Käännöstyön käänteitä tutkijan silmin – Haastattelussa Elina Perttilä

Vanhojen kielten taito ei ole ihan tyypillinen osaamisala Suomessa, mutta huippuyksikössä yhden tai useamman muinaisen kielen osaaminen on enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Monen huippuyksikköläisen kielitaitolistalta löytyy esimerkiksi koineekreikka tai raamatunheprea. TT Elina Perttilä on yksi harvoista, joilla on hallussa myös muinaisessa Egyptissä käytetty koptin kieli. 

Koptin kahta tärkeintä murretta, bohairia ja sahidia, kirjoitetaan pääosin kreikkalaisilla kirjaimilla, mutta mukana on myös muutama egyptiläisestä kirjoitusjärjestelmästä otettu merkki. Koptin kielellä on kirjoitettu esimerkiksi Nag Hammadista löytynyt kirjakokoelma sekä Uuden ja Vanhan testamentin käsikirjoituksia, jotka on käännetty kreikan kielestä koptiksi. Elina Perttilää kiinnostavat erityisesti viimeksi mainitut. Hän väitteli keväällä 2013 aiheenaan Ensimmäisen Samuelin kirjan sahidilainen versio.

Elina_kuvaVäitöskirjaa tehdessään Perttilä kiinnostui erityisesti käännöstekniikkaan liittyvistä kysymyksistä: Miten kääntäjä on suhtautunut pohjatekstiinsä? Onko hänen pyrkimyksenään ollut sanatarkka käännös vai onko hän kääntänyt vapaasti? Onko kääntäjä jättänyt tekstistä jotain pois tai lisännyt jotakin? ”Ensimmäisen Samuelin kirjan käännös on tehty hyvin tarkasti, mutta koptin ja kreikan väliset erot kyllä näkyvät”, Perttilä kertoo. ”Esimerkiksi sanajärjestyksen suhteen kopti on huomattavasti rajoitetumpi kieli kuin kreikka ja tämä tietenkin vaikuttaa käännökseen.”

Väitöskirjaprosessin kuluessa Perttilä innostui käännösteknisistä haasteista, vanhoista käsikirjoituksista ja koptinkielisten tekstien historiasta niin paljon, että myös uusi tutkimusaihe liittyy niihin. ”Nyt tutkin koptilaista Jobin kirjaa. Jobista on säilynyt koptilainen teksti kahdella koptin murteella ja lisäksi on pienempiä katkelmia. Materiaalia siis riittää”, kertoo Perttilä. Hyvällä koptintaidolla ja tekstin historian tuntemisella on tutkimuksessa merkitystä: ”Vaikka koptin lukeminen on periaatteessa helppoa kreikkaa taitavalle, se ei tarkoita, että kuka tahansa pystyisi päättelemään, millainen kreikankielinen teksti koptilaisen kääntäjän käytössä on ollut. Siksi on tärkeää tuntea koptin kieltä ja olla perillä siitä, millaisiin asioihin koptin tutkijat ovat kiinnittäneet huomiota”, Perttilä painottaa.

Nykyään tutkijat voivat tarkastella koptinkielisiä käsikirjoituksia helposti oman työpöytänsä äärellä, sillä käsikirjoituksista on olemassa tarkkoja kuvia. Silti myös alkuperäisten käsikirjoitusten havainnointi on edelleen tärkeä osa tutkijan työtä, ja Elina Perttiläkin on matkannut maailmalla käsikirjoitusten perässä. Yleensä käsikirjoitukset ovat museoissa lasien väliin tallennettuina, jotta ne säilyisivät mahdollisimman vahingoittumattomina. Perttilälle on kuitenkin tullut eteen myös yllättäviä tilanteita: ”Monia koptilaisia käsikirjoituksia säilytetään Vatikaanin museoissa. Siellä vieraillessani jouduin selittämään asiani moneen kertaan eri henkilöille ennen kuin pääsin porteista läpi ja sisälle museoon”, Perttilä kuvaa. ”Kun käsikirjoitukset sitten lopulta tuotiin katsottavakseni, niissä ei ollut mitään laseja tai muita suojia ympärillä. Käteeni vain ojennettiin nippu pergamentista tehtyjä sivuja, joissa oli tekstiä 1. Samuelin kirjasta”, Perttilä muistelee – ja kertoo olleensa vähällä pudottaa sivut lattialle. ”Sen verran järkyttävää oli saada 1000-luvulta peräisin olevaa materiaalia suoraan käsiinsä.”

Viime vuosina monet nykykielten kääntäjät ovat huolestuneet oman työnsä puolesta. Moni pelkää erilaisten käännösohjelmien korvaavan ihmisen tekemän työn. Lisäksi englannin ylivalta kulttuurin kielenä vaikuttaa: moni suomalainen kykenee tätä nykyä esimerkiksi katsomaan amerikkalaisen tv-viihteensä ilman tekstityksiä. Mitä sanottavaa antiikin käännösten tuntijalla on tähän? ”Minusta on rikkautta se, että pystyy lukemaan ja seuraamaan elokuvia useammalla kielellä, sillä kieleen liittyy aina oleellisesti kulttuuri. Kieltä oppiessa oppii aina myös kulttuuria. Kielen merkitys on niin keskeinen, että pidän myös erittäin tärkeänä sitä, että puhujamäärältään pienillekin kielille käännetään jatkossakin sekä kirjallisuutta että muuta aineistoa”, Elina Perttilä pohtii. Hän ei usko, että käännösohjelmat uhkaavat ihmisen tekemää käännöstyötä: ”Eri kielten ilmaisutapa on aina hieman erilainen. Viime viikkoina olen esimerkiksi ihastellut Jaana Kapari-Jatan Harry Potter-kirjojen suomenkielisiä käännöksiä, kun poikani on lukenut niitä. Mikään käännösohjelma ei olisi voinut keksiä niin osuvia ja hauskoja käännöksiä henkilöiden nimille.”

Teksti: Hanna Vanonen

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *