Brysselissä suomalaisen maataloustuottajan puolesta Euroopan armoilla

Teksti: Iida Viholainen

Saavuin Brysseliin maaliskuun viimeinen päivä, jolloin myös maitokiintiöiden kolmekymmenvuotinen kausi päättyi. Päätös kiintiöistä luopumisesta oli tehty jo vuosia sitten, joten asia ei suurena yllätyksenä kenellekään tullut. Järjestelmän päättymistä on juhlittu Alankomaissa ja Irlannissa. Suomalaiselle maitotilalle tämä on luonut enemmän uhkakuvia kuin mahdollisuuksia. Samana päivänä kiintiöiden lopettamista vastaan järjestettiin mielenosoitus, jossa suurten meijerialan yritysten lippuja poltettiin dramaattisesti. Tämä symboloi sitä, että valta markkinoilla tulee olemaan yhä enemmän isoilla yrityksillä. Ensimmäinen päivä MTK:n Brysselin toimiston harjoittelijana alkoi vauhdikkaasti.

Komissiossa komissaarien salissa

Komissiossa komissaarien salissa

 

 

 

 

 

 

TTIP:stä eli Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen vapaakauppasopimuksesta käydään paljon keskustelua ja neuvotteluita. USA ja Euroopan komissio käyvät tällä hetkellä vapaakauppasopimusneuvotteluiden kahdeksatta kierrosta. Tavoitteena on saada sopimus valmiiksi vuoden 2016 lopussa. Epäilyni on, että tämä tulee viemään vielä paljon aikaa. Monta periaatteellista asiaa on vastakkain näissä neuvotteluissa. Euroopassa uutta elintarviketta testataan vuosia, ennen kuin se tuodaan markkinoille. Vastaavasti Yhdysvalloissa tuote viedään markkinoille ja ongelman ilmettyä tuote vedetään pois. Erityisen kiistanalaisia asioita ovat esimerkiksi eläintenruhojen kemikaalipesut USA:ssa, mikä ei ole sallittua EU:ssa tai homeisten viljaerien laimentaminen puhtaaseen, jotta homepitoisuus saadaan alle raja-arvon. Maatalouskomissaari Phil Hoganille tärkeitä asioita TTIP:ssä ovat erityisesti standardit ja niiden toteutuminen sekä eläinten hyvinvoinnin takaaminen. Toisaalta TTIP voi tuoda tullessaan mainioita vientimahdollisuuksia. Nämä olisivat Venäjän viennin tyrehtymisen vuoksi enemmän kuin tervetulleita Suomelle. Ovet ja ikkunat tälle neuvottelulle on siis pidettävä avoimina.

Luomulainsäädännön uudistaminen on ollut pitkään esillä EU:ssa ja sen tarkoitus on ollut tehdä luomusta luomumpaa ja puhdasoppisempaa, jolloin luomun uskottavuutta ja kuluttajan kokemaa arvoa voisi lisätä. Tällä hetkellä kuitenkin vaikuttaa siltä, että suurimmat uudistukset luomun puhdasoppisuudesta, kuten sekatilojen kieltäminen ja sataprosenttisen luomurehun käyttö eivät ole menossa läpi. EU:n tasolla on erilaisia näkemyksiä tilatarkastuksista. Tällä hetkellä luomutiloille on tehty tarkastuksia joka vuosi. Uudistuksessa kuitenkin ehdotetaan siirtymistä joka kolmas vuosi tehtäviin tarkastuksiin ja riskiperustaisiin käynteihin. Monet tuottajajärjestöt kannattavat vuosittaisia tarkastuksia, sillä ne lisäävät luomun brändin arvoa.

Harjoittelujaksoni tavoitteina on ottaa selvää EU:n ilmasto- ja energiapaketti 2030:n sisällöstä ja sen tulevista vaikutuksista maa- ja metsätaloudelle. Tarkoituksenani on ottaa selvää paremmin agroekologian tilanteesta ja mahdollisuuksista Ranskassa, sillä se on ollut hyvin vahvasti esillä maan maatalouspolitiikassa viime aikoina. Maassa on muun muassa tehty oma strategia agroekologialle ja tulevaisuuden maataloudelle. Viitteitä on, että agroekologiasta olisi mainintoja jo tulevassa CAP:ssa. Ehkä harjoitteluni avulla voin tehdä agroekologiaa tunnetummaksi organisaatiossamme ja Suomessa.

Olen oppinut, että täällä on suuri joukko suomalaisia töissä. Pieneksi maaksi Suomi on todella aktiivinen ja näkyvä, sanoisin. Brysselissä on töissä kaikkien EU instituutioiden lisäksi hurja määrä etujärjestöjä, jotka kaikki yrittävät saada äänensä ja asiansa kuuluviin. Itse etujärjestössä työskentelevälle se voi välillä vaikuttaa lohduttomalta. Olen kuitenkin huomannut, että aktiivisella ja asiantuntevalla toiminnalla sekä solidaarisuudella, eikä liialla jyräämisellä voi saada luottamusta. Silloin ääntäsi kuunnellaan. Verkostoituminen, oikeiden ihmisten tunteminen ja asiantuntevuus ovat täällä avainasemassa.

Minä ja ystävä komissiosta

Minä ja ystävä komissiosta

Erityisen iloinen olen täällä ollessani ollut siitä, että suoritin maatalousekonomian- ja politiikan kursseja. Esimerkiksi kurssi EU:n maatalouspolitiikasta on antanut todella kattavan ja hyvän kuvan maatalouspolitiikasta, mikä on luonut hyvän pohjan täällä työskentelemiselle. Kotieläintieteen, taloustieteen sekä agroekologian maisterikursseista on ollut hyötyä. Erittäin ajankohtainen kurssi ”Wildlife in farming environement” antoi hyvän ja käytännönläheisen kuvan monimuotoisuudesta ja sen merkityksestä. Ranskassa vaihdossa kertyneestä kielitaidosta on ollut täällä hyötyä sekä monesta siellä opitusta. Esimerkiksi luomukurssista, jossa vertailimme eri maiden luomulainsäädäntöjä tai maatalouden sosiologia kurssista, jolla haastattelimme paikallisia maanviljelijöitä. Kansainväliset kokemukset ruokkivat toinen toistaan. Kannustan kaikkia olemaan utelias, sillä maailma on täynnä niin paljon kaikkea jännää sekä muistuttamaan itseään, että monet hyvät asiat tapahtuvat, kun itse poistuu omalta mukavuusalueeltaan.

Aurinkoisin kevätterveisin,

Iida Viholainen

Iida.viholainen@mtk.fi

MTK (Maa- ja metsätaloustuottajan keskusliitto) ja Helsingin yliopisto ovat aloittaneet yhteistyön harjoittelupaikan tarjoamiseksi maatalousalan opiskelijoille MTK:n Brysselin toimistossa. Ensimmäisenä harjoittelijana työskentelen Brysselissä 1.4–31.7.

Kynnyksiä ja kompastuksia – ensimmäisen vuoden kasvintuotantotieteiden opiskelijan mietteitä pyörätuolista nähtynä

Kirjoittanut KTT-fuksi Hanna B.

Viime vuoden heinäkuussa ilmestyi postiluukusta odotettu kirje yliopistolta. Lukuisten hylkäyskirjeiden jälkeen jo kirjeen paksuus herätteli hillittyä innostusta. Monia vuosia haaveena ollut opiskelupaikka kävi toteen ja toi uudet arjen haasteet tullessaan.  Liikkuminen pysyvästi neljällä pyörällä lisää oman mausteensa haahuiluun yliopiston käytävillä ja luentosaleissa. Esteettömyyttä käytännössä, ei vain juhlapuheissa.

Maataloustieteiden laitoksen sisäänkäynti itsessään on jo haaste runsaine portaineen.

C-talon sisäänkäynti: portaita ja kynnyksiä

C-talon sisäänkäynti: portaita ja kynnyksiä

Myös B-taloon kuljetaan portaiden kautta. Onneksi B-talon jäteasemalla on töissä nelipyöräisiä kollegoita, ja ramppi on avoinna muillekin kuin pahvia sisältäville rullakoille. Ainahan sitä voisi kiertää A-talon kautta, mutta eihän tänne maratonia olla tultu juoksemaan vaan opiskelemaan.

C-talon aula: käytäviä ja ylämäkeä

C-talon aula: käytäviä ja ylämäkeä

Hissejä löytyy ympäri taloa. Osa piilottelee ovelasti lukkojen takana, mutta kulkemaan pääsee kerroksesta toiseen, mikä on tärkeintä. Ensimmäisen vuoden aikana olen haalinut hiljaista tietoa hyvinkin epämääräisistä kulkureiteistä pitkin poikin rakennusta sekä läjäpäin kulkulupia ja avaimia. Mahtavat opiskelijakaverit ihmetellä, kun pöllähdän sisään milloin mistäkin.

Kirjasto: lisää käytäviä ja kynnyksiä

Kirjasto: lisää käytäviä ja kynnyksiä

Eri luentosaleissakin olen kiertänyt ympäri Viikin kampusta. Toisissa saleissa jään väkisinkin takaosaan portaiden yläpäähän ja toisissa saan istua luennoitsijan vieressä. Tuskin kukaan on vielä luullut minua vierailevaksi luennoitsijaksi, mutta ehkä joku päivä onnistun hämäämään jotakuta. Luentosaleihin olen kuitenkin päässyt sisälle asti eikä ole tarvinnut jäädä ovelle notkumaan, toisin kuin osassa keskustan kampuksen luentosaleja.

Viikissä ei myöskään ole mukulakivikatuja, mikä on mielestäni pelkästään positiivinen asia. Täältä löytyy muutakin kuin asfalttia, jotain vihreää silmän iloksi. Nurmikon poikki en ole vielä uskaltanut oikaista, mutta joku päivä varmaan epähuomiossa teen senkin tempun.

Fyysisinä esteinä on ollut kynnyksiä ja jokunen palo-ovi. Itse opiskelun puolella on tullut tehtyä sitten niitä otsikon lupaamia kompastuksia…

Ensimmäisen syksyn aikana onnistuin keräämään kasaan kaikki mahdolliset epäonnistumiset, tai niin ainakin luulin, kunnes koitti kevätlukukausi. Unohdin ilmoittautua kurssille ja tenttiin, aloitin tenttiin lukemisen tenttiä edeltävänä iltana, tentti jäi kokonaan väliin, menin väärään saliin (kaiken lisäksi väärässä talossa) ja olin väärään aikaan repimässä luentosalin ovea. Olen myös onnistunut käymään ”tarpeettoman” matematiikan kurssin ja maisterivaiheen kurssin. Sinänsä nämä hairahdukset ovat olleet hyvin antoisia, sillä matematiikan kurssi oli paras opiskeluhistoriani aikana. Kirjoitin pitkän matematiikan lukiossa, joten vertailukohtaa löytyy. Opin paljon kansainvälisestä kaupasta ja maatalouskaupan piirteistä, vaikka raahautuminen aamu kahdeksaksi yliopistolle luennolle olikin kovaa kaupankäyntiä yöunien ja oppimishalun välillä. Kävin vaikeampia neuvotteluja itseni kanssa kuin WTO tulee koskaan kohtaamaan pyrkiessä vapaaseen kauppaan. Halu oppia kuitenkin voitti, kirkkaasti.

Monista näistä edellä luetelluista kompastuksista olisin selviytynyt kunniakkaammin tarkemmalla kuuntelulla ja keskittymisellä. Kaikki tieto on annettu valmiina sekä opinto-oppaissa että luennoilla. Jaksaapa joku luennoitsija muistaa opiskelijoita vielä erikseen sähköposteilla. Tietoa he voivat jakaa loputtomiin, mutta ymmärrys on ihan jokaisen omissa käsissä ja omalla vastuulla.

Erehtyminen on inhimillistä, enkä oleta tekeväni täydellistä suoritusta ensi lukuvuonnakaan, mutta virheistä on syytä ottaa opiksi, myös muiden virheistä. Kannattaa siis pysähtyä kuuntelemaan ja sulatella asioita siinä määrin, että ne myös ymmärtää hyvin. Näin toimimalla voi helpottaa omaa sopeutumistaan yliopistoon ja itsenäisempään opiskeluun, silloinkin kun portaat ovat arjen pienin haaste.

Kesäblogi-terveisin, Hanna B.

Opiskelijabloggaus: Olkaa rohkeita opinnoissanne

Moikka kaikki!

Olen Riina Järvelä ja opiskelen kasvintuotantoa. Olen kolmatta vuottani yliopistossa, mutta olen jo sitä ennen opiskellut kaksi vuotta työn ohessa avoimessa yliopistossa biologiaa ja ympäristötiedettä. Kandidaatiksi valmistuin vuoden vaihteessa ja aloitin maisterin opintoni tänä syksynä. Pääaineeni on agroekologia.

Minua pyydettiin kirjoittamaan jostain opiskelijoihin/opiskeluun liittyvästä asiasta. Mieleeni tulikin viimekesäinen projektini puutarhatieteestä.

Keväällä 2012 löysin yliopiston ilmoitustaululta ilmoituksen, jossa haettiin opiskelijoita mukaan Kumpulan kasvitarhan 100 v. juhlien järjestämiseen. Innostuinkin asiasta ja lähdin kyselemään lisää aiheesta. Näin päädyin mukaan projektiin.

 Tehtävänäni oli dokumentoida valokuvaamalla koululaisten taideprojektia Kumpulan koulukasvitarhalla kesällä 2012. Tämän lisäksi tarkoitus oli havainnoida lasten työskentelyä ja kerätä palautetta lapsilta. Projektissa olivat mukana mm. Kumpulan kasvitarhan henkilökunta ja leiriläiset, Taikin opiskelijat (Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu – Aalto-yliopisto). Projekti Kumpulan kasvitarhalla jatkui elokuun 2012 loppuun saakka. Lopuksi tehtävänä oli tehdä projektityöraportti Helsingin yliopiston maataloustieteen laitokselle (, kiinnostuneet voivat pyytää minulta raporttia sähköpostilla).

Työn aikana opin monia uusia asioita ja näen tieteen tekemistä myös erilaiselta kantilta. Jo ennen tätä projektia olin työskennellyt sekä lasten että kasvien ja luonnon kanssa, mutta en ollut niitä aiemmin tutkinut yhdessä. Oli hyvin mielenkiintoista ja antoisaa tutkia lasten luontosuhdetta ja tarkkailla heitä erilaisilla menetelmillä. Projektin aikana opin konkreettisesti sen, miten luonnossa oleminen ja itse tekeminen voi opettaa hyvin paljon, antaa uutta sisältöä elämään ja avartaa maailmankatsomusta. Erityisesti se, että näki kuinka kaupunkilaislapsi sai hienoja kokemuksia luonnosta, antoi minulle uutta intoa ja halua saada lisää tällaista opetusta lapsille.

Minulle tämä kokemus oli antoisa ja vaikka pääaineeni onkin agroekologia, oli tällaisella poikkitieteellisellä tutkimusprojektilla erittäin positiivisia vaikutuksia tieteelliseen ajatteluuni. Voisinkin suurella sydämellä suositella kaikkia olemaan avoimia ja rohkeita opinnoissaan ja kokeilla jotain aivan uutta ja itselle epätavallista. Se kannattaa ja avartaa omaa elämänkatsomusta!

Yhteystiedot: riina.jarvela@helsinki.fi