Lisää kirjoittamista?

Sanataidetta työpaikalle -ajatus herättää ihmisissä monenlaisia ajatuksia – ja epäilyksiä. Osa on taiteenlajista riippumattomia: ihmiset miettivät, mistä aika tähänkin napataan, paljonko pitää jakaa tekemisiään ja mihin tällä kaikella pyritään. Mutta nimenomaan sanataide nostaa nopeasti kaksi torjuntaa.

Ensimmäinen: Mutta kun en minä ole mikään kirjoittaja. Toinen: Mutta kun mehän olemme puhumisen ja kirjoittamisen kanssa tekemisissä joka päivä, eikö se jo riitä?

Toisinaan toinen kumoaa jo ensimmäisen, sillä moni työpaikka on nykyään sellainen, jossa tekstien läsnäoloa ei voi välttää. Ihmiset kirjoittavat sähköposteja ja tekstiviestejä, käyvät palavereissa ja presentaatioissa, puhuvat asiakkaille ja lähettävät tiedotteita.

Mutta todellakin: miksi vielä lisää tekstejä? Taasko pitää kumartua tekstin äärelle?

Kun sanataidetta tuodaan työpaikalle, tavoitteena ei ole, että jokainen ryhtyy kirjailijaksi ja tuottaa Nobel-tasoista tekstiä. Sanataide antaa mahdollisuuden suhtautua kirjoittamiseen ja lukemiseen toisella tavalla. Teksti ei olekaan muita varten, vaan kirjoittajan ja lukijan omaksi hyväksi. Kirjoitetulla ei tarvitsekaan vakuuttaa mahdollista tilaajaa vaan kohdata itsensä. Novellista saattaa löytää tutun tilanteen uudesta näkökulmasta. Hankalista asioista onkin kenties helpompaa puhua metaforien kautta. Eikä pidä unohtaa sitä, että yhdessä kirjoittaminen on toisinaan hulvattoman hauskaa – silläkin on arvonsa!

Teksti: Päivi Haanpää

Päivi Haanpää

Kirjoittaja Päivi Haanpää on sanataideohjaaja, kirjallisuusterapiaohjaaja ja kirjallisuuskriitikko. Hän ohjaa seminaarissa 4.-5.9.2014 työpajan Sanat ja taide työssä.

Case Jenkki-purkka

Tässäpä yksi hieno esimerkki tarinan (ja kuvan) voimasta markkinoinnissa, case Jenkki-purkka: Lue lisää

Tietämättä tarkemmin yhteistyön taustoja täytyy sanoa, että minuun tuo tarina tepsi niin, että päätin heti kirjoittaa aiheesta tänne. Jenkin lisäksi maailmasta löytyy varmasti tuhansia muita esimerkkejä, joissa tuotteen tai asian edistämiseen on löydetty joku uusi jännä näkökulma – jotain sellaista yleisinhimillistä ja arkitodellisuutta koskettavaa, joka on kaukana perinteisestä markkinointitekstistä. Vinkatkaa jos keksitte vastaavia, niitä olisi kiva ruotia yhdessä!

Päätän samaan loppukaneettiin kuin viimeksi: eikö näillä markkinoilla luulisi olevan kysyntää tarinankerronnan ammattilaisille.

Teksti: Anu-Liisa Rönkä

Tarina kertoo enemmän kuin tuhat sanaa

Juhana Torkki kirjoittaa Tarinan valta -teoksessaan hyvän tarinan voimasta liike-elämässä ja yhteiskunnassa. Tarinoiden voimaa ovat hyödyntäneet lukuisat vaikuttajat kuten Applen Steve Jobs ja presidentti Barack Obama.

Torkin mukaan länsimainen, akateemisesti kouluttautunut ihminen kuvittelee ymmärtävänsä maailmaa 95-prosenttisesti järkiperäiseen päättelyyn ja 5-prosenttisesti tarinan avulla – vaikka asia on päinvastoin. Ihmisen alitajunnassa hehkuu edelleen leiritulen kajo ja alkukantainen halu kuulla yksinkertaisia, tunteisiin vetoavia tarinoita.

Tarinoiden ammattilaisille, kirjailijoille ja sanataiteilijoille, luulisi siis olevan kysyntää markkinoilla!

Tarinoita työelämän tulevaisuudesta

Sanat työssä -seminaarin (4.-5.9.2014) yksi kiinnostavista puhujavieraista on Tomi Niskakoski, joka päätyönään työskentelee yrityksessä Nokia Solutions and Networks ja sivutyönään työelämän kehittäjäyhteisössä Businessteatteri.

Tomi Niskakosken puheenvuoron pohjalta nousevia työelämän kehittämistarpeita käsitellään seminaarin työpajassa Tarinoita työelämän tulevaisuudesta. Työpajan ohjaavat tutkija Kristiina Soini-Salomaa ja kirjailija, teatteri-ilmaisun ohjaaja Emma Puikkonen.

Mitä on luvassa työpajassanne?

– Työpajassa suunnistetaan yhdessä Tomin viitoittamaan informaatioteknologiayrityksen työkulttuuriin ja maastoon, jossa siintää vuoria ja laaksoja eli kehittämisen avainteemoja ja reittejä vuorille. Rakennetaan yhdessä työelämän tulevaisuuskarttaa,  jossa sanataiteen ammattilaiset toimivat matkaoppaina ja kuvittavat sanoin uudenlaisia keinoja päästä vuorille.

kompassi-400
Tarinoita työelämän tulevaisuudesta -työpajassa rakennetaan työelämän tulevaisuuskartta.

Lukeminen on tästä maailmasta

Niska on lukossa ja porukan keskinäiset suhteet solmussa. Mitäpä jos työyhteisön virkistyspäivän ohjelmassa olisi yhteinen lukuhetki? Kuntosalilla tai pelikentällä rehkimisen sijaan annettaisiin aivoille töitä? Tai voisiko yhteisestä lukemisesta – työpaikan omasta lukupiiristä – tulla pysyvä tapa?

Lukemisen ajatellaan olevan yksityistä: on vain lukija ja teksti ja jossain tekstin takana piilotteleva kirjoittaja. Olemme tottuneet pitämään lukemista sisäänpäinkääntyneenä harrastuksena. Kuitenkin vain pikkuisen lähestymiskulmaa säätämällä lukemiseen saadaan mukaan sosiaalinen ulottuvuus.

Kun perustetaan lukupiiri, heti alkajaisiksi saadaan harjoitella kompromissin tekemistä: luettavasta teoksesta tai tekstistä sovitaan yhteisesti. Sosiaalisuus moninkertaistuu, kun päästään keskustelemaan. Yksi teos saa yhtä monta tulkintaa kuin sillä on lukijoita. Vallitsee tulkitsemisen – tai yhtä lailla tulkitsematta jättämisen – vapaus.

Draaman ja kirjoittamisen menetelmiä on jo onnistuneesti sovellettu työyhteisöissä. Lukeminen voi herättää ajatuksia hiljaisemmalla tavalla, jota syrjäänvetäytyvänkään ei tarvitse kavahtaa. Taitava ohjaaja ja oikeat tekstit voivat viedä lähelle työyhteisön pulmatilanteita. Siinä missä organisaatioteoria tai elämänhallintaopas saattavat käsitteellistää liikaa, sopiva kaunokirjallinen teksti voi leikata suoraan tapahtumien ytimeen.

Aina ei tarvita akuuttia ongelmaa, vaan yhtä lailla antoisaa on pysähtyä peruskysymysten äärelle. Mistä muualta kuin kaunokirjallisuudesta löytyy rajattomasti esimerkkejä? Kappale kaunokirjallista maailmaa voi auttaa meitä asettumaan oikeaan kohtaan tässä arkisessa elämänmenossa. Näköalat laajenevat ja parhaimmillaan huimaavat – hyvänlaatuisesti.

Teksti: Tuulikki Norrlin

Tuulikki Norrlin
Sanat työssä -seminaarin työryhmän jäsen Tuulikki Norrlin on lahtelainen luovan kirjoittamisen ohjaaja ja kirjoittaja, KTM. Hän harrastaa aktiivisesti lukupiirejä ja opiskelee kirjallisuusterapiaa.

Tarvitaan vain kynä ja paperia

Taidelähtöiset menetelmät ovat tulleet osaksi työelämän kehittämistä. Taidelähtöisillä menetelmillä tarkoitetaan esimerkiksi teatterin, tanssin, kuvataiteen, kirjoittamisen tai musiikin käyttämistä osana organisaation, työyhteisön tai henkilöstön kehittämistä.

Sanat työssä -seminaaria (4.-5.9.2014) suunnitellessamme työryhmämme on pohtinut kirjoittamisen ja lukemisen vahvuuksia työyhteisön kehittämisen näkökulmasta. Ainakin seuraavia ajatuksia on tullut esiin:

– Sanat ovat arkinen väline, jolla muutenkin kommunikoimme toistemme kanssa. Siinä mielessä sanat ovat helppo väline ottaa käyttöön – tarvitaan vain kynä ja paperia.

– Kirjoittaminen on turvallista. Kirjoittajalla on valta päättää, kuinka paljon hän jakaa muille siitä, mitä on kirjoittanut.

– Kirjoittamalla voi työskennellä yhtä aikaa hyvin henkilökohtaisella ja toisaalta yhteisöllisellä tasolla.

– Kirjoittamisen lisäksi lukeminen voi olla vahva yhteisöllinen kokemus. Työpaikan lukupiiriin voi valita kirjallisuutta esimerkiksi ammattialan perusteella.

– Faktan ja fiktion vuorovaikutus; fiktion kautta pääsee usein asian ytimeen paremmin kuin faktoja kirjaamalla. Tarinan tai metaforan avulla voi päästä pureutumaan vaikkapa sellaiseen vaikeasti tavoitettavaan asiaan kuin työpaikan ilmapiiri.

Slater Veronica
“Tarvitaan vain kynä ja paperia.” Kuvassa kirjoittajakouluttaja Veronica Slater, joka vieraili TAIKA-hankkeen seminaarissa Lahdessa vuonna 2011. Kuva: Paula Sundell

Teksti: Anu-Liisa Rönkä

Syntysanat

Ajatus Sanat työssä -seminaarista (4.-5.9.2014) sai alkunsa valtakunnallisessa TAIKA-hankkeessa. Se oli työelämän kehittämishanke, jossa käytettiin ja tutkittiin taidelähtöisiä menetelmiä työpaikoilla.

Työpaikoilla järjestettiin esimerkiksi teatterin, tanssin, kuvataiteen, kirjoittamisen tai musiikin työpajoja osana organisaation, työyhteisön tai henkilöstön kehittämistä. Toiminta tapahtui ammattilaisen ohjauksessa; osanottajien ei tarvinnut hallita mitään taiteenlajia, eikä tavoitteena ollut tuottaa “hienoa” taideteosta vaan hyvä prosessi, jonka vaikutukset osanottajat kokivat itsessään.

Eri taiteenalojen ammattilaisten kanssa työskennellessämme huomasimme, ettei sanataiteen ammattilaisia ollut mukana toiminnassa samalla tavalla kuin monen muun taiteenlajin edustajia. Joten halusimme kutsua alan ammattilaisia pohtimaan asiaa yhdessä.

Toki sanataiteen kentällä tehdään jo monenlaista yhteistyötä muun työelämän kanssa. Hienoja esimerkkejä tarjoilee muun muassa turkulainen Kirjan talo.

Anu_ja_roll_up
Anu-Liisa Rönkä työskentelee erikoissuunnittelijana Helsingin yliopston Koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenian kehittämisohjelmassa Yhteisöjen luova kehittäminen ja monikulttuurisuus.

Teksti: Anu-Liisa Rönkä

Kaikki työ on luovaa työtä

“Kaikki työ on luovaa työtä” sanoo kirjailija, ohjaaja, näyttelijä Juha Hurme, yksi Sanat työssä -seminaarin puhujista. Seminaarissa 4.-5.9.2014 keskustellaan, miten kirjoittamista ja lukemista voisi käyttää työpaikoilla työyhteisöjen kehittämisessä. Esimerkiksi teatterin menetelmillä on työelämässä pitkä perinne, kun taas sanataiteen käyttö ei ole yhtä vakiintunutta. Tule kuulemaan Juha Hurmetta ja muita kiinnostavia puhujavieraita, ja anna oma panoksesi keskusteluissa ja työpajoissa! Seminaari on suunnattu kirjailijoille ja sanataideohjaajille.

Juha Hurme
Kirjailija Juha Hurme on julkaissut kolme romaania: Volvo Amazon (Otava, 2007), Puupää (Teos, 2009) sekä Hullu (Teos, 2012). Kuva: Stefan Bremer / Teos

Teksti: Anu-Liisa Rönkä