Category Archives: Suomeksi

Uusi kokoelma Qumranin tekstejä tutkijoille ja tekstien historiasta kiinnostuneille

Huomenna 27.9. julkaistaan Gaudeamuksen kustantama Kuolleenmeren kirjakääröt: kriittinen suomennosvalikoima (toim. Raija Sollamo ja Mika Pajunen). Kirjan julkistamistilaisuus järjestetään Helsingin yliopiston Teologisen tiedekunnan tiedekuntasalissa (Vuorikatu 3, 5. krs.) kl. 13-14. Paikalla on huippuyksikömme tiimiin kolme kuuluva dosentti TT Mika Pajunen, joka esittelee kirjan digitaalista ja printtiversiota.

Kokoelma on tutkijoiden, asiantuntijoiden ja muiden aiheesta tarkemmin kiinnostuneiden käyttöön suunnattu. Se sisältää uusina suomennoksina Qumranista 1940-1950 -luvuilla löydettyjä tekstejä, jotka julkaistiin jo aiemmin teoksessa Kuolleenmeren kadonnut kansa. Tämä tutkijoille suunnattu painos avaa tarkemmin tekstien löytöhistoriaa, ajoitusta, tulkintaa ja sisältöä. Kirjoittajat ovat johtavia suomalaisia Kuolleenmeren kääröjen tutkijoita.

Tervetuloa mukaan oppimaan lisää kirjan julkistamistilaisuuteen!

Lisätietoja kirjasta löydät kustantajan verkkosivuilta. Katso myös aikaisempi blogikirjoitus kyseisten tekstien suomennoskokoelmasta.

Kuka väärentää Qumranin tekstifragmentteja?

Kirjoittanut Jutta Jokiranta

Harvoin tekstintutkijat ovat niin kuumien aiheiden äärellä, että maapallon toisella puolella olevat tutkijat haluavat välittömästi tietää, mitä konferenssissa puhutaan. Tänä kesänä Berliinissä käsiteltiin sen verran ajankohtaisia aiheita, että sessiot nauhoitettiin ja katsojia on kertynyt jo lähemmäs pari tuhatta. Kysymys on tekstiväärennöksistä. Continue reading Kuka väärentää Qumranin tekstifragmentteja?

Eläimellistä menoa Mesopotamiassa: Gilgamesh-eepos muinaisen eläinsuhteen ilmentäjänä

Kirjoittanut Timo Tekoniemi

Eläimet muodostivat olennaisen osan ihmisten elämää ja elinpiiriä jo vuosituhansia sitten, ja usein ihmiset jopa asuivat samoissa tiloissa kotieläinten kanssa. Kulttuurintutkimuksessa on kuitenkin perinteisesti oltu kiinnostuneempia ihmisen toiminnasta, joten eläimet ovat monessa mielessä jääneet tutkimuksessa paitsioon. Muinaisia tekstejä lukiessa kuitenkin nopeasti huomaa, miten täynnä erilaista eläinkuvastoa teokset ovatkaan. Pelkkien kuvainnollisten ”koristeiden” sijaan eläimet saavat esimerkiksi muinaisessa Gilgamesh-eepoksessa hyvinkin monisyisiä ja jopa juonenkuljetuksellisesti tärkeitä merkityksiä ja rooleja. Continue reading Eläimellistä menoa Mesopotamiassa: Gilgamesh-eepos muinaisen eläinsuhteen ilmentäjänä

Promootio kokosi huippuyksikköläisiä juhlimaan

Teologisen tiedekunnan tohtoripromootio järjestettiin perjantaina 9.6.2017. Tohtoreiden, kunniatohtoreiden ja 50 vuotta sitten väitelleiden riemutohtoreiden kunniaksi järjestettävä promootio on korkein yliopistollinen juhlatilaisuus. Tänä vuonna promootion juhlallisuutta lisäsivät samaan vuoteen osuneet Suomi 100 -juhlavuosi sekä reformaation 500-vuotismerkkivuosi. Continue reading Promootio kokosi huippuyksikköläisiä juhlimaan

Vauvoja ja väitöskirjoja

Vuosi 2016 tarjosi huippuyksikössä paitsi tutkimuksen myös perhe-elämän huippukohtia.

Vuonna 2016 huippuyksikön tutkijoiden Katri Antinin, Sanna Saaren ja Miika Tuckerin väitöskirjat jäivät hetkeksi taka-alalle – varsin onnellisista syistä. ”Lapsen saaminen on ollut uskomaton elämys!” kiteyttää Tucker, marraskuussa syntyneen poikavauvan isä. Tuckerin perheen esikoinen on huippuyksikön piirissä viime vuonna syntyneistä vauvoista tuorein. Saaren tytär syntyi maaliskuussa ja Antinin tammikuussa.

Kaikkien kolmen tuoreen vanhemman kokemus on, että lapsen myötä väitöskirjan kirjoittamiseen käytettävä aika on vähentynyt mutta samaan aikaan työskentely on tehostunut. ”Ennen lasta saatoin lukea useamman tunnin kotona töiden jälkeen, mutta nyt se aika kuluu lapsen kanssa ja kotitöiden hoitamisessa”, sanoo Miika Tucker. ”Toisaalta tämä on ainakin jonkin verran patistanut minua käyttämään työaikaani tehokkaammin työpaikalla”, hän pohdiskelee. Myös Katri Antin kokee, että aika on uudessa elämäntilanteessa kortilla. ”Mutta se ei ole ollenkaan huono asia, koska olen mielestäni aikaisempaa keskittyneempi ja tehokkaampi työssäni”, hän toteaa. ”Vaikka keskeneräinen väitöskirja on aina jossain määrin ahdistava asia, nautin nykyään enemmän siitä, että saan istua alas rauhassa ja tehdä jotain keskeytyksettä.”

Katri Antin ja Sanna Saari palasivat kumpikin töihin lapsen ollessa noin vuoden ikäinen. Molemmat ovat hyödyntäneet tutkijan työn mahdollistamia joustoja. Antin ja hänen puolisonsa ovat molemmat osittaisella hoitovapaalla ja työskentelevät vuorotellen. Näin lapsi voi olla vielä kotihoidossa, vaikka molemmat vanhemmat käyvät töissä. Myös Saari ja hänen puolisonsa ovat suunnitelleet työ- ja loma-ajat siten, että lapsi voi olla mahdollisimman pitkään kotona ennen päivähoidon aloittamista. Miika Tuckerin perheessä vanhempainvapaalla on tällä hetkellä Tuckerin puoliso, tutkija hänkin. Lapsen syntymän jälkeen Tucker on ottanut entistä enemmän vastuuta kotitöistä mutta se ei tunnu raskaalta: ”Koen nykyään työpaikalla olemisen hyvänä vaihteluna kotitöihin, joihin kuluu yleensä tunti tai pari aina illalla. Puolisollani ei ole tätä vaihtelun mahdollisuutta samassa määrin mitä minulla, mutta yritän järjestää myös hänelle tilaisuuksia päästä kodin ulkopuolelle harrastamaan”, sanoo Tucker.

Sekä Katri Antin että Sanna Saari korostavat, että vanhempainvapaa toi väitöskirjan tekoon nostetta: ”Motivaatio väitöskirjan tekemiseen kasvoi hurjan paljon kun työ oli vuoden verran taka-alalla. Ehkä sitä alitajuisesti työsti lapsenhoidon lomassa,” pohtii Saari. Miika Tuckerilla ei ole takanaan yhtä pitkää taukoa mutta lapsi toi hänellekin mukanaan uudenlaista kannustetta työhön: ”Lapsen synnyttyä koen, että minulla on suurempi vastuu tukea perhettäni taloudellisesti. Pidän työstäni ja haluan jatkaa tällä alalla, ja se on mahdollista vain, jos hoidan työni mahdollisimman tunnollisesti.”

Työ ja vapaa-aika on kolmikon mielestä nykyisin varsin helppoa erottaa toisistaan: ”Koen, että tutkimuksen tekeminen on minulle lepoa kotona olosta ja kotona olo lasten kanssa on niin kokonaisvaltaista, että työstä tulee levättyä väkisinkin”, sanoo Saari.”On mahdotonta hoitaa taaperoa ja näppäillä tietokonetta samaan aikaan”, kiteyttää puolestaan Antin.

Tutkimustyö on nuorille väitöskirjan tekijöille ehtinyt jo muodostua osaksi omaa identiteettiä. Vanhemmuuden myötä tämä osa minuutta on entistä merkityksellisempi. ”Äidiksi tulemisen myötä tutkijan identiteetistä on tullut eri tavalla tärkeä, sillä tutkimus on elämänalue, joka kuuluu minulle, ja saan toteuttaa tutkijana omia lahjojani ja haaveitani”, toteaa Katri Antin.

Jutun kirjoittajan Hanna Vanosen poika syntyi kesäkuussa 2016.

Urheat kuninkaat rannalla: meri ja kuningasideologia Vanhan testamentin maailmassa

Kirjoittanut Joanna Töyräänvuori

Merta kuvaillaan monien kuivien aavikkokansojen teksteissä. Myös Vanhassa testamentissa meri mainitaan useaan otteeseen, vaikka sen kirjoittajat eivät olleet merenkävijäkansaa. Syy näille maininnoille saattaa piillä paljon Vanhaa testamenttia varhaisemmissa teksteissä, sillä meri nousi osaksi poliittista retoriikkaa jo muinaisen Mesopotamian nuolenpääteksteissä. Kuninkaallisissa piirtokirjoituksissa esiintyvässä, poliittista valtaa legitimoivassa symbolikielessä käytettiin hyväksi myrskynjumalan ja meren välisestä kamppailusta kertovaa myyttiä, ns. Chaoskampf-myyttiä.

Myytti Välimeren ja Aleppon myrskynjumalan taistelusta sai alkunsa valloittajana ja vallananastajana tunnetun akkadilaiskuningas Sargon Suuren aikana. Se kehittyi sittemmin paitsi puhtaana mytologiana amorilaiskansojen kulttuuripiirissä, myös kuningasvaltaa oikeuttavana poliittisena kielenkäyttönä mesopotamialaisten kuninkaiden piirtokirjoituksissa. Ensimmäiset viitteet taistelusta meren ja jumalan välillä ovat muinaisbabylonialaisen kauden Marissa, joka oli kuningaskunta Eufrat-joen varrella.

Eräs varhaisista myyttitraditioista on aleppolaisen virkamies-profeetan kirjeessä Marin kuninkaalle Zimri-Limille. Siinä profeetta välittää kuninkaalle viestin säänjumala Hadadilta, joka oli kirjoituksen mukaan lahjoittanut kuninkaalle aseet, joilla oli päihittänyt vihollisensa meren.  Kirjeessä sanotaan:

Herralleni sano: “Näin sanoo Nur-Sin, palvelijasi: ‘Addun, Alep[pon] herran profeetta Abija tuli luokseni ja sanoi: ‘Näin Adad: “Maan kokonaisuudessaan olen antanut Jahdun-Limille eikä hänellä aseideni kanssa ole vertaista. (Mutta) hänen hylättyä minut, annoin hänelle antamani maan Šamši-Adadille. – – Šamši-Adad [lacuna] anna minun palauttaa sinut (valtaan)! [Isäsi talon valtaistui]melle olen sinut palauttanut, ase[et,] joiden avulla päihitin meren olen antanut sinulle – –”

Useat näistä kuninkaista tekivät myös valloitusretkiä Välimerelle ja joidenkin tiedetään jopa symbolisesti seivästäneen meren myrskynjumalalle pyhitetyllä aseella. Akkadilaisesta Sargonista alkunsa saanut, mutta ainakin osittain reaalipoliittisiin syihin perustuva perinne oli muinaisessa Lähi-idässä varsin pitkäikäinen. Viitteitä samasta kirjallisesta aiheesta, taistelusta meren (tai merihirviön, esim. Leviatan) ja jumaluuden välillä, on myös persialaisajalle ajoitetuissa Vanhan testamentin runollisissa teksteissä.

Meren ja myrskynjumalan taistelumyytin selvästi parhaiten säilynyt versio tunnetaan nykyisen Syyrian rannikolla sijainneen muinaisen Ugaritin teksteistä. Tämä pronssikaudelle ajoitettu niin kutsuttu Baal-sikermä koostuu joukosta löyhästi yhteen liittyviä myyttejä, jotka kertovat eeppisen runouden keinoin Vanhasta testamentista tutusta säänjumala Baalista. Ugaritin kertomuksia on julkaistu suomeksi käännettynä teoksessa Baalin palatsi jaa kuninkaiden suku: Ugaritin jumaltarut (2017), Tapani Harviaisen ja Aarre Huhtalan toimittamina. Eräs myyteistä kertoo Baalin taistelusta Jammia (merta) vastaan näiden kilvoitellessa jumalten kuninkaan arvonimestä. Baal voittaa kamppailun, mutta vain ystäviensä avittamana.

Sinänsä meren valloittamisen kielikuvastoa olisi voitu käyttää kuningasvallan tai suurkuninkuuden idean oikeuttamiseksi ilman mytologisia konnotaatioita tai minkäänlaisia historiallisia perusteitakin. Kuitenkin sekä perinteen jatkuvuus tällä maantieteellisellä alueella että sanamuodoissa esiintyvä muuntelu viittaavat siihen, että kyse on muustakin kuin pelkästä kuninkaallisesta uhosta.

Retorinen tehokeino koki uuden tulemisen uusassyrialaisella kaudella, alkaen Vanhasta testamentista tutun Tiglatpileser I:n hallituskaudesta. Hänestä alkunsa saanut kuningasdynastia käytti akkadialaisen Sargonin hahmoa ja tämän hallintokautta oman valtansa oikeuttajana ja kuningasideologiansa perustana. Sargonin sotaretket itäisen Välimeren alueelle mytologisoituivat ajan kuluessa ja sekoittuivat Aleppon säänjumalaan liitettyyn myyttiin jumalan ja henkilöityneen meren välisestä kamppailusta.

Välimeren valloitus ei ollut pelkästään osoitus kuninkaiden suuruudesta, vaan rannikkoalueiden resurssit olivat myös sisämaiden valtakunnille tuiki tarpeellisia.  Kaikki mesopotamialaiset kuninkaat eivät valloittaneet Välimeren seutuja eivätkä niin omissa piirtokirjoituksissaan edes väittäneet, joten kielikuvan käyttö saattaa viitata ainakin jonkinasteiseen poliittiseen läsnäoloon rannikkoalueilla, ainakin hetkittäin. Harva mesopotamialainen kuningas pystyi kuitenkaan pitämään rannikkoalueita pysyvästi hallinnassaan.

Myrskynjumalan ja meren välinen myytti perustuu historialliselle tositapahtumalle, Sargonin legendaariselle valloitusretkelle. Välimeren rannikkoalueiden valloituksen tärkeys muinaisen Lähi-idän kuninkaille synnytti mytologian, jota myöhemmät kuninkaat vuorostaan käyttivät kuningasvaltansa oikeuttajana. Jokaisen kuninkaan oli vuorollaan vahvistettava tämä myyttisen valloittajan rooli sotaretkillä, jotka suuntautuivat Välimeren rannikolle – eli meren symbolisella valloittamisella. Mutta kumpi tuli ensin: mytologisoitiinko meren valloittaminen vai oliko meren valloittamisen välttämättömyydessä syy myytin muodostumiselle?

Aiheesta voi lukea lisää juuri ilmestyneessä Teologisessa Aikakauskirjassa (3/2017).

Naiset ja Raamattu: Wikipedian kertomana

By Rick Bonnie and Helen Dixon (translated by Ville Mäkipelto)

Viime viikon perjantaina järjestetty ”Naiset ja Raamattu” Wikipedian muokkausilta (”edit-a-thon”) oli menestys. Tapahtuman järjesti Pyhät tekstit ja traditiot muutoksessa -huippuyksikkö ja se oli avoin kaikille Helsingin Teologisen tiedekunnan henkilökunnan jäsenille ja opiskelijoille. Huolimatta siitä, että paikalla oli vain noin tusina ihmistä, osallistujat ja Wikimedia Suomen vapaaehtoiset loivat ja täydensivät kymmeniä artikkeleita suomen- ja englanninkieliseen Wikipediaan. Continue reading Naiset ja Raamattu: Wikipedian kertomana

Tiedeykkönen valottaa Raamatun muutoshistoriaa

Vanhan testamentin eksegetiikan professorit Martti Nissinen (huippuyksikön johtaja) ja Anneli Aejmelaeus (tiimin 2 johtaja) vierailivat Ylen Tiedeykkönen ohjelmassa kertomassa huippuyksikön tutkimuksesta ja Raamatun synty- ja muutoshistoriasta. 45 minuuttia kestävässä ohjelmassa lähdetään liikkeelle huippuyksikön esittelystä ja päädytään Raamatun värikkään muutoshistorian eri vaiheiden kuvailuun.

Martti Nissinen kertoo ohjelmassa, miksi ”Pyhät tekstit ja traditiot muutoksessa” -huippuyksikkö on luonteeltaan niin kansainvälinen. Lisäksi Nissinen avaa huippuyksikön tavotteita vuodelle 2019 ja kuvailee Vanhan testamentin tekstihistorian keskeisiä vaiheita. Nissisen keskeinen viesti on, että historiassa ei ole ollut yhtään sellaista hetkeä, jolloin Raamatun teksti olisi ollut valmis tai kaikille sama. Ensimmäisistä kirjakääröistä moderneihin käännöksiin asti juutalaisten ja kristittyjen pyhä kirjakokoelma on ollut kokoajan muutoksen alaisena.

Anneli Aejmelaeus puolestaan avaa kaanonin eli ohjeellisen kirjakokoelman synnyn monimuotoisia vaiheita. Kansien väliin koottu nykykristittyjen Raamattua muistuttava kokoelma on ollut ensimmäistä kertaa olemassa vasta 300-luvulla, kun Rooman valtakunnan tuki on mahdollistanut kalliin projektin toteuttamisen. Vanhan testamentin ensimmäisen kreikankielisen käännöksen eli Septuagintan ja Qumranin tekstilöytöjen tutkimus osoittaa, että ajanlaskun taitteessa monet tekstit ovat olleet vielä kehitystyön alla. Aejmelaeus korostaa, että nykyraamattujen kääntämisessä käytetyn tarkkaan yhtenäistetyn ja vakinaistetun heprealaisen tekstin takana on ollut tekstien moninaisuus. Yhtenäisyys on myöhäisempää kehitystä.

Haastattelujen lomassa ohjelmassa kerrataan yleistajuisesti ja napakasti Raamatun tekstihistorian keskeisimpiä vaiheita. Ylen laadukkaasti toimitetun ohjelman voit kuunnella täältä: http://areena.yle.fi/1-3961990

Qumranin löydöt mullistivat käsityksemme raamatusta – katso videohaastattelu

Akatemiatutkija Jutta Jokiranta avaa uudessa videohaastattelussa Qumranin tekstien eli Kuolleenmeren kääröjen merkitystä Raamatun ja uskonnon historian tutkimukselle. 1940-50 -luvuilla tehdyt löydöt toivat esiin lähes tuhat kirjakääröä, jotka sisältävät tuhat vuotta varhaisempia Vanhan testamentin käsikirjoituksia kuin ennen löytöä tunnetut hepreankieliset tekstit.

– Tekstit ovat peräisin ajalta ennen kaanoneita. Ne osoittavat, miten Raamattu ei ollut kirjanmuotoinen kirja, vaan oli useita käsikirjoitusrullia, jotka poikkesivat toisistaan. Löydöt osoittavat, miten elävä tekstiperinne se oli tähän aikaan.

Kuolleenmeren kääröt ovat myös mullistaneet vanhaa oletusta siitä, että Jeesuksen ajan juutalaisuus olisi ollut puhtaasti lakihenkinen ja ulkokultaisia säädöksiä korostava uskonto. Esimerkiksi rukous- ja siunaustekstit osoittavat, että ajan juutalaiset korostivat henkilökohtaista uskoa ja ajatusta siitä, että Jumala on valinnut ihmisen ja ihminen on täysin riippuvainen Jumalasta.

– Toisaalta meillä on myös tarkkoja ruokaan ja elämäntapaan liittyviä säädöksiä. Tämä yhdistelmä, että meillä on sekä hengellistä elämää että tarkkoja säädöksiä sopii yhteen uuden uskonnontutkimuksen mukaisen näkökulman kanssa, että ihminen on kokonaisuus. Uskonto ei ole joko tai, vaan erilaiset näkökulmat ovat läsnä samassa yksilössä ja yhteisössä.

Videolla Jokiranta myös muistuttaa, että suomalaiset voivat olla ylpeitä siitä, miten merkittävää Qumranin tekstien tutkimusta maassamme tehdään.

– Joskus suomalainen lukiolainen tietää aiheesta enemmän kuin keskimääräinen israelilainen yliopisto-opiskelija. Meillä on ymmärretty, että yksinkertaistava Raamatun idea, joka on nykyään läsnä monissa uskonnollisissa yhteisöissä, on aika myöhäinen. Jos me halutaan ymmärtää meille tärkeää Raamattua, pitää ottaa huomioon kaikki mahdollinen evidenssi. Suomalaiset osaavat myös etsiä aktiivisesti tiedealarajat ylittäviä näkökulmia. Se on vienyt meidät eteenpäin huippuyksikköön asti.

Haastattelu on vuoden 2016 osalta viimeinen osa Suomen Akatemian “Pyhät tekstit ja traditiot muutoksessa” -huippuyksikön nettihaastattelusarjaa, jossa keskustellaan ajankohtaisista aiheista yksikön tutkijoiden kanssa.

Teksti: Ville Mäkipelto

Voiko Raamattua käyttää maahanmuuttokeskustelussa? Katso videohaastattelu

Eksegetiikan ja Raamatun heprean yliopistonlehtori Juha Pakkala toteaa uudessa videohaastattelussa, että Vanhassa testamentissa ei ole yhtenäistä linjaa suhteessa maahanmuuttoon ja vierasmaalaisiin.

– Vanha testamentti on hyvin monen kirjoittajan toimesta, eri kontekstien ja pitkän ajan kuluessa syntynyt kirjakokoelma. Siellä on monenlaista ääntä ja monenlaista näkemystä.

Pakkala hahmottelee kolme erilaista suhtautumistapaa vierasmaalaisuuteen, jotka näkyvät eri tekstigenreissä. Yhtäältä teksteistä löytyy muinaisen Lähi-idän kontekstiin nähden poikkeuksellisen myötämielinen suhtautuminen muukalaisiin. Toisaalta useissa kirjoista kehotetaan tiukkaan erottautumiseen ja suorastaan vihamieliseen suhtautumiseen.

– Joissain teksteissä käsketään jopa tuhoamaan ja tappamaan vierasmaalaiset. Tämä tulee esille hyvin selvästi esimerkiksi Joosuan kirjassa, jossa valloitetaan maa ja käsketään tuhoamaan kaikki sen asukkaat.

Haastattelussa Pakkala muistuttaa, että suurin osa Vanhan testamentin teksteistä on itse asiassa pakolaisuudessa syntyneitä. Silloinkin kun kuvataan vanhempia aikoja, se tehdään projisoiden kirjoitushetken pakolaisuuden kokemusta historiaan. Siksi pakolaisuus ja maahanmuutto ovat aivan keskeisiä teemoja Vanhan testamentin tutkimuksessa.

Kysyttäessä Raamatun tekstien soveltamisesta nykypäivään Pakkala peräänkuuluttaa vastuullisuutta ja kriittisyyttä.

– On tärkeää ymmärtää Vanhan testamentin monimutkainen syntyhistoria ja se konteksti, jossa tekstit ovat syntyneet. Me ei voida vain ottaa sitaattia tai yhtä lausetta Raamatusta ja suoraan soveltaa sitä nykykontekstiin. Erityisesti tutkijoiden vastuulla on tuoda esille Raamatun tekstien kriittistä käyttöä.

Haastattelu on toinen osa Suomen Akatemian “Pyhät tekstit ja traditiot muutoksessa” -huippuyksikön nettihaastattelusarjaa, jossa keskustellaan ajankohtaisista aiheista yksikön tutkijoiden kanssa. Sarjan osia julkaistaan lisää talven mittaan.

Teksti: Ville Mäkipelto