Lisää kirjoittamista?

Sanataidetta työpaikalle -ajatus herättää ihmisissä monenlaisia ajatuksia – ja epäilyksiä. Osa on taiteenlajista riippumattomia: ihmiset miettivät, mistä aika tähänkin napataan, paljonko pitää jakaa tekemisiään ja mihin tällä kaikella pyritään. Mutta nimenomaan sanataide nostaa nopeasti kaksi torjuntaa.

Ensimmäinen: Mutta kun en minä ole mikään kirjoittaja. Toinen: Mutta kun mehän olemme puhumisen ja kirjoittamisen kanssa tekemisissä joka päivä, eikö se jo riitä?

Toisinaan toinen kumoaa jo ensimmäisen, sillä moni työpaikka on nykyään sellainen, jossa tekstien läsnäoloa ei voi välttää. Ihmiset kirjoittavat sähköposteja ja tekstiviestejä, käyvät palavereissa ja presentaatioissa, puhuvat asiakkaille ja lähettävät tiedotteita.

Mutta todellakin: miksi vielä lisää tekstejä? Taasko pitää kumartua tekstin äärelle?

Kun sanataidetta tuodaan työpaikalle, tavoitteena ei ole, että jokainen ryhtyy kirjailijaksi ja tuottaa Nobel-tasoista tekstiä. Sanataide antaa mahdollisuuden suhtautua kirjoittamiseen ja lukemiseen toisella tavalla. Teksti ei olekaan muita varten, vaan kirjoittajan ja lukijan omaksi hyväksi. Kirjoitetulla ei tarvitsekaan vakuuttaa mahdollista tilaajaa vaan kohdata itsensä. Novellista saattaa löytää tutun tilanteen uudesta näkökulmasta. Hankalista asioista onkin kenties helpompaa puhua metaforien kautta. Eikä pidä unohtaa sitä, että yhdessä kirjoittaminen on toisinaan hulvattoman hauskaa – silläkin on arvonsa!

Teksti: Päivi Haanpää

Päivi Haanpää

Kirjoittaja Päivi Haanpää on sanataideohjaaja, kirjallisuusterapiaohjaaja ja kirjallisuuskriitikko. Hän ohjaa seminaarissa 4.-5.9.2014 työpajan Sanat ja taide työssä.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *