Uutinen: kunta ei rikkonut toimeentulotukilakia

Länsiväylä uutisoi viime viikolla, miten Espoon kaupungin ”sossuväki pelasti ylitöillä” sosiaalitoimen asiakkaiden joulun. 19.12. päivätyssä uutisessa kerrotaan, miten ”vielä viikko sitten”, eli oletettavasti 12.12., näytti siltä että kaikkia toimeentulotukihakemuksia ei olisi ehditty käsitellä joulunviettoon. ”Sossuväki” kuitenkin pisti hihat heilumaan ja teki viikonlopun ylitöitä – ”Etelän toimistossa tehdään vielä ensi viikonloppunakin ylitöitä”, kertoo aikuisten sosiaalityön aluepäällikkö Tapio Nieminen.

Tämä uutinen oli arvatenkin tarkoitettu hyväksi ja suorastaan joulumieltä valavaksi uutiseksi. Ikävä kyllä en itse osaa nähdä tämänkaltaista uutisointia minään muuna kuin hälyttävänä ja surullisena.

Toimeentulotukihakemukset pitää lain mukaan käsitellä seitsemässä arkipäivässä. 12. joulukuuta saapuneista hakemuksista olisi toisin sanoen pitänyt antaa päätös 23.12. mennessä, eli tiukille olisi mennyt joulua silmälläpitäen. Oletettavasti 12.12. käsittelyjonossa on kuitenkin ollut jo aiemmin saapuneita hakemuksia, mihin viittaa myös puhe palvelun ruuhkautumisesta, ts. käsittelyä odottavia hakemuksia on paljon. Aiemmin, esim. 10.12., saapuneiden hakemusten osalta ei olisi lain mukaan pitänyt olla mitään ihmeempää paniikkia, sillä päätös olisi pitänyt antaa 19.12. mennessä.

Tässä uutisessa toisin sanoen hurrataan sille, että Espoon kaupunki ei rikkonut lakia. Jipii?

Väärinymmärrysten välttämiseksi: tämä ei ole kritiikkiä Espoon kaupungin ylitöitä tehneitä etuuskäsittelijöitä (tai ”sossuväkeä”, kuten Länsiväylä heitä ylevästi kutsuu) kohtaan. Tässä on kyse paljon laajemmasta asiasta. Espoo ei nimittäin ole ainoa kunta, jonka toimeentulotuen ruuhkautumisesta uutisoidaan. Hyvin pikaisella googlauksella samaa vaivaa on potenut vuonna 2014 ainakin Salo, Kotka, Pori, Karviainen (Vihti), Jyväskylä, Kuopio, Vantaa

Valviran ylitarkastaja Marjut Eskelinen itse asiassa kertoo (ks. yo. Savon Sanomien Kuopio-uutinen), että lain vaatimat käsittelyajat ovat ylittyneet 200 kunnassa Suomen 320 kunnasta. Siis lähes kaksi kolmasosaa Suomen kunnista venyttää käsittelyaikoja. Tämän valossa on sittenkin ihan loogista, että uutisoidaan jos joku kunta vaihteeksi ei riko toimeentulotukilakia.

Vantaa-uutinen on tavallaan myönteinen, sillä siinä kerrotaan Vantaan yrittävän korjata ruuhkautumisongelmaa palkkaamalla uusia etuuskäsittelijöitä. Olen kuitenkin ikävä, sillä tämäkin on nähdäkseni avomurtuman hoitamista muumilaastarilla. Ydinkysymyshän on, miksi kokopäiväisiä etuuskäsittelijöitä ylipäätään tarvitaan lisää.

Länsiväylässä todetaan ykskantaan, että ”asiakkaiden määrä kasvaa koko ajan”, ja samaa virttä lauletaan monessa muussakin julkaisussa. Helsingin Sanomatkin uutisoi, miten toimeentulotukimenot ovat kasvaneet sekä pääkaupunkiseudulla, Tampereella, Turussa että Oulussa. Syiksi mainitaan pitkittynyt työttömyys ja sen myötä myös pitkittynyt toimeentulotukiasiakkuus.

Maassamme on siis yhä enemmän pitkäaikaistyöttömiä, jotka elävät toimeentulotuen, siis hätävaraksi tarkoitetun tuen, varassa.

Maassamme myös käytetään aivan käsittämätön määrä resursseja byrokratian pyörittämiseen: ”Yhdeksässä tutkimuskunnassa noin puolet toimeentulotukityön ja aikuissosiaalityön henkilöresursseista muodostui etuuskäsittelijöistä ja etuuskäsittelijät tekivät noin 70 prosenttia toimeentulotukipäätöksistä.” (Susan Kuivalainen (toim.) (2013) Toimeentulotuki 2010-luvulla. Tutkimus toimeentulotuen asiakkuudesta ja myöntämiskäytännöistä. Raportti 9/2013, Terveyden ja Hyvinvoinnin Laitos. Lainaus tiivistelmästä.)

Ehkä vielä joku päivä saamme lukea aidosti hyviä uutisia siitä, miten toimeentulotukiasiakkaiden määrä on vähentynyt hyvistä syistä, kuten työllisyyden lisääntymisen myötä. Mikäli viime vuosien uutiset ovat antavinaan osviittaa tulevasta, tämä päivä ei kuitenkaan koita aivan pian.

Oi maamme

Niin, pitäisi ehkä tällai historia-alan edustajana kirjoittaa jotain kansallismielistä. Hyvä Suame 1917–2014!

Itselläni ei lähde käsi lippaan Marskille tai Kekkoselle, vaikka suomalaisten ikisuosikkeja ovatkin; sen sijaan kiitän, kumarran ja arvostan Rytin kaltaisia henkilöitä yli kaiken. Ryti–Ribbentrop-sopimus oli silloiselle presidentille suuri henkilökohtainen riski ja uhraus, mistä hän juristina lienee ollut täysin tietoinen. Suomen kohtalo jatkosodan jälkeen olisi kuitenkin luultavasti ollut aika toisennäköinen ilman ko. sopimusta.
Rohkeus ja epäitsekkyys ovat valtionjohdolle arvokkaampia piirteitä kuin vallanhimo.

Ylimmän johdon ja ulkopoliitiikan lisäksi vuoden 1917 Suomesta on tullut vuoden 2014 Suomi lukuisten sisäpoliittisten sankareiden ansiosta. Oman erikoisalani puolesta kiitos sitkeille sosiaalipoliittisten uudistusten ajajille, jotka eivät lannistuneet vastoinkäymisistä huolimatta.

Erityiset sympatiani lähetän Matti Paasivuorelle (SDP), joka vuosikymmeniä ajoi sairausvakuutusta ja näki asian kaatuvan kertaalleen läpimenneen äänestyksen jälkeen v. 1929. Vaikka valtiopäiväasiakirjojen kuvittelisi olevan tylsiä ja puuduttavia (ja toisinaan ovatkin…), VP-pöytäkirjoista kuulsi erehtymättömästi suuri inhimillinen pettymys. Kului yli 30 vuotta, ennen kuin Suomi sai sairausvakuutuslakinsa, eikä Paasivuori ehtinyt sitä nähdä.

Suomen sosiaalipolitiikan historiaa pintapuolisestikin tarkastelemalla huomaa, ettei iso muutos synny vuodessa tai neljässä, siihen menee vuosikymmeniä. Historiaa tarkastelemalla huomaa myös, miten ”mahdottomat”, ”epärealistiset” ja ylipäätään kaikin puolin ”toteutuskelvottomat” ideat ja suunnitelmat ovat kuin ovatkin toteutuneet ja muodostuneet suorastaan itsestäänselvyyksiksi. Tämä kehitys ei ole mahdollista ilman idealismia, avointa mieltä, katseen nostamista omasta navasta ja muiden kuuntelemista sekä ajatusten ulottamista pidemmälle kuin seuraavaan päivään.

Solidaarista ja oikeudenmukaista tulevaisuutta maamme Suomelle.

 

Ps. Itsenäisyyspäivän lupauksena lupaan päivittää tätä blogia vähän useammin…