Tag Archives: Featured

CSTT and Gender #3: Discussing Gender in the Archaeology of the Classical Periods in Israel/Palestine

by Rick Bonnie

Since the early 1980s, gender research has relatively quickly entered the realm of archaeology and gradually developed into its own subject area in the field.[1] To a large degree, however, this shift first took place in archaeological sub-disciplines far removed, so it seems, from Near Eastern, biblical, or classical archaeology. The latter have only very slowly and unfortunately still rather sparingly introduced research on gender roles and identities. To be sure, the field has developed and improved substantially over the last two decades.[2] This is shown, for instance, by the works of such eminent scholars as Beth Alpert Nakhai, Carol Meyers, and Jennie Ebeling, as well as the substantial scholarly interest in the recent workshops on “Gender, Methodology, and the Ancient Near East” organized by Saana Svärd and Agnes Garcia-Ventura.[3] Continue reading CSTT and Gender #3: Discussing Gender in the Archaeology of the Classical Periods in Israel/Palestine

The Happiness Track in Academia

by Elisa Uusimäki

Dr Emma Seppälä tackles modern myths of success in her recent book The Happiness Track (HarperOne, 2016). Seppälä’s work is highly relevant for academic communities: she has a PhD in psychology and works as a science director of Stanford University’s Center for Compassion and Altruism Research and Education and as a co-director of the Yale College Emotional Intelligence Project. In her book, Seppälä identifies six myths of success that are prevalent in contemporary western culture:

  1. Never stop accomplishing.
  2. You can’t have success without stress.
  3. Persevere at all costs and work to exhaustion.
  4. Focus on your niche: by focusing exclusively on your field and becoming an expert in it, you’ll know how to best solve its problems.
  5. Play to your strengths – do what you do best and stay away from your weak areas.
  6. Look out for yourself and your interests so you can successfully outperform the competitions.

Sounds familiar? Probably, but be critical of such claims. Drawing on recent research in psychology, Seppälä questions the value of these myths. In order to provide a healthy and viable option, she proposes six sustainable keys to happiness and success:

  1. Stop chasing the future and live/work in the present moment: you are most productive (and charismatic) if you focus on the task or conversation at hand.
  2. Step out of overdrive and tap into your resilience: you’ll reduce stress if you train your nervous system to bounce back from setbacks. Thus take a breath and ease into your body.
  3. Manage your stamina and save mental energy by remaining calm and centred instead of engaging in exhausting thoughts and emotions. Do things that make you feel positive, turn what you are doing into something you want to be doing, remember the big picture, practise gratitude, and detach from work when you are not working.
  4. Get more done by doing more or nothing: idleness, fun, and irrelevant interests make you more creative and innovative. They are needed for breakthroughs. Thus diversify your activities, make time for silence, and engage in play.
  5. Enjoy a successful relationship … with yourself. Be good to yourself and avoid excessive self-criticism. We learn from mistakes. Talents and strengths can be developed – the human brain is built to learn new things.
  6. Understand the kindness edge and strengthen your compassion muscle. Self-focus creates blind spots, ruins relationships, makes you weak in the face of failure, and damages health and emotional well-being, while supportive relationships with colleagues increase loyalty and commitment.

Seppälä’s theses are obviously helpful for us in academia who struggle with several on-going projects and whose work is often characterised by the bizarre combination of stress, freedom, and creativity. For us in the humanities, a field that has long been known for solitary work, it is also good to be reminded of the power and beauty of working in a community towards a common goal.

Promootio kokosi huippuyksikköläisiä juhlimaan

Teologisen tiedekunnan tohtoripromootio järjestettiin perjantaina 9.6.2017. Tohtoreiden, kunniatohtoreiden ja 50 vuotta sitten väitelleiden riemutohtoreiden kunniaksi järjestettävä promootio on korkein yliopistollinen juhlatilaisuus. Tänä vuonna promootion juhlallisuutta lisäsivät samaan vuoteen osuneet Suomi 100 -juhlavuosi sekä reformaation 500-vuotismerkkivuosi. Continue reading Promootio kokosi huippuyksikköläisiä juhlimaan

CSTT and Gender #2: A Gender Theory Critique of the Historical-Critical Method

By Francis Borchardt

What in the world does gender have to do with the historical critical method? Because I write in  as the representative of the CSTT’s Team 3 in this forum, I’m expected to somehow connect a discussion of gender with “Literary Criticism in Light of Documented Evidence”. This is not exactly an easy task. Gender is usually thought of as a contextual discussion, and even by gender scholars is conceived as a category that has only entered scholarly and popular consciousness in modern and post modern times. Meanwhile Literar–Kritik, or more broadly, the historical critical method, which encompasses much of what the CSTT’s Team 3 does, makes claims to exist outside of a given context. It is concerned only with revealing the history of the text and behind the text. Or, at least that is how it presents itself. And that is precisely the topic of my discussion. Surprise! I’ve taken an opportunity to turn this into a discussion about methodology. Continue reading CSTT and Gender #2: A Gender Theory Critique of the Historical-Critical Method

CSTT and Gender #1: An Introduction

by Saana Svärd and Hanna Tervanotko

We first got the idea to do something on gender at the 2016 CSTT annual meeting in Saariselkä, where, during the joint sessions, there was some discussion on gender both as an analytical category for research and as a factor in the scholarly community in general. CSTT is a large community and the research topics we operate with resonate only to a certain extent with those of our colleagues. Some of the most fruitful and engaging discussions within the entire group have been those that somehow address philosophy of research and involve everyone. Continue reading CSTT and Gender #1: An Introduction

Vauvoja ja väitöskirjoja

Vuosi 2016 tarjosi huippuyksikössä paitsi tutkimuksen myös perhe-elämän huippukohtia.

Vuonna 2016 huippuyksikön tutkijoiden Katri Antinin, Sanna Saaren ja Miika Tuckerin väitöskirjat jäivät hetkeksi taka-alalle – varsin onnellisista syistä. ”Lapsen saaminen on ollut uskomaton elämys!” kiteyttää Tucker, marraskuussa syntyneen poikavauvan isä. Tuckerin perheen esikoinen on huippuyksikön piirissä viime vuonna syntyneistä vauvoista tuorein. Saaren tytär syntyi maaliskuussa ja Antinin tammikuussa.

Kaikkien kolmen tuoreen vanhemman kokemus on, että lapsen myötä väitöskirjan kirjoittamiseen käytettävä aika on vähentynyt mutta samaan aikaan työskentely on tehostunut. ”Ennen lasta saatoin lukea useamman tunnin kotona töiden jälkeen, mutta nyt se aika kuluu lapsen kanssa ja kotitöiden hoitamisessa”, sanoo Miika Tucker. ”Toisaalta tämä on ainakin jonkin verran patistanut minua käyttämään työaikaani tehokkaammin työpaikalla”, hän pohdiskelee. Myös Katri Antin kokee, että aika on uudessa elämäntilanteessa kortilla. ”Mutta se ei ole ollenkaan huono asia, koska olen mielestäni aikaisempaa keskittyneempi ja tehokkaampi työssäni”, hän toteaa. ”Vaikka keskeneräinen väitöskirja on aina jossain määrin ahdistava asia, nautin nykyään enemmän siitä, että saan istua alas rauhassa ja tehdä jotain keskeytyksettä.”

Katri Antin ja Sanna Saari palasivat kumpikin töihin lapsen ollessa noin vuoden ikäinen. Molemmat ovat hyödyntäneet tutkijan työn mahdollistamia joustoja. Antin ja hänen puolisonsa ovat molemmat osittaisella hoitovapaalla ja työskentelevät vuorotellen. Näin lapsi voi olla vielä kotihoidossa, vaikka molemmat vanhemmat käyvät töissä. Myös Saari ja hänen puolisonsa ovat suunnitelleet työ- ja loma-ajat siten, että lapsi voi olla mahdollisimman pitkään kotona ennen päivähoidon aloittamista. Miika Tuckerin perheessä vanhempainvapaalla on tällä hetkellä Tuckerin puoliso, tutkija hänkin. Lapsen syntymän jälkeen Tucker on ottanut entistä enemmän vastuuta kotitöistä mutta se ei tunnu raskaalta: ”Koen nykyään työpaikalla olemisen hyvänä vaihteluna kotitöihin, joihin kuluu yleensä tunti tai pari aina illalla. Puolisollani ei ole tätä vaihtelun mahdollisuutta samassa määrin mitä minulla, mutta yritän järjestää myös hänelle tilaisuuksia päästä kodin ulkopuolelle harrastamaan”, sanoo Tucker.

Sekä Katri Antin että Sanna Saari korostavat, että vanhempainvapaa toi väitöskirjan tekoon nostetta: ”Motivaatio väitöskirjan tekemiseen kasvoi hurjan paljon kun työ oli vuoden verran taka-alalla. Ehkä sitä alitajuisesti työsti lapsenhoidon lomassa,” pohtii Saari. Miika Tuckerilla ei ole takanaan yhtä pitkää taukoa mutta lapsi toi hänellekin mukanaan uudenlaista kannustetta työhön: ”Lapsen synnyttyä koen, että minulla on suurempi vastuu tukea perhettäni taloudellisesti. Pidän työstäni ja haluan jatkaa tällä alalla, ja se on mahdollista vain, jos hoidan työni mahdollisimman tunnollisesti.”

Työ ja vapaa-aika on kolmikon mielestä nykyisin varsin helppoa erottaa toisistaan: ”Koen, että tutkimuksen tekeminen on minulle lepoa kotona olosta ja kotona olo lasten kanssa on niin kokonaisvaltaista, että työstä tulee levättyä väkisinkin”, sanoo Saari.”On mahdotonta hoitaa taaperoa ja näppäillä tietokonetta samaan aikaan”, kiteyttää puolestaan Antin.

Tutkimustyö on nuorille väitöskirjan tekijöille ehtinyt jo muodostua osaksi omaa identiteettiä. Vanhemmuuden myötä tämä osa minuutta on entistä merkityksellisempi. ”Äidiksi tulemisen myötä tutkijan identiteetistä on tullut eri tavalla tärkeä, sillä tutkimus on elämänalue, joka kuuluu minulle, ja saan toteuttaa tutkijana omia lahjojani ja haaveitani”, toteaa Katri Antin.

Jutun kirjoittajan Hanna Vanosen poika syntyi kesäkuussa 2016.

“Vulnerability and Valour: A Gendered Analysis of Everyday Life in the Dead Sea Scrolls Communities” (Bloomsbury T&T Clark, 2017)

Jessica M. Keady (2017) Vulnerability and Valour: A Gendered Analysis of Everyday Life in the Dead Sea Scrolls Communities. Library of Second Temple Studies 91. London/New York: Bloomsbury T&T Clark.

Jessica M. Keady uses insights from social science and gender theory to shed light on the Dead Sea Scrolls and the Qumran communities. Through her analysis, Keady shows that it was not only women who could be viewed as an impure problem, but also that men shared these characteristics as well.

The first framework adopted by Keady is masculinity studies, specifically Raewyn Connell’s hegemonic masculinities, which Keady applies to the Rule of the Community (in its 1QS form) and the War Scroll (in its 1QM form), to demonstrate the vulnerable and uncontrollable aspects of ordinary male impurities. Secondly, the embodied and empowered aspects of impure women are revealed through an application of embodiment theories to selected passages from 4QD (4Q266 and 4Q272) and 4QTohorot A (4Q274). Thirdly, sociological insights from Susie Scott’s understanding of the everyday – through the mundane, the routing and the breaking of rules – reveal how impurity disrupts the constructions of daily life. Keady applies Scott’s three conceptual features for understanding the everyday to the Temple Scroll (11QTa) and the Rule of the Congregation (1QSa) to demonstrate the changing dynamics between ordinary impurity males and impure females.

Underling each of these three points is the premise that gender and purity in the Dead Sea Scrolls communities are performative, dynamic and constantly changing.

To order this book please visit Bloomsbury Publishing.

Urheat kuninkaat rannalla: meri ja kuningasideologia Vanhan testamentin maailmassa

Kirjoittanut Joanna Töyräänvuori

Merta kuvaillaan monien kuivien aavikkokansojen teksteissä. Myös Vanhassa testamentissa meri mainitaan useaan otteeseen, vaikka sen kirjoittajat eivät olleet merenkävijäkansaa. Syy näille maininnoille saattaa piillä paljon Vanhaa testamenttia varhaisemmissa teksteissä, sillä meri nousi osaksi poliittista retoriikkaa jo muinaisen Mesopotamian nuolenpääteksteissä. Kuninkaallisissa piirtokirjoituksissa esiintyvässä, poliittista valtaa legitimoivassa symbolikielessä käytettiin hyväksi myrskynjumalan ja meren välisestä kamppailusta kertovaa myyttiä, ns. Chaoskampf-myyttiä.

Myytti Välimeren ja Aleppon myrskynjumalan taistelusta sai alkunsa valloittajana ja vallananastajana tunnetun akkadilaiskuningas Sargon Suuren aikana. Se kehittyi sittemmin paitsi puhtaana mytologiana amorilaiskansojen kulttuuripiirissä, myös kuningasvaltaa oikeuttavana poliittisena kielenkäyttönä mesopotamialaisten kuninkaiden piirtokirjoituksissa. Ensimmäiset viitteet taistelusta meren ja jumalan välillä ovat muinaisbabylonialaisen kauden Marissa, joka oli kuningaskunta Eufrat-joen varrella.

Eräs varhaisista myyttitraditioista on aleppolaisen virkamies-profeetan kirjeessä Marin kuninkaalle Zimri-Limille. Siinä profeetta välittää kuninkaalle viestin säänjumala Hadadilta, joka oli kirjoituksen mukaan lahjoittanut kuninkaalle aseet, joilla oli päihittänyt vihollisensa meren.  Kirjeessä sanotaan:

Herralleni sano: “Näin sanoo Nur-Sin, palvelijasi: ‘Addun, Alep[pon] herran profeetta Abija tuli luokseni ja sanoi: ‘Näin Adad: “Maan kokonaisuudessaan olen antanut Jahdun-Limille eikä hänellä aseideni kanssa ole vertaista. (Mutta) hänen hylättyä minut, annoin hänelle antamani maan Šamši-Adadille. – – Šamši-Adad [lacuna] anna minun palauttaa sinut (valtaan)! [Isäsi talon valtaistui]melle olen sinut palauttanut, ase[et,] joiden avulla päihitin meren olen antanut sinulle – –”

Useat näistä kuninkaista tekivät myös valloitusretkiä Välimerelle ja joidenkin tiedetään jopa symbolisesti seivästäneen meren myrskynjumalalle pyhitetyllä aseella. Akkadilaisesta Sargonista alkunsa saanut, mutta ainakin osittain reaalipoliittisiin syihin perustuva perinne oli muinaisessa Lähi-idässä varsin pitkäikäinen. Viitteitä samasta kirjallisesta aiheesta, taistelusta meren (tai merihirviön, esim. Leviatan) ja jumaluuden välillä, on myös persialaisajalle ajoitetuissa Vanhan testamentin runollisissa teksteissä.

Meren ja myrskynjumalan taistelumyytin selvästi parhaiten säilynyt versio tunnetaan nykyisen Syyrian rannikolla sijainneen muinaisen Ugaritin teksteistä. Tämä pronssikaudelle ajoitettu niin kutsuttu Baal-sikermä koostuu joukosta löyhästi yhteen liittyviä myyttejä, jotka kertovat eeppisen runouden keinoin Vanhasta testamentista tutusta säänjumala Baalista. Ugaritin kertomuksia on julkaistu suomeksi käännettynä teoksessa Baalin palatsi jaa kuninkaiden suku: Ugaritin jumaltarut (2017), Tapani Harviaisen ja Aarre Huhtalan toimittamina. Eräs myyteistä kertoo Baalin taistelusta Jammia (merta) vastaan näiden kilvoitellessa jumalten kuninkaan arvonimestä. Baal voittaa kamppailun, mutta vain ystäviensä avittamana.

Sinänsä meren valloittamisen kielikuvastoa olisi voitu käyttää kuningasvallan tai suurkuninkuuden idean oikeuttamiseksi ilman mytologisia konnotaatioita tai minkäänlaisia historiallisia perusteitakin. Kuitenkin sekä perinteen jatkuvuus tällä maantieteellisellä alueella että sanamuodoissa esiintyvä muuntelu viittaavat siihen, että kyse on muustakin kuin pelkästä kuninkaallisesta uhosta.

Retorinen tehokeino koki uuden tulemisen uusassyrialaisella kaudella, alkaen Vanhasta testamentista tutun Tiglatpileser I:n hallituskaudesta. Hänestä alkunsa saanut kuningasdynastia käytti akkadialaisen Sargonin hahmoa ja tämän hallintokautta oman valtansa oikeuttajana ja kuningasideologiansa perustana. Sargonin sotaretket itäisen Välimeren alueelle mytologisoituivat ajan kuluessa ja sekoittuivat Aleppon säänjumalaan liitettyyn myyttiin jumalan ja henkilöityneen meren välisestä kamppailusta.

Välimeren valloitus ei ollut pelkästään osoitus kuninkaiden suuruudesta, vaan rannikkoalueiden resurssit olivat myös sisämaiden valtakunnille tuiki tarpeellisia.  Kaikki mesopotamialaiset kuninkaat eivät valloittaneet Välimeren seutuja eivätkä niin omissa piirtokirjoituksissaan edes väittäneet, joten kielikuvan käyttö saattaa viitata ainakin jonkinasteiseen poliittiseen läsnäoloon rannikkoalueilla, ainakin hetkittäin. Harva mesopotamialainen kuningas pystyi kuitenkaan pitämään rannikkoalueita pysyvästi hallinnassaan.

Myrskynjumalan ja meren välinen myytti perustuu historialliselle tositapahtumalle, Sargonin legendaariselle valloitusretkelle. Välimeren rannikkoalueiden valloituksen tärkeys muinaisen Lähi-idän kuninkaille synnytti mytologian, jota myöhemmät kuninkaat vuorostaan käyttivät kuningasvaltansa oikeuttajana. Jokaisen kuninkaan oli vuorollaan vahvistettava tämä myyttisen valloittajan rooli sotaretkillä, jotka suuntautuivat Välimeren rannikolle – eli meren symbolisella valloittamisella. Mutta kumpi tuli ensin: mytologisoitiinko meren valloittaminen vai oliko meren valloittamisen välttämättömyydessä syy myytin muodostumiselle?

Aiheesta voi lukea lisää juuri ilmestyneessä Teologisessa Aikakauskirjassa (3/2017).

Seeing the Forest for the Trees: Hong Kong Workshop on Textual Change in the Hebrew Bible

by Ville Mäkipelto

Textual scholars often work with small textual variants and single incidents of change. A detailed analysis of the evidence is important; however, there is an increasing need to understand the broader processes of textual change in the context of ancient Judaism. Could the evolutionary theory, systems approach, or Star Wars saga illuminate the textual history of the Hebrew Bible?

Hong Kong skyline as seen from the Victoria Peak (pic by Ville Mäkipelto).

At the end of May, from 26th to 28th, team 3 gathered in Hong Kong with the desire to sketch a broader picture of change in the textual and editorial history of the Hebrew Bible by applying new analogues and theoretical frameworks. The workshop was hosted by Francis Borchardt in the Lutheran Theological Seminary. In addition to Team 3 members and affiliates, we had the delight of hosting three brilliant guests: Sara J. Milstein, Assistant Professor of Hebrew Bible and Ancient Near Eastern Studies at the University of British Columbia; Ron Hendel, Professor of Hebrew Bible and Jewish Studies at the University of California Berkeley; and Holger Strutwolf, director of the Institute for New Testament Textual research in Münster.

The participants of the workshop were asked to prepare a paper in which they seek to explain the broader phenomena of textual transmission in the ancient world. We were encouraged to go beyond conventional models of textual change and find new ways of understanding the phenomenon from other fields and processes of change. Unconventional and original ideas were encouraged, and traditional ways of thinking were discouraged. The papers were circulated beforehand; thus, most of the time at the workshop was used for discussing and evaluating the new insights together. This proved out to be a constructive and fruitful way of working.

The guest speakers of the workshop brought important perspectives to the discussions. In her paper, Sara J. Milstein applied insights from cladistics—a tool for classification and categorization of species in biology—into textual studies. Her paper demonstrated that cladistics can serve as a helpful model for understanding the common ancestries of biblical and other ancient Near Eastern texts. With the tools of cladistics, she discovered new traits from the transmission of the so-called flood myth. Continuing in a similar vein, Ron Hendel illustrated that the field of textual studies can benefit from the tools used in evolutionary biology to map “communities of descent”. He noted the similarities of building stemmas in both fields, illustrating his point by comparing stemmas such as the vertebrate cladogram and the textual transmission of Exodus. Responding to recent nominalist and postmodern critics, Hendel insisted that—much like studying the evolution of various life forms on earth—studying the historical relationships of various texts within their larger communities of descent constitutes an important part of textual research. The third guest of the workshop, Holger Strutwolf, provided insights from New Testament textual criticism by exploring the transmission of the so-called “western text” of Acts. Drawing from exhaustive statistical and qualitative analysis, Strutwolf illuminated the creative changes observable in this “living text”. In the discussion, many parallels were found between these processes of transmission and the transmission of some traditions of the Hebrew scriptures (e.g. the Samaritan Pentateuch).

Many students and faculty members of the Lutheran Theological Seminary also took part in the discussions of the workshop (pic by Ville Mäkipelto).

The papers from Team 3 researchers constituted a diverse collection of insights into textual changes in Hebrew scriptures. Mika Pajunen applied perspectives from hurricane formation and river deltas to the transmission of traditions in Second Temple Judaism. Ville Mäkipelto modeled the processes of textual transmission as a complex adaptive system—a recent theoretical framework within the interdisciplinary field of system studies. Reinhard Müller formulated theses related to the nature of editorial developments in the Hebrew Bible and compared these editorial processes to the growth of an unattended forest. Christoph Levin addressed the dilemma of changeability and sacredness of Hebrew Bible texts by elaborating on the editorial process of Fortschreibung. Tuukka Kauhanen offered more precise probability concepts for decision making in textual studies with insights from philosophical probability theories—especially the Bayesian framework. Timo Tekoniemi illustrated convincingly that there are several parallel phenomena in the editing of the Star Wars saga and the editorial processes of the Hebrew Bible. Juha Pakkala presented a classification of the diverse editorial processes visible in the documented evidence of editing. Finally, Francis Borchardt explored ancient models of publication as found in a plethora of texts from the Second Temple Period and discussed their implications for understanding textual change.

Participants enjoying dim sum lunch (pic by Ville Mäkipelto).

Hong Kong turned out to be a key player in the success of the workshop. The location of the Lutheran Theological Seminary in the middle of a beautiful subtropical forest provided an experiential framework for the title of the workshop. The timetable allowed for some short excursions to places such as the Victoria Peak, Ten Thousand Buddhas Monastery, and Che Kung Temple. The participants were especially grateful for the rich food culture of Hong Kong consisting of, for example, delicious Michelin-star awarded dim sum, varieties of roasted meat, traditional Chinese lunch, and unique street food.

The insights gained from the workshop will hopefully affect the way we do research in the future. It is clear that new interdisciplinary insights and collaboration are needed to better understand the broader phenomena of textual change in the Hebrew Bible. There will be no single collected volume from the workshop, but some of the papers and models will eventually find their way into various publications.

Learning from a local scribe (pic by Ville Mäkipelto).
Lutheran Theological Seminary in Hong Kong (pic by Ville Mäkipelto).
Beautiful garden at the Ten Thousand Buddhas Monastery (pic by Ville Mäkipelto).