Kiitokset alueen viljelijöille ja kaikille muille yhteistyökumppaneille. Kuva: Janne Artell
Tulosten mukaan pilottiviljelijät suhtautuivat kipsikäsittelyyn pääosin myönteisesti. Menetelmän kustannukset osoittautuivat alhaisiksi verrattuna nykyisiin käytössä oleviin maatalouden vesiensuojelukeinoihin. Kipsiä voitaisiin levittää 0,5 miljoonalle peltohehtaarille Etelä-Suomessa. Kipsikäsittely saattaisi vähentää merkittävästi maatalouden fosforipäästöjä koko Itämeren tasolla ja mahdollistaa HELCOMin päästövähennystavoitteiden toteutumisen, jos sitä käytettäisiin laajamittaisesti kaikille Itämeren valuma-alueen soveltuville savipelloille.
Artikkeli on luettavissa kokonaisuudessaan täällä.
Alkuvuodesta vertaisarvioitiin on menossa artikkeli SAVEn ekotoksikologisista tutkimuksista eli kipsin vaikutuksista jokieliöstöön. Tekeillä on myös artikkeli kipsin vaikutuksista ravinnehuuhtoumaan ja peltoihin.
SAVE on kerännyt viljelijöiden kokemuksia kipsistä vuosittaisella kyselytutkimuksella kolmena eri talvena joulukuusta 2016 asti. Tulokset kertovat, että valtaosa pilottiviljelijöistä suhtautuu kipsikäsittelyyn myönteisesti. Kipsi ei ole aiheuttanut vahinkoa sadolle tai maaperälle yhdelläkään tilalla – osalla vaikutukset ovat olleet positiivisia.
Lupaavakaan uusi vesiensuojelukeino maataloudessa ei synnytä toivottuja ympäristöhyötyjä, jos se ei saa viljelijöiden hyväksyntää ja leviä laaja-alaiseen käyttöön. Siksi SAVE-hankkeessa vuoropuhelu viljelijöiden kanssa on koettu tärkeäksi alusta saakka.
Viljelijöiltä saatu palaute ja kysymykset pilotin alkuvaiheen puhelinhaastatteluissa, viljelijätapaamisissa ja tilakäynneillä auttoivat hahmottamaan hankkeen mahdollisia haasteita ja tarkentamaan suunnitelmia. Lisäksi viljelijöitä askarruttaneista kysymyksistä ja huolista saatiin tietoa, jota on voitu hyödyntää myös kyselyseurannassa.
Kyselyseurannan kautta on saatu tietoa viljelijöiden kokemuksista kipsikäsittelystä ja sen toimivuudesta viljelijän näkökulmasta sekä myös viljelijöiden asennoitumisesta uuteen heillä kokeilussa olleeseen vesiensuojelumenetelmään. Pilotista saaduista kokemuksista on hyötyä, kun kipsin käyttöä maatalouden vesiensuojelukeinona suunnitellaan jatkossa.
Päätuloksia SAVE-hankkeen kolmesta perättäisestä kyselystä vuosina 2016–2018
Kipsipilottiin osallistui joukko monenlaisia viljelijöitä
Kipsipilottiin osallistui 55 viljelijää – noin puolet valuma-alueen viljelijöistä. Yleisimmat syyt jättäytyä pilotista liittyivät tilaa koskeviin rajoitteisiin (pellot luomuviljelyksessä tai nurmella, pellon hankala sijainti, pieni levitysala tai muut syyt) tai siihen että viljelijä oli luopunut tai luopumassa viljelystä. Ainoastaan muutamat viljelijät ilmaisivat etteivät olleet kiinnostuneita osallistumaan kipsipilottiin.
Osallistuneet viljelijät ja tilat muodostivat monipuolisen joukon monen eri tekijän suhteen: mm. tilojen koot, viljeltävät kasvit, viljelytavat sekä itse viljelijöiden ikä ja koulutus vaihtelivat. Suurimmalle osalle kipsin käyttö ei ollut entuudestaan tuttua. Reilu kolmasosa kuuli kipsin käytöstä vesiensuojelutoimenpiteenä ensimmäistä kertaa SAVE-hankkeen kautta ja vain kaksi viljelijää oli kokeillut kipsiä aiemmin. Silti viljelijät lähtivät rohkeasti kokeilemaan kipsiä laajoillakin pinta-aloilla.
SAVEn ensimmäisen kyselyn vastauksissa yleisimmät syyt osallistua liittyivät viljelijöiden haluun parantaa maatalouden ympäristömainetta ja tukea uusien vesiensuojelumenetelmien tutkimista, uteliaisuuteen kipsin vaikutuksista, mahdollisuuteen vähentää ravinnehuuhtoumia paikallisiin vesistöihin ja Itämereen sekä haluun vahvistaa suomalaista maataloutta.
Säännöllistä seurantaa ja vuoropuhelua viljelijöiden kanssa
Syksyn 2016 kipsinlevityksen jälkeen hankekuulumisia pilottiviljelijöiden kanssa on vaihdettu yhteisissä vuosittaisissa viljelijätilaisuuksissa. Systemaattisempaa seurantaa on toteutettu kolmella perättäisellä viljelijäkyselyllä. Ensimmäinen varsinainen viljelijäkysely toteutettiin vuodenvaihteessa 2016–2017. Sen jälkeen kyselyt on osittaisin muutoksin toistettu kahtena seuraavana vuonna. Kyselyvastauksista saatu kattava ja ainutlaatuinen aineisto viljelijöiden kokemuksista kipsin käytöstä ja koko pilotista kolmen vuoden ajalta. Ensimmäiseen kyselyyn vastasi 48 kaikista 55 pilottiin osallistuneesta viljelijästä – jokaiseen kolmeen kyselyyn vastasi yhteensä 43 viljelijää.
Lisäksi kyselyistä tehtiin suppeammat versiot vertailualueen viljelijöille sekä niille valuma-alueen viljelijöille, jotka eivät osallistuneet pilottiin. Kyselyiden kautta on saatu myös vedenlaadun seurannan kannalta tarpeellista tietoa alueen tiloilta.
Peltojen kipsitys sujui suuremmitta ongelmitta
Kipsin kuljetuksen, varastoinnin ja levitystyön sujumista sekä mahdollisia ongelmakohtia kysyttiin vaihe vaiheelta ensimmäisessä viljelijäkyselyssä joulu-tammikuussa. Sen lisäksi haastateltiin urakoitsijoita, jotka olivat tehneet valtaosan levitystyöstä.
Sekä kyselyn että haastatteluiden kipsinlevitystä koskevat vastaukset olivat pääosin myönteisiä, koska vaikeuksia työvaiheissa kuivana syksynä 2016 oli koettu varsin vähän. Yli 90 % kyselyyn vastaajista koki lähes kaikkien työvaiheiden sujuneen hyvin. Vastausten perusteella kipsinlevitys ei myöskään ollut juuri haitannut muita peltotöitä, sillä noin 70 % vastaajista arvioi kipsinlevityksen sovittamisen osaksi muita peltotöitä onnistuneen hyvin tai erittäin hyvin.
Kipsitetyillä pelloilla kaikki hyvin
Viljelijöiden havaintoja omilta, kipsitetyiltä pelloiltaan kerättiin toisessa ja kolmannessa kyselyssä marras-tammikuussa 2017–2018 ja 2018–2019.
Talven 2017–2018 kyselyn vastauksista selvisi, että viljelijöillä ei ollut omilta pelloiltaan havaintoja, joiden perusteella voitaisiin epäillä kipsin heikentäneen satoa tai huonontavan maaperää. Sen sijaan erityisesti kyntö- ja kevytmuokattuja peltoja viljelleet viljelijät raportoivat maaperän parantumisesta – kolmasosa heistä oli havainnut kipsin vaikuttaneen positiivisesti peltoihin. Myös yksittäiset suorakylvöpeltoja viljelleet olivat kokeneet kipsin parantaneen maaperää. Lisäksi yksittäiset viljelijät arvioivat, että kipsillä oli ollut myönteinen vaikutus satoon.
Peltojen tiivistyminen on keskeinen syksyisiin peltotöihin liittyvä haaste. Siksi kysyimme, oliko kipsin levitystyö aiheuttanut ongelmia pelloilla. Suurin osa viljelijöistä ei ollut havainnut edellisen syksyn kipsilevityksen aiheuttaneen peltojen tiivistymistä tai uria peltoon. Kolmasosa viljelijöistä kertoi, että levitystyö oli aiheuttanut jonkin verran pellon tiivistymistä, neljäsosalla levityksestä oli jäänyt jonkin verran uria peltoon. Suurempia ongelmia ei kuitenkaan ollut esiintynyt kenelläkään, ja valtaosa oli selvinnyt kokonaan ongelmitta.
Havaintoja kipsin vaikutuksesta peltoihin kysyttiin viljelijöiltä uudelleen talvella 2018–2019 kaksi vuotta kipsinlevityksen jälkeen. Vastaukset olivat hyvin samansuuntaisia kuin aiemmassa kyselyssä: Edelleen melkein kolmasosa kyntö- ja kevytmuokattuja peltoja viljelevistä koki kipsin parantavan maaperää – suorakylvöpeltoja viljelevistä joka seitsemäs. Satoparannuksista raportoivat yksittäiset viljelijät. Viljelijöillä ei edelleenkään ollut havaintoja, jotka viittaisivat kipsin heikentäneen satoa tai maaperää
Molemmissa kyselyissä osa viljelijöistä oli huomannut peltolammikoiden ja kyntövaoissa olevan veden kirkastuneen kipsikäsittelyn seurauksena. Joillain viljelijöillä kipsi oli myös paikannut rikin puutetta.
Pääosa viljelijöistä suhtautuu kipsikäsittelyyn myönteisesti
Suurin osa pilottiin osallistuneista viljelijöistä suhtautuu kipsikäsittelyyn myönteisesti. Uusimmassa kyselyssä miltei neljä viidestä viljelijästä vastasi että käyttäisi kipsiä, jos menetelmä olisi maatalouden tukijärjestelmien piirissä ja käyttö mahdollista omilla pelloilla. Yli 70 prosenttia suosittelisi sitä muille viljelijöille.
Huolet kipsin vaikutuksesta satoon ja maaperään ovat laskeneet hankkeen aikana. Ensimmäisessä kyselyssä noin puolet viljelijöistä ilmoitti olevansa ainakin jonkin verran huolissaan peltomaan kovettumisesta kipsikäsittelyn seurauksena sekä kipsin vaikutuksesta satoon. Viime talven kyselyssä peltomaan kovettuminen huoletti enää alle neljäosaa ja vaikutus satoon kolmasosaa viljelijöistä.
Noin puolet viljelijöistä tuntee vielä tässä vaiheessa tarvitsevansa lisäkokemusta kipsin toimivuudesta suojelukeinona, ennen kuin kokee sen täysin luotettavaksi. Kuitenkin vain alle neljäsosa epäilee, ettei kipsikäsittely vähennä ravinnehuuhtoumia merkittävästi. Kaksi kolmesta kokee, että omilla viljelymenetelmillä on vaikutusta vesistöjen ja Itämeren tilaan, ja melkein 60 prosenttia vastaajista pitää kipsiä helppona menetelmänä vesiensuojeluun. Suurin osa ei myöskään epäile, etteivätkö viljelijät muualla Suomessa käyttäisi kipsiä, jos se olisi osa maatalouden tukijärjestelmää.
Kipsikäsittelystä koituvien kustannusten korvausten kattavuus mietitytti suurta osaa viljelijöistä – melkein neljä viidestä oli asiasta vähintään jonkin verran huolissaan. Samoin perinteisten suojelukeinojen rahoituksen tulevaisuus huoletti noin 60 prosenttia vastaajista.
Palautetta hankkeelle
Kyselyissä on ollut mahdollista antaa palautetta hankkeelle. Valtaosa pilottiin osallistuneista viljelijöistä on kokenut saaneensa tarpeeksi tietoa hankkeesta ja tulleensa myös itse kuulluksi. Viljelijät ovat tunteneet voineensa itse vaikuttaa hankkeeseen ja suurimmalla osalla on myös ollut luottamus, että hankkeessa pystytään kokoamaan ja välittämään pilotin kautta opittua tietoa eteenpäin.
Viime talven kyselyn loppukommenteissa viljelijät ehdottivat mm. kipsin talvilevityksen kokeilua ja toivoivat kasvusto-, maa- ja kaivovesinäytteiden ottojen jatkuvan. Vuodenvaihteessa alkaneen SAVE2-hankkeen aikana kokeiluja ja seurantoja jatketaan ainakin vuoden 2020 loppuun. Niistä kerromme edelleen täällä SAVEn blogissa sekä uutiskirjeen, Facebookin ja Twitterin välityksellä.
Kyselyjen kautta on saatu myös tietoa viljelytoimista kipsinlevitysalueella, mikä tukee vedenlaatuvaikutusten arviointia. Lämpimät kiitokset vielä kerran kaikille kyselyihin vastanneille!
Vedenlaadun mittausta kesäisessä Nummenpäässä. Kuva: Petri Ekholm, SYKE
SAVE-hankkeen kipsinlevityksestä on kulunut nyt reilu vuosi. Uusimmassa viljelijäkyselyssä, jonka tuloksista kuulemme myöhemmin keväällä, kysyttiin mm. viljelijöiden kokemuksia ja havaintoja kipsin vaikutuksesta maaperään ja satoon. Runsas yhdeksän vuotta sitten Nummenpäässä Uudellamaalla toteutettiin pienemmän mittaluokan TraP-kipsinlevityshanke (TraP-projekti 2007–2014), jonka hyvät tulokset pohjustivat myös SAVE-hankkeen syntymistä . Nummenpään tutkimuksessa arvioitiin kipsin fosforikuormitusta vähentävän vaikutuksen kestävän viitisen vuotta. SAVEssa meitä kiinnostaa luonnontieteellisten tulosten lisäksi se, miten viljelijät ovat vastaanottaneet kipsimenetelmän ja millaisia kokemuksia ja havaintoja heille kertyy pilotin aikana. Kipsin vaikutuksen maaperään on arvioitu kestävän useita vuosia. Koska Nummenpään kipsinlevityksestä on kulunut melkein vuosikymmen, halusimme kysyä hankkeeseen osallistuneilta viljelijöiltä, näkyykö kipsin vaikutus heidän pelloillaan vielä tänäkin päivänä. Lisäksi meitä kiinnosti millaiset tunnelmat kipsimenetelmästä oli jäänyt – ottaisivatko viljelijät kipsiä pelloilleen uudelleenkin.
Uusmaalainen talvi – pakkaslunta ja sulavesia vuorotellen. Kuva : Petri Ekholm, SYKE
Otimme siis yhteyttä Nummenpään viljelijöihin ja saimme vastaukset lyhyeen kyselyyn yhteensä seitsemältä viljelijältä. Kahdeksas hankkeeseen aikoinaan osallistunut viljelijä oli jäänyt eläkkeelle ja lopettanut viljelyn muutama vuosi aiemmin. Kaikilla vastaajilla vain osa pelloista oli kipsitetty, mikä mahdollisti vertailun kipsittömiin peltoihin. Kaikilla vastaajilla oli myös pitkä viljelykokemus. Kyselyssä kysyttiin kipsin mahdollista nykypäivän vaikutusta maaperään erilaisilla pelloilla sekä vaikutusta eri viljelykasvien satomääriin ja -laatuun.
Suurin osa kyntö- ja kevytmuokattujen peltojen viljelijöistä koki, että maan mururakenne ja muokattavuus oli muuttunut paremmaksi kipsinlevityksen jälkeen ja että kipsin vaikutus on nähtävissä vielä tänäkin päivänä. Myös suorakylvettyjä peltoja viljelevistä yksi kolmesta koki maaperän parantuneen niin, että se näkyy edelleen. Negatiivistä vaikutusta pelloissa ei kukaan viljelijöistä ollut havainnut.
Osa viljelijöistä myös koki, että satomäärät kipsitetyillä pelloilla ovat vielä nykyäänkin paremmat kuin kipsittömillä pelloilla. Yksittäiset viljelijät olivat huomanneet parannusta myös sadon laadussa kaalin ja kevätviljan kohdalla. ”Ei ainakaan huonontanut” oli myös pari kertaa kuultu kommentti. Kielteistä sanottavaa kipsin vaikutuksesta sadon laatuun tai määrään ei ollut kenelläkään. Kipsi ei ole myöskään aiheuttanut pellon tiivistymistä, eikä se ole vaikuttanut sadon orastukseen haitallisesti tai jättänyt laikkuja kasvustoon.
Yli puolella vastaajista kipsi ei ole vaikuttanut lannoitukseen millään lailla, mutta pari viljelijää kertoi vähentäneensä lannoitusta tai kalkitusta kipsinlevityksen jälkeen näihin päiviin asti. Muokkaustapoihin kipsillä ei ole ollut vaikutusta.
Kun kysyimme mahdollisia muita kipsin myönteisiä tai kielteisiä vaikutuksia, lopputulemaksi jäi ettei ainakaan kielteisiä vaikutuksia ole ollut. Joku mainitsi myönteisenä sen, että kipsitys lisäsi maaperän rikkipitoisuutta. Yksi viljelijä korosti, että kipsinlevityksessä tulisi olla ”hyvät koneet”, sillä kipsi oli aikoinaan kostunut ennen levitystä ja ollut kokkareista. Levitys oli silti onnistunut hyvin. Sään vaikutus tuli myös esille: kipsiä on helpompi levittää ”hyvällä kelillä”.
Kysyimme myös, ottaisivatko viljelijät vielä uudelleen kipsiä pelloilleen, jos se olisi esimerkiksi osa ympäristökorvausjärjestelmää. Vastausten esittely SAVEn hankepalaverissa aiheutti hyväntuulisia hörähdyksiä: kaikki vastanneet viljelijät sanoivat kyllä. Lisäksi viljelijä, joka ei ollut halunnut suoraan valita kyllä/ei -vaihtoehdoista, kommentoi: ”Ei mahdoton asia, riippuisi kustannuksista ja levitysolosuhteista”. TraP-hankkeesta ja kipsikokeilusta oli siis jäänyt hyviä kokemuksia viljelijöille. Suurimmalle osalle oli myös jäänyt mielikuva, että kipsi vähentää fosforihuuhtoumia. Miltei kaikki viljelijät myös kokivat, että viljelymenetelmillä ja maataloudella on vaikutusta vesistöjen ja Itämeren tilaan.
Päällimmäisenä asiana kyselystä jäi se, että viljelijät eivät ole havainneet mitään kielteisiä vaikutuksia pelloillaan vajaa vuosikymmen kipsinlevityksen jälkeen. Hyvin sujunut pilotti ja kipsinlevityksen jälkeisten vuosien myönteiset vaikutukset peltoihin ovat saattavat vaikuttaa vastauksiin kipsin mahdollisesta nykypäivän vaikutuksesta. Kyselyn perusteella vaikuttaa kuitenkin mahdolliselta, että kipsillä on muutamaa vuotta pidempäänkin positiivista vaikutusta maaperän mururakenteeseen ja muokkautuvuuteen.
Nummenpään mittaukset loppuivat TraP-hankkeen päättymisen myötä keväällä 2013. SAVE-hankkeen kylkiäisenä alueelle asennettiin yksi mittari viime vuoden helmikuussa. Toistaiseksi saaduissa tuloksissa on ollut niin paljon hajontaa, että emme vielä voi sanoa, onko kipsillä edelleen vaikutusta fosforihuuhtoumiin. Kipsivaikutuksen kestosta toivotaan saatavan lisätietoa myös Savijoelta: tämän kevään aikana haemme rahoitusta Savijoen vedenlaadun ja peltojen maaperän seurantaan vuoden 2018 jälkeen.
Venla Ala-Harja
Helsingin yliopisto
Lisätietoja kipsin vaikutuksista ja siihen liittyvistä tutkimuksista SAVEn materiaalit sivulla.
Eliisa Punttila Projektikoor-dinaattori Helsingin yliopisto
Hankkeen toisen vuoden aikana peltojen kipsikäsittely on ottanut ison harppauksen eteenpäin. Alunperin menetelmän idea syntyi maaperäkemian teorian pohjalta. Sitä testattiin ensin laboratoriossa ja sitten pienellä valuma-alueella. Savijoen valuma-alueella toteutetussa kipsipilotissa menetelmä on nyt todettu toteutuskelpoiseksi myös isommassa mittakaavassa. Siksi kipsikäsittely on ehdolla vuoden tulokkaaksi maatalouden vesiensuojelun keinovalikoimaan!
SAVE-hankkeessa tehdään maatalouden vesiensuojelun historiaa ja hanke on huomattu laajalti. Kemianteollisuus ry aloitti Suomi 100- juhlavuoden kunniaksi luodun juttusarjan suomalaisista kemian keksinnöistä esittelemällä ensimmäiseksi peltojen kipsikäsittelyn (lue juttu täältä). Ålandsbankenin Itämeriprojekti -kilpailussa tuomaristo nimesi peltojen kipsikäsittelyn suosikikseen. Kipsikäsittely on ollut esillä myös Ylen Aamu-TV:ssä ja MTV3:n Kymmenen uutisissa.
Savijoen kipsikokeilu on huolellisen koeasetelmansa ja mittakaavansa vuoksi maailmanlaajuisesti ainutlaatuinen. Tällaisen viestin saimme yhdysvaltalaisilta kipsi- ja fosforitutkijoilta kesällä (ks. SAVE goes west). Pennsylvanian osavaltion lisäksi hanketta on esitelty Tallinnassa, Pariisissa, Parmassa – ja Parmaharjussa… SAVE-hanke ei siis syyttä ansaitse omaa Wikipedia-sivuaan!
Maineessa ja loisteessa paistattelu hetkeksi sikseen. Sekä edessä että takana on paljon työtä. Olemme kuluneen vuoden aikana tarkastelleet monesta näkökulmasta sitä, mitä viime syksyn kipsipilotissa ja etenkin sen jälkeen on tapahtunut. Olemme etsineet muutoksen merkkejä Savijoen vedestä, lätäköistä ja kaivovesistä sekä maasta ja viljakasveista. Olemme kysyneet ajatuksia kaikilta pilotissa mukana olleilta. Olemme tutkineet, mitä sammaleet, simpukat ja kalat saattavat kipsistä tuumata. Tätä kautta olemme koonneet aineksia kipsikäsittelyn jatkosuunnitelmia varten, joista kuulette ensi vuonna.
Viljelijöiden ja muiden avaintahojen kokemuksia kipsinlevityksestä ja koko hankkeen organisoinnista kerättiin pitkin vuotta. Viljelijät ovat joutuneet hikoilemaan pitkien kysymyslistojemme kanssa, mistä olemme suuressa kiitollisuuden (ja ehkä myös anteeksipyynnön) velassa. Saimme selityksen sille, miksi niin moni viljelijä lähti ensimmäisten joukossa kokeilemaan kipsikäsittelyä. Taustalla olivat ympäristösyyt, uteliaisuus ja halu toimia maatalouden edelläkävijänä. Kokeiluun oli helppo lähteä mukaan myös siksi, että se oli maksutonta, eikä aiempien kokemuksien mukaan siihen liittynyt suurempia riskejä.
Suomen ympäristökeskuksen vetämänä on pyörinyt valtava luonnontieteellinen tutkimuskokonaisuus. Osa tutkimuksista ei kuulunut alkuperäisiin suunnitelmiimme, mutta otimme hankkeen ulkopuolelta tulleet huolet vakavasti ja päätimme varmistaa, ettei sulfaatista ole haittaa virtavesien eliöstölle tai pohjavesille. Tuloksia on odotettu henkeä pidätellen, mutta ainakaan tähän mennessä valmistuneiden tutkimusten mukaan ei ole syytä huoleen. Savijoessa havaituilla sulfaattipitoisuuksilla ei ollut vaikutusta esimerkiksi vuollejokisimpukoiden toukkiin. Joidenkin tutkimusten, kuten mätirasiakokeiden, tuloksia saamme kuitenkin odottaa vielä ensi vuoteen.
Lopuksi palaan vielä alun teemoihin ja totean, että Suomi 100 -juhlavuoden hengessä voimme kaikki olla ylpeitä siitä, että peltojen kipsikäsittelyä tutkitaan juuri Suomessa. Kipsikäsittely on erinomainen esimerkki juhlavuoden teemasta, yhdessä tekemisestä. Kipsikäsittelyn toteuttaminen vaatii yhteistyötä, ja sen positiiviset vaikutukset ulottuvat laajalle.
Tässä ilotulitukseni peltojen kipsikäsittelystä. Kiitos kuluneesta vuodesta ja kaikkea hyvää vuodelle 2018!
Vuodenvaihteessa toteutimme kipsihankkeeseen osallistuneille viljelijöille kyselyn. Tarkoituksena oli selvittää kokemuksia kipsikäsittelyn eri vaiheista (toimitus, varastointi, tilan sisäinen kuljetus, levitys, peltotöihin sovitus ja kalusto). Lisäksi pyysimme viljelijöiden arvioita kipsin käytettävyydestä ja tulevaisuudennäkymistä osana maatalouden ympäristötukijärjestelmää. Taustatiedoiksi pyysimme vielä tietoja muun muassa viljelymenetelmistä, kokemuksesta, koulutuksesta ja mielipiteistä.
Kysely oli varsin pitkä ja työläs täyttää, ja siitä saimmekin palautetta. Eräässä vastauslomakkeessa haikailtiin humoristisesti sihteeriä paikalle täyttämään lomakkeita… Pituudesta huolimatta lähes kaikki vastasivat, ja vastausprosentti oli niinkin hyvä kuin 87. Vastanneiden viljelijöiden kipsikäsitelty pinta-ala vastasi 91 prosenttia kipsikäsitellystä alasta.
Kiitämme vielä kaikkia arvokkaista tiedoista liittyen kipsinlevityksen käytännön toteutukseen!
Käytännön haasteet ratkaistavissa
Vastauksia on analysoitu eri tavoilla ja erilaisilla tilastollisilla menetelmillä kevään kuluessa. Pääjohtopäätöksenä onkin jo aiemmin todettu pilotin sujuneen hyvin.
Ongelmia kipsikäsittelyn eri vaiheissa ei ilmennyt paljonkaan. Sovitut toimitusajankohdat pitivät päivän tarkkuudella. Seitsemän viljelijää raportoi pieniä harmeja: isojen rekkojen kulkuvaikeudet, juuttuminen peltoon tai tien painuminen. Mursketta ja sepeliä oli tarvittu. Maan ja teiden pehmenemisen lisäksi jotkut viljelijät peittelivät kipsikasoja sateen vuoksi. Toisaalta kipsin kastumisen ei havaittu vaikuttavan levittämiseen mitenkään. Tuulinen sää sen sijaan heikensi levityksen tasaisuutta. ”Säävaraus” liittyykin myös kipsinkäytön käytännön onnistumiseen.
Kipsinlevityksen sovittamisessa peltotöihin sovittamisessa vaikutti olleen eniten haasteita, vaikka syksyn sää olikin hyvä. Muutama viljelijä raportoi ajankäyttöhaasteista. Kipsinlevittäminen osui työhuippuun, ja etenkin syyskylvöjen vuoksi kipsin levittämiselle tuli kiire puinnin ja syyskylvöjen välissä. Päivää piti pidentää. Noin kuudesosa viljelijöistä levitti kipsin itse, mutta erään kyselyyn vastanneen viljelijän mielestä myös urakoitsijan käytöstä huolimatta hanke vei kohtuullisen paljon isännän työaikaa kaikkine järjestelyineen ja sopimisineen. Talvilevitys olisi varmasti helpompaa, mutta silloin suuri osa kipsistä huuhtoutuisi sulamisvesien myötä pois eikä vaikutus fosforin kuormitukseen olisi halutun voimakas.
Poikkeukselliset sääolosuhteet vaikuttivat myös kyselyyn
Pilotin tarkoituksena oli uuden menetelmän testaaminen käytännössä ja saadun kokemuksen ja opitun tallentaminen myöhempää käyttöä ja kipsikäsittelyn suunnittelua varten. Poikkeuksellisen hyvä syyssää pakotti kuitenkin kyselyn tekijät lisäämään poikkeuksellisia kysymyksiä kyselylomakkeeseen selvittämään kipsin käytön käytännön haasteita. Muutenhan käytännön pilotin hyödyllisyys kipsikäsittelyn suunnittelun tukena olisi jäänyt puolitiehen hyvän sään takia.
Olikin mielenkiintoista kuulla viljelijöiden arvioita siitä, miten kipsinlevitys sujuisi niin sanottuna tavallisena syksynä, joka ei olisi niin kuiva ja hyväsäinen kuin kulunut syksy, ja missä kohdissa tulisi eniten haasteita eteen. Hankalampana syksynä esimerkiksi toimituksen tulisi onnistua pomminvarmasti niin, että kipsi olisi levitettävissä säiden puolesta tarjoutuvana sopivana hetkenä. Haastava syksy lisäisi myös tilan sisäistä kuljetusta, kun pitäisi löytää kantavat varastointipaikat, ja myös kaluston vaurioitumisriski kasvaisi. Levitysvaihe varsinkin suorakylvöpelloille arvioitiin erityisen haastavaksi. Logistiikka, riittävä työvoima levittämisessä ja kustannusten nousu sateisena syksynä näyttävätkin nousevan ykköshaasteiksi.
Viljelijöillä uskoa kipsikäsittelyyn?
Entä viljelijöiden halukkuus käyttää kipsiä tulevaisuudessa? Analyysi paljasti monenlaisia syitä sille, miksi viljelijät lähtivät mukaan kipsipilottiin. Toki peltojen sopivuus ja sijainti valuma-alueella olivat ensimmäisiä asioita, mutta myös muita syitä kuvattiin tärkeiksi. Esimerkiksi pilotissa mukana olleiden viljelijöiden mukaan uteliaisuus kipsimenetelmän vaikutuksista ulottui ravinnekuormituksesta maan rakenteeseen, ja kipsipilottihanke tuo uutta tietoa näistä asioista. Mitkä osallistumisen syyt liittyisivät kipsin käyttöön tulevaisuudessa, kun se ei olisikaan menetelmänä uusi?
Poimintoja viljelijäkyselyn tuloksista
Kipsin käyttöä tulevaisuudessa voidaan hiukan arvioida kyselyssä olleisiin yksittäisiin kysymyksiin annettujen vastausten perusteella, mutta parempi ymmärrys vaatii kyselyvastausten tarkastelua kokonaisuutena. Yleisesti suhtautuminen kipsiin oli positiivista. Noin neljä viidestä pilottiin osallistuneesta ilmoitti, että voisi käyttää kipsiä tulevaisuudessa. Miltei yhtä moni sanoi voivansa suositella käyttöä muille viljelijöille. Vain noin viidennes uskoi, etteivät viljelijät muualla Suomessa ottaisi kipsiä käyttöön osana ympäristötukijärjestelmää.
Liitimme kyselyyn paljon mielipideväittämiä, jotta voisimme analysoida tilastollisin menetelmin, millaisia kiinnostuksen kohteita tai motiiveja osallistumiseen on. Aineistosta piirtyi hyvin kolme ulottuvuutta. Ensinnäkin se, että kipsi voi edistää satoa ja maanrakennetta. Toiseksi, kokeileminen ja kaluston kehittäminen on innostavaa. Ja kolmanneksi, kipsin avulla on mahdollisuus parantaa vedenlaatua ja maatalouden mainetta ympäristöasioissa.
Motivaatioihin ja niiden painotuksiin liittyvä Ålandsbankenin Itämeriprojektin rahoittama analyysi on tekeillä. Pyrimme selvittämään tätä asiaa lisää myös tulevan syksyn kyselyssä, josta yritämme tehdä edellistä kevyemmän. Sen tarkoitus on kipsikäsittelyn käyttöönoton edellytysten tarkentamisen lisäksi selvittää käytännön kokemuksia kipsin vaikutuksista.
Ihmistoiminta on kokeilua, harjoitusta ja oppimista. Kansalaisten kielenkäytössä ’opiksi ottamisella’ on joskus happaman jälkiviisas tai jopa vahingoniloinen sävy. Google-haku ’mitä opimme tästä’ tuottaa linkkejä keskustelupalstoille, ja ensimmäisten hakutulosten silmäily osoittaa kirjoitusten käsittelevän esimerkiksi onnettomuuksia, kohuja, hirmutekoja tai ylipäänsä jotain, jota ei ole onnistuttu ennakoimaan. Tässä kirjoituksessa kuitenkin käsittelen oppimista ja sen merkitystä positiiviseen sävyyn.
Kipsipilotin tarkoitus on kipsistä ja sen käytöstä oppiminen ja kipsikonseptin kehittäminen. Kehittämiseen ja kokeilukulttuuriin yleisesti liittyy uusien ideoiden ja asioiden testaaminen, toimivuuden arvioiminen, ja päätös siitä, kannattaako jatkaa, ja jos, niin miten. Yritysmaailmassa tunnetaan nopean epäonnistumisen lähestymistapa, jossa rohkea kokeileminen johtaa pikaisemmin kohti oikeaa suuntaa menestyksekkään tuotteen tai palvelun kehittämisessä. Epäonnistuminen liittyy olennaisesti innovaatioiden syntymiseen.
Vesiensuojelua jalostamassa. Kuva: Samuli Puroila
SAVE-kipsipilottiin kytkeytyvä, Ålandsbankenin Itämeriprojektin kautta rahoitettava innovaatiotutkimus tarkastelee kipsinkäyttöä maatalouden vesiensuojelun innovaationa. Uusi keino maatalouden fosforikuormituksen vähentämiseksi ja Saaristomeren tilan parantamiseksi on nyt maanviljelijöiden testattavana. Viljelijöiden edellytykset kehittää maatalouden ympäristönsuojelua ovat erityiset: heillä on ainutlaatuinen käytännön osaaminen sen toteuttamiseksi ja hyvä tuntuma siihen, millainen voisi olla toimiva ja menestyksekäs maatalouden vesiensuojelutuote. Innovaatiotutkimus tarkasteleekin oppimista ja vesiensuojelun kehittämistä viljelijän näkökulmasta.
Muillakin aloilla tuotteiden tai palveluiden käyttäjät ovat osallistuneet innovaatioiden kehittämiseen. Vaikkapa työolosuhteita parantavien ratkaisujen, tietokoneohjelmistojen tai harrastusvälineiden kehittämiseen käyttäjät osallistuvat mielellään – jotkut uteliaisuuttaan, jotkut saavutettavan hyödyn vuoksi. Osallistujat voivat nähdä hyödyn esimerkiksi taloudellisena, yhteisöllisenä tai oman osaamisen kehittymisenä.
Mistä SAVE-hankkeen ensimmäinen vuosi on tuottanut uutta osaamista ja miten paljon? Tätä voidaan arvioida alustavasti vuodenvaihteessa toteutetun kyselyn pohjalta. Kyselyvastauksissaan hankkeeseen osallistuneet viljelijät kertoivat muun muassa ratkaisuja ongelmatilanteisiin, joita he kohtasivat kipsin toimituksen, varastoinnin ja levittämisen aikana. Viljelijät arvioivat, että ensimmäisen vuoden aikana he oppivat eniten kipsin levittämisestä ja sopivasta kalustosta, mutta myös siitä, että kipsi vaikuttaa fosforin huuhtoutumiseen, rikin puutteeseen sekä maaperän kemiaan. Vähemmän he arvioivat tähän mennessä oppineensa siitä, miten kipsi vaikuttaa kasvien kykyyn käyttää ravinteita, vesistöihin tai pohjavesiin. Myös maatalouden ympäristötuen muodostumiseen liittyvät kysymykset askarruttavat.
Kipsikokeilun laajamittaisuudesta ja hyvin sujuneista kipsinlevitysharjoituksista huolimatta kipsikäsittely maatalouden vesiensuojelukeinona ei ole vielä valmis. Avoimia kysymyksiä ja oppimista on vielä edessä innovaatiotutkimuksen edetessä ja kipsipilotin tulevina vuosina. Yli puolet mukana olleista viljelijöistä arveli kyselyvastauksissaan tarvitsevansa lisäkokemusta kipsin toimivuudesta vesiensuojelukeinona, ennen kuin voisi luotettavasti käyttää kipsiä. SAVE-hankkeen luonnontieteellisen seurannan tulokset kipsikäsittelyn vaikutuksesta fosforihuuhtoumaan ovatkin olennaisia sen kannalta, onko kipsikäsittelystä maatalouden vesiensuojelun ”sepäksi” – toimivaksi ja huippuunsa hiotuksi keinoksi maatalouden ympäristöpolitiikkaan.
Peltojen kipsikäsittelyn innovaatiotutkimus oli joulukuussa 2016 mukana Ålandsbankenin järjestämässä Itämeriprojekti-kilpailussa. Itämeriprojekti pyrkii parantamaan Itämeren tilaa rahoittamalla hyviä ideoita, rohkaisemalla toimintaan sekä aktivoimalla suurta yleisöä kilpailun yleisöäänestyksen kautta.
Kilpailun tulokset julkistettiin palkintojenjakotilaisuudessa Ålandsbankenin tiloissa eilen iltapäivällä. On ilo kertoa, että kilpailuprojektimme oli mukana palkittujen joukossa!
Kipsikäsittelyä tarkastellaan kilpailuprojektissa vesiensuojelun innovaationa. Kuva: Janne Artell
Palkittu kilpailuprojekti tarkastelee peltojen kipsikäsittelyä innovaationa, josta on tavoitteena kehittää toimiva, erilaisille tiloille soveltuva ja yleisesti hyväksytty vesiensuojelukeino. Projekti analysoi SAVE-hankkeessa koottua aineistoa ja viljelijöiden kanssa kerrytettyä kokemusta. Tavoitteena on luoda selkeä kuva innovaatioprosessista ja selvittää yhteistyön merkitystä innovaation kehittelyssä ja sen sosiaalisen hyväksyttävyyden edistämisessä. Kipsin käyttöä edistävistä ja sitä vaikeuttavista tekijöistä saadaan tutkimuksen kautta lisätietoa, jonka avulla kipsikäsittelystä saadaan mahdollisimman suuri hyöty eli vähenemä maatalouden fosforikuormituksessa.
Kilpailun tuomariston työ oli tänä vuonna aiempia vuosia haastavampi, sillä hakemuksia tuli peräti 140 ja niistä 14 päätyi finaaliin. Palkittuja projekteja oli yhdeksän. Teemojen kirjosta oli upeaa huomata, kuinka monella eri tavalla Itämerta voi suojella. Lääkejäämiä yhdyskuntajätevedestä poistavan menetelmän kehittäminen teollisen mittakaavan käyttöön oli yleisöäänestyksen voittaja. Lisäksi se oli tuomariston suosikki yhdessä kipsikäsittelyn kanssa. Kilpailussa menestyivät myös ympäristökasvatukseen, vesiliikenteeseen ja hyönteisrehun tuotantoon liittyvät hankkeet sekä Itämeren pohjassa makaavien vaarallisten hylkyjen tutkimus.
Kipsikäsittely nousi tuomariston suosikiksi, koska sillä katsottiin olevan suuri potentiaali vähentää fosforikuormitusta ja siihen liittyvä innovaatiotutkimus antaa arvokasta lisätietoa Itämeren suojelun edistämiseen. Tuomaristo oli pannut merkille myös meneillään olevan kipsipilotin mallikkaan etenemisen sekä tähänastiset lupaavat tulokset, jotka tarjoavat hyvät edellytykset innovaatiotutkimuksen toteutumiselle ja onnistumiselle. Kilpailuprojekti sai myös 10 % yleisöäänistä, joita annettiin yhteensä lähes 5000.
Palkinnon ojensi Ålandsbankenin Suomen liiketoiminta-alueen johtaja Anne-Maria Salonius (oik.) ja sen vastaanottivat professori Markku Ollikainen ja projektikoordinaattori Eliisa Punttila. Photo: Teemu Moisio/PTB-Creative
Ålandsbankenin Itämeriprojektista saatu palkintosumma, 40 000 euroa, tullaan käyttämään innovaatioprosessin tutkimukseen Helsingin yliopistossa. Käytännössä tutkimus tarkoittaa SAVE-hankkeessa kertyneen aineiston analysointia tieteellisillä menetelmillä. Tutkimuksen kautta saadaan selville esimerkiksi kipsikäsittelyn omaksumiseen vaikuttavat tekijät, jolloin mahdolliset esteet menetelmän yleistymiselle voidaan ottaa huomioon kipsin laajempaa käyttöä suunniteltaessa. Tutkimuksen tarjoamasta lisätiedosta tullaan kertomaan mm. SAVE-hankkeen viestintäkanavien kautta.
SAVE-hankkeen sivuprojekti on valittu Ålandsbankenin Itämeriprojektin yleisöäänestysvaiheeseen. Itämeriprojekti on kilpailu, jonka avulla Ålandsbanken haluaa kannustaa organisaatioita kehittämään hyviä ideoita luonnon hyväksi.
Kilpailussa organisaatiot voivat hakea tukea hankkeilleen Itämeren pelastamiseksi. Peltojen kipsikäsittely on tähän erinomainen ehdokas, kuten valinta 14 parhaan hankkeen joukkoon yli 140 hankkeen joukosta osoittaa.
Jotta peltojen kipsikäsittely saadaan hiottua huippuunsa vesiensuojelutoimenpiteenä, tulee sitä kehittää yhteistyössä viljelijöiden ja muiden yhteistyötahojen kanssa. Tämän takia on tärkeää, että SAVE-hankkeella on tarvittavat resurssit kipsipilotissa karttuneen tiedon keruuseen ja analysointiin. Menestyminen Itämeriprojektissa auttaa näiden tavoitteiden saavuttamisessa.
Käy siis alla olevan linkin kautta antamassa äänesi SAVE-hankkeelle ja varmista, että kipsipilotin hyödyt valjastetaan parhaalla mahdollisella tavalla Itämeren hyödyksi!
