Tylsämielinen syypää avioeroon, eli avioliittolain vaiheita

Tavaan tässä avioliittolakia (234/1929) ja sen muutoksia vuosien varrelta. Alkuperäinen säädös on näin 2010-luvun ihmisen silmin (ja historioitsijalle epäammattimaisesti) jopa hieman koomista luettavaa. Esimerkiksi avioerosta, jossa sovellettiin syyllisyysperiaatetta (”puolisot tuomitaan avioeroon ja toinen heistä on pääasiallisesti syypää siihen”), säädettiin seuraavaa:

Jos puoliso on rikkonut avioliiton tekemällä huorin, on toisella puolisolla oikeus saada avioero. Sama olkoon laki, jos puoliso on harjoittanut haureutta samaa sukupuolta olevan henkilön kanssa taikka on sekaantunut eläimeen.

Homoseksuaalisuus, eläimiinsekaantuminen, mitä näitä haureudenharjoittamisen muotoja nyt on.

Jos puoliso on tavoitellut toisen puolison henkeä tai törkeästi pahoinpidellyt häntä, olkoon tällä oikeus avioeroon.

Kuulostaa ihan reilulta. Vuonna 1944 tätä pykälää kohtuullistettiin vielä entisestään:

Jos puoliso on tavoitellut toisen puolison henkeä, olkoon tällä oikeus avioeroon. Sama olkoon laki, jos puoliso on törkeästi pahoinpidellyt toista puolisoa, vaikka siitä ei olisi tullutkaan vaikeata ruumiinvammaa.

Mutta tämäpä se vasta kohtuullinen ehto avioeron myöntämiselle onkin:

Jos puoliso on avioliiton aikana tullut […] tylsämieliseksi, olkoon toisella puolisolla oikeus avioeroon[.]

[Kyllä, tiedän mitä tylsämielisellä on oikeasti tarkoitettu.]

Niin ikään voidaan tuomita avioeroon, jos puoliso on tuomittu rangaistukseen sellaisesta rikoksesta, joka erityisesti on omansa saattamaan hänet halveksimisen alaiseksi.

Jos oot nolo niin tulee bänxit.

Jos toinen puoliso on poissa eikä hänen tiedetä kolmen viimeisen vuoden aikana olleen elossa, olkoon toisella puolisolla oikeus saada avioero.

Jaa ei tyhjiä poissa.

Avioesteistä mainitaan mm. seuraavaa:

Mies, joka on ollut naimisissa, älköön tasavallan presidentin luvatta menkö uuteen avioliittoon, ennenkuin kuusi kuukautta on kulunut aikaisemman avioliiton purkautumisesta.

Sama olkoon laki naisesta, jos hän avioliiton purkautuessa ei ollut raskaana tai sen jälkeen on synnyttänyt lapsen. Muuten älköön nainen, joka on ollut naimisissa, uudelleen menkö avioliittoon, ennenkuin aikaisemman avioliiton purkautumisesta on kulunut kymmenen kuukautta.

Nyt täytyy tunnustaa, ettei tämä 10 kk sääntö oikein itselleni aukea. Toki, sen 10 kk sisällä on mahdollinen edellisessä avioliitossa siitetty lapsi jo pullahtanut maailmaan AU-lapsena. Mutta leikitelläänpä ajatuksella, että samaa 6 kk sääntöä sovellettaisiin naiseenkin olosuhteista riippumatta. Nainen olisi raskaana edellisen avioliiton päättyessä, mutta avioituisi uudestaan 6 kk määräajan umpeuduttua. Olisiko jollekulle epäselvää, että max 3 kk uuden liiton solmimisen jälkeen syntynyt lapsi ei todennäköisesti ole uuden aviomiehen? Ei naisen kohtu nyt kuitenkaan mikään mikroaaltouuni ole. Pulla kypsyy wanhanajan uunissa oman aikansa. (Toki siittäminen voi tapahtua kenen hyvänsä siittäjän kanssa jo ennen papin aamenta, mutta siihen ei avioliittolakikaan voi käytännössä vaikuttaa suuntaan tahi toiseen.)

Kuuromykkä älköön myöskään [tasavallan presidentin] luvatta menkö avioliittoon toisen kuuromykän kanssa, paitsi milloin jommankumman kuuromykkyys ei ole synnynnäistä.

Koska mitä siitä nyt oikein tulisi?
Vuonna 1944 täsmennettiin vielä:

[…] paitsi milloin jommankumman kuuromykkyys ei ole perinnöllistä.

Koska mitä SIITÄ nyt varsinkaan tulisi? Kokonainen perhe kuuromykkiä.

 

Yllä siteeratut pykälät ja momentit on sittemmin kumottu, niin yllättävää kuin se onkin.

Materiaalinkeruu edistyy

Viime kirjoituksessani tunnustin: ”Totta puhuen lähetin [artikkelin] abstraktin hieman sokkona, sillä huomasin CfP:n todella myöhään, enkä ehtinyt tarkistaa, onko Väestöliitolla aiheeseen sopivaa materiaalia. Aihe on kuitenkin sellainen, että olisin ollut todella yllättynyt, jos ei olisi.”

Noh, niin.

kirjallisuutta

Tässä on osa hamstraamastani (julkaistusta) aineistosta. Ja lisäksi olen kirjoittanut pitkälle toistakymmentä sivua muistiinpanoja toimintasuunnitelmista ja ohjelmista… Enkä ole edes vielä perehtynyt tärkeään osaan aineistostani, eli pöytäkirjoihin, lausuntoihin ja erilaisiin luonnoksiin, saati julkishallinnolliseen materiaaliin.

Ei taida tämä homma kaatua ainakaan aineistonpuutteeseen :) Suuremmaksi haasteeksi taitaa muodostua, miten saan aiheen rajattua niin, että se mahtuu 8 000 sanaan‽