Category Archives: Research

CSTT and Gender #5: Gender and Methodology in Assyriology

by Saana Svärd

Because of the format of a blog post, I have summarized passages and deleted citations and footnotes. For the full form of the text with appropriate references and bibliography the reader is invited to consult: Saana Svärd: “Studying Gender: A Case Study of Female Administrators in Neo-Assyrian Palaces” In: Brigitte Lion & Cécile Michel (eds.), The Role of Women in Work and Society in the Ancient Near East. Studies in Ancient Near Eastern Records (SANER) 13. Walter de Gruyter, Boston. 2016, pp. 447-458. Continue reading CSTT and Gender #5: Gender and Methodology in Assyriology

Eläimellistä menoa Mesopotamiassa: Gilgamesh-eepos muinaisen eläinsuhteen ilmentäjänä

Kirjoittanut Timo Tekoniemi

Eläimet muodostivat olennaisen osan ihmisten elämää ja elinpiiriä jo vuosituhansia sitten, ja usein ihmiset jopa asuivat samoissa tiloissa kotieläinten kanssa. Kulttuurintutkimuksessa on kuitenkin perinteisesti oltu kiinnostuneempia ihmisen toiminnasta, joten eläimet ovat monessa mielessä jääneet tutkimuksessa paitsioon. Muinaisia tekstejä lukiessa kuitenkin nopeasti huomaa, miten täynnä erilaista eläinkuvastoa teokset ovatkaan. Pelkkien kuvainnollisten ”koristeiden” sijaan eläimet saavat esimerkiksi muinaisessa Gilgamesh-eepoksessa hyvinkin monisyisiä ja jopa juonenkuljetuksellisesti tärkeitä merkityksiä ja rooleja. Continue reading Eläimellistä menoa Mesopotamiassa: Gilgamesh-eepos muinaisen eläinsuhteen ilmentäjänä

CSTT and Gender #4: Stories from Real Life

by Anneli Aejmelaeus

When I finished my doctorate 35 years ago, I was the ninth female doctor of theology in Finland ever, and the second in Biblical studies, the first one having been my colleague Raija Sollamo. You can imagine that the field was heavily male-dominated. Since then the situation has radically changed, the male doctors being already in the minority among the most recently finished doctorates in the field of theology. Continue reading CSTT and Gender #4: Stories from Real Life

Sophia University: the First Catholic University in Japan

by Sanae Ito

With the research fellowship from the Japan Society for the Promotion of Science, I chose Sophia University (http://www.sophia.ac.jp/eng/e_top), the first catholic university in Japan, as my host institute. This blogpost aims to introduce you to the university and my host researcher, the distinguished Prof. Akio Tsukimoto. Continue reading Sophia University: the First Catholic University in Japan

Isaiah’s Benevolent Creator as the earliest Persian ‘Influence’ on Judaism

by Jason M. Silverman

This post is a summary of the recently published article, Jason M. Silverman, “Achaemenid Creation and Second Isaiah” Journal of Persianate Studies 10.1 (2017): 26–48. In two years, it will also be available on my academia.edu-profile. Continue reading Isaiah’s Benevolent Creator as the earliest Persian ‘Influence’ on Judaism

CSTT and Gender #3: Discussing Gender in the Archaeology of the Classical Periods in Israel/Palestine

by Rick Bonnie

Since the early 1980s, gender research has relatively quickly entered the realm of archaeology and gradually developed into its own subject area in the field.[1] To a large degree, however, this shift first took place in archaeological sub-disciplines far removed, so it seems, from Near Eastern, biblical, or classical archaeology. The latter have only very slowly and unfortunately still rather sparingly introduced research on gender roles and identities. To be sure, the field has developed and improved substantially over the last two decades.[2] This is shown, for instance, by the works of such eminent scholars as Beth Alpert Nakhai, Carol Meyers, and Jennie Ebeling, as well as the substantial scholarly interest in the recent workshops on “Gender, Methodology, and the Ancient Near East” organized by Saana Svärd and Agnes Garcia-Ventura.[3] Continue reading CSTT and Gender #3: Discussing Gender in the Archaeology of the Classical Periods in Israel/Palestine

CSTT and Gender #2: A Gender Theory Critique of the Historical-Critical Method

By Francis Borchardt

What in the world does gender have to do with the historical critical method? Because I write in  as the representative of the CSTT’s Team 3 in this forum, I’m expected to somehow connect a discussion of gender with “Literary Criticism in Light of Documented Evidence”. This is not exactly an easy task. Gender is usually thought of as a contextual discussion, and even by gender scholars is conceived as a category that has only entered scholarly and popular consciousness in modern and post modern times. Meanwhile Literar–Kritik, or more broadly, the historical critical method, which encompasses much of what the CSTT’s Team 3 does, makes claims to exist outside of a given context. It is concerned only with revealing the history of the text and behind the text. Or, at least that is how it presents itself. And that is precisely the topic of my discussion. Surprise! I’ve taken an opportunity to turn this into a discussion about methodology. Continue reading CSTT and Gender #2: A Gender Theory Critique of the Historical-Critical Method

CSTT and Gender #1: An Introduction

by Saana Svärd and Hanna Tervanotko

We first got the idea to do something on gender at the 2016 CSTT annual meeting in Saariselkä, where, during the joint sessions, there was some discussion on gender both as an analytical category for research and as a factor in the scholarly community in general. CSTT is a large community and the research topics we operate with resonate only to a certain extent with those of our colleagues. Some of the most fruitful and engaging discussions within the entire group have been those that somehow address philosophy of research and involve everyone. Continue reading CSTT and Gender #1: An Introduction

Urheat kuninkaat rannalla: meri ja kuningasideologia Vanhan testamentin maailmassa

Kirjoittanut Joanna Töyräänvuori

Merta kuvaillaan monien kuivien aavikkokansojen teksteissä. Myös Vanhassa testamentissa meri mainitaan useaan otteeseen, vaikka sen kirjoittajat eivät olleet merenkävijäkansaa. Syy näille maininnoille saattaa piillä paljon Vanhaa testamenttia varhaisemmissa teksteissä, sillä meri nousi osaksi poliittista retoriikkaa jo muinaisen Mesopotamian nuolenpääteksteissä. Kuninkaallisissa piirtokirjoituksissa esiintyvässä, poliittista valtaa legitimoivassa symbolikielessä käytettiin hyväksi myrskynjumalan ja meren välisestä kamppailusta kertovaa myyttiä, ns. Chaoskampf-myyttiä.

Myytti Välimeren ja Aleppon myrskynjumalan taistelusta sai alkunsa valloittajana ja vallananastajana tunnetun akkadilaiskuningas Sargon Suuren aikana. Se kehittyi sittemmin paitsi puhtaana mytologiana amorilaiskansojen kulttuuripiirissä, myös kuningasvaltaa oikeuttavana poliittisena kielenkäyttönä mesopotamialaisten kuninkaiden piirtokirjoituksissa. Ensimmäiset viitteet taistelusta meren ja jumalan välillä ovat muinaisbabylonialaisen kauden Marissa, joka oli kuningaskunta Eufrat-joen varrella.

Eräs varhaisista myyttitraditioista on aleppolaisen virkamies-profeetan kirjeessä Marin kuninkaalle Zimri-Limille. Siinä profeetta välittää kuninkaalle viestin säänjumala Hadadilta, joka oli kirjoituksen mukaan lahjoittanut kuninkaalle aseet, joilla oli päihittänyt vihollisensa meren.  Kirjeessä sanotaan:

Herralleni sano: “Näin sanoo Nur-Sin, palvelijasi: ‘Addun, Alep[pon] herran profeetta Abija tuli luokseni ja sanoi: ‘Näin Adad: “Maan kokonaisuudessaan olen antanut Jahdun-Limille eikä hänellä aseideni kanssa ole vertaista. (Mutta) hänen hylättyä minut, annoin hänelle antamani maan Šamši-Adadille. – – Šamši-Adad [lacuna] anna minun palauttaa sinut (valtaan)! [Isäsi talon valtaistui]melle olen sinut palauttanut, ase[et,] joiden avulla päihitin meren olen antanut sinulle – –”

Useat näistä kuninkaista tekivät myös valloitusretkiä Välimerelle ja joidenkin tiedetään jopa symbolisesti seivästäneen meren myrskynjumalalle pyhitetyllä aseella. Akkadilaisesta Sargonista alkunsa saanut, mutta ainakin osittain reaalipoliittisiin syihin perustuva perinne oli muinaisessa Lähi-idässä varsin pitkäikäinen. Viitteitä samasta kirjallisesta aiheesta, taistelusta meren (tai merihirviön, esim. Leviatan) ja jumaluuden välillä, on myös persialaisajalle ajoitetuissa Vanhan testamentin runollisissa teksteissä.

Meren ja myrskynjumalan taistelumyytin selvästi parhaiten säilynyt versio tunnetaan nykyisen Syyrian rannikolla sijainneen muinaisen Ugaritin teksteistä. Tämä pronssikaudelle ajoitettu niin kutsuttu Baal-sikermä koostuu joukosta löyhästi yhteen liittyviä myyttejä, jotka kertovat eeppisen runouden keinoin Vanhasta testamentista tutusta säänjumala Baalista. Ugaritin kertomuksia on julkaistu suomeksi käännettynä teoksessa Baalin palatsi jaa kuninkaiden suku: Ugaritin jumaltarut (2017), Tapani Harviaisen ja Aarre Huhtalan toimittamina. Eräs myyteistä kertoo Baalin taistelusta Jammia (merta) vastaan näiden kilvoitellessa jumalten kuninkaan arvonimestä. Baal voittaa kamppailun, mutta vain ystäviensä avittamana.

Sinänsä meren valloittamisen kielikuvastoa olisi voitu käyttää kuningasvallan tai suurkuninkuuden idean oikeuttamiseksi ilman mytologisia konnotaatioita tai minkäänlaisia historiallisia perusteitakin. Kuitenkin sekä perinteen jatkuvuus tällä maantieteellisellä alueella että sanamuodoissa esiintyvä muuntelu viittaavat siihen, että kyse on muustakin kuin pelkästä kuninkaallisesta uhosta.

Retorinen tehokeino koki uuden tulemisen uusassyrialaisella kaudella, alkaen Vanhasta testamentista tutun Tiglatpileser I:n hallituskaudesta. Hänestä alkunsa saanut kuningasdynastia käytti akkadialaisen Sargonin hahmoa ja tämän hallintokautta oman valtansa oikeuttajana ja kuningasideologiansa perustana. Sargonin sotaretket itäisen Välimeren alueelle mytologisoituivat ajan kuluessa ja sekoittuivat Aleppon säänjumalaan liitettyyn myyttiin jumalan ja henkilöityneen meren välisestä kamppailusta.

Välimeren valloitus ei ollut pelkästään osoitus kuninkaiden suuruudesta, vaan rannikkoalueiden resurssit olivat myös sisämaiden valtakunnille tuiki tarpeellisia.  Kaikki mesopotamialaiset kuninkaat eivät valloittaneet Välimeren seutuja eivätkä niin omissa piirtokirjoituksissaan edes väittäneet, joten kielikuvan käyttö saattaa viitata ainakin jonkinasteiseen poliittiseen läsnäoloon rannikkoalueilla, ainakin hetkittäin. Harva mesopotamialainen kuningas pystyi kuitenkaan pitämään rannikkoalueita pysyvästi hallinnassaan.

Myrskynjumalan ja meren välinen myytti perustuu historialliselle tositapahtumalle, Sargonin legendaariselle valloitusretkelle. Välimeren rannikkoalueiden valloituksen tärkeys muinaisen Lähi-idän kuninkaille synnytti mytologian, jota myöhemmät kuninkaat vuorostaan käyttivät kuningasvaltansa oikeuttajana. Jokaisen kuninkaan oli vuorollaan vahvistettava tämä myyttisen valloittajan rooli sotaretkillä, jotka suuntautuivat Välimeren rannikolle – eli meren symbolisella valloittamisella. Mutta kumpi tuli ensin: mytologisoitiinko meren valloittaminen vai oliko meren valloittamisen välttämättömyydessä syy myytin muodostumiselle?

Aiheesta voi lukea lisää juuri ilmestyneessä Teologisessa Aikakauskirjassa (3/2017).

Why the stadium of Roman Tiberias was not a stadium but a harbor quay: A Dialogue between Archaeology and Text

By Rick Bonnie

While archaeological excavations often help us to elucidate the narratives found in ancient texts, trying to combine the two sources can sometimes lead us astray. Examples where texts are used for the interpretation of archaeological material usually receive a lot of attention in the media. Cases when archaeology and text cannot be so easily used together are considered much more rarely, especially in the weeks around Pesach and Easter when hyperbole in terms of the importance of certain finds tends to hit the media machine. I wish to focus here on a case where text and archaeology cannot be so straightforwardly combined.

Continue reading Why the stadium of Roman Tiberias was not a stadium but a harbor quay: A Dialogue between Archaeology and Text