Muinaisten muutosten tutkimus tulee lähelle nykyaikaa: Haastattelussa tutkija Mika S. Pajunen

(for an English version of this interview, please click here)

Vastikään julkaistu teos Kuolleenmeren kadonnut kansa (Gaudeamus, 2015) tarjoaa ikkunan sellaiseen muinaiseen juutalaiseen kirjallisuuteen ja kulttuuriin, joka ennen Qumranin käsikirjoituslöytöjä tunnettiin lähinnä Uuden testamentin kautta. Teos kumpuaa kansainvälisesti arvostettujen suomalaisten Qumran-tutkijoiden tutkimustyöstä. Sen toimittajat ovat Raija Sollamo ja juuri dosentin arvon saanut Mika S. Pajunen

Pajunen työskentelee Suomen Akatemian rahoittamana tutkijatohtorina. Hän tekee tutkimusta myös Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa toimivassa Suomen Akatemian huippuyksikössä ”Pyhät tekstit ja traditiot muutoksessa”. ”Kirja on yksi tärkeä resurssi niille ihmisille, jotka haluavat tutustua ensikäden lähteisiin muinaisesta juutalaisesta yhteiskunnasta”, Pajunen kuvailee. Hänen mukaansa on tärkeää tarkastella yhä enemmän kirjallisten ja sosiaalisten muutosten välistä yhteyttä. ”Yhteiskunnalliset muutokset johtavat lähes väistämättä traditioiden tulkintaan ja muokkaukseen, jotta ne säilyvät merkityksellisinä uusissa käyttöyhteisöissä ja -konteksteissa. Samat mekanismit toimivat yhtä lailla modernissa yhteiskunnassa. Niiden syvällinen ymmärtäminen on olennaista paitsi uskonnon myös muun kulttuurin näkökulmasta.”

Kuolleenmeren kadonnut kansa
Kuolleenmeren kadonnut kansa (Gaudeamus, 2015)

Viime vuosina suomalainen yhteiskunta ja maailma onkin ollut suurten muutosten keskellä. Taloudellisestikin raskaiden muutosten keskellä on helppo unohtaa historian ja kulttuuriin laaja-alaisen ja kriittisen tuntemuksen merkitys. Tähän katvealueeseen tuoreella Vanhan testamentin eksegetiikan dosentilla on annettavaa.

”Vanhan testamentin dosentit ovat laaja-alaisia (muinaisen) kulttuurin ja yhteiskunnan osaajia. Heillä on vankka asiantuntemus paitsi nykyisen VT:n kirjakokoelmasta, juutalaisesta kulttuurista ja uskonnosta, myös monista muista lähteistä ja kulttuureista, kuten vaikka Septuagintasta, arkeologiasta, muinaisesta Lähi-idästä, hellenistisestä maailmasta tai Qumranin teksteistä. Vanhan testamentin dosentit ovat välttämättömiä asiantuntijoita keskusteltaessa Raamatun tulkinnasta sekä historiallisista ja sosiologisista kysymyksistä. VT:n dosenteilla on paljon annettavaa humanististen tieteiden saralla laajemminkin. Konkreettinen poikkitieteellinen yhteistyö tällä saralla toivottavasti lisääntyy lähitulevaisuudessa.”

Monipuolista tutkimusta kahdesta näkökulmasta

Käytännön tutkimustyössään Pajunen hyödyntää kahta eri näkökulmaa. Tärkeää perustutkimusta on käsikirjoitusten ja tekstien yksityiskohtainen tutkimus, jota ilman muuta tutkimusta ei voi tehdä. Eksegetiikan osastolla Pajunen tunnetaan hyvin tietotaidostaan materiaalisen rekonstruktion parista. ”Metodi perustuu käsikirjoitusten fyysisten piirteiden ja kirjurin käyttämien menetelmien analysointiin, ja sen avulla saadaan parhaassa tapauksessa käsikirjoituksesta säilyneet irralliset fragmentit niiden alkuperäisille paikoilleen palapelissä.”

Toinen näkökulma liittyy laajojen kehityskaarien tarkasteluun. ”Miten tietyt ilmiöt tai ideologiat ovat kehittyneet pitkässä juoksussa? Tälläinen tutkimus on riippuvainen tarkasta lähdeanalyysistä.” Viimeisen esimerkki tällaisesta tutkimuksesta on Pajusen artikkeli The Praise of God and His Name as the Core of the Second Temple Liturgy, joka julkaistiin yhdessä alan vanhimmista ja arvostetuimmista journaaleista (Zeitschrift für die alttestamentliche Wissenschaft).

Tutkimuksen taustalla on aina kysymys sosiaalisesta maailmasta, josta erilaiset tekstit ja traditiot kumpuavat. Pajusen lähdevalikoima on poikkeuksellisen laaja. ”En ole tutkimuksissani keskittynyt soveltamaan mitään tiettyä metodia, vaan vaihtuvat tutkimuskysymykset ohjaavat parhaiten soveltuvan tutkimustavan valinnassa. Suurimmaksi osaksi olen tutkinut psalmitekstejä – niin nykyiseen kaanoniin päätyneitä kuin sen ulkopuolelle jääneitä. Olen kiinnittänyt erityistä huomiota psalmien erilaisiin, vaihtuviin käyttötapoihin ja -konteksteihin. Lisäksi olen kirjoittanut jonkun verran esimerkiksi viisauskirjallisuudesta, Aikakirjoista ja kahdentoista ’pienen’ profeetan kokoelmista.”

Parhaillaan Pajunen kirjoittaa seuraavaa monografiaansa, joka valmistunee ensi syksynä. Sen aiheena on laajojen runollisten kokonaisuuksien sijoittaminen keskelle proosatekstiä Toisen temppelin ajan kirjallisena ilmiönä. Lähteinä on laaja joukko tekstejä VT:sta, UT:sta, apokryfikirjoista ja Qumranin kääröistä.

Lisäksi Pajunen on mukana editoimassa uusia virallisia editioita Kuolleenmeren kääröistä. ”Osa varhaisimmista virallisista Discoveries in the Judaean Desert -sarjan editioista ei vastaa nykyisiä standardeja. Lisäksi tutkijoilla on nykyään käytössään paremmat välineet käsikirjoitusten tutkimiseen.” Pajusen vastuulla on käsikirjoitusten editointi sarjan kolmeen eri osaan. Näihin kuuluvat viisaustekstin sisältävä käsikirjoitus 4Q185 sarjan viidenteen osaan ja seitsemän psalmeja ja rukouksia sisältävää käsikirjoitusta sarjan ensimmäiseen osaan. Viimeisimpänä hän lähti mukaan toimittamaan tekstejä sarjan kolmanteen osaan. ”Tässä projektissa vastaan viidestä käsikirjoituksesta, jotka sisältävät psalmeja, kirouksia ja vertauksia. Näiden tehtävien lisäksi toimitan yhdessä kollegani Jeremy Pennerin kanssa kokousjulkaisua BZAW-sarjaan psalmien ja rukousten erilaisista käyttötavoista Toisen temppelin ajalla.”

Kansainvälisen dosentin matka jatkuu

Tuoreella dosentilla on paljon kokemusta ulkomailla työskentelystä. Säännöllisten konferenssimatkojen lisäksi hän on tehnyt useampia vierailevan tutkijan jaksoja eri yliopistoissa. Monet paikat ovat jääneet mieleen. Erityisesti Jerusalem ja Israel-Palestiina tekivät vaikutuksen. ”On uskomatonta, kuinka paljon niin pienelle alueelle mahtuu. Erilaisten kulttuurien ja uskontojen moninaisuus yhdistyy historiaan ja maantieteellisiin eroihin. Qumranin tekstejä tutkivalle alkuperäisten kääröjen tutkiminen, Kuolleenmeren rannalla, Qumranin raunioilla ja luolissa sekä Masadalla käyminen ovat tietenkin upeita elämyksiä. Myös minareettien ympäröimässä dominikaaniluostarissa majoittuminen muinaisia juutalaisia tekstejä tutkien tuo oman lisänsä tutkimusvierailuihin.”

Muista ulkomaan vierailuista Pajusen mieleen ovat jääneet pienet saksalaiset yliopistokaupungit Heidelberg ja Göttingen, Kanadassa Hamiltonin ja Toronton alueet luontonsa puolesta sekä esimerkkinä eri kulttuurien onnistuneesta rinnakkaiselosta ja historiansa puolesta Rooma, Wien ja Oxford. ”Seuraavana vuorossa on Manchester ja sieltä tehtävät esitelmöintimatkat Dubliniin ja Edinburghiin”

Dosentuuri edustaa merkittävää etappia Pajusen työssä. ”Olen aina jakanut väitöskirjani ohjaajan Raija Sollamon mielipiteen, että ainakaan ennen dosentuuria ei tieteellistä uraa kannata lopettaa.” Dosentuurin hakuprosessi onkin perusteellinen ja sisältää tarkan arvioinnin hakijan tieteellisestä työstä ja kehittymisestä opettajana. ”Toisin kuin työnhakutilanteissa saatu palaute, dosentuuria haettaessa arviointi keskittyy yhden henkilön meriitteihin annettujen kriteerien valossa, ei hakijajoukon saavutusten vertailuun ja keskinäisen järjestyksen luomiseen.” Etappi ei kuitenkaan ole Pajuselle päätepiste. ”Irwinin sanoin: ’kun on alkuun päästy, niin antaa mennä vaan’.”

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *