Septuagintan Kriittinen Editio Syntyy Yhteistyössä: Haastattelussa Tuukka Kauhanen

(for an English version of this interview, please click here)

Muinaisten tekstien muutosten tutkimusta voi verrata diagnostiikkaan. Käsikirjoituksissa havaitut erot ovat oireita ja merkkejä tiloista tai sairauksista. Oireita tarkkailemalla voi päästä käsiksi erojen syihin ja löytää hoitokeinon eli vastauksen kysymykseen: mitä tekstille on tapahtunut?

Parhaillaan Suomen Akatemian tutkijatohtorina toimiva Tuukka Kauhanen kiinnostui näiden oireiden kuvaamisesta opinnoissaan jo varhain.

”Minua kiinnostaa tekstien muuttuminen ja sitä selittävät tekijät. On kiehtovaa, että ilmiöitä havainnoimalla on mahdollista päästä käsiksi niitä selittäviin tekijöihin. Vielä kiehtovampaa ja vaikeampaa on yrittää ymmärtää psykologisia, uskonnollisia tai ideologisia syitä teksteihin tehtävien muutosten takana”, Kauhanen perustelee kiinnostustaan.

Kriittinen editio on lähtökohta tulevaisuuden tutkimukselle
Göttingenin Tiedeakatemia valitsi Kauhasen jokin aika sitten laatimaan johtavaa kriittistä editiota Septuagintan – Egyptin Aleksandriassa laaditun maailman ensimmäisen raamatunkäännöksen – Toisen Samuelin kirjan osalta.

”Valmistuttuaan meidän editiomme on paras väylä päästä käsiksi Toisen Samuelin kirjan tekstiin sellaisena kuin se on säilynyt kreikankielisessä käännöksessä. Se on välttämätön työväline sille, joka pyrkii selvittämään tämän kirjan mahdollisimman alkuperäisen hepreankielisen muodon.” Septuagintan kriittinen editio on paitsi edellytys tutkijoiden työlle sillä on myös merkitystä raamatunkääntäjien ja siten suuremman yleisön kannalta.

”Ilman kriittisiä editioita antiikin tekstejä pitäisi mennä lukemaan käsikirjoituksista maailman eri kirjastojen lukusaleihin – valkeat hanskat käsissä ja suurennuslasin avulla! Hyvin säilyneistä antiikin teksteistä on kymmeniä käsikirjoituksia ja kaikki poikkeavat toisistaan. Varhaisimpaan saavutettavissa olevaan tekstimuotoon päästään vain käsikirjoituksia vertaamalla ja valitsemalla paras tekstivariantti tai lukutapa kun eroja löytyy. Lopputuloksena on tekstimuoto, joka ei sellaisenaan löydy mistään käsikirjoituksesta – kaikissa niissä on virheitä! – mutta joka todennäköisesti on useimmissa kohdissa lähimpänä tekstin alkuperäistä muotoa. Lisäksi laaditaan ’apparaatti’, jossa luetellaan kaikki merkitykselliset erot käsikirjoitusten välillä. Septuagintan editioissa sivulla on useimmiten puolen tusinaa riviä tekstiä – ja 40 riviä apparaattia!”

Kauhasen projekti tunnetaan tutkijoiden keskuudessa siitä, että hän kehittelee tietotekniikan ammattilaisten kanssa alalla ennennäkemätöntä tietokantajärjestelmää. Järjestelmä helpottaa käsikirjoitusdatan käsittelyä ja tutkijoiden välistä yhteistyötä merkittävästi. Sitä voi valmistuttuaan soveltaa myös muiden muinaisten tekstien tutkimukseen.

”Toteutamme editiota siten, että keräämme tekstieroja koskevan datan tietokantaan ja annamme tietokoneen tulostaa sieltä tekstin ja apparaatin ohjeiden mukaan. Tietoa on paljon ja se on hyvin monentasoista. Niinpä olemme tehneet paljon työtä tietokannan parissa: ikään kuin rakentaneet suurta varastorakennusta, jossa on kymmeniä huoneita ja niissä satoja hyllyjä erilaisille tuotantoprosessin komponenteille. Kaiken pitää olla 100% tarkasti paikallaan, muuten tavara ei löydy kun sitä tarvitaan.”

Analyyttinen mieli ja tiedonjano veivät tutkijanuralle
Kauhaselle oli selvää jo teologian opintojen alussa, että hän haluaa tutkijaksi: ”En osaa sanoa mikä siihen valintaan lopulta ajoi – ehkä analyyttisyyteen taipuvainen mieli ja lapsuudesta alkaen vaivannut tiedonjano. Koululaisena luin tietosanakirjoja (ja Aku Ankkaa) mieluummin kuin koulukirjoja.” Jatkuva oppiminen ja itsensä haastaminen näyttävät olevan Kauhaselle eteenpäin vieviä voimia.

”Tutkijan työssä on mahdollisuus keskittyä syvällisesti johonkin asiaan: kun pääsee mahdollisimman lähelle tiedon ja ymmärryksen alkulähteitä yhdessä asiassa, samat tiedon koettelemisen standardit voi siirtää toisiinkin asioihin. Yhteistyö toisten tutkijoiden kanssa on monin tavoin palkitsevaa. Erityisen paljon nautin luovasta ongelmanratkaisusta omalla pikku porukalla, jolla editoimme Septuagintan Toista Samuelin kirjaa.”

Tutkijankoulutuksensa Kauhanen sai professori Anneli Aejmelaeuksen luotsaamassa projektissa, jossa toimitetaan Ensimmäisen Samuelin kirjan kriittistä editiota. Tekstikriittiset periaatteet ja menetelmät tulivat tutuiksi väitöskirjan tekemisen myötä. Aejmelaeus on kansainvälisesti menestynyt Septuagintan tutkija, joten parempaa ohjausta ei työlle olisi voinut kuvitella. On merkittävää, että Suomen kokoisessa maassa tehdään kahta Septuagintan kriittistä editiota. Niitä käyttävät jatkossa pääeditioinaan kaikki alan tutkijat ympäri maailmaa.

Mitä taitoja Kauhanen on oppinut tutkijana, joita myös kriittistä editiota tehdessä tarvitaan? ”Kykyä pitää yksityiskohdat järjestyksessä hukkaamatta kokonaiskuvaa – vähän kuin taidemaalareilla. Hyvä päättelykyky ja luova oivaltaminen. Pitää hallita myös hyvin se kieli, jolla editoitava teksti on kirjoitettu: ajanlaskun alun tienoon ns. koine-kreikka, oman aikansa yleiskieli. Osa tärkeästä tekstimateriaalista on muilla kielillä kuiten latinaksi, koptiksi, syyriaksi ja etiopiaksi. Ainakin näitä kieliä, varsinkin latinaa tarvitaan – ja hepreaa tietysti!”

Työtä tehdään lisäksi paljon ihmisten parissa ja yhteistyössä eri tahojen kanssa. ”Teemme paljon yhteistyötä paitsi Suomessa myös useiden ulkomaisten partnerien kanssa. Tietoa ja apua on maailmalla, kun vain löytää ihmiset joilta kysyä! Verkostoituminen, yhteydenpito ja projektin kokonaisuuden hallinta ovat tärkeitä taitoja. Luulisi, että työ on enimmäkseen kirjojen lukemista ja datan näpyttelyä tietokoneelle – lähes yhtä paljon teen työtä ihmisten kanssa!”

Ilman Septuagintaa ei voi ymmärtää kulttuurimme juuria
Septuagintan tunteminen on siis aivan oleellista tutkijoille, jotka haluavat ymmärtää varhaista juutalaisuutta ja kristinuskoa, muinaisten egyptiläisten kääntäjien toimintaa ja käsikirjoituksissa esiintyviä muutoksia. Onko projektilla merkitystä yhteiskuntamme ja kulttuurimme näkökulmasta laajemmin?

”Länsimaisen kulttuurin juuret juontavat antiikin Kreikkaan ja muinaiseen Israeliin. Septuagintassa kiteytyy näiden kulttuurien kohtaaminen: kun heprealainen ajattelu pukeutuu kreikan kieleen, se alkaa jo sovitella päälleen filosofin viittaa. Se uudelleensanoittaminen ja uudelleentulkinta, joka näkyy erityisesti Septuagintan viisauskirjallisuudessa, on tausta jota vasten varhaista kristinuskoa alettiin pukea kertomuksiksi ja viimein oppijärjestelmiksi: Septuaginta oli Uuden testamentin kirjoittajien Raamattu.”

”Vanhan testamentin kertomukset ovat erottamaton osa kulttuurihistoriaamme, ajatellaanpa vaikka klassista kirkkotaidetta. Väitän, että Aabraham ja Mooses tunnetaan edelleen paremmin kuin Homeroksen, Shakespearen tai Suomessa Kalevalan hahmot. Ne ovat jotain pysyvää eivätkä voi kokonaan hautautua päälle kertyvien viihteellisten pintailmiöiden alle, jotka unohtuvat parissa vuosikymmenessä. Näiden peruskertomusten lukeminen Septuagintan mukaan antaa uutta näkökulmaa ja joitain tulkintahistorian yksityiskohtia ei voikaan ymmärtää kuin Septuagintan avulla. Osa Heprealaiseen Raamattuun kuulumattomista nk. Apokryfikirjoista on alun perin kirjoitettu kreikaksi tai on säilynyt vain sillä kielellä, esim. kertomus Juuditista joka leikkaa Holoferneen pään.”

Kauhasen projekti muistuttaa, että Raamatun kirjojen tekstit ovat syntyneet vähitellen ja olleet muutoksessa koko sen ajan kun niitä kopioitiin käsin. Vanhan testamentin kirjoista oli ajanlaskun taitteessa liikkellä hieman erilaisia versioita. Varhaisille käyttäjille tekstit eivät olleet muuttumattomia ja muuttamatomia vaan niitä voitiin päivittää tarpeen mukaan. Nykyaikaiset raamatunkäännökset ja erilaisten teemojen nostaminen tulkinnan keskiöön ovat osa pitkää jatkumoa, jossa tekstit pyritään pitämään elävinä.

”Septuagintan tutkimuksella on myös tärkeä välillinen arvo: huolellisesti tehty tekstikritiittinen ja käännöstieteellinen tutkimus Septuagintasta on välttämätön edellytys perusteelliselle Heprealaisen Raamatun tekstikritiikille: Septuaginta käännettiin hieman erilaisesta ja osin varhaisemmasta heprealaisesta tekstistä kuin se, minkä me tunnemme Heprealaisena Raamattuna.”

Teksti: Ville Mäkipelto

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *