Vedenlaatua seurataan jatkuvatoimisella mittauksella ja näytteenotolla, jotka antavat tietoa liuenneesta ja maa-ainekseen sitoutuneesta fosforista, kiintoaineesta ja sameudesta sekä kipsin sisältämästä sulfaatista jokivedessä. Seurannan data on avointa ja sitä voi jokainen kiinnostunut käydä tarkastelemassa osoitteessa www.luodedata.fi/savehanke.
Vedenlaadun seurantapisteet. Vedenlaatua seurataan kolmesta mittauspisteestä, joista yksi sijaitsee vertailualueella ja kaksi pilottialueella. Mittauspisteillä on jatkuvatoimiset anturit, ja pisteillä käydään myös ottamassa vesinäytteitä.
Veden sameus kuvaa veteen suspendoituneen maa-aineksen pitoisuutta, ts. mitä voimakkaampaa peltojen eroosio on, sitä sameampaa valumavesi on. Kun sameuden arvo on 1000 FTU, niin litrassa vettä on silloin noin yksi gramma maa-ainesta. Sameus kuvaa myös maa-ainekseen sitoutuneen fosforin pitoisuutta: sameuden ollessa 1000 FTU, litrassa vettä on noin 1,4 milligrammaa fosforia. Kipsin oletetaan vähentävän eroosiota ja vaikuttavan siten veden sameuteen.
Yleensä sameus kasvaa veden virtaaman kasvaessa, ja sameusarvo 1000 FTU onkin todennäköinen vain voimakkaiden syyssateiden tai lumensulamisen aikaan. Virtaama-arvoja ei vielä suoraan näe sensorituloksista, mutta vedenpinnan korkeus antaa siitä viitteitä: mitä korkeammalla vedenpinta on, sitä enemmän Savijoessa vettä virtaa.
Humuksen fluoresenssi kertoo liuenneen orgaanisen (= eloperäisen) aineen pitoisuudesta. Maalta huuhtoutuu aina jonkin verran orgaanista ainesta vesiin, mikä voi näkyä veden rusehtavana värinä. Orgaanisen aineen huuhtoutumisen olisi hyvä olla mahdollisimman vähäistä, sillä orgaaninen aines parantaa peltomaan rakennetta. Lisäksi huuhtoutumisesta on se haitta, että vedessä orgaaninen aines hajoaa nopeammin kuin maalla, jolloin kasvihuonekaasujen päästöt kasvatat. Kun fluoresenssin ja laboratoriossa määritetyn liuenneen orgaanisen hiilen pitoisuuden välinen yhteys on saatu Savijoelle selville, tulokset tullaan ilmoittamaan suoraan hiilipitoisuuksina. Fluoresenssin odotetaan laskevan kipsinlevityksen seurauksena, koska maan ionivahvuuden kasvu edistää myös orgaanisen aineksen pidättymistä.
Johtokyky kertoo veden sähkönjohtavuuden, joka taas määräytyy veteen liuenneiden ionien laadun ja määrän perusteella. Sen perusteella voidaan arvioida kipsin huuhtoutumista pelloilta, sillä kipsin kalsium ja sulfaatti nostavat voimakkaasti valumavesien sähkönjohtavuutta. Johtokyky nousee kipsin levityksen jälkeen ja lähtee sen jälkeen vähittäiseen laskuun. Kun veden sähkönjohtavuus on pysyvästi laskenut kipsiä edeltävälle tasolle, kipsi on huuhtoutunut maasta pois. Savijoen vedenlaatu vaihtelee kuitenkin suuresti mm. sateisuuden mukaan ja siten lyhytaikaiset muutokset vedenlaadussa eivät kerro kipsin todellisen vaikutuksen suuruutta eivätkä kestoa.