Vanhempi tutkija Juha Riihimäki Suomen ympäristökeskuksesta on laatinut ensimmäisen arvion kipsinlevitykselle soveltuvasta peltoalasta Saaristomeren valuma-alueella.
Kuinka paljon Etelä-Suomen rannikkoalueilta löytyy peltoja, joille kipsiä voidaan levittää? Tätä asiaa selvitin alustavasti Saaristomeren valuma-alueella. Siihen kuuluvat Laajoen, Mynäjoen, Hirvijoen, Aurajoen, Paimionjoen, Halikonjoen, Uskelanjoen ja Kiskojoen-Perniöjoen valuma-alueet sekä rannikon mantereella olevien pienten jokien valuma-alueet ja näiden välialueet (Kuva 1). Kaikki saaret, mukaan lukien Saaristomeren suuret saaret (mm. Kemiönsaari, Paraisten saaret, Rymättylä ja Kustavi) jäivät tässä vaiheessa vielä pois tarkastelusta. Koko tarkastelualueen pinta-ala on lähes 658 000 hehtaaria, josta peltoa on noin 202 000 hehtaaria.
Ensimmäinen tehtävä oli erotella tarkastelualueesta ne pellot, joilta tulevat valumavedet laskevat järviin, joissa vesi viipyy pitkään. Jäljelle jäivät pellot, joista vesi laskee mereen joko suoraan tai lyhytviipymäisten järvien kautta. Veden viipymällä on merkitystä kipsin käyttöön siten, että kipsin sisältämä sulfaatti saattaa pitkäviipymäisissä järvissä aiheuttaa veden kerrostuneisuutta ja mahdollistaa pohjaan varastoituneiden ravinteiden vapautumisen veteen.
Valuma-alueista rajasin siis pois kaikki niiden yli 1 ha suuruisten järvien valuma-alueet, joissa järven viipymä on yli 10 vuorokautta (aineistona järvirekisterin yli 1 ha järvet ja niille vesistömallia varten laskettu viipymä). Raja-arvoksi valittu 10 vuorokautta on vesipolitiikan puitedirektiivin vesimuodostumien tyypittelyohjeessa annettu lyhytviipymäisten järvien raja-arvo.
Ulkopuolelle jätin myös happamilla sulfaattimailla olevat pellot sekä pellot, jotka ovat pohjavesialueilla, Natura2000-alueilla tai välittömästi niiden läheisyydessä. Happamien sulfaattimaiden peltoja rajatessani käytin GTK:n happamien sulfaattimaiden ennakkotulkintaa, sillä varsinainen kartoitus ei ole vielä koko alueella valmistunut. Pois jäivät pellot, joilla ennakkotulkinnan mukainen happaman sulfaattimaan todennäköisyys on suuri tai kohtalainen (Kuva 2).
Karkean arvion peltojen maalajisuhteista sain maannostietokannasta, jonka luokkajaon yleistin savimaihin, kivennäismaihin ja orgaanisiin maihin.
Lopullinen kipsinlevitykseen soveltuva peltoala näyttää tarkastelun mukaan olevan Saaristomeren mantereella olevalla valuma-alueella siis oheisen taulukon mukainen. Kipsinlevitykseen soveltuvia peltoja on tarkastelemallani alueella yhteensä arviolta 132 000 hehtaaria. Huomattava on, että tarkastelussa on mukana kaikki peltolohkot riippumatta pellon käytöstä.
Kipsinlevitykseen sopiva peltoala Saaristomeren valuma-alueella (alustava arvio, Juha Riihimäki, SYKE)
| Pinta-ala (hehtaaria) | |
| Kaikki pellot | 132 000 |
| Kivennäismailla olevat pellot | 22 000 |
| Savimailla olevat pellot | 106 000 |
| Orgaanisilla mailla olevat pellot | 4 000 |
Tarkasteltavan alueen peltoala on 202 000 ha.
Paljonko peltoa rajattiin alueelta pois (kartalla musta alue)?
Näinkö: 202 000 -70 000 ha = 132 000 ha ?
Jos näin on, niin oletaanko siis, että kaikki muut kuin mustalla rajatut pellot soveltuvat kipsin levitykseen?
Millä perusteella?
Asiaa on lohkokohtaisesti tarkasteltu SAVE-hankkeen pilottialueella, jossa tilakohtaisesti katsottiin, mille lohkoille kipsi sopisi. Tulos oli, että ei lähellekään kaikille pelloille.
Ehkä tätä tulosta voisi hyödyntää tässä tarkastelussa, niin päästäisiin todellisempaan arvioon, joka lienee yllä esitettyä merkittävästi pienempi.
Monien lohkojen kasvukunto paranee, kun kipsiä niille levitetään. Tästäkin peltoalasta olisi hyvä saada arvio.
Asiaa on siis hyvä tarkastella sekä vesiensuojelun että peltojen kasvukunnon kannalta.
Hei Jukka,
Kiitos kommentistasi!
Konkreettisena vastauksena kysymykseesi: ei oleteta – lohkokohtainen soveltuvuus tulee aina tarkastaa erikseen. Pilotista saatua kokemusta kipsinlevityksen soveltuvuudesta voidaan käyttää tuottamaan tarkempia arvioita, mutta lohkokohtainen tarkastelu on silti aina tarpeen. Olemme ehdottomasti samaa mieltä, että kipsinlevityksen soveltuvuutta pohditaan myös kasvukunnon kannalta.
SAVE-tiimi