Unohduin nojaamaan otsallani kuivauskaapin oveen ja tuijottamaan tiskiallasta. Altaan pohjalla oli syvä lautanen täynnä vettä. Kippasin kädessäni olevan maitolasin jämät lautaselle. Vesi sameni ja valui reunojen yli. Täytin lasin kirkkaalla vedellä ja kaadoin perään, sameaa valui reunojen yli. Toisen lasillisen. Se, ettei kolmaskaan vesilasillinen tuonut pohjaa näkyviin, herätti minut siitä etunojahorteesta. Miksei se kirkastu?
Veden koettu sameus ei kulje käsi kädessä siinä olevien hippusten määrän kanssa. Savisamea vesi voi näyttää pitkään samealta, vaikka hippusten määrää litraa kohden leikkaisi paljonkin. Näkyvä vaikutus on kiven alla. Tämä tekee savisiin vesiin kohdistuvista suojeluponnisteluista turhauttavia.
Jos syksyllä on ollut pitkään sateetonta, näen Viikintien sillalta Vantaanjoen pohjan, virrassa heiluvat pohjan kasvit ja siinä liikkuvat kalat. Huomasin tämän ensimmäisen kerran elokuussa 1998. Olin kasvanut Vantaanjoen varrella enkä ollut koskaan aiemmin erottanut joen pohjaa – en tiennyt sen olevan mahdollista. Vimmaiselle kalamiehelle tämä oli vavahduttava kokemus. Tämähän on oikea joki!
Saattaa olla, että Vantaanjoki ja ensimmäinen outo kokemus kirkkaammasta joesta ajoivat minua tutkimusaiheeni pariin. Mutta tutkijana sitä lähinnä tekee tutkimuksia, joiden tulokset eivät paljon kulmakarvoja kohottele. Kolme vuotta derivointia – kannattaisi kohdistaa ympäristöohjaus maaperän fosforiin eikä lannoitteeseen. Check. Kaksi ja puoli vuotta mallinnusta ja Matlab-koodausta – korkean fosforitilan maita ei kannata lannoittaa niin paljon. Check. Ei hirveän dramaattista.
2010 loppuneeseen Trap-hankkeeseen osallistuminen oli virkistävä poikkeus. Siinä levitettiin kipsiä sadalle hehtaarille ja katsottiin huolellisella koejärjestelyllä, mitä tapahtuu. Tapahtui ihmeen paljon. Samaan aikaa vedin Tarveke-hanketta, jossa päädyttiin niin ikään levittämään kipsiä. Hankkeessa tutkittiin tarjouskilpailumekanismia. Sen tulokset vahvistivat kuvaa, että kipsi saattaa olla paitsi toimiva, myös viljelijöiden laajasti hyväksymä toimenpide.
Jos kipsi kirkastaa savisia vesiä, ei maksa mielettömästi ja viljelijät ovat laajasti valmiita käyttämään sitä, niin voisiko sitä levittää kokonaiselle valuma-alueelle? Yhtäkkiä olin mukana jossain, joka oikeasti voisi tuottaa näkyviä vaikutuksia. Ja vaikka kohdealueeksi valikoitui Savijoki, ajattelin totta kai Vantaanjokea, josta paikallisten päättäväisyys on tehnyt Suomenlahden merkittävimmän taimenen kutujoen. Mitä jos se olisi vielä kirkkaampi? Harjaisiko kosken katsominen aivoista karstaa vielä tehokkaammin?
Kipsin levittäminen lisää veden sulfaattipitoisuutta. Sen vaikutukset kaloihin tai mätiin ovat lähinnä hypoteettisia, mutta SAVE-hankkeessa ei jätetä mitään tutkimatta. Hyvä niin. Mutta voiko veden kirkastuminen johtaa muutoksiin kalakannoissa: jäisikö taimenen poikasia enemmän petojen suuhun, vai olisiko petoja vähemmän? Entä kalastuspainetta? Latvapurot kuten Longinoja ovat jo nyt aika kirkkaita, eikä pääuoman kirkastuminen vaikuttaisi näiden poikasten ensimmäisiin elinvuosiin mitenkään. Ja entäpä sitten pääuoma? Mitä jos vesi kirkastuisi ja Vantaan kaupunki lopettaisi kirjolohien kaatamisen jokeen? Entä jos ikänsä Vantaanjoen varrella asuneet ovatkin muodostaneet maitokahvin väriseen veteen tunnesiteen? Niin että vaikka valitsisivat kirkkaan samean sijaan, kuitenkin kaipaisivat vanhaa?
SAVE-hankkeen yhteydessä ajatukseni karkaavat jatkuvasti kalastukseen. Ehkä haluan ajatella, että jokivesiä kirkastamalla teemme kaloille palveluksen. Että ikään kuin osaltani pyydän kaloilta anteeksi, että pyydystän niitä, kopautan nuijalla päähän ja syön. Tai ehkä haluan vain nähdä useammin pohjan ja kiven takana kallistelevan kalan, joka keräilee voimia seuraavaan parin metrin etappiin, ylös- ja eteenpäin.
Terve antti
Perehdyn nyt vasta ensimmäistä kertaa Save hankkeeseen ja luen miekenkiinnolla materiaalia
Puhut tässä joesta ja sen kirkastumisesta sekä mahdollisista vaikutuksista joen kalakantoihin. Ymmärsin niin että vaikutusta myös muihin eliöstöihin ja kasvillusuuteen tutkitsaan, hyvä niin. Jos kerran joki kirkastuu, niin voiko siinnä käydä niin, että joen kasvusto elpyy/muuttuu myös koska valoa pääse syvemmälle?
Voiko näin käydä myös merenlahdille jos niiden vesi tämän myötä kirkastuu?
Voiko tällä olla vaikutusta rakkolevän elpymiseen meressä?
Onko valon määrän vähentymisellä sameuden tähden ollut vaikutusta rakkolevän vähenemiseen?
Onko odotettavissa että muut vesikasvit alkavat kasvaa enemmän koska veden kirkastumisen myötä auringon valon määrä kasvaa varsinkin sisälahdissa?
Tiedän että tästä ollaan vielä kaukana, mutta jos tämä toteutuu, niin mitä odotatte tapahtuvan sisälahtien vesikasveille?
Vai voiko merenlahdissa käydä niin, että muu kasvusto valtaa tilaa koska auringon
Terve Matti!
Tässä Antin ja Petri Ekholmin yhteinen vastaus kommenttiisi:
”Kiitos kysymyksistä! Noiden vaikutusketjujen tutkiminen taitaa olla limnologian määritelmä aika tarkasti. Joitain kohtia pääsemme valaisemaan.
Kaikkein tarkinta tietoa hankkeemme tuottaa siitä, kuinka paljon valuma-alueen fosforikuorma vähenee. Rehevöitymisen väheneminen ja kirkkauden lisääntyminen joessa ja edelleen merenlahdissa ovat ikään kuin seuraavan vaiheen vaikutuksia, joita ei päästä niin tarkkaan kvantifioimaan.
Jokiekosysteemissä seuraamme, onko kipsin levityksellä vaikutusta joen eliöstöön. Mätirasiakokeilla ja vuollejokisimpukan tarkkailulla tutkitaan jokiveden sulfaattipitoisuuden mahdollisen nousun vaikutusta simpukoihin tai taimenen mätiin. Veden kirkastuessa joen kasvillisuus voi muuttua, varsinkin pohjalla elävien levien osalta. Näitä tutkitaan menetelmällä, jossa pohjaan asetetaan laattoja ja näihin kiinnittyviä pii- ja muita leviä määritetään. Kirkastumisen vaikutukset kalakantoihin jäävät tämän hankkeen ulkopuolelle.
Merenlahdissa kirkastuminen voi vaikuttaa erityisesti uposlehtisiin kasveihin. Rakkolevään savisameuden väheneminen ei kuitenkaan välttämättä vaikuta, sillä rakkolevä kärsii rehevöitymisen villitsemien rihmalevien tukahduttavasta vaikutuksesta. Toki jos kipsikäsittelyllä saadaan ravinnekuormitusta ja rehevöitymistä kuriin, tietää se hyvää myös rakkolevälle.
Vesipatsaan kirkastumisen tarkat kokonaisvaikutukset vesiekosysteemeihin jäävät ehkä kuitenkin arvailujen varaan. Näitä kun havaitaan suuressa mittakaavassa niin harvoin, jos koskaan. Itäinen Suomenlahti tulee tarjoamaan tähän aika huikean koekentän, siellähän vesi todella on kirkastunut Pietarin ja Luga-joen päästöjen leikkaamisen ansiosta. Siellä varmaan pörrää lähivuosina tutkija poikineen.”