloutta. Itse suosin suomalaista ja Suomessa tuotettua ruokaa, tuohan se työtä ja toimeentuloa Suomeen. Suomalaista ruokaa suosimalla myös veroeurot jäävät todennäköisemmin Suomeen.

Lisätietoja projektin etenemisestä: www.oululainen.fi

 

Yrittäjähenkeä kampukselle: Startup Weekend

Yrittäjähenkiset viikkiläiset, olkaa kuulolla. Viikin kampuksella järjestetään marraskuussa Startup Weekend-tapahtuma.

’Mukaan ovat tervetulleita kaikki taustaan ja kokemukseen katsomatta’, kertoo Laura Honkapirtti. ’Tapahtuman yhtenä tarkoituksena on luoda mahdollisuuksia ja ideoiden kehittelyä Aalto-yliopiston ja Helsingin yliopiston, erityisesti viikkiläisten, opiskelijoiden välille.’

Suomen ensimmäinen Startup Weekend järjestettiin Otaniemessä Aalto-yliopistolaisten johdolla viime toukokuussa.  ’Homma oli menestys ja nyt tuomme konseptin ensimmäistä kertaa Viikkiin marraskuun lopulla’, Honkapirtti jatkaa. Tunnelmia Otaniemestä voi katsella täältä:

Honkapirtti toivottaa opiskelijat tervetulleeksi Startup Weekend-tapahtumaan, vaikka ei olisi vielä omaa liikeideaa. ’Voi toki käydä niinkin, että viikonlopun yhteistyön pohjalta syntyy idea, jonka kehittämistä tiimi jatkaa tapahtuman jälkeen yrityksen perustamiseen asti.’

Kiinnostuitko? Osallistu kaikille avoimeen infotilaisuuteen Startup Weekendin tämän viikon torstaina 29.8 klo 15-17 Viikissä. Lisätiedot tapahtumasta täällä.

Lisää tietoa? Ota yhteyttä Lauraan: laura.honkapirtti@hbsp.net

Laura Honkapirtti työskentelee asiantuntijana HBSP:ssä. Helsinki Business and Science Park (HBSP) on osin Helsingin yliopiston omistama kehitysyhtiö Viikissä. Yrityksen yhtenä tehtävänä on tukea yliopiston yrittäjyystoimintaa erityisesti Viikin kampuksella.

 

 

Tervetuloa, uudet opiskelijat!

Tällä hetkellä reilut 100 uutta opiskelijaa valmistautuu syksyllä alkaviin opintoihinsa maataloustieteiden laitoksella. Arviolta 80 heistä on hyväksytty sisään päävalinnan kautta, ja reilut 20 erillisvalinnan kautta. Todelliset luvut saamme kuitenkin tietää vasta elokuun alussa, kun hyväksymiskirjeen saaneet henkilöt ovat päättäneet opiskelupaikan vastaanottamisesta.

Mikäli uudet opiskelijat sattuvat kurkkaamaan blogiimme jo kesän aikana, tässä pieni selviytymispaketti laitoksen kotisivuilla surffailuun.

Laitoksemme kotisivut löydät tästä. Fukseille löytyy sieltä omat sivut.

Sinua varmasti kiinnostaa, mitä kaikkea laitoksellamme opetetaan. Silloin kannattaa klikata itsensä opiskelu-sivuille.

Yksityiskohtaisia tietoja syksyn ja kevään kurssien aikatauluista löydät opetusohjelmista.

Keitä ovat tulevat opintoneuvojasi? Heidän yhteystietonsa löydät täältä.

Millaisia kokemuksia tiedekunnan viime vuoden fukseilla oli opiskeluistaan Viikissä? Lue heidän blogejaan täällä.

Kysyimme kevään 2013 opiskelijakyselyssä nykyisiltä opiskelijoilta, mikä on parasta laitoksellamme opiskelussa. Tässä tulokset.

Kysyimme kevään 2013 opiskelijakyselyssä nykyisiltä opiskelijoilta, mikä on parasta laitoksellamme opiskelussa. Tässä tulokset.

Jos kävit nämä kaikki jo läpi, suosittelemme sinua tutustumaan laitoksen opetuksen pelisääntöihin. Ne ovat tarkoitettu laitoksen opettajille ja opiskelijoille ja sisältävät monipuolisesti tietoa opiskeluun liittyvistä asioista.

Lämpimästi tervetuloa Viikin kampukselle ja näkemisiin elokuussa! p.s. Facebook-sivumme löydät täältä.

Kasvaako Marsissa ruokaa 100 vuoden päästä?

Maataloustieteiden laitoksen opiskelija Tuure Parviainen on ollut tänä keväänä mukana NASA:n International Space Apps Challenge-hankkeessa. Tässä pikahaastattelussa Tuure kertoo lisää projektista.

1. Mistä projektissa on kyse?
Projekti (International Space Apps Challenge) on massayhteistyöhanke, joka keskittyy avaruuden tutkimuksen haasteisiin 48 tunnin aikana eri kaupungeissa ympäri maailmaa. Tarkoituksena on ratkaista erilaisia avaruusmatkailuun littyviä ongelmia vapaan lähdekoodin ratkaisuin. Projektiin osallistui 9000 ihmistä, joista 133 hyväksyttiin kansainväliseen kilpailuun. Meidän projektimme vastasi ”Deployable Greenhouse” haasteeseen, jonka tarkoituksena oli suunnitella kasvihuone kuuhun tai Marsiin.

2. Miten päädyit mukaan?
Hankeeseen etsittiin sähköpostilistalla erityisesti kasviosaajia. Pidän itse arvaruuden tutkimista mielenkiintoisena ja päätin ottaa osaa haasteeseen. Meidän laitokselta mukana oli myös Nanna Lehto.

3. Millaisten henkilöiden kanssa teit töitä?
Mukana oli 16 henkeä, joista valtaosa oli opiskelijoita eri tieteenaloilta fysiikasta videoeditointiin. Kaikkia yhdisti kiinnostus avaruudentutkimukseen.
4. Miten hyödynsit maatalouden osaamistasi projektissa?
Avaruuden kanssa kun ollaan tekemisissä täytyy palata perusasioihin. Projektissa tarvittiin paljon arvioita kasvien veden ja ravinteiden tarpeista, lämpötilavaatimuksista ja hapentuottokyvystä. Kokonaisuuden hahmottamista helpotti agroekologiasta opittu systeemiosaaminen.

5. Kasvaako Marsissa 100 vuoden päästä ruokaa?
Teknisesti olisi mahdollista kasvattaa Marsissa ruokaa jo nyt. Emme ainakaan törmännyt ylitsepääsemättömiin esteisiin. Tosin huolia herätti erityisesti säteilyltä suojaantuminen ja tarvittavien materiaalien saaminen Marsiin. Itse näen ruoan kasvattamisen 100 vuoden aikajaksolla hyvin todennäköiseksi, jos aiheeseen ollaan valmiita sijoittamaan riittävästi rahaa.

Kysy Tuurelta lisää projektista:

tuure.parviainen@helsinki.fi

www.spaceveggies.com