Teksti: Elina Perttilä ja Kirsi Valkama
Vuonna 2010 koottu ja muutamassa seurakunnassa Suomessa kiertänyt Torinon käärinliina -näyttely oli maaliskuussa esillä Roihuvuoren kirkossa Helsingissä. Lähdimme katsomaan paljon mainostettua ”aitoa kopiota” Torinon käärinliinasta. Ainoana ennakkotietona oli Kirkko ja kaupunki -lehden (8/2016, s. 22–23) artikkeli, jossa mainittiin, että näyttely ei ota kantaa Torinon käärinliinan aitouteen.
Näyttely alkoi pienillä kuvilla käärinliinan positiivi- ja negatiivikuvista, joiden jälkeen esillä oli julisteita, joihin oli kuvattu roomalaisten ristiinnaulitsemistapoja. Alttarin lähellä oli isommat kuvat käärinliinan negatiiveista ja alttariseinällä varsinainen käärinliinan kopio. Kuoriin oli tuotu myös suuri risti päällekirjoituksineen. Kävijät pääsivät kokeilemaan ristin vaakapuun painoa sitä kuvaavan mallin avulla. Lisäksi oli kopioita roomalaisten aseistuksesta. Näyttely jatkui vielä kolmessa muussa tilassa pääasiassa julistein, joita täydensivät lyhyet kuvatekstit.
Näyttely herätti hämmennystä heti aluksi. Normaali käytäntö on, että näyttelyn alussa ilmoitetaan, kuka näyttelyn on laatinut ja kustantanut. Missään ei kuitenkaan näkynyt tietoja siitä, kuka näyttelystä vastaa ja kuka sen on koonnut. Laminoiduissa julisteissa luki pääosin Juha Hiltusen nimi, mistä syntyi vaikutelma, että näyttely on hänen kokoamansa. Kirkko on näyttelytilana erityinen, joten näyttelyvieraan olisi hyvä saada tietää, kuka tai keitä näyttelyn takana on. Jos tämä jätetään kertomatta, luonnollinen oletus on, että seurakunta on koonnut näyttelyn. Tämän näyttelyn kohdalla on myös mahdollista, että se ymmärretään seurakunnan ja laajemmin kirkon käsitykseksi kyseisestä aiheesta.
Näyttelyn parasta antia olivat ristiinnaulitsemiskäytäntöjen konkretisoiminen erilaisten esineiden avulla. Esitetyt näkemykset edustivat pääosin sitä tietoa, jota roomalaisajan tutkimuksessa on tuotu esille viimeisen parinkymmenen vuoden aikana. Tältä osin näyttelystä saisi koottua erittäin havainnollisen ja antoisan kokonaisuuden. Tämä osa näyttelystä oli aseteltu alttarin vierelle ja muistutti keskiaikaista katolista tapaa tuoda pääsiäisenä kirkkosaliin ristiinnaulitsemiseen liittyvää esineistöä.
Torinon käärinliinaa ja muita keskiaikaisia reliikkejä käsitellyt osa oli varsin sekava ja esitetty ainoastaan siitä näkökulmasta, että käärinliina on aito. Käärinliinan mahdolliseen historiaan oli kytketty suuri joukko erilaisia asioita ja teemoja, ja näin kokonaisuus hajosi moneen suuntaan. Julisteissa ja niiden kuvateksteissä ei lähdeaineistoa ja niistä tehtyjä tulkintoja ollut millään tavalla eroteltu. Näyttely edusti vain yhtä näkemystä eikä muita tuotu esille. Väite, että näyttely ei ota kantaa Torinon käärinliinan aitouteen, vaikuttaa erikoiselta, koska näyttely oli rakennettu ainoastaan esittelemään käärinliinan aitoutta. Teksteissä esimerkiksi kerrottiin, että käärinliinan asettelutapa ei noudattanut juutalaista traditiota. Tälle tarjotaan syyksi kiirettä, mutta ei esitetty sitä todennäköistä vaihtoehtoa, että liinan valmistajat eivät tunteneet juutalaisia tapoja, vaan seurasivat ainoastaan Uuden testamentin kertomuksia. Käärinliinan varhaiseen ajoitukseen kriittisesti suhtautuvista nykytutkimuksista mainittiin vain yhdessä tekstissä, jossa käsiteltiin käärinliinan radiohiilinäytteiden tutkimustuloksia. Niitäkin kuvattiin melko poleemisesti lähinnä tieteellisesti katastrofaalisiksi. Esimerkiksi kemiallisia tutkimuksia, joissa käärinliinasta ei ole löydetty verijälkiä, vaan ainoastaan väripigmentin jälkiä, samoin kuin siitepölytutkimuksiin liittyviä ongelmia ei mainittu lainkaan.
Vanhan testamentin tutkijoina silmiimme osui alttarille tuodun suuren ristin päälle kirjoitettu teksti ”Jeesus nasaretilainen juutalaisten kuningas”. Teksti oli kirjoitettu arameaksi, kreikaksi ja latinaksi. Hämmentävintä oli, että kreikka ja latina oli kirjoitettu oikealta vasemmalle. Tälle toiseen reliikkiin pohjautuvalle tekstille ei annettu mitään selitystä tekstiä käsittelevässä julisteessa. Sen sijaan tästä päällekirjoituksesta esiteltiin ajatus, että arameankielisen tekstin ensimmäisistä kirjaimista muodostuu Jumalan nimi JHWH eli niin sanottu tetragrammaton. Tämä tulkinta vaati kuitenkin että arameankieliseen tekstiin on lisätty ja-sana. Tällaista tulkintaa ei raamatuntutkimuksessa tule vastaan.
Toinen raamatuntutkimuksen kannalta hämmentävä seikka oli näyttelyssä esitetty käärinliinan tarkka kulkeutumishistoria Torinoon. Historiallisissa lähteissä käärinliina on mainittu keskiajalla. Näyttelyssä lähdetään kuitenkin liikkeelle ristiinnaulitsemisajan Jerusalemista ja siitä kuinka varhaiset kristityt säilyttivät liinaa Siionin vuorella. Tässä kohtaa näyttelyssä otetaan tarinaan mukaan essealaiset, joiden yhteisön esitetään asuneen Siionin vuorella kristittyjen naapureina. Väitteelle ei ole mitään pohjaa tutkimuksessa. Miksi essealaiset on tässä haluttu tuoda mukaan ja liittää näyttely myös Qumranin teksteihin? Qumranin lyhyen maininnan yhteydessä on kuva pienestä kreikkalaisesta käsikirjoitusfragmentista, jonka esitetään olevan Markuksen evankeliumista. Edes puolikkaalla lauseella ei tuoda esille, että tässä kohdin seurataan 1970–80-luvuilla esitettyä, mutta sittemmin yleisesti hylättyä teoriaa. Tämä fragmentti 7Q5 sisältää kymmenen varmasti tunnistettavaa kirjainta, ja saman verran osittain säilyneitä kirjaimia. Yksi ainoa sana näkyy kokonaan, ja se on kreikan ja-sana.
On hienoa, että suurelle yleisölle tehdään näyttelyitä ja niitä kierrätetään eri puolilla maata. Näyttely on ilmeisesti myös kerännyt varsin suuren yleisön, mikä kertoo kiinnostuksesta aiheeseen. Tämäntyyppiset näyttelyt tulisi kuitenkin laatia erityisen huolellisesti, jotta yleisölle välittyy ajantasaista, tutkimukseen perustuvaa tietoa aiheesta. Näyttelyn on myös toimittava itsenäisenä kokonaisuutena, josta saa selkeän käsityksen aiheesta. Erilaiset kirjat ja esitelmät täydentävät näyttelyä ja tuovat esille erilaisia näkökulmia, mutta näyttelystä täytyy muodostua kokonaisuus, joka toimii myös ilman näitä täydennyksiä. Näyttelyiden tekeminen on kallista ja hidasta ja vaatii tavallisesti useiden eri alojen asiantuntijoiden työpanosta. Tällaisen kirkoissa kiertävän näyttelyn yhteydessä olisi hyvä kertoa keskiajan pyhäinjäännösperinteestä ja että vastaavia käärinliinoja on ollut liikkeellä useita.
Raamatuntutkimukseen liittyen tulee melko usein esille väärennöksiä, joissa vanhoihin esineisiin on lisätty tekstiä myöhemmin. Jos Torinon käärinliina olisi tutkijoiden mielestä niin erityislaatuinen kuin näyttely antoi ymmärtää, sitä tuskin olisi tutkimuksessa jätetty niin vähälle huomiolle. Tutkijoina emme voi myöskään välttää harmistumista siitä, että näyttelyssä on ainakin raamatuntutkimuksen osalta esitetty muka-tieteellistä tietoa, joka ei täytä tutkimukseen perustuvalle tiedolle asetettavia kriteereitä. Nyt näyttelystä jäi yksipuolinen ja sekava yleisvaikutelma.