Laitoksen maatalouden ympäristöteknologian yliopistonlehtori Hanna-Riitta Kymäläinen on valittu 132 hakijan joukosta Opettajien Akatemian perustajajäseneksi. Hanna-Riitalla on lähes 20 vuoden kokemus opetuksesta ja takana runsaasti pedagogisia opintoja. Tohtorinopinnoissaan Hanna-Riitta perehtyi agrokuituihin, hamppuun ja pellavaan. Perustajajäsenyys Opettajien Akatemiassa mahdollistaa opetuksen kehittämisen ja hyvien käytäntöjen jalkauttamisen edelleen laitostasolle.

Kerro työstäsi maataloustieteiden laitoksella.

Toimin laitoksella maatalouden ympäristöteknologian yliopistonlehtorina. Opetan agroteknologian kursseilla, lisäksi olen ollut mukana kehittämistä laitoksen yhteistä kandidaatintutkielman kirjoittamisen kurssia (MAAT300). Kurssi on ollut hieno mahdollisuus luoda synergioita eri oppiaineiden välille. Siinä riittää aina kehitettävää.

Omaan opetukseen ei pidä koskaan olla liian tyytyväinen, vaan opetusta kehitetään jatkuvasti, usein opiskelijapalautteen pohjalta. Toisaalta pitää muistaa inhimillisyys – aivan kaikkea ei ole mahdollista toteuttaa.

Miksi hait opettajien akatemiaan?

Hain laitosjohtajan suosituksesta, ja myös muutama muu henkilö kannusti asiassa. Hakemukseen piti koota opetusportfolio, hankkia suositukset ja päivittää cv tarkoitukseen sopivaksi. Prosessi oli hyödyllinen jo kirjoitusharjoituksena, ja suosittelenkin portfolion tekemistä myös opiskelijoille. Se on hyödyllinen tapa osoittaa oma osaaminen, olipa kyse opetuksesta tai muusta kokemuksesta.

Mitä jäsenyys Opettajien akatemiassa pitää sisällään?

Akatemian ensimmäinen tapaaminen, niin sanottu järjestäytymiskokous pidetään maaliskuussa. Ryhmä vaikuttaa jatkossa itse siihen, millaiseksi toiminta muodostuu. Todennäköisesti jaamme kokemuksia ja hyviä käytäntöjä. Kuvittelen, että tarvittaessa voisimme myös antaa vaikkapa opetukseen liittyviä lausuntoja. Odotan mielenkiinnolla, mitä tämä tulee pitämään sisällään.

Kannustaako yliopisto opetuksen kehittämiseen?

Kyllä kannustaa, mutta toisaalta hallinto ja byrokratia vievät melko paljon työaikaa, jota pitäisi riittää myös tutkimukseen. Pedagogian kurssit ja erilaiset peda-kahvilat ovat olleet hyödyllisiä tapahtumia, joissa tapaa muita opetuksen kehittämisestä kiinnostuneita ihmisiä omasta ja muista tiedekunnista.

Mikä on jäänyt mieleesi onnistumisen hetkenä omalta opettajan uralta?

Spontaani tai miksei pyydettykin opiskelijapalaute, kun ohjaus- tai opetustyö on onnistunut ja ohjaus on hyödyttänyt opiskelijaa, on parasta palautetta.

Millaisia terveisiä lähetät laitoksen opiskelijoille?

Muistakaa antaa palautetta, sitä kautta kehitämme kursseja. Opiskelkaa ja kirjoittakaa ahkerasti!