Kipsinlevitys kiinnosti mediaa

Tiistaina 23.8. tiedotusvälineille järjestettiin tilaisuus tutustua SAVE-hankkeessa tapahtuvaan kipsinlevitykseen käytännössä. Hankkeeseen osallistuvat viljelijät Martti Hyssälä ja Otto Hyssälä järjestivät näytösluonteisen levitystilaisuuden omilla pelloillaan Liedon Yliskulmassa. Kipsinlevitysaikojen ollessa juuri nyt käsillä oli levitysnäytös paitsi ajankohtainen niin myös muuten hyvä tilaisuus päivittää hankkeen kuulumisia suuremmalle yleisölle.

SAVE kipsinlevitys, käyttöoikeus hankkeen loppuun saakka hankkeen henkilöstöllä
Toimittajat kuuntelivat tarkkaavaisina, kun Otto Hyssälä (oikealla) ja Martti Hyssälä (toinen oikealta) kertoivat kipsinlevityksen organisoinnista viljelijän näkökulmasta. Kuva: Janne Artell

Martti Hyssälän pellon reunaan kokoontunut noin 20-henkinen seurue pääsi todistamaan kipsikuorman saapumisen tilalle, sen kuormaamisen levitysvaunuun ja tietenkin itse levitystoimenpiteen. Tyyni, pilvipoutainen sää suosi kipsinlevitystä ja sen seuraamista. Kipsiä hankkeessa usealle tilalle urakointipalveluna levittävä Teemu Joutsa näytti kuinka levitys ammattilaiselta sujuu. Ja sujuihan se, kuten Ylen uutisiin asti yltänyt videomateriaali osoittaa. Ylen uutisten jutussa pääsevät myös ääneen Markku Ollikainen, Petri Ekholm ja Martti Hyssälä – kannattaa siis käydä katsomassa! (Hanketta käsittelevä osio alkaa kohdasta 14:48.)

Lisää materiaalia hankkeesta on varmasti luvassa, sillä paikalla oli lukuisia toimittajia eri tiedotusvälineistä. Keräämme mediasivulle linkkejä hankkeestamme ilmestyvistä uutisista ja artikkeleista sitä mukaan, kun niitä ilmestyy. Kannattaa siis käydä tarkistamassa täältä, jos jokin kipsihanketta koskeva uutinen on mennyt itseltä ohi!

Tilaisuus oli kokonaisuudessaan erittäin onnistunut – kiitos kaikille osallistujille ja työnäytöksen järjestäjille!

Kuvat Janne Artell

SAVE kipsinlevitys, käyttöoikeus hankkeen loppuun saakka hankkeen henkilöstöllä
Vierailun isännät: Otto Hyssälä (vas.) ja Martti Hyssälä.
SAVE kipsinlevitys, käyttöoikeus hankkeen loppuun saakka hankkeen henkilöstöllä
Kipsiä kipattiin pellon reunaan 47 tonnia.
SAVE kipsinlevitys, käyttöoikeus hankkeen loppuun saakka hankkeen henkilöstöllä
Kipsi nostettiin levitysvaunuun etukuormaajalla.
SAVE kipsinlevitys, käyttöoikeus hankkeen loppuun saakka hankkeen henkilöstöllä
Keli oli levitykseen juuri sopiva – ei liian tuulinen eikä sateinen.
SAVE kipsinlevitys, käyttöoikeus hankkeen loppuun saakka hankkeen henkilöstöllä
Kipsin levitys onnistuu kuivalannan levitysvaunulla.
SAVE kipsinlevitys, käyttöoikeus hankkeen loppuun saakka hankkeen henkilöstöllä
Siilinjärveltä peräisin oleva kipsi on erittäin puhdasta.
SAVE kipsinlevitys, käyttöoikeus hankkeen loppuun saakka hankkeen henkilöstöllä
Toimittajilla riitti kysyttävää niin viljelijöille kuin hankkeen vetäjillekin.
SAVE kipsinlevitys, käyttöoikeus hankkeen loppuun saakka hankkeen henkilöstöllä
Mistä tässä keskustellaan, selviää Maaseudun tulevaisuuteen kurkistamalla.
SAVE kipsinlevitys, käyttöoikeus hankkeen loppuun saakka hankkeen henkilöstöllä
Seurue vietiin tutustumaan myös vedenlaadun mittauspisteeseen Parmaharjulle.
SAVE kipsinlevitys, käyttöoikeus hankkeen loppuun saakka hankkeen henkilöstöllä
Hankkeen väki järjestyi pituusjärjestykseen kipsikasan eteen.

Siilinjärven Alpit

Samuli Puroila, Projektityöntekijä, Helsingin yliopisto, p. 02941 58049, samuli.puroila (a) helsinki.fi
Samuli Puroila, Helsingin yliopisto

Vierailimme Eliisan kanssa toukokuussa kipsin alkulähteellä Itä-Suomessa. Yara Suomi Oy oli kutsunut meidät tutustumaan kipsin syntyprosessiin ja toimintaansa Siilinjärvellä. Ohjelmaan kuuluivat vierailut fosforihappotehtaalla, kipsivuoren huipulla ja valtavalla apatiittikaivoksella sekä antoisat keskustelut toiminnasta tehtaanjohtaja Taisto Koivumäen johtaman ryhmän kanssa. Retki antoi runsaasti lisätietoa kipsin soveltuvuudesta hankkeemme ja ennen kaikkea Saaristomeren tarpeisiin.

Apatiittikaivos Siilinjärvellä on Suomen suurin avolouhos, josta nousee maanviljelylle elintärkeää fosforia. Apatiittimalmia on louhittu Siilinjärvellä vuodesta 1979, ja louhos on ehtinyt saavuttaa 37 vuodessa vaikuttavat mitat: 3000 metriä pituutta, 800 metriä leveyttä ja 240 metriä syvyyttä.

IMG_20160523_112101
Tältä näyttää Suomen suurin avolouhos. Vastakkaiselle puolelle on matkaa yli 3 kilometriä. Kuva: Samuli Puroila

Apatiittiesiintymä löydettiin jo vuonna 1950. Vuonna 1969 alueella aloitti toimintansa fosforihappo- ja lannoitetehdas, jonka raaka-aineena kaivoksen apatiitista jalostettua fosforihappoa käytetään. Apatiittia liuotetaan tuotantoprosessissa rikkihappoliuoksella, jolloin saadaan fosforihappoa. Tämän prosessin sivutuotteena syntyy kalsiumsulfaattia eli kipsiä, ja vieläpä aika runsaasti. Kipsiä syntyy noin viisinkertainen määrä fosforihappoon verrattuna.

fosforihappotehdas
Kipsiä pestään vedellä, jotta siihen jäänyt fosforihappo saadaan pois. Tämän jälkeen kipsi kuivataan isolla imusuodattimella, irrotetaan suodatinkankaasta ruuvilla ja kuljetetaan liukuhihnalla kasan päälle. Kipsikasan läheisyydessä voi nähdä altaan, joka on osa suljettua vesikiertoa. Kipsikasan valumavedet kerätään talteen ja niiden sisältämä fosfori hyödynnetään prosessissa. Kuvat: Samuli Puroila

Sivutuotteena syntyvälle kipsille on tehtaan historian aikana löydetty vain vähän käyttötapoja syntyneeseen määrään nähden. Kipsiä on tästä johtuen kasattu alueella olevalle loppusijoituspaikalleen toiminnan alusta alkaen. Kuten louhitusta kuopasta, on kipsikasasta muodostunut vuosikymmenien toiminnan aikana varsin suuri. Lempinimen Siilinjärven Alpit saanut vuori koostuu arviolta 55 – 60 miljoonasta tonnista kipsiä. Vuorta maisemoidaan kasveilla ja sen laella viljellään kauraa. Nämä toimenpiteet auttavat sitomaan kipsin paremmin kasaan. Hankkeessamme tarvittavat noin 6000 tonnia kipsiä syntyy tehtaalla vaivaisessa 1,5 päivässä. Jos kasan kaiken kipsin levittäisi vesiensuojelutarkoituksessa (4 t / ha) viljelymaille, riittäisi sitä 15 miljoonalle hehtaarille. Koko Suomessa peltoa on vertailun vuoksi 2,3 miljoonaa hehtaaria.

DSC_0507
Fosforihappotehtaalta kulkeva liukuhihna tuo päivittäin tonneittain lisää kipsiä kasan päälle. Kuva: Samuli Puroila

Jos käyttötavat kipsille ovat muuten olleet vähissä, niin Etelä-Suomen rannikkovesien laadun parantamiseen me uskomme sen soveltuvan erinomaisesti. Kuten aikaisemmista blogikirjoituksista käy ilmi, kipsi on oivallinen maaperän rakenteen parantaja ja fosforipäästöjen hillitsijä. Kipsin levitys on kustannustehokas maatalouden fosforihuuhtoumaa hillitsevä toimenpide ja kiertotaloutta parhaimmillaan. Mutta ei vesiensuojeluunkaan mikä tahansa kipsi käy. Iso osa maailman fosfaattivarannoista on sedimenttistä alkuperää sisältäen huomattavia määriä mm. raskasmetalleja. Siilinjärven fosfaattivarannot ovat puolestaan magmaattista (vulkaanista) alkuperää ja siten erittäin puhtaita. Tämä takia siilinjärveläinen kipsi soveltuu erinomaisesti levitettäväksi pelloille.

DSC_0511
SAVE-hanke tutustumassa toimintaan kipsivuoren päällä. Kuva: Eliisa Punttila

Siilinjärveltä on globaalissa mittakaavassa myös aika lyhyt matka Varsinais-Suomeen. Pilotissamme tuo matka taitetaan kuorma-autoilla. 6000 tonnia kipsiä vaatii noin 150 täysperävaunullista rekkaa ajamaan halki Suomen. Myös junakuljetusta kipsin kuljetukselle pohdittiin, mutta välivarastoinnin ja useamman lastauskerran vuoksi se ei kuitenkaan ollut kannattavaa tämän hankkeen mittakaavassa. Laajamittaisen kipsinlevityksen toteutuessa tulevaisuudessa on muidenkin kuljetusmuotojen pohtiminen ajankohtaista. 150 kuorman organisointi on mittava rypistys, muttei osaavien tahojen käsissä lainkaan ylitsepääsemätön. Yaran logistiikkaosasto, maatalouskauppa Hankkija ja kuljetusyhtiö Movere hoitavat kuljetuksia ammattilaisten ottein, ja kipsikuormia kulkee akselilla Siilinjärvi-Lieto-Paimio todennäköisesti tämän kirjoituksen ilmestymishetkelläkin. Myöhemmin syksyllä saamme sitten tietää, onko tästä logistisesta ponnistuksesta ollut hyötyä, ja voiko Siilinjärven Alpit auttaa Saaristomeren kirkastamisessa.

Kiitos Yaran Seija Luomanperälle, Taisto Koivumäelle, Ilpo Pöyhöselle ja Tuomas Girsénille vierailun järjestämisestä sekä opeista, joihin tämäkin kirjoitus perustuu.

Toimivaa tutkimusta Itämeren hyväksi

Markku Ollikainen, Ympäristö- ja luonnonvaraekonomian professori, Helsingin yliopisto, p. 02941 58065,markku.ollikainen (a) helsinki.fi
Markku Ollikainen, Helsingin yliopisto

Minulla ei ollut aavistustakaan siitä, että kipsiä voisi käyttää Itämeren suojeluun. – Mutta sen osoittaa jo maaperäkemia ja kohta kokeellinen hankekin! Näin vakuutettiin vuonna 2007, kun minua pyydettiin TraP-hankkeen ohjausryhmään. Ja tottahan se on! TraP-hankkeen tutkijat osoittivat, että peltojen kipsikäsittely laskee fosforin huuhtoumaa noin 50 prosenttia. Tuumimme, että tässäpä on todella tepsivä keino maatalouden ympäristötukiohjelmaan. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut, eikä kipsistä tullut osa ympäristöohjelmaa. – Se siitä, totesi moni hankkeessa mukana ollut.

Huoli Itämeren tilasta on minussa kuitenkin syvällä. Lapista etelään tulleena löysin juuri mereltä lapsuudesta tutun tuntureiden avaruuden ja tuulen jatkuvan kohinan. Useissa esitelmissäni toin jankutukseen saakka esiin, kuinka tehokas ja edullinen keino kipsi on Itämeren tilan parantamiseksi. Ehkä sen avulla saataisiin myös maatalouden syyllistäminen loppumaan. TEHO-hankkeen loppuseminaarin lounaalla helmikuussa 2014 Risto Artjoki maa- ja metsätalousministeriöstä selitti, että tarvitaan laajamittainen pilotti osoittamaan kipsin levityksen toteuttamiskelpoisuus ja hyväksyttävyys sekä varmistamaan saadut tulokset. Nämä osoittautuivat SAVE-hankkeen syntysanoiksi.

Runsas kukinta
Tämänkaltaisia leväkukintoja ei tuntureilla tapaa eikä niihin toivoisi törmäävän Itämerelläkään. Kuva: Riku Lumiaro

Ymmärsin viimein, että hallinto ei voi tehdä päätöksiä, jos asiaa ei ole tutkittu kaikista mahdollisista näkökulmista. Voisiko siis tieteentekijä ryhtyä kerrankin puheiden ohella myös käytännön hommiin meren suojelun edistämiseksi? Selvästi tarvittiin vastuuta ottavia toimijoita. En lopulta epäröinyt. Yhdistin voimani kahden TraP-hankkeen tutkijan, Petri Ekholmin ja Antti Ihon kanssa ja ryhdyimme luomaan laajaa pilottihanketta; Petri ja minä tutkimuksesta vastaavina ja Antti tieteellisenä neuvonantajana.

Hankkeen ydin oli selvä alusta alkaen. Teemme tiivistä ja luottamuksellista yhteistyötä viljelijöiden kanssa levityksen organisoimiseksi ja saatujen kokemusten jalostamiseksi. Samalla varmistamme uudella valuma-alueella, että huuhtoumaa koskevat tulokset pätevät. Hankesuunnitelmiin saatujen kommenttien myötä selvitettävien teemojen määrä kasvoi kattamaan vaikutukset vesieliöstöön, maaperään ja kasvustoon. Sanalla sanoen, käännämme kaikki kivet kipsikäsittelyn toimivuuden arvioimiseksi.

Olemme arvioineet sekä SYKE:n että Helsingin yliopiston malleilla, että laajamittainen kipsikäsittely savipelloilla Saaristomeren valuma-alueella voisi vähentää vuotuista fosforikuormaa jopa 100 tonnia. Määrän voi odottaa parantavan selvästi erityisesti Saaristomeren rannikkovesien tilaa, sillä yhdyskuntien typpikuormaa on vastikään vähennetty EU:n yhdyskuntajätevesidirektiivin mukaisesti. Myös Suomenlahden valuma-alueella on merkittävää vähennyspotentiaalia. Saisimme Suomesta todella hienon esimerkin myös muille Itämeren maille, ja kenties kipsikonseptia voitaisiin viedä vaikkapa Puolaan.

Laajamittainen pilotti on aina yhteiskunnallinen koe, jossa testataan kahta seikkaa: toimijoiden valmiutta toteuttaa hanke sekä mahdollisten ennakoimattomien ja yllättävien seikkojen määrää ja vaikutusta. Yllätyksiin on nytkin syytä varautua. Jos kaikki kuitenkin menee hypoteesien mukaisesti, laadimme suunnitelman kipsin levittämisestä Saaristomeren, Suomenlahden ja osin Pohjanlahdenkin valuma-alueilla. Samalla pohdimme, kuinka kipsi voidaan vapaaehtoisena keinona liittää osaksi maatalouden ympäristökorvausjärjestelmää. Tässä pohdinnassa pilottiin osallistuvien viljelijöiden kokemukset ja ajatukset ovat korvaamattomana apuna. Hankkeen luonnontieteelliset tulokset varmistuvat kolmen vuoden kuluessa, mutta seurantaa tarvitaan pidempään. Alustavia taloudellisia analyyseja voidaan laatia jo aiemmin.

SAVE-hankkeessa on jo tässä vaiheessa riittänyt kaikille tutkijoille jalkatyötä kilometrikaupalla. Kiirettä on pitänyt, mutta on se ollut antoisaa. On ollut mahtavaa nähdä kuinka positiivisesti ja aktiivisesti Savijoen alueen viljelijät, kunnat ja muut toimijat ovat ottaneet hankkeen vastaan. Se syventää minussa uskoa siihen, että me saamme ratkaistuksi Itämeren suojelun haasteet.

SAVE-hanke julkistettu

SAVE-kipsipilotti aloitti alkuvuonna toimintansa paikallistasolla, ja nyt hanke on tuotu laajempaan julkisuuteen. Tänä aamuna Helsingissä järjestettiin lehdistötilaisuus, jossa hanke esiteltiin medialle. Paikan päällä tilaisuudessa olivat hankkeen toteuttajat Helsingin yliopistosta ja Suomen ympäristökeskuksesta professori Markku Ollikaisen johdolla sekä ympäristöministeriön, John Nurmisen säätiön ja Yara Suomi Oy:n edustajat. Lisäksi hankkeesta julkaistiin lehdistötiedote.

Vain muutama tunti hankkeen julkistamisen jälkeen SAVE-hankkeeseen on voinut tutustua jo useamman median kautta. Kokoamme uutisia SAVE-hanke mediassa -sivulle.

Kipsipilotin vauhdikas alkutaival

Eliisa Punttila, Projektikoordinaattori
Eliisa Punttila,
Projekti-koordinaattori, Helsingin yliopisto

Kuulin kipsistä ensimmäisen kerran syyskuussa 2014 Lahdessa, kun professori Markku Ollikainen mainitsi Suomenlahden kustannustehokkaita suojelukeinoja käsittelevässä seminaarissa uuden lupaavan aineen nimeltä kipsi. Tuolloin peltojen kipsikäsittelyn vesistövaikutuksia ja kustannuksia tutkinut TraP-hanke oli päättynyt, ja kipsin tehokkuus oli käytännössäkin pystytty osoittamaan.

Vuotta myöhemmin löysin itseni perehtymästä tarkemmin kyseisen hankkeen tuloksiin sekä muihin aiempiin tutkimuksiin. Koska kipsi vaikutti niin lupaavalta keinolta, haluttiin sen käytöstä lisää kokemusta ja vaikutuksista entistäkin tarkempaa tietoa. Kipsipilotti oli myös saanut rahoitusta EU Central Baltic- ohjelmasta ja ympäristöministeriöltä ja valmis alkamaan. Olin päätynyt projektikoordinaattoriksi uuteen SAVE-hankkeeseen.

Ennen kuin kipsin käyttöä vesiensuojelussa lähdetään päätä pahkaa edistämään, pitää hankkia lisää tietoa sen soveltuvuudesta laajempaan käyttöön. Jos kipsiä toivotaan lopulta levitettävän koko Etelä-Suomen savimaille, tulee pilottialueenkin olla riittävän suuri. Tämän vuoksi SAVE-hankkeessa kipsin käyttöä testataan laajassa mittakaavassa.

Tutkimuksen edellyttämien kriteerien perusteella löytyi Savijoen valuma-alueelta Varsinais-Suomesta loistava kandidaatti pilottialueeksi. Alue pitää sisällään 2850 hehtaaria peltoalaa, jota viljelee reilu 100 viljelijää. Seuraavaksi tuli selvittää, olisiko alueen viljelijöillä kiinnostusta osallistua hankkeeseen. Laajamittaista pilottia kun on mahdotonta toteuttaa ilman viljelijöiden apua.

Savijoen valuma-alue Varsinais-Suomessa täytti tutkimuksen edellyttämät kriteerit. Kuva: Eliisa Punttila
Savijoen valuma-alue Varsinais-Suomessa täytti tutkimuksen edellyttämät kriteerit. Kuva: Eliisa Punttila

Päätimme aloittaa lähestymällä ensin kuntasektoria ja paikallisia maataloustuottajajärjestöjä. Hankkeeseen suhtauduttiin myönteisesti, joten uskalsimme seuraavaksi lähestyä alueen viljelijöitä. Kerroimme aikeistamme helmikuussa kirjeitse ja tämän jälkeen puhelimitse. Puhelinkeskustelujen lomassa saimme arvokasta tietoa viljelijöiden ensivaikutelmasta ja heitä askarruttavista kysymyksistä.

Kirjeet viljelijöille valmiina postiin. Kuva: Eliisa Punttila
Kirjeet viljelijöille valmiina postiin. Kuva: Eliisa Punttila

Maaliskuussa pidimme Liedon kunnantalolla viljelijätilaisuuden, jossa kerroimme hankkeesta tarkemmin. Kohtasimme upean 70 hengen yleisön ja annoimme vastauksia heitä askarruttaneisiin käytännön kysymyksiin. Lisää tietoa haluttiin muun muassa kipsin vaikutuksista, käytännön järjestelyistä ja viljelijöiltä edellytettävästä työstä. Puhelinhaastattelut jatkuivat vielä tilaisuuden jälkeen, jolloin useimmat päättivät osallistumisestaan.

Liedon kunnantalolle saapui 70 henkeä kuulemaan lisää kipsihankkeesta. Kuva: Samuli Puroila
Liedon kunnantalolle saapui 70 henkeä kuulemaan lisää kipsihankkeesta. Kuva: Samuli Puroila

Soittokierroksen tuloksena 60 % viljelijöistä ilmoitti olevansa kiinnostunut lähtemään mukaan kipsikokeiluun. Ulkopuolelle jättäytyneistä suurin osa ei voinut osallistua käytännön syistä, koska viljelystä oli luovuttu, tila oli luomuviljelysttä tai peltolohkot monivuotisella nurmella. Vain reilu kymmenen viljelijää päätti jättää kokeilun väliin, koska ei kokenut osallistumista kiinnostavaksi tai kannattavaksi. Kuutta viljelijää emme tavoittaneet puhelimitse. Kokonaisuudessaan hanke otettiin siis hyvin myönteisesti vastaan myös viljelijöiden suunnalta.

Muutama viikko Liedossa pidetyn tilaisuuden jälkeen tilaneuvottelijamme Terhi Ajosenpää ProAgriasta aloitti vierailut hankkeesta kiinnostuneiden viljelijöiden luona. Näiden tilakäyntien yhteydessä sovittiin peltolohkoista, joille kipsiä levitetään. Terhin seikkailut alueella tuottivat loistavan tuloksen: yli 50 viljelijää alueelta lähti mukaan kipsikokeiluun ja saimme kasaan 1550 hehtaaria. Nämä luvut mahdollistavat kattavan tutkimuksen tekemisen.

Olemme jo tässä vaiheessa todella kiitollisia kaikille alueen viljelijöille, Liedon kunnalle, Paimion kaupungille ja MTK:n paikallisjärjestöille sekä tietenkin Terhille siitä, että olette auttaneet meitä pääsemään pilotin toteutuksessa näin lupaavaan alkuun!

Kipsinainen kierroksilla – tarinaa tilaneuvotteluista

Terhi Ajosenpää, Maisemasuunnittelija ja tilaneuvottelija, ProAgria
Terhi Ajosenpää, Maisema-suunnittelija ja tilaneuvottelija, ProAgria

Minulla oli ilo olla mukana SAVE-hankkeessa alkukeväällä toimiessani hankkeen tilaneuvottelijana. Tehtävänäni oli tehdä sopimus kipsinlevityksestä kaikkien hankkeeseen mukaan lähteneiden tilojen kanssa. Opin ja koin työssä paljon uutta, eikä kommelluksiltakaan vältytty.

60 tilakäynnin sovittaminen 6 viikon ajanjaksolle ei ollut ihan helppo tehtävä. Moni kauhisteli urakkaani, mutta hyvällä suunnittelulla ja tarkalla kirjanpidolla nimet, numerot ja tilakohtaiset tiedot pysyivät järjestyksessä. Minua ei onneksi luultu puhelinmyyjäksi, vaan puheluihini vastattiin nopeasti ja useimmiten tapaamisaika saatiin sovittua yhdellä puhelulla. Kevään hidas eteneminen helpotti aikataulutusta, koska tiloilla ei vielä huhtikuussa ollut kovaa kiirettä peltotöihin.

Seuraava haasteeni oli löytää tiloille. Lieto ja hankkeen valuma-alueelle yltävät osat Paimiosta olivat minulle ennestään melko tuntematonta seutua. Pääteitä pitkin olin kyllä ajellut ihastellen jokinotkojen elävöittämää maisemaa, mutta sivuteille en ollut juuri poikennut. Navigaattori oli korvaamaton apu perille löytämisessä ja tiukassa aikataulussa pysymisessä.

Maisemakuva hyppyrimäeltä
Joskus navigaattori saattoi ohjata aivan pöpelikköön. Kuva: Petri Ekholm

Muutamia kertoja kävi tietysti myös niin, että navigaattorin ohjaamana olin enemmän hukassa kuin ilman sitä. Yksi tie näytti olevan navigaattorin kartalla täysin poikki ja jotkin osoitteet aivan eri paikassa kuin missä ne oikeasti olivat. Viljelijöiden puhelinopastuksella sitten viimeistään pääsin perille. Vanha Fordini selvitti kelirikkopaikat tottuneesti, mutta peltoteille en sillä kuitenkaan lähtenyt ajelemaan, vaan itsepäisesti etsin korvaavan reitin navigaattorin vastalauseista huolimatta. Auton mittariin kertyi hankkeen aikana 1900 kilometriä, mikä vastaa noin kahta edestakaista kipsirekan reissua Liedon ja Siilinjärven kipsivaraston välillä. Jos olisin kipsirekan kuljettaja, niin ajo olisi vasta alkumetreillä, sillä reissuja pitäisi ajaa vielä 158 lisää.

Tilalle tullessani purin autosta pienen toimiston verran tavaraa. Matkassa olivat tietokone, tulostin, esitteitä, ohjeita, karttoja, jatkojohto, nitoja ynnä muuta. Kantaminen toi sopivasti fyysistä aktiviteettia autossa ja pöydän ääressä istumisen lomaan. Sähkö oli ainut vaatimukseni isäntäväelle, sillä sopimus piti saada tulostettua allekirjoituksia varten. Kerran sopimusta valmisteltiin ulkona kodassa, mutta sinnekin sähkö saatiin pitkällä jatkojohdolla.

Moni viljelijä oli hyvin perillä hankkeen tavoitteista tiedotteiden ja maaliskuussa pidetyn yleisötilaisuuden pohjalta. Viljelijöiden yhteistyö ja tiedonvaihto tuntui myös toimivan, sillä uudet tiedot kulkivat usein jo edeltä tilalta toiselle. Työläin osuus tilakäynnistä oli laskea lohkojen viljavuusnäytteistä kationien tasapaino. Tuomas Mattilan ansiokkaasti kehittämällä laskurilla tarkistettiin, että lohkon kalsiumin, magnesiumin ja kaliumin tasapaino pysyy kipsin levityksen jälkeenkin sopivana eikä vaaraa ravinteiden oton häiriintymiselle ole. Alkukangertelun jälkeen laskuri saatiin toimimaan moitteetta, ja uskon, että moni viljelijä katsoo viljavuustietojaan nyt uusin silmin.

Pelto ja sadepilvet
Viljelijöiden toiveissa on edelliskesää kuivemmat kelit, jotta kipsinlevityskin onnistuu paremmin syksyllä. Kuva: Anu Suono

Keskusteluissa pohdittiin kipsin levitykseen liittyviä käytännön haasteita. Yksi puhutuimmista aiheista oli tulevan satokauden sää, koska tuoreessa muistissa oli viime vuoden poikkeuksellisen huono tilanne. Näin alkukesällä uskaltaa ainakin sen verran jo sanoa, että vuodet eivät näytä olevan veljeksiä eikä märkyysongelma vaivaa samalla tavalla tässä vaiheessa kesää kuin viime vuonna. Toivotaan, että sateita saadaan sopivasti ja kipsiä päästään levittämään heti puintien jälkeen.

Muutaman kerran kuulin itseäni kutsuttavan kipsinaiseksi. Tästä en ole ollenkaan harmissani, vaan otan uuden tittelin ylpeydellä vastaan. Kipsistä tehtyä hymytyttöpatsasta en alakouluaikoina saanut, joten tämä titteli korvatkoon tuon lapsuudessa saamatta jääneen huomionosoituksen.

Kiitos kaikille hankkeen tiloille hyvästä yhteistyöstä ja antoisista keskusteluista niin maatalouden kuin muun elämänmenon saralla. Onnea kipsinlevityksiin – hymyillään, kun tavataan!

Terhi Ajosenpää
ProAgria Länsi-Suomi

Tutkija kipsissä

Vanha keino vai pussillinen uusia?

Petri Ekholm, Erikoistutkija, Suomen ympäristökeskus

Maatalouden fosforipäästöt ovat laskeneet, mutta eivät riittävästi vesien kannalta. Tehokkaille fosforin vähennysmenetelmille on siis tarvetta. Maatalouden vesiensuojelutoimet voitaneen jakaa kolmeen ryhmään. Ensimmäiseen kuuluvat ikivanhat toimet, joilla parannetaan maan kasvukuntoa ja rakennetta, jolloin hyvän sadon mukana poistuu paljon ravinteita ja maa kestää eroosiota. Toinen ryhmä koostuu ympäristökorvausjärjestelmästä tutuista menetelmistä, esimerkiksi talviaikaisesta kasvipeitteisyydestä, tasapainoisesta lannoituksesta, kosteikoista ja suojavyöhykkeistä. Kolmas ryhmä voitaisiin nimetä nykyjargonin mukaisesti innovatiivisiksi menetelmiksi, joissa esimerkiksi teollisuuden sivuvirtojen avulla estetään ravinnepäästöjä.

Peltojen kipsikäsittely voisi kuulua kaikkiin kolmeen ryhmään. Kipsiä on käytetty iät ajat maan rakenteen parantajana, mutta sen käyttö fosforipäästöjen hillitsijänä on uutta, ja olisi suotavaa, että se kuuluisi ympäristökorvauksen piiriin. Vantaanjoen latvoilla sijaitsevan Nummenpään kylän pelloilla tehdyssä pilotissa[1] kipsi vähensi sekä liuenneen että maa-ainesfosforin kulkeutumista pelloilta vesiin ja sitoi maahan hiiltä. Se vaikutti soveltuvan tilalle kuin tilalle ja oli muihin fosforin vähentämismenetelmiin verrattuna ylivoimaisen kustannustehokas.

Kipsiä levitetään Nummenpään pelloilla tehdyssä pilotissa. Kuva: Sakari Alasuutari

Savijoesta Savejoki

Nummenpään lupaavia tuloksia koetellaan Lounais-Suomen Savijoella. SAVE-hankkeen perusidea on yksinkertainen: levitetään kipsiä pelloille niin laajalti, että tulokset kertovat luotettavasti kipsin tehon ja mahdolliset haittavaikutukset sekä antavat tietoa siitä, miten kipsin kuljetus ja levitys käytännössä onnistuvat ja miten viljelijät menetelmän kokevat.

Kipsin vaikutuksen arvioimiseksi Savijoen perusnäytteenottoa on täydennetty asentamalla jatkuvatoimiset vedenlaatuanturit Savijoen keskijuoksulle Yliskulmaan ja Parmanharjulle. Lisäksi joesta otetaan runsaasti vesinäytteitä, joista analysoidaan monenlaisia vedenlaatua kuvaavia muuttujia. Alueelle pyritään houkuttelemaan myös muuta tutkimusta synergiaetujen vuoksi, ja niinpä esimerkiksi torjunta-aineiden kulkeutumista tutkitaan tehostetusti Savijoella. Parhaillaan Savijoen seurannassa on menossa ennen kipsiä –jakso, johon kipsin levityksen jälkeisen ajan tuloksia tullaan vertaamaan.

Savijoen virtaamaa mitataan ns. pöytäsuolamenetelmällä Kuva: Petri Ekholm

Odotettavissa kirkastuvaa

Jos kipsin levitys toteutuu suunnitellusti syksyllä 2016, Savijoen keskijuoksun vesi lienee tulevana syksynä aiempaa kirkkaampaa, mutta yläjuoksun kipsitön vertailualue pysyy totutun sameana. Tutkimuksessa, joka tehdään säiden armoilla, voi sattua yllätyksiä. Syksy 2016 voi olla vaikkapa ennätyksellisen kuiva, mikä kyllä helpottaisi kipsin levitystä, mutta jokivesi olisi kirkasta ilman kipsiäkin. Päivästä, viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen vaihtelevat sääolot pyritään ottamaan huomioon tilastotieteellisellä mallilla. Perusideana on vedenlaadun suhteuttaminen veden virtaukseen ja oletuksena se, että tietyn suuruisella virtauksella jokivesi on kipsin levityksen jälkeen kirkkaampaa kuin se oli ennen kipsiä vastaavansuuruisella virtaamalla. Vedessä olisi vähemmän niin maahiukkasiin sitoutunutta kuin suoraan rehevöittävää liuennutta fosforia. Jos näin todella tapahtuu eivätkä esimerkiksi sulfaatin toksisuustestit paljasta epämiellyttäviä yllätyksiä, tulokset antavat hyvän tietopohjan vieläkin laajemman kipsikäsittelyn toteuttamiseen. Niin laajan, että rannikkovesiin päätyvän fosforin määrää saadaan kunnolla vähennettyä, ja ehkä Saaristomeren rannikkovedetkin vähitellen kirkastuvat.

[1] Kipsipohjaiset tuotteet maatilojen fosforikuormituksen vähentämiseen, TraP-hanke (2007–2013)

SAVE-hankkeen nettisivut ovat nyt auki!

Tervetuloa SAVE-hankkeen uusille nettisivuille! Näiltä sivuilta löydät ajantasaista tietoa hankkeen etenemisestä sekä materiaalia projektiin liittyen. Lisäksi nettisivuja voi käyttää väylänä kommentoida hanketta ja esittää siihen liittyviä kysymyksiä.

Mistä SAVE-hankkeessa on oikein kyse? Tarkkaa tietoa löydät täältä. Lyhykäisyydessään kyse on kuitenkin pilottihankkeesta, jonka avulla pyritään selvittämään voisiko peltojen kipsikäsittely olla kauan kaivattu ratkaisu rannikkovesiemme rehevöitymisen estämiseksi. Aikaisempien tutkimuksien perusteella kipsikäsittely vaikuttaa erittäin lupaavalta keinolta!

Pilotti toteutetaan Liedon seudulla. Varsinais-Suomessa virtaava Savijoki tarjoaa erinomaiset puitteet toimenpiteen vaikutusten tarkasteluun. Kipsinlevityksen vaikutuksia vedenlaatuun seurataan usealla mittarilla.

Kipsihanke kestää aina vuoden 2018 loppuun saakka. Kipsi on tarkoitus levittää kuluvan vuoden syksyllä ja sen vaikutuksia tarkastellaan vähintään kahden vuoden ajan. Hankkeen aikana laaditaan lisäksi suunnitelma kipsikäsittelyn laajamittaiselle käyttöönotolle tulevaisuudessa.

Tämän projektin avulla meillä on todellinen mahdollisuus parantaa Itämeren tilaa. Jos haluat tietää kuinka hanke etenee, muista vierailla sivuillamme jatkossakin tai tilaa uutiskirjeemme. SAVE-hanke on käynnistynyt ja siitä kuullaan vielä!