Mitä väitteillä Raamatun jumalallisuudesta tarkoitetaan? Katso paneelikeskustelu

Akatemiatutkija Jutta Jokiranta (tiimin 4 johtaja) osallistui Ryttylän Kansanlähetysopistolla järjestettyyn paneelikeskusteluun, jonka otsikko oli ”Raamattu – inspiroitu ja erehtymätön?” Keskusteluun osallistuivat myös Matti Kankaanniemi, joka on väitellyt historiallisesta Jeesus-tutkimuksesta Åbo Akademissa ja opettaa helluntaiseurakuntien Iso Kirja -opistolla sekä Juha Ahvio, joka on dogmatiikan dosentti Helsingin yliopistossa ja Patmos-lähetyssäätiön tutkimusjohtaja.

Keskustelu liikkui karkeasti ottaen sen ympärillä, mitä kristinuskossa tarkoitetaan väitteillä Raamatun jumalallisuudesta. Keskustelu lähti liikkeelle sen pohdinnalla, mitä ajatuksia keskustelijoissa herää, kun puhutaan Raamatusta jumalallisesti inspiroituna ja erehtymättömänä kirjakokoelmana. Jokirannan mukaan inpiraation käsite nousee siitä havainnosta, että tekstit itse tekevät väitteitä jumalallisesta inspiraatiosta. Näitä väitteitä tehdään teksteissä monella eri tavalla. Erehtymättömyys puolestaan on käsitteenä ongelmallinen. Jokiranta kysyikin, missä mielessä mikään teksti on erehtymätön.

Yleisesti ottaen Jokiranta piti ongelmallisena sitä, että ihmiset olettavat Raamattuun sellaisia sisäänrakennettuja ominaisuuksia kuin erehtymättömyys. Käsite herättää vain lisää kysymyksiä: missä määrin teksti on erehtymätön? Kenelle ja millä tavalla teksti on erehtymätön? Hän muistutti, että myöskään Raamattu ei ole käsitteenä yksiselitteinen. Mistä me puhumme, kun puhumme Raamatusta? Onko kyse siitä fyysisestä esineestä, joka löytyy kirjastosta vai samanlaisesta abstraktista ideasta kuin kirkko? Onko kyseessä kirjoitettu kokoelma vai suullinen perinne? Tilannetta monipuolistaa se, että Raamatusta on käytössä erilaisia kaanoneita ja sen sisältämät kirjat ovat säilyneet lukuisina toisistaan poikkeavina käsikirjoituksina. Qumranin tekstien asiantuntijana Jokiranta nosti keskustelun mittaan esille myös näkökulmia Raamatun kaanonien ulkopuolelle jääneistä teksteistä.

Yksi mielenkiintoinen näkökulma keskustelussa liittyi valtaan. Kun yhteisöt tekevät väitteitä Raamatusta, he käyttävät valtaa ja pyrkivät vaikuttamaan ihmisiin. Jos Raamatun esitetään olevan Jumalan ohjeistusta, sitä tulkitseva ja opettava auktoriteetti saa puolelleen korkean arvovallan. Tällaisen vallan käyttö vaatii suurta vastuuta. Jokiranta muistuttikin, että tiukan yhdenlaisen uskomusmallin edellyttäminen voi luoda turhia taakkoja ihmiselle.

Keskustelun myötä keskustelijoiden positiot muotoutuivat tietynlaisiksi. Jokiranta edusti selvimmin tutkimuksellista näkökulmaa. Hän keskittyi teksteihin sinänsä siinä moninaisuudessaan, jossa ne ovat meille säilyneet. Jokirannan mukaan myös kristillisessä raamatuntulkinnassa voidaan myöntää Raamatun tekstien inhmillinen luonne. Kankaanniemen puheenvuoroissa heijastui eksegetiikan ja psykologian tutkimuskentistä ammentavia näkökulmia. Hänen mukaansa Raamatun erityinen asema kristinuskossa palautuu siihen, että sen keskeiset tekstit käsittelevät Jeesusta, joka on kristinuskon ytimessä. Ahvion näkemystä voi luonnehtia konservatiivisimmaksi. Hän kannatti sanainspiraatiota eli ajatusta siitä, että Raamattu on alkukielellä jokaista sanaa myöten Jumalan täsmällistä ilmoitusta. Kuitenkin myös Ahvion mukaan Raamatun teksteillä on takanaan monimutkainen syntyhistoria.

Suurin yksimielisyys keskustelussa syntyi lopussa, jossa haettiin ohjeita aivan tavalliselle Raamatusta kiinnostuneelle lukijalle. Ahvio ja Kankaanniemi korostivat, että kannattaa selvittää tekstien historiallinen konteksti, mikä auttaa ymmärtämään tekstien sisältöä. Jokiranta lisäsi tähän ajatuksen yhteisön voimasta. Tekstejä kannatta lukea yhdessä muiden kanssa, mikä synnyttää uusia näkökulmia. Ei kannata myöskään jäädä keinotekoisten rajojen taakse, vaan kannattaa lukea tekstejä eri uskonnoista ja maailmankatsomuksista ammentavien ihmisten kanssa.

Koko keskustelun voi katso Youtubesta:

Teksti: Ville Mäkipelto