Kiitospuhe Maikki Friberg -tasa-arvopalkinnon 2016 johdosta

 

Siltavuorenpenger 5:n Minerva-torilla Helsingin yliopistossa tiistaina 31. toukokuuta 2016 / Maria Ahlholm

Suomen kieli sanoo tervetuloa on hupsu nimi hankkeelle. Nimessä nostetaan kieli subjektiksi, ikään kuin kieli voisi olla se toimija, joka ottaa vastaan saapuvia ja toivottaa heitä tervetulleiksi. Vaan onhan se selvää, että sanojaksi tarvitaan ihmissubjekti. Vain ihmiset toivottavat toisia ihmisiä tervetulleiksi yhteisöihinsä – tai sulkevat heitä pois yhteisöistä. Vastasaapuneen poissulkeminen on helppoa: ei tarvitse tehdä mitään, ei sanoa mitään, ei katsoa päin. Ei hymyillä.

Onneksi viime syksynä kun työt tässä talossa aloitettiin, sain ainedidaktiikan ryhmäkseni joukon valmiita kieliasiantuntijoita suomen kielen ja kirjallisuuden oppiaineista – aineenopettajaopiskelijoita, jotka ymmärsivät että tervetulon toivottaminen on ihmisten hommaa ja että opettajat ovat niitä ihmisiä. Ryhmä myös hyväksyi ensiesittämällä yöllisen visioni siitä, että lähtisimme tarjoamaan vastaanottokeskusten suomenopettajapulaan uutta metodia. Pienen kielileikin takana on ajatus siitä, että vaikka kieli ei itse mutkikkaalle morfologialleen ja pitkille sanoilleen mitään mahdakaan, me kieliasiantuntijat saamme sen taipumaan opittavan kuuloiseksi ja näyttämään helpolta.

Ja niin rakensimme Toiston. Se on metodi jolla kaikki suomea osaavat voivat näyttää vastasaapuneille, että suomen kieli on opittavaa, suuhun sopivaa, toimivaa. Metodi on pelkistetty, kikkailematon. Se perustuu kuullunvaraiseen toistoon, eikä siinä tarvita kirjoja, muistiinpanovälineitä, ei puhelimia eikä pädejä. Sanakirjakaan ei ole paperinen eikä digitaalinen, vaan ihmiskasvoinen ja elävä. Toistoa ovat kokeilleet myös yliopistossamme vierailleet saksalaiset professorit ja he ilahtuivat samasta asiasta, mistä vastaanottokeskusten asukkaat – joista kymmenisen prosenttia on luku-ja kirjoitustaidottomia ja joista 70 prosentille latinalainen kirjaimisto on vieras – tuokion jälkeen osaan kaikki asiat, joita harjoittelin. Vastasaapuneiden kielioppaiksi on nyt koulutettu jo 700 ihmistä eri puolilla Suomea, viimeksi eilen Kuopiossa. Ja sillä tavalla suomen kieli sanoo tervetuloa.

Suomen kielen taivuttelu yhdenveroisen osallistumisen välikappaleeksi maahan saapuville ja täällä kauemmin asuneille monikielisille on itse asiassa valtaisa työmaa, jolla on tilaa monille kieliammattilaisille.

– Erityisen paljon pedagogisia ongelmanratkaisutehtäviä on esimerkiksi myöhäisten lukemaanoppijoiden menetelmien kehittämisessä: aikuisen lukemaan opettaminen vaatii opettajalta aivojumppaa, koska aikuisikään asti lukutaitoa vailla elänyt on kehittänyt itselleen aivan omanlaisensa selviytymisstrategiat, joita lukutaitoisen on vaikea käsittää.
– Tärkeä työ on myös yläkouluikäisinä maahan saapuneiden kielenopetus ennen toisen asteen opintoja, tai abstraktien kouluaineiden – kuten yhteiskuntaopin käsitteiden avaaminen monikielisessä luokassa.
– Oma lukunsa on työelämän kielitaitokoulutus eri aloilla, vaikkapa lääkärin, sähköasentajan tai taksinkuljettajan kielikoulutus.

Toisto tehtiin maallikoiden työkaluksi, mutta myös opettajille on valmistettava vielä monta metodia, jotta kaikkia näitä tarpeita päästään kohtaamaan.

Toisto tehtiin vapaaehtoisvoimin. Toukokuun alussa valtioneuvosto julkisti kuuden kohdan kotoutumisohjelman, jonka kolmas kohta lupailee yhteiskunnan varoja tähän työhön – sitten joskus. Onneksi säätiöpuolella oltiin nopeampia: Koneen Säätiö antoi heti joulukuussa tukensa Toisto-hankkeelle, ja sen turvin voitiin palkata osa-aikainen projektitiimi.

Käyttöpohjaisen kielenoppimisnäkemyksen mukaan paras kielenoppimismenetelmä syntyy niistä sanoista ja rakenteista, joita kielenkäyttäjä eniten tarvitsee. Kieliopin voi oppia minkä alan yhteydessä tahansa, yhtä hyvin jalkapallokentällä tarvittavan kielen kuin kaupan kassalla käytettävän kielen aineksista. Kielen rakenne pysyy tilanteesta toiseen, mutta oppijan on helpointa oppia kielioppi niistä ilmauksista, joiden toimintaskeemat ovat hänelle tuttuja ja mielekkäitä.

Paras palkinto uurastajalle on yleensä löytää ratkaisu ongelmaan. Tämän päivän tunnustus tuntuu hyvältä ja häkellyttää. Tyhjästä eivät hyvät hankkeet synny, mutta dialogista kyllä. Olen onnekas, kun saan tehdä työtä nuorten ihmisten kanssa, jotka suhtautuvat sekä suomen kieleen että opettamiseen intohimoisesti. Ei heitä turhaan mainita maailman parhaiksi opettajaopiskelijoiksi.

Palkitut_3 360x119 px

Kuvassa vasemmalla työhyvinvointipalkinnon saaneiden yhteisöjen edustajat. Maikki Friberg -tasa-arvopalkinnon saaja kuvassa oikealla.

Kiitos huikealle Toisto-projektitiimille: Saara Huilla, Eveliina Korpela, Ninni Lankinen ja Tapani Möttönen. Kiitos myös työyhteisölleni, suurenmoisille kollegoille, erityisesti Liisa Tainion luotsaamalle aineryhmällemme ja Athenan kakkoskerroksen humanistikäytävälle. Ei niin pahaa työvuotta etteikö teidän kanssanne olisi hyvä olla. Ja superkiitos Jarille, kun olet huolehtinut ihan kaikesta.

About Maria Ahlholm

Dosentti - suomen kieli, erityisesti soveltava kielentutkimus. Yliopistonlehtori, HY/Opettajankoulutuslaitos.
This entry was posted in Sekalaista. Bookmark the permalink.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *