Juhlavuoden kipsi-ilotulitus

Eliisa Punttila Projektikoor-dinaattori Helsingin yliopisto

Hankkeen toisen vuoden aikana peltojen kipsikäsittely on ottanut ison harppauksen eteenpäin. Alunperin menetelmän idea syntyi maaperäkemian teorian pohjalta. Sitä testattiin ensin laboratoriossa ja sitten pienellä valuma-alueella. Savijoen valuma-alueella toteutetussa kipsipilotissa menetelmä on nyt todettu toteutuskelpoiseksi myös isommassa mittakaavassa. Siksi kipsikäsittely on ehdolla vuoden tulokkaaksi maatalouden vesiensuojelun keinovalikoimaan!

SAVE-hankkeessa tehdään maatalouden vesiensuojelun historiaa ja hanke on huomattu laajalti. Kemianteollisuus ry aloitti Suomi 100- juhlavuoden kunniaksi luodun juttusarjan suomalaisista kemian keksinnöistä esittelemällä ensimmäiseksi peltojen kipsikäsittelyn (lue juttu täältä). Ålandsbankenin Itämeriprojekti -kilpailussa tuomaristo nimesi peltojen kipsikäsittelyn suosikikseen. Kipsikäsittely on ollut esillä myös Ylen Aamu-TV:ssä ja MTV3:n Kymmenen uutisissa.

Savijoen kipsikokeilu on huolellisen koeasetelmansa ja mittakaavansa vuoksi maailmanlaajuisesti ainutlaatuinen. Tällaisen viestin saimme yhdysvaltalaisilta kipsi- ja fosforitutkijoilta kesällä (ks. SAVE goes west). Pennsylvanian osavaltion lisäksi hanketta on esitelty Tallinnassa, Pariisissa, Parmassa – ja Parmaharjussa… SAVE-hanke ei siis syyttä ansaitse omaa Wikipedia-sivuaan!

Maineessa ja loisteessa paistattelu hetkeksi sikseen. Sekä edessä että takana on paljon työtä. Olemme kuluneen vuoden aikana tarkastelleet monesta näkökulmasta sitä, mitä viime syksyn kipsipilotissa ja etenkin sen jälkeen on tapahtunut. Olemme etsineet muutoksen merkkejä Savijoen vedestä, lätäköistä ja kaivovesistä sekä maasta ja viljakasveista. Olemme kysyneet ajatuksia kaikilta pilotissa mukana olleilta. Olemme tutkineet, mitä sammaleet, simpukat ja kalat saattavat kipsistä tuumata. Tätä kautta olemme koonneet aineksia kipsikäsittelyn jatkosuunnitelmia varten, joista kuulette ensi vuonna.

Viljelijöiden ja muiden avaintahojen kokemuksia kipsinlevityksestä ja koko hankkeen organisoinnista kerättiin pitkin vuotta. Viljelijät ovat joutuneet hikoilemaan pitkien kysymyslistojemme kanssa, mistä olemme suuressa kiitollisuuden (ja ehkä myös anteeksipyynnön) velassa. Saimme selityksen sille, miksi niin moni viljelijä lähti ensimmäisten joukossa kokeilemaan kipsikäsittelyä. Taustalla olivat ympäristösyyt, uteliaisuus ja halu toimia maatalouden edelläkävijänä. Kokeiluun oli helppo lähteä mukaan myös siksi, että se oli maksutonta, eikä aiempien kokemuksien mukaan siihen liittynyt suurempia riskejä.

Suomen ympäristökeskuksen vetämänä on pyörinyt valtava luonnontieteellinen tutkimuskokonaisuus. Osa tutkimuksista ei kuulunut alkuperäisiin suunnitelmiimme, mutta otimme hankkeen ulkopuolelta tulleet huolet vakavasti ja päätimme varmistaa, ettei sulfaatista ole haittaa virtavesien eliöstölle tai pohjavesille. Tuloksia on odotettu henkeä pidätellen, mutta ainakaan tähän mennessä valmistuneiden tutkimusten mukaan ei ole syytä huoleen. Savijoessa havaituilla sulfaattipitoisuuksilla ei ollut vaikutusta esimerkiksi vuollejokisimpukoiden toukkiin. Joidenkin tutkimusten, kuten mätirasiakokeiden, tuloksia saamme kuitenkin odottaa vielä ensi vuoteen.

Lopuksi palaan vielä alun teemoihin ja totean, että Suomi 100 -juhlavuoden hengessä voimme kaikki olla ylpeitä siitä, että peltojen kipsikäsittelyä tutkitaan juuri Suomessa. Kipsikäsittely on erinomainen esimerkki juhlavuoden teemasta, yhdessä tekemisestä. Kipsikäsittelyn toteuttaminen vaatii yhteistyötä, ja sen positiiviset vaikutukset ulottuvat laajalle.

Tässä ilotulitukseni peltojen kipsikäsittelystä. Kiitos kuluneesta vuodesta ja kaikkea hyvää vuodelle 2018!

Kipsipilotin koko alkutaival on nyt koostettu yhteen raporttiin

Kipsihanke on ollut käynnissä reilun vuoden. Vuosi 2016 oli toiminnantäyteinen ja haastava, kun yli 6000 kipsitonnin levitys varsinaissuomalaisille pelloille organisoitiin käytännössä täysin tyhjästä.

Osana tutkimushanketta kaikki projektin vaiheet raportoidaan tarkasti. Yhteenveto kipsipilotista on nyt julkaistu ja löytyy sivuiltamme materiaaliosiosta.

Yhteenvedossa kerrotaan vaihekohtaisesti kuinka kipsipilotti toteutettiin: miten viljelijät saatiin osallistumaan hankkeeseen, kuinka logistiikka toteutettiin ja miten levityksessä onnistuttiin. Lisäksi siinä käsitellään pilotin kohtaamia haasteita, niihin kehitettyjä ratkaisuja ja viljelijöiden kokemuksia pilotista.

Ammattimiesten arvioita kipsin levityksestä

Samuli Puroila, Projektityöntekijä, Helsingin yliopisto, p. 02941 58049, samuli.puroila (a) helsinki.fi
Samuli Puroila, Helsingin yliopisto

Viimesyksyinen kipsitysurakka teetti työtä monella taholla. Hankkeen vetäjät, viljelijät ja logistiikan järjestelijät tekivät kaikki suuren työn levityksen onnistumiseksi. Yksi tärkeä taho hyvin menneen levitysvaiheen takana oli maatalousurakoitsijat, jotka kävivät suorittamassa itse levitystyön suurimmalla osalla pelloista. Heidän keräämät kokemukset ovat arvokkaita toimenpiteen jatkoa suunniteltaessa.

Neljä viidestä hankkeen viljelijästä teetätti levityksen urakoitsijoilla, loput levittivät kipsin pelloilleen itse.  Myös levitysalassa mitattuna urakoitsijoiden osuus oli 80 prosenttia. Heidän roolinsa oli siis merkittävä. Erityisen merkittävä rooli oli kolmella urakoitsijalla: Teemu Joutsalla, Antti Uotilalla ja Juha Uusituvalla. Kolmistaan he levittivät jopa kaksi kolmasosaa koko hankkeen kipsistä – yli neljä miljoonaa kiloa. Vastaavaa kokemusta kipsinlevityksestä saa hakea, ja siksi heidän ajatuksiaan kannattaa kuunnella. Ja mehän kuuntelimme.

SAVE-hankkeen urakoitsijat
Antti Uotila (vas.), Teemu Joutsa ja Juha Uusitupa urakoivat SAVE-hankkeessa. Kuva: Samuli Puroila

Kolmikon päällimmäiset tuntemukset kipsinlevityksestä olivat positiiviset ja hyvin samankaltaiset. Kipsi oli ollut tasalaatuista ja ”mukavaa, köykäistä levitettävää”, minkä takia levitys oli miesten mielestä mennyt erityisen sujuvasti. Verrattuna kalkkiin kipsi oli helpompaa juuri keveyden ja tasalaatuisuuden vuoksi.  Kipsi ei myöskään ollut moksiskaan varastoinnista pellon laidassa ennen levitystä, ja kipsin peittämistä ainakin kuivana syksynä he pitivät turhana. Kipsi oli lisäksi pöllynnyt heidän mielestään yllättävän vähän.

Kaiken kaikkiaan siis varsin helppoa tavaraa ammattilaisten mielestä!

Itse urakka oli kolmikon jäsenillä kaikilla hieman erilainen. Uotila ja Uusitupa levittivät kipsiä iltaisin ja viikonloppuisin, Joutsa myös arkipäivisin. Tilojen koot vaihtelivat Uotilan levittäessä pääasiassa yhdelle suurelle tilalle Joutsan ja Uusituvan käydessä levittämässä lukuisilla erikokoisilla tiloilla. Tämä monipuolisuus sataa suoraan hankkeemme kokemuslaariin. Levityksen nopeus oli vaihdellut paljon mm. peltolohkon ja kipsin varastointipaikan välisen etäisyyden mukaan, mutta yleisesti ottaen levitys sujui oikein hyvin. Suuremmastakin urakasta olisi selvitty.

Toki Joutsa, Uotila ja Uusitupa olivat panneet merkille erityisen suotuisat levityskelit viime syksynä. Hankkeella kävi tuuri kelien kanssa, siitä me tutkijat olemme urakoitsijoiden kanssa yhtä mieltä. Sateisena syksynä levitys olisi vähintäänkin ollut huomattavasti hitaampaa. Erityisen huonoilla keleillä osa kipsistä olisi urakoitsijoiden arvioiden mukaan saattanut jäädä syksyn osalta levittämättä.

Hyvät kelit olivat siunaus hankkeellemme, jossa iso määrä kipsiä piti saada levitettyä lyhyessä ajassa. Toimenpiteen laajempaa käyttöönottoa ajatellen Suomen ilmaston ei kuitenkaan tarvitse muuttua. Kipsi saadaan kyllä levitettyä sateistenkin syksyjen koittaessa. Tähän ammattimiehillä oli vankka usko.

Yksi syy, minkä takia kolmikko lähti mukaan hankkeeseen, oli silkka kiinnostus: millaista tavaraa kipsi on, ja kuinka iso pilottihanke pyörii. Näihin kysymyksiin syksy toi vastaukset. Nyt mielenkiinto on kääntynyt kohti hankkeen tuloksia – niistä riippuu urakoitsijoidenkin usko kipsikäsittelyyn. Tulosten ollessa toivottuja uskaltavat he varmasti suositella toimenpidettä muillekin.

Kokemusten keräämistä SAVE:n viljelijäkyselyllä

SAVE-hankkeessa selvitetään yhteistyöllä kipsikäsittelyn kehittämistä. Parhaita arvioimaan menetelmän käytännön toteutusta ovat tietenkin sen toteuttajat eli viljelijät itse. Siksi heidän oppinsa pilotista tulee poimia tarkasti talteen. Gradututkija Venla Ala-Harja Helsingin yliopistosta kertoo, kuinka tietoa viljelijöiltä kartoitettiin ja mitä kaikkea heiltä kyseltiin.

Tulin mukaan SAVE-hankkeeseen tutkimusavustajaksi ja graduntekijäksi marraskuussa. Ensimmäisiä asioita, joita pääsin mukaan tekemään, oli viljelijäkysely, jolla kerättäisiin tietoa syksyn kipsinlevityskokemuksista. Hankkeeseen tutustumisen jälkeen, aloimme yhdessä gradunohjaajieni ja muiden kyselystä vastaavien hankelaisten kanssa koostaa osioitamme kyselyyn. Pian alkoivat myös yhteiset palaverit koko työryhmän kesken.

Kysely oli tarkoitus saada valmiiksi viljelijöille ennen joulua. Osaa kysymyksistä oli mietitty hankkeen alusta alkaen. Alun perin suppeaksi ajateltua kyselyä kuitenkin laajennettiin, kun uusia kysymyksiä syntyi pohdinnan edetessä. Kysely on ainutlaatuinen tilaisuus kerätä tietoa hankkeen tutkimuksia varten. Kierrätimme jo kokonaisuuden ensimmäisiä versioita palautetta varten tutuilla tutkijoilla ja alan asiantuntijoilla. Alusta asti kysyimme kommentteja myös viljelijöiltä. Palautteiden välillä pidimme palavereja ja muokkasimme kyselyä palautteen ja uusien pohdintojen mukaan. Välillä tarkensimme sanamuotoja ymmärrettävämmiksi ja välillä kyseenalaistimme eri kysymysten tarpeellisuutta.

Kyselyä laadittiin verkkopalvelu Surveypalissa useamman viikon ajan.

Noin viikko ennen joulua lähetimme sähköiset kyselylinkit pilottiin osallistuneille viljelijöille. Olimme muokanneet varsinaisesta kipsihankekyselystä lisäksi suppeammat kyselyversiot vertailualueen viljelijöille sekä niille valuma-alueen viljelijöille, jotka eivät osallistuneet pilottiin. Myös nämä kyselyt lähetettiin saatekirjeineen. Sähköpostien lisäksi lähetimme osalle viljelijöistä vielä paperiset kyselyversiot postitse.

Pilottiin osallistuvien viljelijöiden kyselyyn tuli lopulta viisi osaa. Ensimmäisessä osassa kysyimme melko yksityiskohtaisesti Savijoen alueella tehdyistä viljelytoimista. Tietojen kaivaminen esiin on saattanut tuntua viljelijöistä vaivalloiselta, mutta vastaukset auttavat tutkijoita saamaan mahdollisimman tarkkoja ja todenmukaisia tutkimustuloksia vedenlaadun muutoksista ja kipsin vaikutuksista.

Toisessa osassa käytiin läpi käytännön kokemuksia kipsikäsittelyn työvaiheista kuljetuksesta kipsin levittämiseen. Viljelijöiden huomiot auttavat kokonaisuuden miettimisessä ja käytäntöjen parantamisessa. Lisäksi kysyimme viljelijöiltä, miten toimintatapoja voisi kehittää. Meitä kiinnosti myös, millaisia ongelmia viljelijät arvelisivat ilmaantuvan erilaisissa sääolosuhteissa ja toisaalta, olivatko viljelijöiden aiemmin esiintuomat mahdolliset vaikeudet toteutuneet tänä syksynä.

Kolmannessa osassa keräsimme viljelijöiden mielipiteitä, asenteita ja ajatuksia kipsipilotista ja peltojen kipsikäsittelystä. Neljäs osa oli varattu palautteelle. Viidennessä osassa kysyimme vielä tilan ja viljelijän taustatietoja.

Loppiaisen jälkeen totesimme, että kyselyn vastausprosentti uhkaa jäädä liian pieneksi sähköposti- ja tekstiviestimuistutuksista huolimatta. Päätimme soittaa viljelijöille muistutuspuheluita. Ensimmäisen kierroksen jälkeen saatiinkin heti paljon uusia vastauksia. Suurin osa vastaajista oli yksinkertaisesti unohtanut vastata tai lykännyt vastaamista. Aika joulun ja loppiaisen välissä oli varmasti myös kiireinen monelle. Toisen soittokierroksen jälkeen vielä useampi palautti kyselyn, ja lopulta huimat 85 prosenttia 55 pilottiin osallistuneesta viljelijästä vastasi kyselyyn. Saimme hankkeen ulkopuolisilta viljelijöiltäkin paljon vastauksia, kun yli puolet heistä palautti kyselyn. Lopullinen vastausmäärä oli siis todella hyvä.

Muistutussoittoja oli helppo tehdä. Viljelijät tavoitti puhelimitse usein jo ensimmäisellä soitolla, ja osa viljelijöistä myös oli kiinnostunut hankkeesta ja halusi tukea sitä vastaamalla kysymyksiin. Negatiivista palautetta ei juuri tullut.

SAVE:en osallistuminen on tavallaan pilottikokeilu itsellenikin, koska en ole aiemmin osallistunut vastaavaan hankkeeseen enkä näin laajan kyselyn koostamiseen. Nyt alamme käsitellä vastauksia. Kyselyn tuloksista kerromme myöhemmin keväällä.

Kiitokset vielä kaikille vastaajille vaivannäöstä ja tärkeistä tiedoista! Kiitämme myös kaikkia kyselyn luonnosversioita kommentoineita ja palautetta antaneita ihmisiä.

Venla Ala-Harja
Helsingin yliopisto

Iltamat onnistuneen kipsinlevitysvaiheen kunniaksi

Juhlistaakseen onnistuneesti päätökseen vietyä kipsinlevitysvaihetta SAVE-hanke järjesti 3.11. viljelijöille ja muille sidosryhmilleen illanvieton Nautelan kartanolla Liedossa. Illan tarkoituksena oli paitsi kiittää viljelijöitä ja muita tahoja heidän korvaamattomasta työstään hankkeen eteen, niin myös tarjota rento ympäristö syksyn aikana karttuneiden kokemusten vaihdolle.

Illanviettoa Nautelan kartanossa.
Onnistunutta iltaa vauhdittivat Nautelan kartanon erinomainen illallinen sekä taitava muusikko Samuli Jokinen piano- ja haitariesityksillään. Kuva: Samuli Puroila

Illan aluksi paikalle saapuneet vieraat saivat kuulla alustavia havaintoja Savijoen vedenlaadun kehityksestä. Petri Ekholmin työstämien kuvaajien perusteella Savijoella on tapahtunut muutoksia, jotka voivat olla ensimerkkejä kipsikäsittelyn kirkastavasta vaikutuksesta. Näistä havainnoista kerromme blogissakin pian!

Kartta kipsikäsitellyistä peltoalueista
Tilaisuudessa esiteltiin kartta, jossa näkyy kipsillä käsitellyt ja käsittelemättömät peltoalueet.

Pää- ja jälkiruuan välissä ääneen pääsi illan yllätysvieras. Maatalous- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen oli päättänyt kiittää hankkeen osallistujia aktiivisuudesta kipsipilotin toteutuksessa ja lähetti heille tervehdyksensä videon välityksellä (video nähtävissä alempana).

Myös viljelijöille annettiin mahdollisuus kertoa kokemuksistaan. Hankkeen vaiheista keskusteltiin ensin yhdessä ja illan edetessä pienemmissä porukoissa. Osallistujat saivat myös lähettää kirjalliset terveiset hankkeen toteuttajille, ja nämä viestit ovatkin osoittautuneet erittäin hyödylliseksi palautteeksi.

Keskustelujen lisäksi projektin ohjausryhmässä viljelijöitä edustava Petri Riikonen piti puheen kertoen hankkeen olleen menestys myös viljelijöiden näkökulmasta.

Ilta oli paitsi rentoa ajanvietettä niin myös erittäin hyödyllinen yhteistyön lujittaja viljelijöiden, tutkijoiden ja muiden tahojen välillä.  Tätä vankkaa yhteistyötä tarvitaan, kun kipsikäsittelyä jalostetaan eteenpäin!

Pohja näkyvissä

Antti Iho
Antti Iho, Erikoistutkija, Luke

Unohduin nojaamaan otsallani kuivauskaapin oveen ja tuijottamaan tiskiallasta. Altaan pohjalla oli syvä lautanen täynnä vettä. Kippasin kädessäni olevan maitolasin jämät lautaselle. Vesi sameni ja valui reunojen yli. Täytin lasin kirkkaalla vedellä ja kaadoin perään, sameaa valui reunojen yli. Toisen lasillisen. Se, ettei kolmaskaan vesilasillinen tuonut pohjaa näkyviin, herätti minut siitä etunojahorteesta. Miksei se kirkastu?

Veden koettu sameus ei kulje käsi kädessä siinä olevien hippusten määrän kanssa. Savisamea vesi voi näyttää pitkään samealta, vaikka hippusten määrää litraa kohden leikkaisi paljonkin. Näkyvä vaikutus on kiven alla. Tämä tekee savisiin vesiin kohdistuvista suojeluponnisteluista turhauttavia.

Vantaankosken silta (editoitu)
Vanhankaupunginkosken pato ja Viikintien silta. Kuva: Samuli Puroila

Jos syksyllä on ollut pitkään sateetonta, näen Viikintien sillalta Vantaanjoen pohjan, virrassa heiluvat pohjan kasvit ja siinä liikkuvat kalat. Huomasin tämän ensimmäisen kerran elokuussa 1998. Olin kasvanut Vantaanjoen varrella enkä ollut koskaan aiemmin erottanut joen pohjaa – en tiennyt sen olevan mahdollista. Vimmaiselle kalamiehelle tämä oli vavahduttava kokemus. Tämähän on oikea joki!

Saattaa olla, että Vantaanjoki ja ensimmäinen outo kokemus kirkkaammasta joesta ajoivat minua tutkimusaiheeni pariin. Mutta tutkijana sitä lähinnä tekee tutkimuksia, joiden tulokset eivät paljon kulmakarvoja kohottele. Kolme vuotta derivointia – kannattaisi kohdistaa ympäristöohjaus maaperän fosforiin eikä lannoitteeseen. Check. Kaksi ja puoli vuotta mallinnusta ja Matlab-koodausta – korkean fosforitilan maita ei kannata lannoittaa niin paljon. Check. Ei hirveän dramaattista.

Pohja näkyvissä
Syyskuun vähäiset sateet ovat tuoneet Vantaanjoen pohjan esiin. Kuva: Samuli Puroila

2010 loppuneeseen Trap-hankkeeseen osallistuminen oli virkistävä poikkeus. Siinä levitettiin kipsiä sadalle hehtaarille ja katsottiin huolellisella koejärjestelyllä, mitä tapahtuu. Tapahtui ihmeen paljon. Samaan aikaa vedin Tarveke-hanketta, jossa päädyttiin niin ikään levittämään kipsiä. Hankkeessa tutkittiin tarjouskilpailumekanismia. Sen tulokset vahvistivat kuvaa, että kipsi saattaa olla paitsi toimiva, myös viljelijöiden laajasti hyväksymä toimenpide.

Jos kipsi kirkastaa savisia vesiä, ei maksa mielettömästi ja viljelijät ovat laajasti valmiita käyttämään sitä, niin voisiko sitä levittää kokonaiselle valuma-alueelle? Yhtäkkiä olin mukana jossain, joka oikeasti voisi tuottaa näkyviä vaikutuksia. Ja vaikka kohdealueeksi valikoitui Savijoki, ajattelin totta kai Vantaanjokea, josta paikallisten päättäväisyys on tehnyt Suomenlahden merkittävimmän taimenen kutujoen. Mitä jos se olisi vielä kirkkaampi? Harjaisiko kosken katsominen aivoista karstaa vielä tehokkaammin?

Vantaanjoen sakeaa vettä (editoitu)
Kovin hyvä näkyvyys ei kuitenkaan ole edes poutasäiden jälkeen. Kuva: Samuli Puroila

Kipsin levittäminen lisää veden sulfaattipitoisuutta. Sen vaikutukset kaloihin tai mätiin ovat lähinnä hypoteettisia, mutta SAVE-hankkeessa ei jätetä mitään tutkimatta. Hyvä niin. Mutta voiko veden kirkastuminen johtaa muutoksiin kalakannoissa: jäisikö taimenen poikasia enemmän petojen suuhun, vai olisiko petoja vähemmän? Entä kalastuspainetta? Latvapurot kuten Longinoja ovat jo nyt aika kirkkaita, eikä pääuoman kirkastuminen vaikuttaisi näiden poikasten ensimmäisiin elinvuosiin mitenkään. Ja entäpä sitten pääuoma? Mitä jos vesi kirkastuisi ja Vantaan kaupunki lopettaisi kirjolohien kaatamisen jokeen? Entä jos ikänsä Vantaanjoen varrella asuneet ovatkin muodostaneet maitokahvin väriseen veteen tunnesiteen? Niin että vaikka valitsisivat kirkkaan samean sijaan, kuitenkin kaipaisivat vanhaa?

Vanhankaupunginkoski
Vanhankaupunginkosken itäinen haara. Kenties muutaman vuoden kuluttua tässä voi tarkkailla taimenten nousua kirkkaassa vedessä kohti Vantaanjoen latvoja. Kuva: Samuli Puroila

SAVE-hankkeen yhteydessä ajatukseni karkaavat jatkuvasti kalastukseen. Ehkä haluan ajatella, että jokivesiä kirkastamalla teemme kaloille palveluksen. Että ikään kuin osaltani pyydän kaloilta anteeksi, että pyydystän niitä, kopautan nuijalla päähän ja syön. Tai ehkä haluan vain nähdä useammin pohjan ja kiven takana kallistelevan kalan, joka keräilee voimia seuraavaan parin metrin etappiin, ylös- ja eteenpäin.

Kipsin toimitusketju: Siilinjärveltä Savijoelle

Eliisa Punttila, Projektikoordinaattori
Eliisa Punttila,
Projekti-koordinaattori, Helsingin yliopisto

Kipsin matka Siilinjärven kipsikasasta varsinaissuomalaiselle savipellolle edellyttää sujuvaa toimitusketjua. Avainrooleissa ovat viljelijät, maatalouskauppa Hankkija, logistiikkayhtiö Movere ja kipsin toimittaja Yara.

Lietolainen viljelijä Petri Riikonen on yksi SAVE-hankkeen 55 kipsikokeiluun mukaan lähteneestä viljelijästä.

– Lähdin mukaan kokeiluun, koska kaikki mitä viljelijänä voin tehdä ympäristön hyväksi, on hyväksi myös koko maatalouden imagolle. Lisäksi hanke on niin mittava, että luotan tutkijaryhmän selvittäneen hankkeen todella olevan kannattava ja tehokas väline fosforipäästöihin.

Keväällä SAVE-hanke sopi Riikosen ja muiden tutkimusalueen viljelijöiden kanssa kipsinlevitystyöstä. Viljelijöitä ohjeistettiin tilaamaan kipsi juhannukseen mennessä ja ottamaan yhteyttä Turun Hankkijaan.

– Merkittävin rooli asiakkaan suuntaan on ollut tilausten kerääminen ja niiden kirjaaminen järjestelmään. Samalla sovittiin alustavasti toimitusaikoihin ja -tapoihin liittyviä asioita, jotka kirjattiin tilauksille. Tilaukset lisätietoineen välitettiin edelleen Moverelle ja Yaralle, kertoo myyntipäällikkö Jukka Heinonen Hankkija Oy:stä.

Projekti on edellyttänyt Hankkijalta erityisjärjestelyitä laskutuksen suhteen sekä aktiivista vuorovaikutusta viljelijöiden kanssa. Hankkija piti tilauksia vastaanottaessaan huolen, että tilausmäärät vastasivat hankkeen kanssa sovittuja määriä. Kaupan tehtävänä on ollut myös välittää tietoa ketjussa eteenpäin, kun matkan varrella on tehty pieniä muutoksia tilausmääriin.

– Hankkeen hoito ja ”myyntityö” on Hankkijalla keskitetty yhdelle henkilölle, jolloin asiat toimivat varmimmin sovitulla tavalla ja yhtenäisesti kaikkien asiakkaiden kohdalla. Asiakkaat ovat pääosin kaikki vanhoja tuttuja, joten tämä projekti on luonteva osa tilojen kanssa muutenkin tehtävää päivittäistä työskentelyä. Olemme myös neuvoneet ja kertoneet projektiin liittyvistä käytännön asioista, jos asiakkailta on tullut kysymyksiä.

Kun kaikki tilaukset oli tehty juhannukseen mennessä, päästiin logistiikkayhtiö Moverella ja Yaran Siilinjärven tehtaalla suunnittelemaan kipsitoimituksia.

– Siilinjärvellä valmistauduttiin selvittämällä kipsikasasta paras mahdollinen paikka toimituksia varten. Toimitusruuhkaa varten rakennettiin uusi lastauspaikka. Logistiikka vaa’alta lastaukseen ja sieltä toimitukseen varmistettiin hyvässä yhteistyössä kasalla toimivan urakoitsijan kanssa, Yaran logistiikkapäällikkö Ilpo Pöyhönen luettelee.

Siilinjärven kipsiä
Kipsi lastataan Siilinjärvellä kipsikasan päällä, josta se kuljetetaan suoraan tiloille. Kuva: Samuli Puroila

Moveren logistiikkapäällikkö Antti-Jussi Lummelammen mukaan projektiin valmistauduttiin varaamalla sekä Moveren ohjauksessa olevien autojen että ulkopuolisten toimijoiden resursseja. Resurssivarauksia tehtäessä oletettiin, että toimitukset ajoittuvat tasaisesti heinäkuun loppupuolelta syyskuun alkupuolelle. Puinnit alkoivat kuitenkin oletettua myöhemmin, minkä vuoksi tilojen syystyöt sekä kipsitoimitusten alkaminen hieman viivästyivät. Poutaiset syyskesän säät saivat pilotin onneksi täyteen vauhtiin.

– Reilusti yli puolet ajettiin syyskuun kahden ensimmäisen viikon aikana. Tähän mennessä lähes kaikki kipsi on toimitettu. Jäljellä on enää kaksi kuormaa, jotka toimitetaan viljelijöiden toiveiden mukaisesti ensi viikon (40) aikana, Lummelampi toteaa.

Kipsin toimitusmäärät
Kipsin toimitusmäärät kasvoivat puintien edistyessä. Suurin osa kipsistä toimitettiin syyskuun alkupuolella. Kuvaajassa on syyskuun 20. päivän tilanne, jonka jälkeen kipsiä on toimitettu vielä noin 400 tonnia. Kuva: Antti-Jussi Lummelampi, Movere Oy

Jo projektin alkuvaiheessa viljelijät pohtivat, miten kipsi saadaan rekkakuljetuksilla toimitettua perille. Teiden ja peltojen kantavuuden tiedettiin asettavan omat haasteensa. Kippipaikkojen kalustorajoitteisiin pystyttiin vastaamaan vaihtelemalla käytettävää kuljetuskalustoa.

– Useassa kohteessa kippipaikalle ei päässyt peräkärryn kanssa, vaan toimitukset oli tehtävä joko ns. kasettiautoilla tai konttiautoilla. Niissä kuormatilojen paikkaa vaihtamalla kippaus suoritetaan aina vetoautolla eli ”nupilla”, Lummelampi selittää.

SAVE kipsinlevitys
Kipsin kippaus edellyttää tasaista ja kantavaa alustaa, ettei rekka pääse kaatumaan. Kuva: Janne Artell/ SAVE

Kuljettajilta ja kuljetussuunnittelijoilta on tullut Lummelammelle vain positiivisia kommentteja viljelijöiden suhtautumisesta sekä viljelijöiden asiantuntemuksesta kuljetuskalustoon liittyen. Myös toimitusten aikataulutus on sujunut hyvässä yhteistyössä eri osapuolien välillä.

Yaran Pöyhönen toteaa, että Siilinjärven tehtaan näkökulmasta katsottuna hanke on sujunut erinomaisen mallikkaasti. Toimitusketjun sujuvuuteen on tyytyväinen myös viljelijä Riikonen.

– Käytännössä hommat ovat sujuneet hyvin: tilaus on ollut vaivatonta ja toimitus tullut sovittuna ajankohtana.

Riikonen sai kipsikuormansa elokuun puolivälissä ja hoiti levittämisen kahdessa erässä. Koska osa kipsistä sai hieman odottaa levitystä, suojasi Riikonen kasan pressulla. Levittäminen sujui myöhemminkin hyvin, koska kipsi oli pysynyt kuivana.

Kipsinlevitys kostean kalkin levitysvaunulla
Riikonen levitti kipsin omalla kostean kalkin levitysvaunulla. Kuvassa kipsillä käsitellään peltolohko, josta oli korjattu härkäpapusato. Kuva: Samuli Puroila

– Levitys on ollut ennakkoepäilyistä poiketen helppoa, kuten myös levitysmäärän arviointi. Tosin syksyn olosuhteet ovat olleet poikkeuksellisen hyvät, joten monelta harmilta on vältytty. Peltojen ja lastauspaikkojen kantavuus, teiden kesto raskaiden kuormien alla, kasojen peittäminen ja kaikki muutkin asiat ovat sujuneet. Kipsin levitys ei ole aiheuttanut ”ylimääräisen työn” painetta.

Seuraavien viikkojen aikana loputkin kipsikasat häviävät peltoihin Liedon ja Paimion maalaismaisemista. Hankkeen näkökulmasta homma on sujunut yli odotusten. Toimitusketju on onnistunut työssään erinomaisesti ja syksyn sää on suosinut kipsinlevitystä. Tästä on hyvä jatkaa.

 

Kiitokset yhteistyöstä ja haastatteluista Petri Riikoselle, Jukka Heinoselle, Antti-Jussi Lummelammelle ja Ilpo Pöyhöselle!

 

 

Kipsinlevitys kiinnosti mediaa

Tiistaina 23.8. tiedotusvälineille järjestettiin tilaisuus tutustua SAVE-hankkeessa tapahtuvaan kipsinlevitykseen käytännössä. Hankkeeseen osallistuvat viljelijät Martti Hyssälä ja Otto Hyssälä järjestivät näytösluonteisen levitystilaisuuden omilla pelloillaan Liedon Yliskulmassa. Kipsinlevitysaikojen ollessa juuri nyt käsillä oli levitysnäytös paitsi ajankohtainen niin myös muuten hyvä tilaisuus päivittää hankkeen kuulumisia suuremmalle yleisölle.

SAVE kipsinlevitys, käyttöoikeus hankkeen loppuun saakka hankkeen henkilöstöllä
Toimittajat kuuntelivat tarkkaavaisina, kun Otto Hyssälä (oikealla) ja Martti Hyssälä (toinen oikealta) kertoivat kipsinlevityksen organisoinnista viljelijän näkökulmasta. Kuva: Janne Artell

Martti Hyssälän pellon reunaan kokoontunut noin 20-henkinen seurue pääsi todistamaan kipsikuorman saapumisen tilalle, sen kuormaamisen levitysvaunuun ja tietenkin itse levitystoimenpiteen. Tyyni, pilvipoutainen sää suosi kipsinlevitystä ja sen seuraamista. Kipsiä hankkeessa usealle tilalle urakointipalveluna levittävä Teemu Joutsa näytti kuinka levitys ammattilaiselta sujuu. Ja sujuihan se, kuten Ylen uutisiin asti yltänyt videomateriaali osoittaa. Ylen uutisten jutussa pääsevät myös ääneen Markku Ollikainen, Petri Ekholm ja Martti Hyssälä – kannattaa siis käydä katsomassa! (Hanketta käsittelevä osio alkaa kohdasta 14:48.)

Lisää materiaalia hankkeesta on varmasti luvassa, sillä paikalla oli lukuisia toimittajia eri tiedotusvälineistä. Keräämme mediasivulle linkkejä hankkeestamme ilmestyvistä uutisista ja artikkeleista sitä mukaan, kun niitä ilmestyy. Kannattaa siis käydä tarkistamassa täältä, jos jokin kipsihanketta koskeva uutinen on mennyt itseltä ohi!

Tilaisuus oli kokonaisuudessaan erittäin onnistunut – kiitos kaikille osallistujille ja työnäytöksen järjestäjille!

Kuvat Janne Artell

SAVE kipsinlevitys, käyttöoikeus hankkeen loppuun saakka hankkeen henkilöstöllä
Vierailun isännät: Otto Hyssälä (vas.) ja Martti Hyssälä.
SAVE kipsinlevitys, käyttöoikeus hankkeen loppuun saakka hankkeen henkilöstöllä
Kipsiä kipattiin pellon reunaan 47 tonnia.
SAVE kipsinlevitys, käyttöoikeus hankkeen loppuun saakka hankkeen henkilöstöllä
Kipsi nostettiin levitysvaunuun etukuormaajalla.
SAVE kipsinlevitys, käyttöoikeus hankkeen loppuun saakka hankkeen henkilöstöllä
Keli oli levitykseen juuri sopiva – ei liian tuulinen eikä sateinen.
SAVE kipsinlevitys, käyttöoikeus hankkeen loppuun saakka hankkeen henkilöstöllä
Kipsin levitys onnistuu kuivalannan levitysvaunulla.
SAVE kipsinlevitys, käyttöoikeus hankkeen loppuun saakka hankkeen henkilöstöllä
Siilinjärveltä peräisin oleva kipsi on erittäin puhdasta.
SAVE kipsinlevitys, käyttöoikeus hankkeen loppuun saakka hankkeen henkilöstöllä
Toimittajilla riitti kysyttävää niin viljelijöille kuin hankkeen vetäjillekin.
SAVE kipsinlevitys, käyttöoikeus hankkeen loppuun saakka hankkeen henkilöstöllä
Mistä tässä keskustellaan, selviää Maaseudun tulevaisuuteen kurkistamalla.
SAVE kipsinlevitys, käyttöoikeus hankkeen loppuun saakka hankkeen henkilöstöllä
Seurue vietiin tutustumaan myös vedenlaadun mittauspisteeseen Parmaharjulle.
SAVE kipsinlevitys, käyttöoikeus hankkeen loppuun saakka hankkeen henkilöstöllä
Hankkeen väki järjestyi pituusjärjestykseen kipsikasan eteen.

Siilinjärven Alpit

Samuli Puroila, Projektityöntekijä, Helsingin yliopisto, p. 02941 58049, samuli.puroila (a) helsinki.fi
Samuli Puroila, Helsingin yliopisto

Vierailimme Eliisan kanssa toukokuussa kipsin alkulähteellä Itä-Suomessa. Yara Suomi Oy oli kutsunut meidät tutustumaan kipsin syntyprosessiin ja toimintaansa Siilinjärvellä. Ohjelmaan kuuluivat vierailut fosforihappotehtaalla, kipsivuoren huipulla ja valtavalla apatiittikaivoksella sekä antoisat keskustelut toiminnasta tehtaanjohtaja Taisto Koivumäen johtaman ryhmän kanssa. Retki antoi runsaasti lisätietoa kipsin soveltuvuudesta hankkeemme ja ennen kaikkea Saaristomeren tarpeisiin.

Apatiittikaivos Siilinjärvellä on Suomen suurin avolouhos, josta nousee maanviljelylle elintärkeää fosforia. Apatiittimalmia on louhittu Siilinjärvellä vuodesta 1979, ja louhos on ehtinyt saavuttaa 37 vuodessa vaikuttavat mitat: 3000 metriä pituutta, 800 metriä leveyttä ja 240 metriä syvyyttä.

IMG_20160523_112101
Tältä näyttää Suomen suurin avolouhos. Vastakkaiselle puolelle on matkaa yli 3 kilometriä. Kuva: Samuli Puroila

Apatiittiesiintymä löydettiin jo vuonna 1950. Vuonna 1969 alueella aloitti toimintansa fosforihappo- ja lannoitetehdas, jonka raaka-aineena kaivoksen apatiitista jalostettua fosforihappoa käytetään. Apatiittia liuotetaan tuotantoprosessissa rikkihappoliuoksella, jolloin saadaan fosforihappoa. Tämän prosessin sivutuotteena syntyy kalsiumsulfaattia eli kipsiä, ja vieläpä aika runsaasti. Kipsiä syntyy noin viisinkertainen määrä fosforihappoon verrattuna.

fosforihappotehdas
Kipsiä pestään vedellä, jotta siihen jäänyt fosforihappo saadaan pois. Tämän jälkeen kipsi kuivataan isolla imusuodattimella, irrotetaan suodatinkankaasta ruuvilla ja kuljetetaan liukuhihnalla kasan päälle. Kipsikasan läheisyydessä voi nähdä altaan, joka on osa suljettua vesikiertoa. Kipsikasan valumavedet kerätään talteen ja niiden sisältämä fosfori hyödynnetään prosessissa. Kuvat: Samuli Puroila

Sivutuotteena syntyvälle kipsille on tehtaan historian aikana löydetty vain vähän käyttötapoja syntyneeseen määrään nähden. Kipsiä on tästä johtuen kasattu alueella olevalle loppusijoituspaikalleen toiminnan alusta alkaen. Kuten louhitusta kuopasta, on kipsikasasta muodostunut vuosikymmenien toiminnan aikana varsin suuri. Lempinimen Siilinjärven Alpit saanut vuori koostuu arviolta 55 – 60 miljoonasta tonnista kipsiä. Vuorta maisemoidaan kasveilla ja sen laella viljellään kauraa. Nämä toimenpiteet auttavat sitomaan kipsin paremmin kasaan. Hankkeessamme tarvittavat noin 6000 tonnia kipsiä syntyy tehtaalla vaivaisessa 1,5 päivässä. Jos kasan kaiken kipsin levittäisi vesiensuojelutarkoituksessa (4 t / ha) viljelymaille, riittäisi sitä 15 miljoonalle hehtaarille. Koko Suomessa peltoa on vertailun vuoksi 2,3 miljoonaa hehtaaria.

DSC_0507
Fosforihappotehtaalta kulkeva liukuhihna tuo päivittäin tonneittain lisää kipsiä kasan päälle. Kuva: Samuli Puroila

Jos käyttötavat kipsille ovat muuten olleet vähissä, niin Etelä-Suomen rannikkovesien laadun parantamiseen me uskomme sen soveltuvan erinomaisesti. Kuten aikaisemmista blogikirjoituksista käy ilmi, kipsi on oivallinen maaperän rakenteen parantaja ja fosforipäästöjen hillitsijä. Kipsin levitys on kustannustehokas maatalouden fosforihuuhtoumaa hillitsevä toimenpide ja kiertotaloutta parhaimmillaan. Mutta ei vesiensuojeluunkaan mikä tahansa kipsi käy. Iso osa maailman fosfaattivarannoista on sedimenttistä alkuperää sisältäen huomattavia määriä mm. raskasmetalleja. Siilinjärven fosfaattivarannot ovat puolestaan magmaattista (vulkaanista) alkuperää ja siten erittäin puhtaita. Tämä takia siilinjärveläinen kipsi soveltuu erinomaisesti levitettäväksi pelloille.

DSC_0511
SAVE-hanke tutustumassa toimintaan kipsivuoren päällä. Kuva: Eliisa Punttila

Siilinjärveltä on globaalissa mittakaavassa myös aika lyhyt matka Varsinais-Suomeen. Pilotissamme tuo matka taitetaan kuorma-autoilla. 6000 tonnia kipsiä vaatii noin 150 täysperävaunullista rekkaa ajamaan halki Suomen. Myös junakuljetusta kipsin kuljetukselle pohdittiin, mutta välivarastoinnin ja useamman lastauskerran vuoksi se ei kuitenkaan ollut kannattavaa tämän hankkeen mittakaavassa. Laajamittaisen kipsinlevityksen toteutuessa tulevaisuudessa on muidenkin kuljetusmuotojen pohtiminen ajankohtaista. 150 kuorman organisointi on mittava rypistys, muttei osaavien tahojen käsissä lainkaan ylitsepääsemätön. Yaran logistiikkaosasto, maatalouskauppa Hankkija ja kuljetusyhtiö Movere hoitavat kuljetuksia ammattilaisten ottein, ja kipsikuormia kulkee akselilla Siilinjärvi-Lieto-Paimio todennäköisesti tämän kirjoituksen ilmestymishetkelläkin. Myöhemmin syksyllä saamme sitten tietää, onko tästä logistisesta ponnistuksesta ollut hyötyä, ja voiko Siilinjärven Alpit auttaa Saaristomeren kirkastamisessa.

Kiitos Yaran Seija Luomanperälle, Taisto Koivumäelle, Ilpo Pöyhöselle ja Tuomas Girsénille vierailun järjestämisestä sekä opeista, joihin tämäkin kirjoitus perustuu.

Toimivaa tutkimusta Itämeren hyväksi

Markku Ollikainen, Ympäristö- ja luonnonvaraekonomian professori, Helsingin yliopisto, p. 02941 58065,markku.ollikainen (a) helsinki.fi
Markku Ollikainen, Helsingin yliopisto

Minulla ei ollut aavistustakaan siitä, että kipsiä voisi käyttää Itämeren suojeluun. – Mutta sen osoittaa jo maaperäkemia ja kohta kokeellinen hankekin! Näin vakuutettiin vuonna 2007, kun minua pyydettiin TraP-hankkeen ohjausryhmään. Ja tottahan se on! TraP-hankkeen tutkijat osoittivat, että peltojen kipsikäsittely laskee fosforin huuhtoumaa noin 50 prosenttia. Tuumimme, että tässäpä on todella tepsivä keino maatalouden ympäristötukiohjelmaan. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut, eikä kipsistä tullut osa ympäristöohjelmaa. – Se siitä, totesi moni hankkeessa mukana ollut.

Huoli Itämeren tilasta on minussa kuitenkin syvällä. Lapista etelään tulleena löysin juuri mereltä lapsuudesta tutun tuntureiden avaruuden ja tuulen jatkuvan kohinan. Useissa esitelmissäni toin jankutukseen saakka esiin, kuinka tehokas ja edullinen keino kipsi on Itämeren tilan parantamiseksi. Ehkä sen avulla saataisiin myös maatalouden syyllistäminen loppumaan. TEHO-hankkeen loppuseminaarin lounaalla helmikuussa 2014 Risto Artjoki maa- ja metsätalousministeriöstä selitti, että tarvitaan laajamittainen pilotti osoittamaan kipsin levityksen toteuttamiskelpoisuus ja hyväksyttävyys sekä varmistamaan saadut tulokset. Nämä osoittautuivat SAVE-hankkeen syntysanoiksi.

Runsas kukinta
Tämänkaltaisia leväkukintoja ei tuntureilla tapaa eikä niihin toivoisi törmäävän Itämerelläkään. Kuva: Riku Lumiaro

Ymmärsin viimein, että hallinto ei voi tehdä päätöksiä, jos asiaa ei ole tutkittu kaikista mahdollisista näkökulmista. Voisiko siis tieteentekijä ryhtyä kerrankin puheiden ohella myös käytännön hommiin meren suojelun edistämiseksi? Selvästi tarvittiin vastuuta ottavia toimijoita. En lopulta epäröinyt. Yhdistin voimani kahden TraP-hankkeen tutkijan, Petri Ekholmin ja Antti Ihon kanssa ja ryhdyimme luomaan laajaa pilottihanketta; Petri ja minä tutkimuksesta vastaavina ja Antti tieteellisenä neuvonantajana.

Hankkeen ydin oli selvä alusta alkaen. Teemme tiivistä ja luottamuksellista yhteistyötä viljelijöiden kanssa levityksen organisoimiseksi ja saatujen kokemusten jalostamiseksi. Samalla varmistamme uudella valuma-alueella, että huuhtoumaa koskevat tulokset pätevät. Hankesuunnitelmiin saatujen kommenttien myötä selvitettävien teemojen määrä kasvoi kattamaan vaikutukset vesieliöstöön, maaperään ja kasvustoon. Sanalla sanoen, käännämme kaikki kivet kipsikäsittelyn toimivuuden arvioimiseksi.

Olemme arvioineet sekä SYKE:n että Helsingin yliopiston malleilla, että laajamittainen kipsikäsittely savipelloilla Saaristomeren valuma-alueella voisi vähentää vuotuista fosforikuormaa jopa 100 tonnia. Määrän voi odottaa parantavan selvästi erityisesti Saaristomeren rannikkovesien tilaa, sillä yhdyskuntien typpikuormaa on vastikään vähennetty EU:n yhdyskuntajätevesidirektiivin mukaisesti. Myös Suomenlahden valuma-alueella on merkittävää vähennyspotentiaalia. Saisimme Suomesta todella hienon esimerkin myös muille Itämeren maille, ja kenties kipsikonseptia voitaisiin viedä vaikkapa Puolaan.

Laajamittainen pilotti on aina yhteiskunnallinen koe, jossa testataan kahta seikkaa: toimijoiden valmiutta toteuttaa hanke sekä mahdollisten ennakoimattomien ja yllättävien seikkojen määrää ja vaikutusta. Yllätyksiin on nytkin syytä varautua. Jos kaikki kuitenkin menee hypoteesien mukaisesti, laadimme suunnitelman kipsin levittämisestä Saaristomeren, Suomenlahden ja osin Pohjanlahdenkin valuma-alueilla. Samalla pohdimme, kuinka kipsi voidaan vapaaehtoisena keinona liittää osaksi maatalouden ympäristökorvausjärjestelmää. Tässä pohdinnassa pilottiin osallistuvien viljelijöiden kokemukset ja ajatukset ovat korvaamattomana apuna. Hankkeen luonnontieteelliset tulokset varmistuvat kolmen vuoden kuluessa, mutta seurantaa tarvitaan pidempään. Alustavia taloudellisia analyyseja voidaan laatia jo aiemmin.

SAVE-hankkeessa on jo tässä vaiheessa riittänyt kaikille tutkijoille jalkatyötä kilometrikaupalla. Kiirettä on pitänyt, mutta on se ollut antoisaa. On ollut mahtavaa nähdä kuinka positiivisesti ja aktiivisesti Savijoen alueen viljelijät, kunnat ja muut toimijat ovat ottaneet hankkeen vastaan. Se syventää minussa uskoa siihen, että me saamme ratkaistuksi Itämeren suojelun haasteet.