Maahanmuutosta maahanmuuttajan näkökulmasta: Haastattelussa Tero Alstola

Missä vaiheessa maahanmuuttajista tulee osa kantaväestöä? Muun muassa tätä pohtii tohtorikoulutettava Tero Alstola, jonka tutkimusaiheena ovat maahanmuuttajavähemmistöt muinaisessa Babyloniassa ensimmäisellä vuosituhannella ennen ajanlaskun alkua. 

”Babylonian kuninkaat pakkosiirrättivät väestöä valtakuntansa ydinalueille, nykyiseen Irakiin Eufrat-joen rannoille”, Alstola kertoo. ”Pakkosiirroilla pyrittiin vahvistamaan Babylonian otetta vastavalloitetuista alueista ja tuomaan työvoimaa Babylonian kaupunkeihin ja maaseudulle. Toisaalta vapaaehtoista maahanmuuttoa tapahtui kaiken aikaa, ja Babylonian hedelmälliset viljelysmaat ja kauppamahdollisuudet houkuttelivat alueelle uusia asukkaita.”

Alstola pyrkii selvittämään, miten maahanmuuttajat kotoutuivat babylonialaiseen yhteiskuntaan ja millaiseksi heidän asemansa uudessa kotimaassa muotoutui. Vastauksia näihin kysymyksiin hän etsii ensi sijassa tutkimalla savitauluja, joille on nuolenpäätekstillä kirjoitettu niin kauppakirjoja, kuitteja kuin avioliittosopimuksia. Alstola kiinnostui nykyisestä tutkimusaiheestaan jo opiskellessaan perustutkintoaan teologisessa tiedekunnassa. ”Luin pääaineenani eksegetiikkaa ja sivuaineenani assyriologiaa. Kuullessaan tästä aineyhdistelmästä professori Martti Nissinen ehdotti, että tarkastelisin kandidaatintutkielmassani juudalaisvähemmistön oloja Babyloniassa. Tartuin ehdotukseen, ja tämän jälkeen tutkittavaa materiaalia ja avoimia tutkimuskysymyksiä on riittänyt niin graduun kuin väitöskirjaan.”

Alstolan tutkimus osoittaa, että maahanmuutto on ikivanha ilmiö. ”Maahanmuutto on vaikuttanut ratkaisevalla tavalla Lähi-idän yhteiskuntiin tuhansien vuosien ajan. Vapaaehtoinen maahanmuutto ja pakkosiirrot sekoittivat eri taustoista tulleita ihmisiä keskenään, ja useilla alueilla monikulttuurisuus oli paremmin sääntö kuin poikkeus”, hän toteaa. Nykyajan ihmisen ymmärrystä maahanmuutosta on muovannut 1700–1800-luvuilla kehittynyt nationalismi, jonka mukaan on olemassa selväpiirteisiä ja kulttuurisesti yhtenäisiä kansoja. Tällainen käsitys sopii kuitenkin Alstolan mukaan huonosti yhteen historiallisen todellisuuden kanssa. Hän on huomannut, että esimerkiksi yksinkertaiseen kysymykseen siitä, ketkä oikeastaan olivat babylonialaisia, on yllättävän vaikeaa vastata. ”Maahanmuuttajien vastapariksi ei löydy yhtenäistä babylonialaisten joukkoa, vaan yhteiskunnan rakenne oli paljon hienojakoisempi. Kaupunkien lukutaitoista eliittiä ja maaseudun viljelijäväestöä ei ole hedelmällistä niputtaa yhdeksi joukoksi. Toisaalta on vaikea määritellä, missä vaiheessa maahanmuuttajista tulee osa kantaväestöä. Maahanmuuttajat eivät vain sulaudu osaksi ympäröivää yhteiskuntaa vaan muuttavat sitä samalla. Esimerkiksi babylonian kieli korvautui vähitellen aramealla maahanmuuton ja valtapoliittisten muutosten seurauksena.”

Maahanmuuttoa koskeva tutkimus on tehnyt myös Alstolasta itsestään maahanmuuttajan: Vaikka hän onkin suomalaisen huippuyksikön jäsen, hän kirjoittaa väitöskirjaansa Leidenin yliopistossa Hollannissa. Uudessa maassa asuessaan Alstola on huomannut, että nykyajan koulutetulle maahanmuuttajalle sosiaalinen asema on toisinaan maantieteellistä alkuperää tärkeämpi: ”Tuttavapiirini Leidenissa muodostuu muista yliopistolaisista, joista varsin harvat ovat syntyperäisiä hollantilaisia. Kuuluminen tiettyyn sosiaaliseen ryhmään on kansalaisuutta tärkeämpää. Toisaalta ulkomailla tunnen itseni korostetummin suomalaiseksi kuin kotimaassa ja nostan myös tiettyjä piirteitä suomalaisuudestani tietoisesti esille. Tämä on erinomainen esimerkki siitä, että suomalaisuus ei ole jotain ajatonta ja perinnöllistä, vaan jokainen meistä määrittelee suomalaisuuden omalla tavallaan, eri tavoin erilaisissa tilanteissa.”

Tutkimuksensa ja oman ulkomailla oleskelunsa myötä Tero Alstola on saanut uusia näkökulmia myös kotimaassa aika ajoin kiivaana käyvään maahanmuuttokeskusteluun. Hän on kiinnittänyt huomiota muun muassa siihen, että harva kritisoi korkeakoulutettujen maailmanlaajuista liikkuvuutta, vaikka tämä maahanmuuttajien ryhmä kiinnittyy usein heikosti väliaikaiseen asuinmaahansa ja sen yhteiskuntaan. Ennen kaikkea hänelle on kuitenkin kirkastunut, että maahanmuutto ei todellakaan ole mitään uutta tai epätavanomaista, vaikka suomalaisesta keskustelusta näin voisi joskus päätellä. ”Ihmiset ovat aina liikkuneet pitkiäkin matkoja olosuhteiden pakottamina tai omasta vapaasta tahdostaan. Tämä koskee paitsi Lähi-itää myös Suomea, jonne on virrannut vuosituhansien ajan väestöä niin lännestä, etelästä kuin idästä. Suomessa on puhuttu aina useita kieliä, ja 2000-luvun maahanmuuttajat ovat vain pitkän jatkumon viimeinen lenkki”, Alstola toteaa.

Teksti: Hanna Vanonen

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *