Viekö toisto työpaikat S2-opettajilta?

Sain huolestuneen sähköpostin S2-opettajalta. Oletteko nyt antamassa väärän viestin poliitikoille, joiden ymmärrys kielenopetuksesta on tasan rahapussin kokoinen: pikakurssilla tehdään kadunmiehestä S2-opettaja ja koko ammattikunta osoittautuu tarpeettomaksi.

Ymmärsin viestistä huokuvan huolen. S2-opettajien kenttää on ravisteltu, pudisteltu ja poljettu viimeisen vuoden aikana enemmän kuin mitään akateemista ammattikuntaa. Pitkän ja haastavan maisterintutkinnon ja pedagogisten opintojen jälkeen nuoret opettajat – ja jotkut kokeneetkin – ovat päätyneet työttömiksi, kun kotoutumiskoulutuksen hintoja on laadun kustannuksella halpuutettu.

Vastaukseni on siksi ilouutinen S2-kentälle. Toisto ei vie pätevän paikkaa. Ei sen enempää kuin SPR:n ensiapukurssi vie sairaanhoitajan tai lääkärin työpaikkaa. Toistomenetelmän kymmenen nollatuokiota ovat vasta ensiapu siihen hätään, johon ammattilainen ei vielä ehdi. Päinvastoin: S2-ammattilaisten osaamista tarvitaan kielioppaiden kouluttamiseksi eri puolille. Pätevien opettajien vetämät kielikurssit ja kotoutumiskoulutus alkavat toistomenetelmän jälkeen – eikä niitä tällä metodilla korvata! Jos joissain kunnissa on palkattu S2-opettajia pakolaiskeskuksiin, olemme iloisia ja pysymme kaukana. Tai tulemme rinnalle tarjoamaan lisäapua, helpotusta ja vähän iloa mahdottomalta tuntuvan tehtävän kanssa.

Toisto on syntynyt ammatillisesta halusta luoda kuullunvaraisuuteen perustuva, stressitön kielenoppimismenetelmä. Se on myös syntynyt innokkaiden vapaaehtoisten päämäärätöntä toimintaa katsovan ammattilaisen vastuuntunnosta (- ja okei, harmistuksestakin). Eikö ole parempi, että otamme vastuun vapaaehtoisten kouluttamisesta kuin että salaamme ammattiosaamisemme? Vapaaehtoiset ovat liikkeellä joka tapauksessa, halusimme tai emme, ja miksi emme haluaisi? S2-opettaja hyötyy siitä, että oppija on saanut harjoitusta suomen kielen sanojen kuuntelemisessa ja toistamisessa ennen kurssille tuloaan.

Kutsummekin S2-kenttää yhteisiin talkoisiin tekemään kielioppaille suunnatusta neuvokkisivustostamme karttuvan resurssin. Sinne voi tehdä lisää ”nollatuokioita” ja tarjoilla niitä uusien vapaaehtoistyöntekijöiden käyttöön miltei loputtomasti. Toisia opastaessa oma tietämys vankistuu. Emme sahaa omaa oksaamme, vaan pursuamme ammattiylpeyttä. Kerrankin maassa on hetki, jolloin meidät huomataan. Nyt päät pystyyn ja ammattitaito jakoon!

Posted in Sekalaista | 2 Comments

Opiskelijanäkökulma#1: Eeva & Kristiina K.

– Oletko koskaan ennen opettanut?

– En. Mutta nyt kun opetan ensimmäistä kertaa, niin ensitunnistani tehdään julkinen opetusvideo malliksi tuleville vapaaehtoisille kielioppaille.

Monella meistä oli projektin alkaessa sama lähtötilanne. Alun perin tarkoituksena oli vain harjoitella suomen opiskelijoiden nollatason opetustuokioita. Sitten maailma muuttui, ja oppitunneista tuli täyttä totta. Yhtäkkiä löysimme itsemme deadlineviidakosta varaamasta kuvaustiloja, rekrytoimasta koekaniineja ja opettelemasta videokameroiden käyttöä. Laukkumme olivat kuin lastentarhanopettajilla, täynnä hedelmien kuvia, leikkikelloja ja muuta tarpeellista.

Meistä Kristiina K. luuli jättäneensä entisen työnkuvansa taakseen, kun pedagogiset opinnot alkoivat. Toisin kävi. Projektin edetessä kaivattiin yhteisiä aikatauluja, joten Kristiina pääsi jälleen rakentamaan rakastamiaan Excel-taulukoita ja harjoittelemaan ristiintaulukointia osallistujien luentojen, tenttien ja kaikenlaisten kissanristiäisten mukaan.

Eeva pähkäili Kristina H:n kanssa, miksi sanotaan puistoSSA, mutta kotoNA, ja miten se selitetään opiskelijoille. Onneksi metodissa ei kuitenkaan ole kyse kieliopin hienouksista, vaan kaikki opetellaan fraaseina. Periaatteen toimivuuden huomasi videoiduissa tuokioissakin, sillä kukaan ei kyseenalaistanut eri sijapäätteitä.

Vaikka kaikki on tapahtunut nopeasti ja vauhti vain kiihtyy, on ollut upeaa saada olla mukana projektissa. Jos olisimme vain järjestäneet ”leikkitunteja” toisillemme, emme olisi oppineet yhtä paljon kuin tästä prosessista kaikkine sivujuonineen. Lisäksi on ollut mukavaa tehdä jotakin, jolla on todellista merkitystä – opettajaksi oppimisen lisäksi. Odotamme innolla tulevia käänteitä.

– Eeva & Kristiina K.

Posted in Sekalaista | Leave a comment

Toisto jalkautuu pakolaiskouluun

No niin, alkaa tapahtua. Suomen kieli sanoo tervetuloa muuttuu kerralla konkreettisemmaksi kun Helsingin yliopiston pakolaiskoulun Toisto-sessiot alkavat alkavalla viikolla yliopiston Tiedekulmassa! Toisin kuin aiemmin hötäkässä kirjoitin, näissä sessioissa on ihan kielenopetuksesta turvapaikanhakijoille. Pahoittelut lapsuksesta. Mutta sitä paremmin pääsen etukäteismainostamaan 14.12. (alustava pvämäärä) yliopistolla pidettävää koulutustilaisuutta vapaaehtoisille kielioppaille. Toisin sanoen jos olet innostunut tekemään tärkeää vapaaehtoistyötä, niin varaa joulukuun keskivaiheille kalenteriin tilaa. Lisätietoja seuraa kun suunnitelmat etenevät.

Jos sattumoisin olet muutenkin kieli-ihminen ja tulossa ensi viikon pe – la 13. – 14.11. AFinLan (Suomen soveltavan kielitieteen yhdistyksen) syyssymposiumiin Helsingin yliopistolle, niin tervetuloa moikkaamaan Maria Kelaa ja allekirjoittanutta. Pidämme perjantain posterisessiossa omaa shöytämme, jossa esittelemme myös projektimme opetustuokioita niin kuin niitä on siihen mennessä saatu editoitua. Nähdään!

Posted in Sekalaista | Leave a comment

Se on sitten toisto!

Suomen kieli sanoo tervetuloa etenee. Hankkeen S2-opiskelijat ovat parhaillaan tahoillaan harjoittelussa, mutta kabinettivoimat (ml. osa opiskelijoista) jyystävät menetelmän yksityiskohtia paikalleen. Yksi verrattain relevantti yksityiskohta on menetelmämme nimi. ”Energiapatukoiden”, ”Peruskauran” yms. metaforiikan jälkeen voittaja on löytynyt. Menetelmämme on nyt nimeltään Toisto.

Toistostahan tässä on paljon kyse. Kehittelemissämme opetustuokioissa otetaan arjessa jatkuvasti toistuvia, kielenpuhujalle itsestäänselviä fraaseja haltuun. Näitä fraaseja rekvisiitan kanssa harjoitellessa saadaan ikään kuin muutama, käyttökelpoinen tarttumakohta kielen verkkoon. Myöhempi kielenoppiminen sitten alkaa paljastaa lankoja, jotka sitovat nämä tarttumakohdat toisiinsa. Olennaista on, että oppija on saanut konkreettisia ilmaisukeinoja, jolla kieltä pääsee käyttämään vaikkei sitä systemaattisesti hallitsekaan. Nykyaikainen kielenoppimisen ja -opetuksen tutkimus kun lähtee siitä, että juuri autenttinen kielenkäyttö on sujuvalle kielitaidolle välttämätöntä.

No, tämä tiedepuheesta toistaiseksi. Hieman uutisia. Yksi hankkeemme tärkeistä tehtävistä on kouluttaa vapaaehtoisia kielenopettajia. Yksi sessio onkin pidetty Metropolian opiskelijoille. Marraskuussa tuleekin hieman isompi vaihde silmään, kun Maria Kela ja opiskelijat kouluttavat vapaaehtoisia Helsingin yliopiston Tiedekulmassa. Tarkempia tietoja lähipäivinä! Tekemisistämme on tullut siten julkisia, että Helsingin yliopisto julkaisi meistä uutisen. Ja sikäli iloisen uutisen, että siitä selviää, miten HY on muutenkin paremman maailman asialla. Opettajankoulutuslaitos puskee pakolaiskoulu-tittelin alla laajempaa vapaaehtoisprojektia pakolaisten auttamiseksi. Tässä meidän S2-porukkamme on ylpeästi mukana.

Ylpeitä saa olla myös yhteistyökumppaneistamme. Ilman WordDiven apua ei Toisto päätyisi koskaan netitse saataville. Opettajat ilman rajoja lähtivät heti mukaan vapaaehtoisten kielioppaiden kouluttamiseen. Paitsi hyvää tahtoa myös hyvää tekemistä on liikkeellä. Tähän on mukava palata pian!

Posted in Sekalaista | Leave a comment

Tulevat suomi toisena kielenä -opettajat sanovat tervetuloa!

Avustusjärjestöjen ja vapaaehtoistoimijoiden lisäksi myös Helsingin yliopisto on huomannut, että Euroopassa on humanitaarinen kriisi. Akateemiset tolkun ihmiset ovat tehneet ainoan humaanin ja järjellisen johtopäätöksen: jotain tarttis tehdä.

Kieli-ihmiset ovat pakolaisten auttamisessa erityisasemassa. Maahantulon ensivaiheessa (jolla on tapana kestää aivan liian kauan), olisi erityisen tärkeää saada kosketus paikalliseen kieleen ja kulttuuriin. Tämä ensivaihe kun on eräänlainen herkkyyskausi, jossa saatu kielialtistus vaikuttaa olennaisesti yhteiskuntaan integroitumiseen.

Turvapaikanhakijat joutuvat kuitenkin odottamaan kuukausia pääsyä varsinaisiin kielikoulutuksiin. Aika, jonka voisi käyttää kielitaidon oppimiseen ja kotoutumiseen, kuluukin usein peukaloiden pyörittelyyn.

Jos kieliopetukseen ja muuhun toimintaan ei olekaan mitään juridista estettä, ei resursseja opetukseen ole. Ei siis ole ihme, että myös Suomen yliopistoissa on herätty kehittämään vapaaehtoispohjalta keinoja opetuksen järjestämiseksi maahantulijoille.

Tässä blogissa kuvataan yhden tällaisen projektin tarinaa. Projektin nimi on Suomen kieli sanoo tervetuloa. Kirjoittajan tapaan muutkin projektin tekijät ovat ennen kaikkea Helsingin yliopiston suomen kielen opiskelijoita, jotka parhaillaan erikoistuvat suomen opetukseen maahanmuuttajataustaisille.

Opintomme saivat mielenkiintoisen käänteen, kun päädyimme ohjaajamme Maria Kelan johdolla toteuttamaan avaimet käteen -tyyppistä opetusmenetelmää vapaaehtoisille kielenopettajille vastaanottokeskuksiin ja ylipäätään tilanteisiin, jossa koulutettua kielenopettajaa ei ole välttämättä saatavilla.

Ideana on tarjota valmis, netitse jaeltava paketti, joka sisältää tarkat ohjeet ja valmiit materiaalit erilaisten alkeisoppituokioiden opettamiseen. Jokainen opetustuokio on ikään kuin energiapatukka: kaikki olennaiset ravinteet sisältävä välipala, jonka tarvitsee vain napata hyllystä, avata kääreistään ja tarjota sellaisenaan.

Energiapatukan tarjoajan ei tarvitse olla kokki – siis koulutettu opettaja. Pyrimme vastaamaan juuri siihen tarpeeseen, kun vapaaehtoisia auttajia löytyy mutta työkaluja puuttuu. Tavoitteemme on, että menetelmämme avulla kuka tahansa voi olla kielenopettaja, ainakin aivan alkuvaiheessa.

Tässä blogissa käsittelemme menetelmäämme ja projektimme vaiheita mutta myös muita maahantulijoiden kielenopetukseen ja kotouttamiseen liittyviä ilmiöitä, uutisia ja muiden vapaaehtoistoimijoiden edesottamuksia. Jaamme opetuskokemuksiamme ja kommentoimme maailman menoa sen minkä opinnoilta ehdimme. Tervetuloa mukaan!

Ps. lähitulevaisuudessa luvassa kehittämämme menetelmän kuvausta, opiskelijatarinoita ja mediakuulumisia.

Posted in Sekalaista | Leave a comment