Tasa-arvo on myös miesten oikeus ja velvollisuus

Tasa-arvotiedon keskus Minna (THL), sosiaali- ja terveysministeriö ja Valtakunnallinen tasa-arvoverkosto järjestivät viime viikon lopussa (1.–2.10.2015) Helsingissä Suomen ensimmäiset valtakunnalliset tasa-arvoasioiden neuvottelupäivät. Suunnittelu- ja talkooryhmässä ei ollut edustettuna yhtäkään miestä.

Tämä on jo kirvoittanut sosiaalisessa mediassa erinäistä irvailua, eikä sinänsä ihme – onhan ironista, että tasa-arvoaiheinen tapahtuma on sukupuolijakaumaltaan näin vinoutunut. Sukupuolijakaumasta on tulkittu mm., että miehet on ”eliminoitu estämästä tasa-arvon voittokulkua”; että kyseessä on ”’hyvä sisko’ -verkosto”, jossa ”ystävät nimittävät toisiaan avainpaikoille”; että ”feministit ovat pahimpia sovinisteja”; että ”miehiä ei päästetä mukaan tasa-arvokeskusteluun koska naisten asia tärkeämpi”; ja että tasa-arvopaneeleissa ”ei ehkä käsitellä miehen elämään liittyviä kysymyksiä ja siksi osallistuminen koetaan turhaksi”. Näistä lähes kaikki ampuvat huti ja ovat rohkeahkoja loikkia johtopäätöksiin.

Tasa-arvotiedon keskus Minnasta selvitettiin Twitterissä: ”Päivien suunnitteluun pyydettiin mukaan myös miesjärjestöjen edustajaa. Avoin talkookutsu myös kutsussa.” THL:n erikoissuunnittelija Reetta Siukola kommentoi asiaa pidempisanaisemmin Ilta-Sanomien jutussa:

”– Olemme avanneet Tasa-arvopäivien valmistelutyötä myös miesjärjestöjen keskusliiton suuntaan. Myös meidän seminaarikutsussa kutsuttiin avoimesti halukkaita järjestämään tapahtumaa, kertoo erikoissuunnittelija Reetta Siukola Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta.

Järjestäjät toivovat, että aktiivisessa suunnitteluporukassa olisi mukana sekä mies- että naisjärjestöjen edustajia.”

Myös talkookutsussa kutsutaan avoimesti ja eksplisiittisesti kaikkia sukupuolten tasa-arvon parissa toimivia ihmisiä osallistumaan suunnittelu- ja talkootyöhön ja tarjoamaan omia esityksiä ohjelmaan. Ote kutsun ohjelmaosuudesta, kohdasta kokemuspörssi:

”Osallistujien omien tasa-arvotyön kokemusten esittelylle on varattu tilaa kokemuspörssissä. Kokemuspörssiin toivotaan puheenvuoroja laajasti tasa-arvon, nais/mies/tyttö/poikatyön, sukupuolen moninaisuuden ja sukupuolivähemmistöjen parissa työskenteleviltä sekä muilta sukupuolinäkökulmaa työssään hyödyntäviltä. Myös erilaiset keskusteluavaukset ja ongelmien esittelyt ovat tervetulleita.”

Vastaavaa keskustelua on käyty myös sosiaali- ja terveysministeriön tasa-arvoyksikön sukupuolijakaumasta. Tasa-arvoyksikön johtaja Tarja Heinilä-Hannikainen vastaa Ilta-Sanomien jutussa ykskantaan, että ongelma on yksinkertaisesti siinä, että miespuolisia hakijoita on vain vähän, eivätkä he ole tehtävään päteviä. Positiivisen syrjinnän mukaan kahdesta tasapuolisesta hakijasta voi tai kannattaa valita se ehdokas, joka edustaa aliedustettua ihmisryhmää. Vähemmän pätevää ei kuitenkaan voi valita pelkästään sukupuolen perusteella – se on valtionhallinnon periaatteidenkin vastaista.

Viljami Kankaanpää kirjoitti tammikuussa 2015 Vihreän langan blogissa siitä, miten tarvitsemme feminististä miesliikettä. Kirjoitus oli mielestäni mitä erinomaisin, ja jaoin sen Twitterissä. Päädyin ko. mediassa hieman erikoiseen ja sangen provokatiiviseen keskusteluun Miesten tasa-arvo ry:n (tai siis tilin hallinnoijan, en tiedä kuka henkilö ko. tilin takana on) kanssa. Järjestön mukaan feministeille ”kelpaa tasa-arvopolitiikka, jossa esim. miehiin kohdistuva väkivalta sivuutetaan” ja ”feministijärjestöt ajavat vastakkainasettelua”.

Kaikki tällainen nollasummapeliajattelu ja poteroiden kaivamiseen keskittyvä ”tasa-arvokeskustelu” eriyttää yleistä ja keskiössä olevaa tasa-arvokeskustelua vahvasti naispainotteiseksi. Miesten silmäänpistävä aliedustus tai puuttuminen kokonaan tasa-arvotyöstä ja -tapahtumista ei kuitenkaan ole mikään miesvihaisten feministien salaliiton syy tai tavoite. Päinvastoin – se tiedostetaan ihan aidoksi ongelmaksi. Myös tasa-arvoasioiden neuvottelupäivillä, btw:

(Lähde: Innokylän Twitter-päivitys)

Viimeisin kriittinen lainaukseni tekstin toisesta kappaleesta ei kuitenkaan ole täysin huti. Mies- ja poikaerityisiä tasa-arvo-ongelmia käsitteleviä puheenvuoroja totisesti tarvittaisiin paljon enemmän. Niitä ongelmia nimittäin oikeasti on olemassa, niistä pitäisi puhua ja niihin pitäisi puuttua. Räikein esimerkki tästä on vain yhtä sukupuolta koskeva asevelvollisuus. Muita mieserityisiä tasa-arvo-ongelmia ovat mm. altavastaajan asema huoltajuuskiistoissa tai miesten yliedustus syrjäytymisessä ja väkivallan uhreina, ja hyvin tabuja aiheita ovat esimerkiksi miehen raiskaus (siis mies uhrina) tai mieheen kohdistuva lähisuhdeväkivalta. Nämä eivät ole mitään pieniä juttuja.

Tällaisissa aiheissa parhaita asiantuntijoita olisivat mieserityisiin asioihin erikoistuneet järjestöt ja ihmiset. Olen itse valkoihoinen, fyysisesti terve, heteroseksuaalinen cis-nainen (= identifioidun siihen sukupuoleen, johon olen syntynyt). Voin kyllä puhua rodullistettujen, vammaisten, sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen tai cis-miesten kohtaamista ongelmista, mutta olisin surkea edustaja näille ihmisryhmille. Ihan siksi että en yksinkertaisesti kuulu näihin ihmisryhmiin, eikä minulla ole syvällistä, omakohtaista ymmärrystä niistä ongelmista, joita nämä ihmisryhmät kohtaavat jokapäiväisessä arjessaan. Päinvastoin, on olemassa suunnattoman monia asioita, joita monin tavoin etuoikeutetun asemani vuoksi en edes tule ajatelleeksi – minun roolini on kuunnella, ottaa opiksi ja pyrkiä vähentämään omaa, tiedostamattani syrjivää ja epäkunnioittavaa käytöstäni. Muiden ihmisryhmien kokemien ongelmien tunnustaminen ei uhkaa identiteettiäni millään tavalla.

Tärkeintä tasa-arvokeskustelussa olisi tiedostaa se, että loppujen lopuksi kaikki sukupuolten ja sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen tasa-arvo-ongelmat kumpuavat täysin samoista asioista: jäykistä ja pitkälti mielivaltaisista sukupuoli- ja seksuaalinormeista ja niiden varaan rakentuneista sosiokulttuurisista rakenteista. Tämä ei vahingoita vain (hetero-cis)naisia, vaan myös lukuisia muita ihmisryhmiä. Yhteiskunnassa yleisesti vallitseva heteroseksuaalinen maskuliinisuuden normi vahingoittaa myös poikia ja miehiä: miehen kuuluu täyttää maskuliiniset vaatimukset, eli olla vahva, rationaalinen, pitkä, lihaksikas, uraorientoitunut, heteroseksuaalinen, kertakaikkinen testosteronia pursuava ÄI(J)Ä, alfauros, jne. Vastaavalla tavalla Oikea Mies ei itke tai ole muilla tavoin herkkä tai tunteellinen, lyhyt mieshän on pseudonainen tai -lapsi, koti-isä taas varsinainen kummajainen ja neiti (sic/huom. feminiinisen sanan käyttö haukkumasanana), ja homoseksuaalisuuteen liitetyistä feminiinisistä, ei-toivottavista piirteistä en jaksa edes aloittaa listaa, ja toisaalta muiden kuin norminmukaisten ”alfaurosten” (hetero)seksuaalisuus koetaan häiritsevänä ja likaisena.*

Nämä ovat ihan oikeita ongelmia. Tasa-arvo on myös miesten asia. Miehillä on oikeus tasa-arvoon siinä missä naisilla ja kaikilla muillakin ryhmillä. Mutta tämä on myös velvollisuus: miesjärjestöt, aktivoitukaa! Osallistukaa keskusteluun ja tapahtumiin muuallakin kuin omassa porukassanne. Tarvitsemme laajaa keskustelua ja toimintaa, joka pyrkii nk. sosiokulttuurisiin norminpurkutalkoisiin avoimessa, älyllisesti rehellisessä ja kunnioittavassa hengessä.

Lämpimin terveisin
Sophy Bergenheim
humanisti (klassisessa merkityksessä), feministi ja maskulisti

* Varmuuden vuoksi rautalankaa. Tällä kappaleella en luonnollisestikaan vihjaa, että ns. maskuliininen mies tai feminiininen nainen ovat asioita, jotka pitäisi kieltää tai hävittää. Siinä, että joku on hyvin perinteisen maskuliininen äijä, ei ole mitään pahaa sellaisenaan. Siinä, että kaikkien poikien ja miesten oletetaan olevan sellaisia, on. Näkemykseni (vielä toistaiseksi utopistinen ja idealistinen, myönnän sen) on yksinkertaisesti, että ”maskuliinisuuteen” ja ”feminiinisyyteen” liittyvät normit ja oletukset menettäisivät maskuliinisuusnormiin perustuvan parempi/huonompi-skaalaansa. Eli että olisi konnotaatioiden ja arvolatauksen kannalta täysin sama, onko ”maskuliininen” vai ”feminiininen” mies – että olisi vain yksilöitä, joilla on vaihtelevia ominaisuuksia.

4 thoughts on “Tasa-arvo on myös miesten oikeus ja velvollisuus”

  1. Pari juttua:

    Miesten tasa-arvo ry:tä ei pyydetty järjestäjäksi mukaan. Miksi ei? Siksikö, että kritisoimme nykyistä, naiskeistä linjaa tasa-arvopolitiikassa? Kovin tosissaan miehiä ei ole haluttu mukaan, jos pyyntö lähtee vain yhdelle taholle.

    Kutsussa lähetetty pyyntö olikin sitten jo turha, sillä silloin päivien rakenne ja sisältö oli jo päätetty. Me emme lähde mukaan tukemaan yksipuolista, täysin naiskeskeistä linjaa tässäkään tilanteessa. Jos tilaisuuden sisältöön ei voi vaikuttaa, ei talkootyö kiinnosta.

    Kolmanneksi aikataulu oli naisjärjestöjä suosiva. Miesasiajärjestöillä ei ole resursseja palkata työntekijöitä, joten kyse on harrastuksesta. Näin ollen myös oikeissa töissä on käytävä. Silti tasa-arvotilaisuuudet järjestetään aina keskellä viikkoa ja päivää. Miehiä ei haluta paikalle.

    Listauksesi miesten tasa-arvo-ongelmista on melko hyvä, mutta miten nämä ongelmat on huomioitu suomalaisessa tasa-arvopolitiikassa. Ei mitenkään. Ja juuri feministiset organisaatiot vastustavat sitä, että meillä esimerkiksi toimittaisiin sekä miehiiin että naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan, eikä vain naisiin kohdistuvaa vastaan.

    Mitä asiantuntemukseen tulee, tasa-arvoviranomaisemme eivät tiedä, tai välitä miesten tasa-arvo-ongelmista mitään. Esimerkiksi STM:n tasa-arvoyksikkö on väittänyt, ettei sukupuolten välillä ole juuri eroa työllisyyden suhteen. Todellisuudessa miestrn työttömyys on huimasti yleisempää.

  2. Todetaan nyt vielä sekin, että talkootyöstä puhuminen ei ole perusteltua sellaisten ihmisten kohdalla, jotka osallistuvat osana työtään. Hehän saavat rahaa osallistumisestaan, eli he eivät tee talkootyötä.

    Miesasiajärjestöjen edustajien on käytettävä omia rahojaan, ja jopa lomiaan, voidakseen osallistua edes jossain määrin tasa-arvotyöhön. Henkilökohtaiset uhraukset kertovat siitä, että asian suhteen ollaan liikkeellä tosissaan.

  3. Tokavika kappale kiteyttää ongelman: tasa-arvokeskustelun lähtökohdaksi halutaan patriarkaattiteoria. Pohjalle halutaan se taivaallinen ideologia, että kaikki ongelmat tasa-arvossa johtuvat miesvaltaisista sukupuolinormeista, maskuliinisuudesta ja miesten valtarakenteista. Tuollainen pohjavire ei kovasti eroa miesvihasta. Onko ihme etteivät miehet halua osallistua tasa-arvokeskusteluun, jossa he itse ovat syyllisten penkillä? Vallalla oleva patriarkaattiteoria pitää vetää vessasta alas, sen jälkeen voimme alkaa keskustelemaan tasa-arvosta tasa-arvoisesti. Onhan se vähän ironistakin, että 42-0 naisenemmistö jauhaa patriarkaatista.

    Jos unohtaa em. feministisen agendan, kirjoitus oli hyvä, sovitteleva ja toi esiin miesten ongelmia.

  4. Naiset on tasa-arvoisempia kaikessa. Onneksi vaimoni on realisti ja samaa mieltä. On surullista seurata vierestä kuinka naisella on kaikki oikeudet mm. lapsiin. Enemmän oikeuksia yms.

Comments are closed.