Koko vastaanottokeskus mukaan kielenopetukseen

KM, erityispedagogi Jaana Wickström on käyttänyt Toisto-menetelmää alaikäisten turvapaikanhakijoiden tukiasumisyksikössä Inkoossa. Aiemmassa blogitekstissään hän pohti Toiston vahvuuksia haavoittuneiden nuorten kohtaamisessa. Tässä blogitekstissä hän kertoo, miksi koko vastaanottokeskus kannattaa valjastaa kielenopetukseen.

Toiston vahvuus on, että suomea markkinoidaan positiivisella tavalla. Suomi ei ole ”maailman vaikein kieli”, vaan kieli, jota voi käyttää ja jota voi ymmärtää – heti ensimmäisellä oppitunnilla. Opettaminen ei ole vain informaation syöttämistä, vaan mukana on aito ymmärrys, joka syntyy kielen liittämisestä heti alusta asti aitoihin vuorovaikutustilanteisiin. Sen vuoksi kielioppaan olisi hyvä mainostaa Toisto-menetelmää kaikille vastaanottokeskuksessa työskenteleville.

Omassa työssäni alaikäisten turvapaikanhakijoiden opettajana huomasin nopeasti, että Toisto-tuokioissa opituista taidoista on hyötyä arkielämän tilanteissa saman tien. Esimerkiksi heti tukiasumisyksikköön tultuaan nuoret turvapaikanhakijat ovat melkoisessa terveydenhuollonrumbassa.

Kerroin turvapaikanhakijoita tutkivalle sairaanhoitajalle, millaisia rakenteita olemme opiskelleet Toisto-tuokioissa, ja kannustin häntä puhumaan nuorille yksinkertaista selkosuomea. Sairaanhoitajan ihailu ja innostus oli suuri, kun hän huomasi, että vasta Suomeen tulleet nuoret osasivat jo kertoa terveydentilastaan yksinkertaisilla ilmauksilla: ”Minulla on yskä.” ”Minulla on nuha.” ”Minulla on pää kipeä.”

Koska Toisto-menetelmässä opitut rakenteet nivotaan oikeisiin vuorovaikutustilanteisiin, oppijat rohkaistuvat käyttämään suomea. Kaikki vastaanottokeskuksen työntekijät on siis hyvä pitää tilanteen tasalla siitä, millaisia rakenteita ja millaista sanastoa oppijoiden kanssa on käyty läpi. Näin myös työntekijät voivat rohkaista oppijoita harjoittelemaan oppimaansa aidoissa kohtaamisissa.

stickfish_pixabayfishing-netKuva: Stickfish (pixabay.com)

Huomasin, että monilla nuorilla oli kännyköissään ja tableteissaan erilaisia sovelluksia, joiden avulla saattoi opiskella sanastoa. Sanalistojen opiskelusta on varmasti hyötyä jossain vaiheessa, mutta ainakin alussa sanastosovelluksista opitut sanat jäävät irrallisiksi, sillä ne eivät liity aitoihin vuorovaikutustilanteisiin tai käyttökelpoisiin fraaseihin.

Toisto-menetelmän avulla uudet sanat sijoittuvat heti toimiviin kielellisiin rakenteisiin, joiden avulla lauseseitti ja kielellinen verkosto alkavat muodostua. Koska Toisto-menetelmä rakentuu kommunikaation ja laajempien kokonaisuuksien varaan, se mahdollistaa aidon vuorovaikutuksen. Kieli sai merkityksen arjen tilanteissa, ja oppijat pystyivät toimimaan suomen kielellä heille merkityksellisissä tilanteissa.

***

Alaikäisten turvapaikanhakijoiden opetuksessa yhdistin Toisto-tuokioita muuhun opetukseen monin tavoin: kun opiskelimme kellonaikoja, kävimme samalla läpi myös eurooppalaista aikakäsitystä, esimerkiksi sitä, mitä odottaminen tarkoittaa eri kulttuureissa. Kun taas harjoittelimme rakennetta ”Missä sinä olet? Minä olen postissa”, kävimme samalla läpi sitä, mihin postimerkki liimataan, missä on osoitteen ja lähettäjän paikka kirjekuoressa, miten paketti noudetaan postista yms.

Vaikka Toisto-tuokiot antoivat opiskelulle selkeät raamit, ne mahdollistivat myös nuorten tarpeiden ja toiveiden kuuntelemisen. Olin avoin nuorten omille kysymyksille ja räätälöin lisämateriaalia sen mukaan, mitä nuoret halusivat ja tarvitsivat. Toiston avulla myös oma mielikuvitukseni lähti liikkeelle, ja tein omannäköistäni opetusta.

Toisto-menetelmää on kuvattu ensiavuksi, eikä Toisto-tuokioiden tarkoitus ole vähentää S2-opettajien työtä tai arvostusta. Näkemykseni mukaan Toisto-tuokioilla on silti annettavaa myös S2-opettajille: kommunikatiivisuus, puhe, kuunteleminen, nähdyksi tuleminen ja suullinen toistaminen ovat kaikki elementtejä, joita ei voi liikaa korostaa suomen kielen kursseilla.

Valitettavasti usein käy niin, että suuret ryhmäkoot ja tiukat tavoitteet aiheuttavat sen, ettei kohtaamiselle ja nähdyksi tulemiselle ole tarpeeksi aikaa. Kieltä ei voi kuitenkaan olla, jos ei tule nähdyksi. Ennen kuin kukaan voin puhua mitään millään kielellä, hänen on oltava psyykkisesti siinä tilanteessa, että hän haluaa ilmaista itseään. Ahdistunut nuori saattaa vain nukkua ja maata, tuijottaa seinää ja pyöriä synkkien ajatustensa keskellä. Silloin opettajan tehtävä on houkutella nuori kielenopiskelumatkalle. Toisto-tuokioiden aikana ihminen kohtaa ihmisen. Kun kaikki turha karsitaan, jäljelle jää vain kohtaaminen.

KM, erityispedagogi Jaana Wickströmiä haastatteli Eveliina Korpela

About Tapani Möttönen

Suomen kielen yliopisto-opettaja (S2, kirjoitusviestintä, tieteellinen kirjoittaminen), tutkija.
This entry was posted in Sekalaista. Bookmark the permalink.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *