Viljelijöiden kokemuksista pontta kipsikäsittelyn tulevaisuudelle

Anna-Kaisa Kosenius, Helsingin yliopisto

Vuodenvaihteessa toteutimme kipsihankkeeseen osallistuneille viljelijöille kyselyn. Tarkoituksena oli selvittää kokemuksia kipsikäsittelyn eri vaiheista (toimitus, varastointi, tilan sisäinen kuljetus, levitys, peltotöihin sovitus ja kalusto). Lisäksi pyysimme viljelijöiden arvioita kipsin käytettävyydestä ja tulevaisuudennäkymistä osana maatalouden ympäristötukijärjestelmää. Taustatiedoiksi pyysimme vielä tietoja muun muassa viljelymenetelmistä, kokemuksesta, koulutuksesta ja mielipiteistä.

Kysely oli varsin pitkä ja työläs täyttää, ja siitä saimmekin palautetta. Eräässä vastauslomakkeessa haikailtiin humoristisesti sihteeriä paikalle täyttämään lomakkeita… Pituudesta huolimatta lähes kaikki vastasivat, ja vastausprosentti oli niinkin hyvä kuin 87. Vastanneiden viljelijöiden kipsikäsitelty pinta-ala vastasi 91 prosenttia kipsikäsitellystä alasta.

Kiitämme vielä kaikkia arvokkaista tiedoista liittyen kipsinlevityksen käytännön toteutukseen!

Käytännön haasteet ratkaistavissa

Vastauksia on analysoitu eri tavoilla ja erilaisilla tilastollisilla menetelmillä kevään kuluessa. Pääjohtopäätöksenä onkin jo aiemmin todettu pilotin sujuneen hyvin.

Ongelmia kipsikäsittelyn eri vaiheissa ei ilmennyt paljonkaan. Sovitut toimitusajankohdat pitivät päivän tarkkuudella. Seitsemän viljelijää raportoi pieniä harmeja: isojen rekkojen kulkuvaikeudet, juuttuminen peltoon tai tien painuminen. Mursketta ja sepeliä oli tarvittu. Maan ja teiden pehmenemisen lisäksi jotkut viljelijät peittelivät kipsikasoja sateen vuoksi. Toisaalta kipsin kastumisen ei havaittu vaikuttavan levittämiseen mitenkään. Tuulinen sää sen sijaan heikensi levityksen tasaisuutta. ”Säävaraus” liittyykin myös kipsinkäytön käytännön onnistumiseen.

Kipsinlevityksen sovittamisessa peltotöihin sovittamisessa vaikutti olleen eniten haasteita, vaikka syksyn sää olikin hyvä. Muutama viljelijä raportoi ajankäyttöhaasteista. Kipsinlevittäminen osui työhuippuun, ja etenkin syyskylvöjen vuoksi kipsin levittämiselle tuli kiire puinnin ja syyskylvöjen välissä. Päivää piti pidentää. Noin kuudesosa viljelijöistä levitti kipsin itse, mutta erään kyselyyn vastanneen viljelijän mielestä myös urakoitsijan käytöstä huolimatta hanke vei kohtuullisen paljon isännän työaikaa kaikkine järjestelyineen ja sopimisineen. Talvilevitys olisi varmasti helpompaa, mutta silloin suuri osa kipsistä huuhtoutuisi sulamisvesien myötä pois eikä vaikutus fosforin kuormitukseen olisi halutun voimakas.

Poikkeukselliset sääolosuhteet vaikuttivat myös kyselyyn

Pilotin tarkoituksena oli uuden menetelmän testaaminen käytännössä ja saadun kokemuksen ja opitun tallentaminen myöhempää käyttöä ja kipsikäsittelyn suunnittelua varten. Poikkeuksellisen hyvä syyssää pakotti kuitenkin kyselyn tekijät lisäämään poikkeuksellisia kysymyksiä kyselylomakkeeseen selvittämään kipsin käytön käytännön haasteita. Muutenhan käytännön pilotin hyödyllisyys kipsikäsittelyn suunnittelun tukena olisi jäänyt puolitiehen hyvän sään takia.

Olikin mielenkiintoista kuulla viljelijöiden arvioita siitä, miten kipsinlevitys sujuisi niin sanottuna tavallisena syksynä, joka ei olisi niin kuiva ja hyväsäinen kuin kulunut syksy, ja missä kohdissa tulisi eniten haasteita eteen. Hankalampana syksynä esimerkiksi toimituksen tulisi onnistua pomminvarmasti niin, että kipsi olisi levitettävissä säiden puolesta tarjoutuvana sopivana hetkenä. Haastava syksy lisäisi myös tilan sisäistä kuljetusta, kun pitäisi löytää kantavat varastointipaikat, ja myös kaluston vaurioitumisriski kasvaisi. Levitysvaihe varsinkin suorakylvöpelloille arvioitiin erityisen haastavaksi. Logistiikka, riittävä työvoima levittämisessä ja kustannusten nousu sateisena syksynä näyttävätkin nousevan ykköshaasteiksi.

Viljelijöillä uskoa kipsikäsittelyyn?

Entä viljelijöiden halukkuus käyttää kipsiä tulevaisuudessa? Analyysi paljasti monenlaisia syitä sille, miksi viljelijät lähtivät mukaan kipsipilottiin. Toki peltojen sopivuus ja sijainti valuma-alueella olivat ensimmäisiä asioita, mutta myös muita syitä kuvattiin tärkeiksi. Esimerkiksi pilotissa mukana olleiden viljelijöiden mukaan uteliaisuus kipsimenetelmän vaikutuksista ulottui ravinnekuormituksesta maan rakenteeseen, ja kipsipilottihanke tuo uutta tietoa näistä asioista. Mitkä osallistumisen syyt liittyisivät kipsin käyttöön tulevaisuudessa, kun se ei olisikaan menetelmänä uusi?

 

Poimintoja viljelijäkyselyn tuloksista

Kipsin käyttöä tulevaisuudessa voidaan hiukan arvioida kyselyssä olleisiin yksittäisiin kysymyksiin annettujen vastausten perusteella, mutta parempi ymmärrys vaatii kyselyvastausten tarkastelua kokonaisuutena. Yleisesti suhtautuminen kipsiin oli positiivista. Noin neljä viidestä pilottiin osallistuneesta ilmoitti, että voisi käyttää kipsiä tulevaisuudessa. Miltei yhtä moni sanoi voivansa suositella käyttöä muille viljelijöille.  Vain noin viidennes uskoi, etteivät viljelijät muualla Suomessa ottaisi kipsiä käyttöön osana ympäristötukijärjestelmää.

Liitimme kyselyyn paljon mielipideväittämiä, jotta voisimme analysoida tilastollisin menetelmin, millaisia kiinnostuksen kohteita tai motiiveja osallistumiseen on. Aineistosta piirtyi hyvin kolme ulottuvuutta. Ensinnäkin se, että kipsi voi edistää satoa ja maanrakennetta. Toiseksi, kokeileminen ja kaluston kehittäminen on innostavaa. Ja kolmanneksi, kipsin avulla on mahdollisuus parantaa vedenlaatua ja maatalouden mainetta ympäristöasioissa.

Motivaatioihin ja niiden painotuksiin liittyvä Ålandsbankenin Itämeriprojektin rahoittama analyysi on tekeillä. Pyrimme selvittämään tätä asiaa lisää myös tulevan syksyn kyselyssä, josta yritämme tehdä edellistä kevyemmän. Sen tarkoitus on kipsikäsittelyn käyttöönoton edellytysten tarkentamisen lisäksi selvittää käytännön kokemuksia kipsin vaikutuksista.

 

Mitä opimme kipsistä?

Anna-Kaisa Kosenius, Helsingin yliopisto

Ihmistoiminta on kokeilua, harjoitusta ja oppimista. Kansalaisten kielenkäytössä ’opiksi ottamisella’ on joskus happaman jälkiviisas tai jopa vahingoniloinen sävy. Google-haku ’mitä opimme tästä’ tuottaa linkkejä keskustelupalstoille, ja ensimmäisten hakutulosten silmäily osoittaa kirjoitusten käsittelevän esimerkiksi onnettomuuksia, kohuja, hirmutekoja tai ylipäänsä jotain, jota ei ole onnistuttu ennakoimaan. Tässä kirjoituksessa kuitenkin käsittelen oppimista ja sen merkitystä positiiviseen sävyyn.

Kipsipilotin tarkoitus on kipsistä ja sen käytöstä oppiminen ja kipsikonseptin kehittäminen. Kehittämiseen ja kokeilukulttuuriin yleisesti liittyy uusien ideoiden ja asioiden testaaminen, toimivuuden arvioiminen, ja päätös siitä, kannattaako jatkaa, ja jos, niin miten. Yritysmaailmassa tunnetaan nopean epäonnistumisen lähestymistapa, jossa rohkea kokeileminen johtaa pikaisemmin kohti oikeaa suuntaa menestyksekkään tuotteen tai palvelun kehittämisessä. Epäonnistuminen liittyy olennaisesti innovaatioiden syntymiseen.

Vesiensuojelua jalostamassa. Kuva: Samuli Puroila

SAVE-kipsipilottiin kytkeytyvä, Ålandsbankenin Itämeriprojektin kautta rahoitettava innovaatiotutkimus tarkastelee kipsinkäyttöä maatalouden vesiensuojelun innovaationa. Uusi keino maatalouden fosforikuormituksen vähentämiseksi ja Saaristomeren tilan parantamiseksi on nyt maanviljelijöiden testattavana. Viljelijöiden edellytykset kehittää maatalouden ympäristönsuojelua ovat erityiset: heillä on ainutlaatuinen käytännön osaaminen sen toteuttamiseksi ja hyvä tuntuma siihen, millainen voisi olla toimiva ja menestyksekäs maatalouden vesiensuojelutuote. Innovaatiotutkimus tarkasteleekin oppimista ja vesiensuojelun kehittämistä viljelijän näkökulmasta.

Muillakin aloilla tuotteiden tai palveluiden käyttäjät ovat osallistuneet innovaatioiden kehittämiseen. Vaikkapa työolosuhteita parantavien ratkaisujen, tietokoneohjelmistojen tai harrastusvälineiden kehittämiseen käyttäjät osallistuvat mielellään – jotkut uteliaisuuttaan, jotkut saavutettavan hyödyn vuoksi. Osallistujat voivat nähdä hyödyn esimerkiksi taloudellisena, yhteisöllisenä tai oman osaamisen kehittymisenä.

Mistä SAVE-hankkeen ensimmäinen vuosi on tuottanut uutta osaamista ja miten paljon? Tätä voidaan arvioida alustavasti vuodenvaihteessa toteutetun kyselyn pohjalta. Kyselyvastauksissaan hankkeeseen osallistuneet viljelijät kertoivat muun muassa ratkaisuja ongelmatilanteisiin, joita he kohtasivat kipsin toimituksen, varastoinnin ja levittämisen aikana. Viljelijät arvioivat, että ensimmäisen vuoden aikana he oppivat eniten kipsin levittämisestä ja sopivasta kalustosta, mutta myös siitä, että kipsi vaikuttaa fosforin huuhtoutumiseen, rikin puutteeseen sekä maaperän kemiaan. Vähemmän he arvioivat tähän mennessä oppineensa siitä, miten kipsi vaikuttaa kasvien kykyyn käyttää ravinteita, vesistöihin tai pohjavesiin. Myös maatalouden ympäristötuen muodostumiseen liittyvät kysymykset askarruttavat.

Kipsikokeilun laajamittaisuudesta ja hyvin sujuneista kipsinlevitysharjoituksista huolimatta kipsikäsittely maatalouden vesiensuojelukeinona ei ole vielä valmis. Avoimia kysymyksiä ja oppimista on vielä edessä innovaatiotutkimuksen edetessä ja kipsipilotin tulevina vuosina. Yli puolet mukana olleista viljelijöistä arveli kyselyvastauksissaan tarvitsevansa lisäkokemusta kipsin toimivuudesta vesiensuojelukeinona, ennen kuin voisi luotettavasti käyttää kipsiä. SAVE-hankkeen luonnontieteellisen seurannan tulokset kipsikäsittelyn vaikutuksesta fosforihuuhtoumaan ovatkin olennaisia sen kannalta, onko kipsikäsittelystä maatalouden vesiensuojelun ”sepäksi” – toimivaksi ja huippuunsa hiotuksi keinoksi maatalouden ympäristöpolitiikkaan.

Kokemusten keräämistä SAVE:n viljelijäkyselyllä

SAVE-hankkeessa selvitetään yhteistyöllä kipsikäsittelyn kehittämistä. Parhaita arvioimaan menetelmän käytännön toteutusta ovat tietenkin sen toteuttajat eli viljelijät itse. Siksi heidän oppinsa pilotista tulee poimia tarkasti talteen. Gradututkija Venla Ala-Harja Helsingin yliopistosta kertoo, kuinka tietoa viljelijöiltä kartoitettiin ja mitä kaikkea heiltä kyseltiin.

Tulin mukaan SAVE-hankkeeseen tutkimusavustajaksi ja graduntekijäksi marraskuussa. Ensimmäisiä asioita, joita pääsin mukaan tekemään, oli viljelijäkysely, jolla kerättäisiin tietoa syksyn kipsinlevityskokemuksista. Hankkeeseen tutustumisen jälkeen, aloimme yhdessä gradunohjaajieni ja muiden kyselystä vastaavien hankelaisten kanssa koostaa osioitamme kyselyyn. Pian alkoivat myös yhteiset palaverit koko työryhmän kesken.

Kysely oli tarkoitus saada valmiiksi viljelijöille ennen joulua. Osaa kysymyksistä oli mietitty hankkeen alusta alkaen. Alun perin suppeaksi ajateltua kyselyä kuitenkin laajennettiin, kun uusia kysymyksiä syntyi pohdinnan edetessä. Kysely on ainutlaatuinen tilaisuus kerätä tietoa hankkeen tutkimuksia varten. Kierrätimme jo kokonaisuuden ensimmäisiä versioita palautetta varten tutuilla tutkijoilla ja alan asiantuntijoilla. Alusta asti kysyimme kommentteja myös viljelijöiltä. Palautteiden välillä pidimme palavereja ja muokkasimme kyselyä palautteen ja uusien pohdintojen mukaan. Välillä tarkensimme sanamuotoja ymmärrettävämmiksi ja välillä kyseenalaistimme eri kysymysten tarpeellisuutta.

Kyselyä laadittiin verkkopalvelu Surveypalissa useamman viikon ajan.

Noin viikko ennen joulua lähetimme sähköiset kyselylinkit pilottiin osallistuneille viljelijöille. Olimme muokanneet varsinaisesta kipsihankekyselystä lisäksi suppeammat kyselyversiot vertailualueen viljelijöille sekä niille valuma-alueen viljelijöille, jotka eivät osallistuneet pilottiin. Myös nämä kyselyt lähetettiin saatekirjeineen. Sähköpostien lisäksi lähetimme osalle viljelijöistä vielä paperiset kyselyversiot postitse.

Pilottiin osallistuvien viljelijöiden kyselyyn tuli lopulta viisi osaa. Ensimmäisessä osassa kysyimme melko yksityiskohtaisesti Savijoen alueella tehdyistä viljelytoimista. Tietojen kaivaminen esiin on saattanut tuntua viljelijöistä vaivalloiselta, mutta vastaukset auttavat tutkijoita saamaan mahdollisimman tarkkoja ja todenmukaisia tutkimustuloksia vedenlaadun muutoksista ja kipsin vaikutuksista.

Toisessa osassa käytiin läpi käytännön kokemuksia kipsikäsittelyn työvaiheista kuljetuksesta kipsin levittämiseen. Viljelijöiden huomiot auttavat kokonaisuuden miettimisessä ja käytäntöjen parantamisessa. Lisäksi kysyimme viljelijöiltä, miten toimintatapoja voisi kehittää. Meitä kiinnosti myös, millaisia ongelmia viljelijät arvelisivat ilmaantuvan erilaisissa sääolosuhteissa ja toisaalta, olivatko viljelijöiden aiemmin esiintuomat mahdolliset vaikeudet toteutuneet tänä syksynä.

Kolmannessa osassa keräsimme viljelijöiden mielipiteitä, asenteita ja ajatuksia kipsipilotista ja peltojen kipsikäsittelystä. Neljäs osa oli varattu palautteelle. Viidennessä osassa kysyimme vielä tilan ja viljelijän taustatietoja.

Loppiaisen jälkeen totesimme, että kyselyn vastausprosentti uhkaa jäädä liian pieneksi sähköposti- ja tekstiviestimuistutuksista huolimatta. Päätimme soittaa viljelijöille muistutuspuheluita. Ensimmäisen kierroksen jälkeen saatiinkin heti paljon uusia vastauksia. Suurin osa vastaajista oli yksinkertaisesti unohtanut vastata tai lykännyt vastaamista. Aika joulun ja loppiaisen välissä oli varmasti myös kiireinen monelle. Toisen soittokierroksen jälkeen vielä useampi palautti kyselyn, ja lopulta huimat 85 prosenttia 55 pilottiin osallistuneesta viljelijästä vastasi kyselyyn. Saimme hankkeen ulkopuolisilta viljelijöiltäkin paljon vastauksia, kun yli puolet heistä palautti kyselyn. Lopullinen vastausmäärä oli siis todella hyvä.

Muistutussoittoja oli helppo tehdä. Viljelijät tavoitti puhelimitse usein jo ensimmäisellä soitolla, ja osa viljelijöistä myös oli kiinnostunut hankkeesta ja halusi tukea sitä vastaamalla kysymyksiin. Negatiivista palautetta ei juuri tullut.

SAVE:en osallistuminen on tavallaan pilottikokeilu itsellenikin, koska en ole aiemmin osallistunut vastaavaan hankkeeseen enkä näin laajan kyselyn koostamiseen. Nyt alamme käsitellä vastauksia. Kyselyn tuloksista kerromme myöhemmin keväällä.

Kiitokset vielä kaikille vastaajille vaivannäöstä ja tärkeistä tiedoista! Kiitämme myös kaikkia kyselyn luonnosversioita kommentoineita ja palautetta antaneita ihmisiä.

Venla Ala-Harja
Helsingin yliopisto