Category Archives: Suomeksi

Urheat kuninkaat rannalla: meri ja kuningasideologia Vanhan testamentin maailmassa

Kirjoittanut Joanna Töyräänvuori

Merta kuvaillaan monien kuivien aavikkokansojen teksteissä. Myös Vanhassa testamentissa meri mainitaan useaan otteeseen, vaikka sen kirjoittajat eivät olleet merenkävijäkansaa. Syy näille maininnoille saattaa piillä paljon Vanhaa testamenttia varhaisemmissa teksteissä, sillä meri nousi osaksi poliittista retoriikkaa jo muinaisen Mesopotamian nuolenpääteksteissä. Kuninkaallisissa piirtokirjoituksissa esiintyvässä, poliittista valtaa legitimoivassa symbolikielessä käytettiin hyväksi myrskynjumalan ja meren välisestä kamppailusta kertovaa myyttiä, ns. Chaoskampf-myyttiä.

Myytti Välimeren ja Aleppon myrskynjumalan taistelusta sai alkunsa valloittajana ja vallananastajana tunnetun akkadilaiskuningas Sargon Suuren aikana. Se kehittyi sittemmin paitsi puhtaana mytologiana amorilaiskansojen kulttuuripiirissä, myös kuningasvaltaa oikeuttavana poliittisena kielenkäyttönä mesopotamialaisten kuninkaiden piirtokirjoituksissa. Ensimmäiset viitteet taistelusta meren ja jumalan välillä ovat muinaisbabylonialaisen kauden Marissa, joka oli kuningaskunta Eufrat-joen varrella.

Eräs varhaisista myyttitraditioista on aleppolaisen virkamies-profeetan kirjeessä Marin kuninkaalle Zimri-Limille. Siinä profeetta välittää kuninkaalle viestin säänjumala Hadadilta, joka oli kirjoituksen mukaan lahjoittanut kuninkaalle aseet, joilla oli päihittänyt vihollisensa meren.  Kirjeessä sanotaan:

Herralleni sano: “Näin sanoo Nur-Sin, palvelijasi: ‘Addun, Alep[pon] herran profeetta Abija tuli luokseni ja sanoi: ‘Näin Adad: “Maan kokonaisuudessaan olen antanut Jahdun-Limille eikä hänellä aseideni kanssa ole vertaista. (Mutta) hänen hylättyä minut, annoin hänelle antamani maan Šamši-Adadille. – – Šamši-Adad [lacuna] anna minun palauttaa sinut (valtaan)! [Isäsi talon valtaistui]melle olen sinut palauttanut, ase[et,] joiden avulla päihitin meren olen antanut sinulle – –”

Useat näistä kuninkaista tekivät myös valloitusretkiä Välimerelle ja joidenkin tiedetään jopa symbolisesti seivästäneen meren myrskynjumalalle pyhitetyllä aseella. Akkadilaisesta Sargonista alkunsa saanut, mutta ainakin osittain reaalipoliittisiin syihin perustuva perinne oli muinaisessa Lähi-idässä varsin pitkäikäinen. Viitteitä samasta kirjallisesta aiheesta, taistelusta meren (tai merihirviön, esim. Leviatan) ja jumaluuden välillä, on myös persialaisajalle ajoitetuissa Vanhan testamentin runollisissa teksteissä.

Meren ja myrskynjumalan taistelumyytin selvästi parhaiten säilynyt versio tunnetaan nykyisen Syyrian rannikolla sijainneen muinaisen Ugaritin teksteistä. Tämä pronssikaudelle ajoitettu niin kutsuttu Baal-sikermä koostuu joukosta löyhästi yhteen liittyviä myyttejä, jotka kertovat eeppisen runouden keinoin Vanhasta testamentista tutusta säänjumala Baalista. Ugaritin kertomuksia on julkaistu suomeksi käännettynä teoksessa Baalin palatsi jaa kuninkaiden suku: Ugaritin jumaltarut (2017), Tapani Harviaisen ja Aarre Huhtalan toimittamina. Eräs myyteistä kertoo Baalin taistelusta Jammia (merta) vastaan näiden kilvoitellessa jumalten kuninkaan arvonimestä. Baal voittaa kamppailun, mutta vain ystäviensä avittamana.

Sinänsä meren valloittamisen kielikuvastoa olisi voitu käyttää kuningasvallan tai suurkuninkuuden idean oikeuttamiseksi ilman mytologisia konnotaatioita tai minkäänlaisia historiallisia perusteitakin. Kuitenkin sekä perinteen jatkuvuus tällä maantieteellisellä alueella että sanamuodoissa esiintyvä muuntelu viittaavat siihen, että kyse on muustakin kuin pelkästä kuninkaallisesta uhosta.

Retorinen tehokeino koki uuden tulemisen uusassyrialaisella kaudella, alkaen Vanhasta testamentista tutun Tiglatpileser I:n hallituskaudesta. Hänestä alkunsa saanut kuningasdynastia käytti akkadialaisen Sargonin hahmoa ja tämän hallintokautta oman valtansa oikeuttajana ja kuningasideologiansa perustana. Sargonin sotaretket itäisen Välimeren alueelle mytologisoituivat ajan kuluessa ja sekoittuivat Aleppon säänjumalaan liitettyyn myyttiin jumalan ja henkilöityneen meren välisestä kamppailusta.

Välimeren valloitus ei ollut pelkästään osoitus kuninkaiden suuruudesta, vaan rannikkoalueiden resurssit olivat myös sisämaiden valtakunnille tuiki tarpeellisia.  Kaikki mesopotamialaiset kuninkaat eivät valloittaneet Välimeren seutuja eivätkä niin omissa piirtokirjoituksissaan edes väittäneet, joten kielikuvan käyttö saattaa viitata ainakin jonkinasteiseen poliittiseen läsnäoloon rannikkoalueilla, ainakin hetkittäin. Harva mesopotamialainen kuningas pystyi kuitenkaan pitämään rannikkoalueita pysyvästi hallinnassaan.

Myrskynjumalan ja meren välinen myytti perustuu historialliselle tositapahtumalle, Sargonin legendaariselle valloitusretkelle. Välimeren rannikkoalueiden valloituksen tärkeys muinaisen Lähi-idän kuninkaille synnytti mytologian, jota myöhemmät kuninkaat vuorostaan käyttivät kuningasvaltansa oikeuttajana. Jokaisen kuninkaan oli vuorollaan vahvistettava tämä myyttisen valloittajan rooli sotaretkillä, jotka suuntautuivat Välimeren rannikolle – eli meren symbolisella valloittamisella. Mutta kumpi tuli ensin: mytologisoitiinko meren valloittaminen vai oliko meren valloittamisen välttämättömyydessä syy myytin muodostumiselle?

Aiheesta voi lukea lisää juuri ilmestyneessä Teologisessa Aikakauskirjassa (3/2017).

Naiset ja Raamattu: Wikipedian kertomana

By Rick Bonnie and Helen Dixon (translated by Ville Mäkipelto)

Viime viikon perjantaina järjestetty ”Naiset ja Raamattu” Wikipedian muokkausilta (”edit-a-thon”) oli menestys. Tapahtuman järjesti Pyhät tekstit ja traditiot muutoksessa -huippuyksikkö ja se oli avoin kaikille Helsingin Teologisen tiedekunnan henkilökunnan jäsenille ja opiskelijoille. Huolimatta siitä, että paikalla oli vain noin tusina ihmistä, osallistujat ja Wikimedia Suomen vapaaehtoiset loivat ja täydensivät kymmeniä artikkeleita suomen- ja englanninkieliseen Wikipediaan. Continue reading Naiset ja Raamattu: Wikipedian kertomana

Tiedeykkönen valottaa Raamatun muutoshistoriaa

Vanhan testamentin eksegetiikan professorit Martti Nissinen (huippuyksikön johtaja) ja Anneli Aejmelaeus (tiimin 2 johtaja) vierailivat Ylen Tiedeykkönen ohjelmassa kertomassa huippuyksikön tutkimuksesta ja Raamatun synty- ja muutoshistoriasta. 45 minuuttia kestävässä ohjelmassa lähdetään liikkeelle huippuyksikön esittelystä ja päädytään Raamatun värikkään muutoshistorian eri vaiheiden kuvailuun.

Martti Nissinen kertoo ohjelmassa, miksi ”Pyhät tekstit ja traditiot muutoksessa” -huippuyksikkö on luonteeltaan niin kansainvälinen. Lisäksi Nissinen avaa huippuyksikön tavotteita vuodelle 2019 ja kuvailee Vanhan testamentin tekstihistorian keskeisiä vaiheita. Nissisen keskeinen viesti on, että historiassa ei ole ollut yhtään sellaista hetkeä, jolloin Raamatun teksti olisi ollut valmis tai kaikille sama. Ensimmäisistä kirjakääröistä moderneihin käännöksiin asti juutalaisten ja kristittyjen pyhä kirjakokoelma on ollut kokoajan muutoksen alaisena.

Anneli Aejmelaeus puolestaan avaa kaanonin eli ohjeellisen kirjakokoelman synnyn monimuotoisia vaiheita. Kansien väliin koottu nykykristittyjen Raamattua muistuttava kokoelma on ollut ensimmäistä kertaa olemassa vasta 300-luvulla, kun Rooman valtakunnan tuki on mahdollistanut kalliin projektin toteuttamisen. Vanhan testamentin ensimmäisen kreikankielisen käännöksen eli Septuagintan ja Qumranin tekstilöytöjen tutkimus osoittaa, että ajanlaskun taitteessa monet tekstit ovat olleet vielä kehitystyön alla. Aejmelaeus korostaa, että nykyraamattujen kääntämisessä käytetyn tarkkaan yhtenäistetyn ja vakinaistetun heprealaisen tekstin takana on ollut tekstien moninaisuus. Yhtenäisyys on myöhäisempää kehitystä.

Haastattelujen lomassa ohjelmassa kerrataan yleistajuisesti ja napakasti Raamatun tekstihistorian keskeisimpiä vaiheita. Ylen laadukkaasti toimitetun ohjelman voit kuunnella täältä: http://areena.yle.fi/1-3961990

Qumranin löydöt mullistivat käsityksemme raamatusta – katso videohaastattelu

Akatemiatutkija Jutta Jokiranta avaa uudessa videohaastattelussa Qumranin tekstien eli Kuolleenmeren kääröjen merkitystä Raamatun ja uskonnon historian tutkimukselle. 1940-50 -luvuilla tehdyt löydöt toivat esiin lähes tuhat kirjakääröä, jotka sisältävät tuhat vuotta varhaisempia Vanhan testamentin käsikirjoituksia kuin ennen löytöä tunnetut hepreankieliset tekstit.

– Tekstit ovat peräisin ajalta ennen kaanoneita. Ne osoittavat, miten Raamattu ei ollut kirjanmuotoinen kirja, vaan oli useita käsikirjoitusrullia, jotka poikkesivat toisistaan. Löydöt osoittavat, miten elävä tekstiperinne se oli tähän aikaan.

Kuolleenmeren kääröt ovat myös mullistaneet vanhaa oletusta siitä, että Jeesuksen ajan juutalaisuus olisi ollut puhtaasti lakihenkinen ja ulkokultaisia säädöksiä korostava uskonto. Esimerkiksi rukous- ja siunaustekstit osoittavat, että ajan juutalaiset korostivat henkilökohtaista uskoa ja ajatusta siitä, että Jumala on valinnut ihmisen ja ihminen on täysin riippuvainen Jumalasta.

– Toisaalta meillä on myös tarkkoja ruokaan ja elämäntapaan liittyviä säädöksiä. Tämä yhdistelmä, että meillä on sekä hengellistä elämää että tarkkoja säädöksiä sopii yhteen uuden uskonnontutkimuksen mukaisen näkökulman kanssa, että ihminen on kokonaisuus. Uskonto ei ole joko tai, vaan erilaiset näkökulmat ovat läsnä samassa yksilössä ja yhteisössä.

Videolla Jokiranta myös muistuttaa, että suomalaiset voivat olla ylpeitä siitä, miten merkittävää Qumranin tekstien tutkimusta maassamme tehdään.

– Joskus suomalainen lukiolainen tietää aiheesta enemmän kuin keskimääräinen israelilainen yliopisto-opiskelija. Meillä on ymmärretty, että yksinkertaistava Raamatun idea, joka on nykyään läsnä monissa uskonnollisissa yhteisöissä, on aika myöhäinen. Jos me halutaan ymmärtää meille tärkeää Raamattua, pitää ottaa huomioon kaikki mahdollinen evidenssi. Suomalaiset osaavat myös etsiä aktiivisesti tiedealarajat ylittäviä näkökulmia. Se on vienyt meidät eteenpäin huippuyksikköön asti.

Haastattelu on vuoden 2016 osalta viimeinen osa Suomen Akatemian “Pyhät tekstit ja traditiot muutoksessa” -huippuyksikön nettihaastattelusarjaa, jossa keskustellaan ajankohtaisista aiheista yksikön tutkijoiden kanssa.

Teksti: Ville Mäkipelto

Voiko Raamattua käyttää maahanmuuttokeskustelussa? Katso videohaastattelu

Eksegetiikan ja Raamatun heprean yliopistonlehtori Juha Pakkala toteaa uudessa videohaastattelussa, että Vanhassa testamentissa ei ole yhtenäistä linjaa suhteessa maahanmuuttoon ja vierasmaalaisiin.

– Vanha testamentti on hyvin monen kirjoittajan toimesta, eri kontekstien ja pitkän ajan kuluessa syntynyt kirjakokoelma. Siellä on monenlaista ääntä ja monenlaista näkemystä.

Pakkala hahmottelee kolme erilaista suhtautumistapaa vierasmaalaisuuteen, jotka näkyvät eri tekstigenreissä. Yhtäältä teksteistä löytyy muinaisen Lähi-idän kontekstiin nähden poikkeuksellisen myötämielinen suhtautuminen muukalaisiin. Toisaalta useissa kirjoista kehotetaan tiukkaan erottautumiseen ja suorastaan vihamieliseen suhtautumiseen.

– Joissain teksteissä käsketään jopa tuhoamaan ja tappamaan vierasmaalaiset. Tämä tulee esille hyvin selvästi esimerkiksi Joosuan kirjassa, jossa valloitetaan maa ja käsketään tuhoamaan kaikki sen asukkaat.

Haastattelussa Pakkala muistuttaa, että suurin osa Vanhan testamentin teksteistä on itse asiassa pakolaisuudessa syntyneitä. Silloinkin kun kuvataan vanhempia aikoja, se tehdään projisoiden kirjoitushetken pakolaisuuden kokemusta historiaan. Siksi pakolaisuus ja maahanmuutto ovat aivan keskeisiä teemoja Vanhan testamentin tutkimuksessa.

Kysyttäessä Raamatun tekstien soveltamisesta nykypäivään Pakkala peräänkuuluttaa vastuullisuutta ja kriittisyyttä.

– On tärkeää ymmärtää Vanhan testamentin monimutkainen syntyhistoria ja se konteksti, jossa tekstit ovat syntyneet. Me ei voida vain ottaa sitaattia tai yhtä lausetta Raamatusta ja suoraan soveltaa sitä nykykontekstiin. Erityisesti tutkijoiden vastuulla on tuoda esille Raamatun tekstien kriittistä käyttöä.

Haastattelu on toinen osa Suomen Akatemian “Pyhät tekstit ja traditiot muutoksessa” -huippuyksikön nettihaastattelusarjaa, jossa keskustellaan ajankohtaisista aiheista yksikön tutkijoiden kanssa. Sarjan osia julkaistaan lisää talven mittaan.

Teksti: Ville Mäkipelto

Assyriologi: sukupuoli moninainen jo muinaisessa Lähi-idässä – katso videohaastattelu

Teksti: Ville Mäkipelto

Assyriologian dosentti Saana Svärd kertoo tutkimuksen huippuyksikön uudessa videohaastattelussa, että muinaisen Lähi-idän teksteistä välittyy moninainen suhtautuminen sukupuoleen. Usein ajatellaan, että Lähi-idässä naiset olivat alistettuja ja heidän roolinsa yhteiskunnassa ei ollut kovin aktiivinen

– Kun tekstievidenssiä alkaa tarkemmin seulomaan, niin sieltä nousee ensinnäkin voimakkaista naishahmoja: kuningattaria ja hovin tärkeitä naisjäseniä, jotka ovat olleet mukana talouden hallinnassa ja poliittisessa päätöksenteossa, Saana Svärd kertoo haastattelussa.

– Toiseksi, kun me ajatellaan millaisia naiset ja miehet ovat, niin me ajatellaan usein siitä näkökulmasta, miten sukupuoliroolit ilmenevät meidän omassa suomalaisessa kulttuurissa. Oleellinen asia on, että kun tekstimateriaalia käy läpi kulttuurin omilla sisäisillä silmillä, niin silloin sieltä nousee esille monenlaisia kertomuksia. Kuvasta tulee monisyisempi.

 

Svärd kertoo myös kirjoittavansa artikkelia yhdessä Martti Nissisen kanssa Assinnu-virkanimikkeellä toimineista henkilöistä. He olivat ilmeisesti biologiselta sukupuoleltaan miehiä, mutta ottivat erityisesti rituaaleissa samanlaisia sosiaalisia rooleja kuin naiset. Heillä oli oma tärkeä roolinsa Ishtar-jumalattaren temppelissä.

Videohaastattelussa näytetään myös, millaista oli muinainen nuolenpääkirjoitus savitauluilla ja keskustellaan suomalaisen assyriologian nykytilasta. Haastattelu on ensimmäinen osa Suomen Akatemian ”Pyhät tekstit ja traditiot muutoksessa” -huippuyksikön nettihaastattelusarjaa, jossa keskustellaan ajankohtaisista aiheista yksikön tutkijoiden kanssa. Sarjan osia julkaistaan lisää syksyn mittaan.

Septuagintan Kriittinen Editio Syntyy Yhteistyössä: Haastattelussa Tuukka Kauhanen

(for an English version of this interview, please click here)

Muinaisten tekstien muutosten tutkimusta voi verrata diagnostiikkaan. Käsikirjoituksissa havaitut erot ovat oireita ja merkkejä tiloista tai sairauksista. Oireita tarkkailemalla voi päästä käsiksi erojen syihin ja löytää hoitokeinon eli vastauksen kysymykseen: mitä tekstille on tapahtunut? Continue reading Septuagintan Kriittinen Editio Syntyy Yhteistyössä: Haastattelussa Tuukka Kauhanen

Mitä väitteillä Raamatun jumalallisuudesta tarkoitetaan? Katso paneelikeskustelu

Akatemiatutkija Jutta Jokiranta (tiimin 4 johtaja) osallistui Ryttylän Kansanlähetysopistolla järjestettyyn paneelikeskusteluun, jonka otsikko oli ”Raamattu – inspiroitu ja erehtymätön?” Keskusteluun osallistuivat myös Matti Kankaanniemi, joka on väitellyt historiallisesta Jeesus-tutkimuksesta Åbo Akademissa ja opettaa helluntaiseurakuntien Iso Kirja -opistolla sekä Juha Ahvio, joka on dogmatiikan dosentti Helsingin yliopistossa ja Patmos-lähetyssäätiön tutkimusjohtaja. Continue reading Mitä väitteillä Raamatun jumalallisuudesta tarkoitetaan? Katso paneelikeskustelu

Käännöstyön käänteitä tutkijan silmin – Haastattelussa Elina Perttilä

Vanhojen kielten taito ei ole ihan tyypillinen osaamisala Suomessa, mutta huippuyksikössä yhden tai useamman muinaisen kielen osaaminen on enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Monen huippuyksikköläisen kielitaitolistalta löytyy esimerkiksi koineekreikka tai raamatunheprea. TT Elina Perttilä on yksi harvoista, joilla on hallussa myös muinaisessa Egyptissä käytetty koptin kieli. 
Continue reading Käännöstyön käänteitä tutkijan silmin – Haastattelussa Elina Perttilä

Hämmentävä Torinon käärinliina -näyttely

Teksti: Elina Perttilä ja Kirsi Valkama

Vuonna 2010 koottu ja muutamassa seurakunnassa Suomessa kiertänyt Torinon käärinliina -näyttely oli maaliskuussa esillä Roihuvuoren kirkossa Helsingissä. Lähdimme katsomaan paljon mainostettua ”aitoa kopiota” Torinon käärinliinasta. Ainoana ennakkotietona oli Kirkko ja kaupunki -lehden (8/2016, s. 22–23) artikkeli, jossa mainittiin, että näyttely ei ota kantaa Torinon käärinliinan aitouteen. Continue reading Hämmentävä Torinon käärinliina -näyttely