Kansalliskirjasto vaalikuumeessa

Kevät 2019 tuo tullessaan tuplavaalit: uusi eduskunta valitaan huhtikuun puolessavälissä (ennakkoäänestys 3.–9.4., varsinainen vaalipäivä 14.4.) ja europarlamentaarikot toukokuun lopussa (ennakkoäänestys 15.–25.5., varsinainen vaalipäivä 26.5.). Rekisteröityneitä puolueita on kaikkiaan 19, joten ei ihme, että kadut ja torit ovatkin jo täyttyneet vaalimainosten jakajista ja kiri sen kuin kiihtyy äänestyspäivien lähestyessä.

Kansalliskirjastossa vaalit kiinnostavat aivan erityisesti siksi, että pääsemme jälleen vastaanottamaan ja tallettamaan niihin liittyvää materiaalia tutkimuksen tarpeisiin niin paperimuodossa kuin digitaalisenakin. Aineiston saanti perustuu kulttuuriaineistolakiin (1433/2007), jonka mukaan Kansalliskirjastoon tulee toimittaa vapaakappaleina kaikki Suomessa levitykseen tarkoitetut painotuotteet ja tallenteet. Vaaliaineisto, kuten erinäiset äänestyspaikkojen ohjeistukset, mainokset, julisteet ja flaijerit tulevat kartuttamaan pienpainatekokoelmaamme. Kokoelman nimi ei liity materiaalien pieneen kokoon, vaan niiden sisältöön, joka on tyypillisesti melko suppeaa ja nopeasti ajankohtaisuutensa menettävää.

Pienpainatekokoelman vaaliaineistoa. Kuva: Marjaana Sailio

Pienpainatekokoelma pitää sisällään jo runsaasti aiempien vuosien ja vuosikymmenten niin kunta-, eduskunta-, europarlamentti- kuin presidentinvaaleihinkin liittyviä materiaaleja. Siten näistä helposti kovin lyhytikäisiltä ja pienimuotoisiltakin vaikuttavista yksittäisistä mainoksista ja tietoiskuista syntyy yhdessä suurempi ja kattavampi kokonaisuus kuin voisi alkuun ajatella. Vaaliaineistot toimivatkin hienona historiallisena jatkumona, joiden avulla voidaan vaikkapa tutkia sitä, minkälaista vaaleihin liittyvä mainonta on ollut eri vuosikymmeninä, miten puolueet ovat muuttuneet tai miten ehdokkaiden sukupuolijakaumat ovat vaihdelleet vuosien varrella. Pienistä ”lipareista” saa toisin sanoen yllättävän paljon irti tutkimuksen tarpeisiin!

Paperimuotoisia vaaliaineistoja saamme suoraan painotaloilta jos aineistojen painopaikka on Suomessa. Jos taas aineistoja painatetaan itse tai ulkomailla, niiden luovutusvelvollisuus on puolueilla. Pienpainateaineistoa toimitetaan aina kaksi kappaletta kutakin. Niistä toinen tulee meille Kansalliskirjastoon ja toinen matkaa Turun yliopiston kirjaston vapaakappalekokoelmaan. Suomesta löytyy siis kaksi pienpainatekokoelmaa, jotka ovat periaatteessa samansisältöisiä, mutta käytännössä Kansalliskirjaston kokoelma on täydellisempi.

Vaaleihin liittyvästä verkkoaineistosta toteutetaan lisäksi teemakeräys verkkoarkiston kautta. Poiminta tapahtuu puolueiden ja etujärjestöjen sivuilta, uutissivustojen vaaliosuuksista sekä sosiaalisesta mediasta esimerkiksi hashtag- ja asiasanaperusteisesti. Talteen saadaan siten Twitter-viestintää, Youtube-videoita ja Facebook-aineistoa muun muassa edustajien profiilien kautta. Keräyksessä tallennettua aineistoa pääsee selailemaan vapaakappalekirjastoissa erityisiltä vapaakappaletyöasemilta.

Koolla ei ole väliä – mutta ei ole määrälläkään eli mistä puhumme kun puhumme pienpainatteista?

pieni
Pienpainate-sana johtaa helposti ajatukset ihan ulapalle. Onko se semmoinen hyvin pienikokoinen kirja? Vai kenties vähäinen sivumäärä onkin se ratkaiseva tekijä? Ah, mutta toisaalta kyse voikin olla painosmäärästä? Tai kenties kyse on siitä, että painetaan teksti oikein pienellä? Tai kaikki nämä yhdessä ja samassa julkaisussa? Totuus on, että koolla ei ole väliä. Ei myöskään muilla yllä mainituilla tekijöillä. Mutta miksi sitten puhumme pienpainatteista, jos sillä koolla ei ole väliä?

 

 

Ephämääräiset ephemerat

Selvyyden vuoksi olisi ehkä syytä käyttää jotain ihan muuta sanaa kuin pienpainate. Maailmalla käytetään paljon käsitettä ephemera. Se tulee kreikan kielestä ja tarkoittaa suunnilleen aineistoa, jota ei ole tarkoitettu pitkäaikaiseen käyttöön. Ephemera-sana ei vaan suomenkieliselle avaa asiaa yhtään vaan asia säilyy ephämääräisenä. Ruotsissa käytettiin pitkään (ja Suomessa yhä toisella kotimaisella) sanaa småtryck, mistä luultavasti pienpainate-sana on meille käännetty. Sittemmin Ruotsissa Kungliga Biblioteketissä on siirrytty puhumaan vardagstryckistä, siis arkipainatteista.

Mielestäni voisimme ottaa jälleen mallia vanhasta emomaastamme Ruotsista, ja vaihtaa käsitteeksi arkipainate. Sillä sitä pienpainatteet oikeastaan ovat. Arkisia painatteita, joiden informaatioarvo sinänsä voi olla hyvinkin lyhytaikainen. Kollegani puhuu usein pienpainatteista ”arjen aarteina” ja sitä ne kieltämättä parhaimmillaan ovatkin, kauniita kuvastoja, esitteitä, postikortteja jne. Totuuden nimissä kaikki pienpainatteet eivät tunnu aarteilta, mutta säilytämme toki nekin.

Koska laki sanoo niin

Kulttuuriaineistolain mukaan pienpainatteita ovat mm. mainokset, esitteet ja hinnastot sekä muut niihin verrattavat painotuotteet. Edelleen lain mukaan pienpainatteita tulee luovuttaa Kansalliskirjaston vapaakappaletoimistolle 2 kappaletta (Kansalliskirjaston lisäksi pienpainatteita säilytetään Turun yliopiston kirjastossa), kun kirjoja, lehtiä, nuotteja ja karttoja ja muita vastaavia julkaisuja tulee luovuttaa 6 kpl. Käytännössä vapaakappaletoimistoon tulee usein pienpainatteitakin 6 kpl, sillä jos meillekin on ajoittain vaikeaa erottaa mikä on pienpainate ja mikä ei, ei ole mikään ihme sen olevan hankalaa painopaikoille ja julkaisijoillekin. Pienpainatteita ovat mm.:

pienpainate

Romaani/novellikokoelma/väitöskirja/jne ei ole koskaan pienpainate. Ei vaikka siitä olisi painettu vain 100 kappaleen painos. Ei vaikka se olisi painettu minikirjaksi. Ei vaikka sen tekstiä voisi lukea vain suurennuslasilla. Painomäärältään vähäisiin julkaisuihin on mahdollista hakea luovutusmäärän pienennystä, mutta pienpainatteiksi ne eivät sillä muutu.

Mitä ei tarvitse luovuttaa – eli tietomäärältä vähäiset

Lain mukaan vapaakappaleiden luovutusvelvollisuus ei koske pienpainatteita, joiden tiedollinen tai kuvallinen ”sisältö on erityisen vähäinen”. Esimerkiksi vain tyhjiä sivuja sisältävät muistikirjat ovat tällaisia, samoin lomakkeet, kirjepaperit ja -kuoret ja käyntikortit. Näitäkin meille kyllä luovutetaan tasaiseen tahtiin paperinkeräysastiamme täytteeksi. Tarroja ei tarvitse luovuttaa, sillä ne eivät säily, mikä on harmi. Etikettejä, käärepapereita ja pakkausmateriaaleja ei tarvitse luovuttaa, koska ne eivät ole julkaisuja (tiedollisen ja kuvallisen sisällön määräkin lienee vähäinen). Perhejuhlien kutsuja (häät, hautajaiset, syntymäpäivät jne) valmistutetaan yhä useammin digipainoissa, mutta ne eivät kuulu vapaakappalevelvollisuuden piiriin, koska ne eivät ole julkaisuja. Epäilemättä näitä perhejuhlien kutsuja joku tulevaisuudessa haluaisi tutkia ja siksipä kinastelemme kollegan kanssa niiden säilyttämisestä luultavasti vielä muutaman vuoden…

Leimu, Kiito, Eino Vakaa, Kiivas, Sopu, All Right – vanhoja pyöräilyhinnastoja kansalliskokoelman pienpainatteista

Digitoituja vanhoja pyöräilyhinnastoja- ja kuvastoja

Kansalliskokoelman vanhojen pienpainateaineistojen digitointi on pienen tauon jälkeen taas edennyt. Jo aiemmin on digitoitu pilottiaineistona pieni aiheeseen liittyvä kokonaisuus eli kilpailuohjelmat ja pyöräilyseurojen ja painatteet. Nyt on tarjolla digitaalisena aiheryhmän loput ja suurin aineistokokonaisuus eli vanhat pyöräilyhinnastot ja -kuvastot.

Digitoitu pyöräily-kokonaisuus sisältää lähes 800 painatetta, josta vanhimmat ovat 1800-luvun lopulta ja uusimmat viimeistään vuodelta 1944.

Kuvaxx1

Digitointiperiaatteet

Pienpainaineistoja – siis esitteitä, kuvastoja, mainoksia, ohjelmia- ja aikatauluja – digitoitaessa pyrimme noudattamaan sitä periaatetta, että digitoimme kokoelmista aineistokokonaisuuksia emmekä valitse vain yksittäisiä julkaisuja digitoitavaksi. Näin käyttäjä – tutkija tai harrastaja – saa kerralla nähtäville ja käytettäväksi kaiken mitä kyseiseen kokonaisuuteen kuuluu.

Kuvaxx3

Digitointi suojelee alkuperäistä aineistoa

Digitointi ei ainoastaan helpota aineistojen käyttöä ja saatavuutta. Tärkeää on myös alkuperäisen aineiston säilymisen turvaaminen pitkälle tulevaisuuteen. Digitoinnin jälkeen alkuperäisiä, usein hauraita tai muuten huonokuntoisia painatteita ei enää tarvitse toimittaa lukusalikäyttöön. Kansalliskokoelma on pysyvästi säilytettävä arkistokokoelma, joten kirjaston tehtäviin kuuluu kotimaisen julkaisutuotannon tallettamisen ja käyttöön saattamisen lisäksi myös sen säilyttäminen tuleville sukupolville.

Kuvaxx6

Kuvaxx5

Konservointi

Kaikki kansalliskokoelman vanhimmat pienpainatteet on konservoitu. Jokainen arkistokotelossa säilytettävä pienpainate on käsitelty yksittäin: niille on tehty pintapuhdistus pehmeällä harjalla, jonka jälkeen on päätetty tarvittavat konservointitoimenpiteet. Toimenpiteenä on voinut olla vesipesu, paperin neutralointi (happamuuden poisto), kuivaus, paperissa olevien repeämien tukeminen ja puuttuvien palojen täydentäminen japaninpaperilla sekä lopuksi painatteen suoristaminen (prässäys). Kaikki niitit on poistettu ja lehdet on kiinnitetty yhteen langalla ompelemalla. Lopuksi painatteet on suojattu arkistokelpoisiin suojakuoriin.

Kuvaxx4

Kuvaxx2

Pyöräily-yhdistyksiä ja kilpailuohjelmia

Digitoitu kokonaisuus sisältää nyt digitoitujen hinnastojen ja kuvastojen lisäksi jo aiemmin digitoituja pyöräilyhdistysten, -seurojen ja -klubien julkaisuja, mm sääntöjä ja jäsenkirjoja. Ensimmäiset yhdistykset perustettiin 1800-luvun lopulla ja pian niitä perustettiin eri puolille Suomea.

Kilpailuohjelmista löytyy esimerkiksi Suomen pyöräilymestaruuskilpailut, Pohjoismaiset pyöräilymestaruuskilpailut, Kansalliset rata- ja maantiekilpailut, Kansainväliset Dunlop 50-vuotisjuhlakilpailut ja Kansalliset propagandapyöräilykilpailut. Ohjelmista löytyy myös kilpailujen sääntöjä, reittejä ja osallistujaluetteloita.

Kuvaxx8

Kuvaxx12

Kuvaxx11

Kuvastot ja hinnastot

Polkupyörähinnastot ja -kuvastot ovat tämän aineistokokonaisuuden suurin ryhmä. Kuvastoja ovat valmistaneet maahantuojat, valmistajat ja pyöräliikkeet.

Kuvaxx13

Kuvaxx14
Brandt & Blomberg toimi useiden ulkomaisten pyörätehtaiden asiamiehenä Suomessa. Esite “Hintaluettelo polkupyöristä – Priskurant å velocipeder” on vuodelta 1897.

Kuvaxx15

Kuvaxx16“Paras tulee ajanmittaan halvimmaksi. Ainoastaan todella hyvä polkupyöyrä on hintansa arvoinen, sillä ainoastaan ensiluokkainen kestävä polkupyörä voi taata käyttäjälleen täyden varmuuden! Maassamme ovat “Finlandia” ja “Werraton” polkupyörät tunnetut luottavaisuutensa, kestävyytensä, asianmukaisen ja huolellisen valmistuksen puolesta. Ne ovat nykyajan muodikkaimman polkupyörän täydellisimmät edustajat sekä erityisesti sovitetut olosuhteittemme mukaan.”

Näin mainosti Herman L. Berggren vuonna 1924. Kuvastosta löytyy myös yllä oleva kuva “nykyajan polkupyörän esi-isästä, juoksukoneesta”. Herman L. Berggren, Tavaraluettelo n:o 14 = Varukatalog n:o 14.

Kuvaxx17Kuvassa Wäinöpyörä ja Ainopyörä. Hintaluettelo polkupyöristä, Veljekset Friis, Kokkola, 1896.

Kuvaxx18Monopol johtaa, muut seuraavat. Ruotsalaisia Monopol-polkupyöriä, Osk. F. Lunden (ei vuotta).

Kuvaxx19”Henkilöllä, jolla ei kesäisin ole ollut tilaisuutta retkipyöräilyyn, ei ole aavistustakaan sen suomasta nautinnosta ja ilosta sekä sen antamasta virkistävästä ruumiin liikunnasta. Luonnosta ja raikkaasta ilmasta nauttii monin verroin paremmin pyöräillen kuin umpinaisessa rautatievaunussa tai autossa ajaen. Pyöräillessä on aikataulusta riippumaton ja pääsee helposti eteenpäin mutkikkailla ja huonoillakin teillä. Matkan varrella on tilaisuus valita hyvä uimaranta ja syödä reppunsa antimista kauneimmalla metsänrinteellä.” – Hermes & Thor polkupyöriä, Onni Lindebäck (ei vuotta).

Varaosia tarvitaan aina

Kuvastoista ja hinnastoista löytyy polkupyörien lisäksi myös varaosia, polkupyörämoottoreita, dynamolyhtyjä, polkupyörälamppuja ja muita tarvikkeita.

Kuva30


Kuvaxx29
Myymälöitä

Kuvastoista löytyy myös valokuvia polkupyöräliikkeistä, tässä esimerkkeinä E. Witikainen Viipurista ja Hasselblatt Vaasasta.

Kuvaxx22Kuvaxx23Ja työkuvia!

Yllättäen vastaan tuli myös kiinnostavia työkuvia. Seuraavat kuvat ovat esitteestä ”Polkupyörät 1921, Suomen osuuskauppojen keskuskunnan r. l., 1921”. Konepaja on sijainnut Helsingissä osoitteessa Fleminginkatu 36, samassa osoitteessa toimi tuolloin myös SOK:n kahvipaahtimo, trikootehdas, neulomo ja sikuritehdas.

Kuvaxx24

kuvaxx25

kuvaxx26

Kuvaxx27

Kuvaxx28

Pyöräilyaineistoa voi selata Doria-julkaisuarkistossa nimekkeen, tekijän, asiasanojen tai julkaisuajan mukaan.

Elävien valokuvien näytännöistä kotikatsomoon: elokuvat pienpainatteissa

Elokuva aiheena tuottaa mainosmateriaalia ja julkaisuja talletettavaksi Kansalliskirjaston kansalliskokoelman pienpainatekokoelmaan riippumatta julkaisujen kaupallisuudesta. Kansalliskokoelmaan talletettavia aineistoja ovat vapaakappaleet julkaisuista, jotka kulttuuriaineistolain mukaan on tehty tai lokalisoitu Suomen markkinoita varten. Eniten aineistoja on tullut ja tulee vieläkin kirjapainoilta, mutta luovutusvelvollisia ovat myös julkaisijat jos aineiston painatuspaikka on ulkomailla. Pienpainatekokoelma karttuu satunnaisesti myös lahjoituksilla.
IMG_1224

Joulukiireitä Viipurissa (1920- tai 1930-luvulta), mainos

Suomessa kattavin ja isoin kokoelma elokuva-aiheista aineistoa on luonnollisesti Kansallisella audiovisuaalisella instituutilla (KAVI), joka on kerännyt kokoelmansa luovutuksilla ja omilla hankinnoilla. Pieni osa KAVI:n aineistosta on Kansalliskirjastolta siirrettyjä vapaakappaleita: 1980-luvulla Kansalliskirjaston vastaanottamat videokasetilla julkaistut kuvaohjelmatallenteet on siirretty KAVI:n haltuun. Vuodesta 1984 lähtien vapaakappaleet Suomessa julkaistavista kuvaohjelmatallenteista ovat menneet suoraan KAVI:lle.

Erotuksena Kansalliskirjaston ja KAVI:n kokoelmien välillä on kokoelmien keräysperiaatteissa: elokuva-arkisto suomalaiseen elokuvaan erikoistuneena ”laitoksena” kerää materiaalia pääosin kotimaisista elokuvista sekä muusta tärkeäksi koskemistaan aiheista, Kansalliskirjasto taas tallettaa kansalliskokoelmaan kotimaista julkaisutoimintaa. Toiminta siis saattaa mennä jonkin verran limittäin, mutta Kansalliskirjastolla saattaa olla aineistoa jota elokuva-arkisto ei ole pystynyt keräämään. Toisin päin elokuva-arkistolla on paljon elokuvaan liittyvää materiaalia joka ei kuulu Kansalliskirjaston tallettamaan kokoelmaan. Lisäksi vielä Kansallisarkistolla on elokuva-aiheista aineistoa, esimerkiksi Jyväskylässä sijainneen elokuvateatteri Opiksi ja Huviksi Oy:n näytösesitteitä.
IMG_1215

Muurahaispolku (1970), juliste

Uusi pienpainatteisiin saapuva aineisto lajitellaan aiheen ja julkaisijan mukaan pääryhmiin ja siitä eteenpäin pienempiin kategorioihin. Elokuva-aihe sijaitsee pienpainatteiden pääryhmässä X, eli kulttuuriala-ryhmän sisällä. Kaikkien pääryhmien ja alaryhmien sisältä löytyy aina omana osanaan yhdistyksiä ja tapahtumia kaupallisten toimijoiden lisäksi, elokuvan sisällä on ainakin elokuvatapahtumia, elokuvayhdistyksiä, elokuvavuokraajia ja –lainaajia, elokuvakerhoja, elokuvien levittäjiä sekä julkaisijoita.

Kokoelman järjestäminen ei silti ole täysin eksaktia tiedettä, tietyn yksittäisen julkaisun etsiminen kokoelmasta voi kestää hivenen aikaa jos sijoituspaikka voi olla useassa eri pääryhmässä (koska aineistot sijoitetaan paitsi aiheen, myös julkaisijan mukaan) tai eri kokoisessa kotelossa. Tutkijan ei kuitenkaan tarvitse vaivata tällä päätänsä, kokoelman henkilökunta on vuosia aineistojen parissa ahertaneita käveleviä tietopankkeja jotka muistavat poikkeuksien poikkeukset.

Kokoelmasta etsitään tutkijan tarkasteltavaksi tapauksesta riippuen joko yksittäisiä julkaisuja tai laajempia kokonaisuuksia, kotilainaan kansalliskokoelman materiaaleja ei luonnollisestikaan saa. Varhaisimpien painatteiden haurauden takia digitointi olisi ajankohtaista, toivottavasti aineisto pääsee Kansalliskirjaston digitointikeskuksen skannerin alle jo lähivuosina.

Tähtien sota -elokuvan kutsulippu vuodelta 1977

Tähtien sota -elokuvan ennakkonäytöksen kutsuvieraslippu vuodelta 1977 (sisäkuva esillä Instagramissa)

Kaikki kuvat saa isommaksi klikkaamalla!

Julisteita, mainoksia ja elokuvaesitteitä:
Julisteet lienevät elokuvista tunnetuin aineistotyyppi, niitä Kansalliskirjastolla on sen verran mitä kirjapainot ovat vapaakappalelähetyksissä vuosien mittaan lähettäneet. Pienpainatekokoelmassa on julisteilta näyttäviä, pienehkön koon perusteella kokoelmaan valittuja elokuvamainoksia, kun taas selvästi isommat elokuvajulisteet on sijoitettu kansalliskokoelman julistekokoelman puolelle. Määrällisesti eniten elokuvamainoksissa on 1920-luvulta 1930-luvun alkuun tehtyjä elokuvateatterien painattamia suikalemaisia esitteitä yksittäisten näytösten sisällöstä.

Lisäksi jonkin verran on saatu myös esitevihkosia, vanhin kokoelmassa oleva vihkonen on vuodelta 1901. Näitä esitteitä on oletettavasti myyty katsojille, välillä mukana on ollut myös esityksen soitto-ohjelma. Nykyisin uusien elokuvien mainoksia tuntuu tulevan satunnaisesti, enimmäkseen kotimaisista elokuvista.

esitteitä/esitevihkosia:

IMG_1326

Elokuvateattereiden ohjelmaesitteitä 1940-luvulla

 

seinälle kiinnitettäviä julisteita/mainoksia:

 

Elokuvateatterien esitteet ja soitto-ohjelmat:
Luksustason elokuvapalatseissa saattoi olla 1900-luvun ensimmäisen puoliskon aikana oma orkesteri ja oma kapellimestari, joka oli valinnut elokuviin sopivimmat klassiset teokset. Ilman ääntä esitetyt elokuvat eivät siis olleet mykkiä, ei edes maaseudulla jonne kiertävät elokuvateatterit veivät näytöksiä. Kansalliskirjaston kokoelmissa on tyhjiä pohjia kiertueiden käyttämistä elokuvamainoksista, joissa usein on mainittu hanuristi tai jopa viulisti näytösten säestäjänä.

Muut elokuvien ja näytösten mainokset:
Lisäksi satunnaisista yksittäisistä elokuvista on myös omia pieniä mainosjulisteita. Filmikatsauksista joita oli etenkin toisen maailmansodan aikaan, on kokoelmassa tallessa mainoksia UFA:n (Universum Film AG) filmikatsauksista ja muutaman suomalaisten filmiyhtiöiden esityssarjoista.

 

Elokuvateattereiden yhteismainoksia:
Helsingin kaupungissa olleiden elokuvateattereiden yhteismainoksista Kansalliskirjastolla on nippu vuosien 1939-1941 isoja seinämainoksia sekä muutama uudempi 1960-luvulta. Yksittäisten elokuvateattereiden pienempiä viikkomainoksia on myös jonkin verran.

IMG_1020

Helsingin elokuvateattereiden ohjelmisto n:o 48 vuonna 1939 (26.11.1939).

 

Elokuvakerhojen painotuotteita:
Elokuvateattereiden lisäksi elokuvia esittivät erilaiset elokuvakerhot, joilla saattoi olla yhtä hienot julisteet, mainokset ja kerhokortit kuin kaupallisilla toimijoilla. Myös kerhojen itse tekemistä elokuvista on talletettu muutama juliste/mainos.

 

Elokuvien levittäjien katalogit ja mainospainatteet:
Elokuvien levittäjistä materiaalia on useilta isoilta levitysyhtiöiltä, sekä eri maiden suurlähetystöiltä jotka vuokrasivat tai lainasivat filmejä erilaisille ryhmille ja yhdistyksille.  Levittäjiltä on Kansalliskirjastolle arkistoitu myös kutsukortteja, joulukortteja ja muuta mainosaineistoa.

 

Elokuva-alan ammattilaiset esittein:
Elokuvan ammatillisen puolen yhdistyksiltä ja liitoilta on tallessa kirjapainoissa teetettyjä asiakirja-aineistoa,  lupakirjoja, säädöksiä, osakekirjoja ja satunnaisesti muuta mitä toiminnassa on tarvinnut painattaa. Elokuvateattereita esitteleviä vihkosia ja avajaisohjelmia on myös säilynyt.

 

Elokuvakaluston mainokset:
Kokoelmassa on myös elokuvakaluston esitteitä, etenkin suomalaisilta levittäjiltä jotka myös maahantoivat elokuvaprojektoreita. Näiden lisäksi yksittäisten projektorivalmistajien, myös aikansa kotiteattereihin tarkoitettujen laitteiden esitteitä on sijoitettu tähän ryhmään.

Elokuvakoneiden mainoksia

Erilaisten elokuvakoneiden mainoksia: rainaheitin, 8mm ja 16mm projektorit.

IMG_1088

Adams Filmi Oy:n edustaman Bauer-filmiprojektorin esite.

 

Video- ja muut kotivideojulkaisut:
Aikojen saatossa myös videoaikakausi ja uudempi DVD-julkaisujen aika on talletettu pienpainatteisiin. Paitsi mainoksia videojulkaisijoilta, valmistajilta ja videovuokraamoilta, kokoelmassa on myös videokasettien kansipapereita 1980-luvun alusta 1990-luvun puolelle.

IMG_1235

Videovuokraamoiden asiakaskortteja ja mainoksia

 

Elokuvatapahtumat ja -festivaalit:
Lisäksi elokuvatapahtumista on kokoelmassa oma osionsa, sisältäen elokuva-alan omat ammatilliset tapahtumat ja tietenkin elokuvafestivaalit. Arkistoitavaksi käyvät niin pienet esitelippuset kuin paksut festivaalikatalogit.

IMG_0962

Night Gallery -elokuvatapahtuman (1993) haitariesite

IMG_1114

Night Visions -festivaalin esite (1998)

Kansalliskirjastoon tulevan aineiston määrä on varmasti vähentynyt viime vuosina, mutta edelleenkin tapahtumat ja järjestöt tuottavat painettuja esitteitä ja muuta materiaalia myös painettuna – vaikka painokone olisikin kodin lasertulostin. Nämäkin pienet julkaisut sopivat ja kuuluvat kansalliskokoelmaan, toivommekin saavamme lahjoituksia erityisesti muualla kuin kirjapainoissa painetuista esitteistä ja julkaisuista. Painotekniikan muutoksista huolimatta Kansalliskirjasto pyrkii jatkossakin keräämään kattavasti kotimaista julkaisutoimintaa tulevien sukupolvien ihasteltavaksi.

Lisätietoja kokoelmasta: kk-pienpainatteet@helsinki.fi

Pelilöytöjä Kansalliskirjaston uumenista

Lasten opetuspelit 1 (1984) ja Raharuhtinas (1984), joka oli ensimmäinen Amersoftin julkaisema tietokonepeli.

Kun saavuin tämän vuoden syyskuussa vapaakappaletoimistosta tekemään kirjastonhoitajan sijaisuutta pienpainatekokoelmassa, kokoelman toinen vakituinen kirjastonhoitaja esitteli kokoelman eri osasia, mukaan lukien myös pienpainatteisiin sijoitettua videopelien kokonaisuutta. Pienenpieni osanen, maksimissaan muutama hyllymetri monen valtavan arkistohyllyn kokonaisuudesta oli erotettu omaksi palakseen sivuun perinteisistä lautapeleistä kummallisella ”luetteloimaton AV, tietokoneohjelmat” –nimikkeellä. Kansalliskokoelman mielettömät hyllykilometrien mittaiset kokoelmat saattavat näemmä todellakin imaista syövereihinsä melkein mitä tahansa.

Ilmapallo (1985) on WSOY:n julkaisema pelikäännös Ballooning-pelistä.

Kansalliskokoelmassa on jo muualle sijoitettuna kokoelma viimeaikaisia vapaakappaleina saatuja videopelejä eri konsoleille ja kotitietokoneiden järjestelmille, sekä sekalainen kokoelma CD-ROM julkaisuja jotka ovat saapuneet Kansalliskirjastoon oletettavammin paitsi vapaakappaleina, myös ISBN-tunnusten tarkistuskappaleina. Vapaakappaleina saapui videopelijulkaisuja etenkin julkaisijoilta jotka selvästi olivat tottuneet luovuttamaan vapaakappaleet muista perinteisemmistä painetuista aineistoista.

Koska peleistä ei ollut mitään luetteloa tai luettelointia Fennica-tietokannassa, päätin kääriä hetkeksi hihat ja näpytellä tiedot kokonaisuudesta talteen. Nimekemääräisesti pelejä oli tuolla hetkellä aika vähän: hyllymetrimäärästä huolimatta liki kaikista peleistä oli duplettikappaleita, myös useista formaatti- ja järjestelmäversioista. Yhteensä pelinimikkeitä oli ehkä noin 10-15 kappaletta. Ei siis mikään ihmeellisen iso aineistokokonaisuus, mutta kokoelmana edes jonkinmoinen otos ensimmäisistä suomalaisista videopeleistä.

Bolero (julkaisuvuosi tuntematon) ja Golf (1984)

Yksinkertaisen listan tekemisen jälkeen pelit sijoitettiin nyt uudelleen lähemmäs muita tietokoneohjelmia ja videopelikokoelmaa. Pelit eivät olleet tätä ennen näkyvissä mitenkään Fennica-tietokannassa: tietokoneohjelmista Fennicassa on ennestään yksi ryhmäluettelointietue, joka sisältää pelkästään erilaisten saatujen tietokoneohjelmien nimike- ja julkaisijatietoja.

Tsapp! (1985) on othello-peli, Maalari (1985) yksinkertainen piirrustusohjelma.

 

Seuraavaksi kului aikaa ehkä muutamia viikkoja, videopelikokoelma oli jo siirretty uuteen sijoituspaikkaansa ja lista nimikkeistä oli näkyvissä sisäiseen käyttöön. Jäljellä olisi vielä oman ryhmäluettelointitietueen tekeminen Fennicaan jotta kokoelman ja sen sisällön näkisivät myös tutkijat ja muut peleistä kiinnostuneet. Kokoelman lopullinen pieni koko tietenkin jäi harmittamaan, vaikka suomalainen tiekonepelien kaupallinen julkaisutoiminta oli ollutkin alussa pienimuotoista ja tieto luovutettavista vapaakappaleista ei ehkä kirinyt uusille julkaisijoille. Jossain kokoelman tarkistelutuokiossa vapaakappaletoimiston pelivastaava oli harmitellut, ettei kokoelmasta löydy esimerkiksi Amersoftin uraauurtavaa Uuno Turhapuro muuttaa maalle –peliä. Amersoft on kokoelman parhaiten edustettu julkaisija, vaikka varhaisvaiheen 1984-1986 jälkeen julkaistuja pelejä on tässä kokoelmassa hyvin vähän.

10…Knock out! (1985) ja Mehulinja (1984), joka voitti Vuoden ohjelma -palkinnon.

Eräänä työpäivänä täysin toisia pienpainateaineistoja plärätessä ja hyllyjä rullaillessa kävi kuitenkin melkoinen mäihä: järjestämättömässä osiossa johon oli kasattu monenlaista outoa aineistoa odottamaan siirtoa oikeaan hyllypaikkaansa, näytti olevan samanlaisia pelikoteloita kuin aiemmassa pelirysässä toisella puolella pienpainatekokoelmaa! Uskomatonta mutta ilmeisemmin täysin mahdollista, pelitallenteita löytyi lisää vielä enemmän kuin aiemmin listatussa erässä. Eri puolilta koostetun luetteloimattoman AV-kokoelman pelikokoelman lopullinen koko on tällä hetkellä 56 pelinimekettä.

Vainujoukko-kirja (1985) sisälsi kirjaan liittyvän pelin/ohjelman kasetilla.

Kaiken riemuksi pelijärjestelmiä oli paljon muitakin kuin vain suosituin Commodore 64/Commodore 16 tai Atarille, uudesta paikasta löytyi pelejä ja ohjelmointioppaita vielä harvinaisemmille järjestelmille: VIC-20, Spectrum ZX, sekä muun muassa jopa Sharpin ja Texas Instrumentsin laitteille. Joukosta löytyi myös se toivottu Uuno Turhapuro muuttaa maalle –peli kasettiversiona, mutta valitettavasti ilman koteloa tai ohjevihkoa. Yksi omalaatuisimmista kokoelman nimikkeistä on Vainujoukko-niminen pelijulkaisu vuodelta 1985: Commodorelle ja Spectrumille tehty tietokonepeli joka on osa satukirjaa ja jossa peli syventää kirjan sisältöä samalla tavalla kuin satukasetti satukirjan sisältöä.

Uudelleen kootun varhaisen pelikokoelman sisältö on nähtävissä Fennican tai Finnan kautta ryhmäluettelointitietueesta. Finnasta tietue löytyy täältä (https://kansalliskirjasto.finna.fi/Record/fennica.1085884), Fennicasta tietue löytyy helpoiten tietueen nimikkeellä ”tietokonepelit, tietokoneohjelmat”. Kuvaillussa tietueessa on perustiedot kokoelman sisällöstä, mm. pelien nimekkeet ja aineistoissa olleet tekijätiedot. Tietueessa on pelien lisäksi muutama ohjelmistotallentenne joille ei talletusajankohtana ole ollut parempaa sijoituspaikkaa.

Basic-käännösohjelmia ja VIC-20 koneelle oleva Simplicalc.

Tietueeseen on ahdettu kaikki mitä luetteloimaton pelikokoelma sisältää, mutta täysi listaus pelinimekkeistä näkyy helpoiten Fennicassa. Finnassa nimekelistaus näkyy täydellisenä henkilökuntanäyttö-kohdasta. Lisäksi pienpainatekokoelmassa on myös muuta peleihin liittyvää materiaalia ilman luettelointia, muun muassa ohjekirjoja muutamiin Amersoftin ohjelmiin ja peleihin joista Kansalliskirjasto ei ole koskaan saanut itse pelitallennetta.

Kokoelman sisältöä (joko yksittäisiä pelejä tai isompia kokonaisuuksia) on mahdollista tilata tutkimuskäyttöön erikoislukusaliin tarkasteltavaksi, kotilainaan Kansalliskirjaston Fennica-aineistoa ei ole mahdollista saada. Kansalliskirjastolla myöskään ei valitettavasti ole laitteistoa jolla käyttää peliaineistoja, joten tällä hetkellä peleistä voi tarkastella vain niiden julkaisuasua.

Commodorelle oleva ohjelmistopaketti ja Info-kirjakaupan(?) pelijulkaisuja.

Varhaisia suomalaisia pelejä voi päästä myös pelaamaan ainakin Tampereella Vapriikin Mediamuseo Rupriikissa sekä vuonna 2017 avattavassa Suomen pelimuseossa. Lisätietoa suomalaisista pelijulkaisuista löytyy videogames.fi-sivustolta.

Lisätietoja kokoelmasta: kk-palvelu@helsinki.fi

Retkeilijän luvattu maa – Kansalliskokoelman matkailuaiheiset pienpainatteet

img0001-access_M

 

 

Kansalliskokoelman pienpainatekokoelmaan on talletettu lähes 100 hyllymetriä kotimaisia matkailuun ja retkeilyyn liittyviä pienimuotoisia julkaisuja, kuten mainoksia, esitteitä ja oppaita. Tätä aineistoa ovat tuottaneet matkatoimistot ja matkailuyhdistykset, mutta myös muut tahot kuten laiva- ja lentoyhtiöt sekä rautatiet. Joukossa on myös alan ammattilaistapahtumiin – messuihin, päiviin ja kokouksiin – liittyvää aineistoa. Matkailuaineistoa on 1800-luvulta nykypäivään ja kokoelma karttuu jatkuvasti. Painettua aineistoa voi tilata tutkittavaksi Kansalliskirjaston lukusaliin.

Carl H. Salmisen mielenkiintoinen huvimatka Suomeen, Cunard White Star Line Yhdysvallat, 1939Carl H. Salmisen mielenkiintoinen huvimatka Suomeen, Cunard White Star Line, Yhdysvallat, 1939

Helsingin turisti, 1914

Helsingin turisti, 1914

Pienpainatteet saadaan Kansalliskirjastoon Kulttuuriaineistolain perusteella suoraan valmistajilta eli kirjapainoilta tai julkaisijoilta. Tällaisen esitetyyppisen aineiston kerääminen ja tallettaminen näin kattavasti ei muuten olisi mahdollista, sillä esitteet ovat ilmestymisaikanaan jakelussa lyhyehkön aikaa ja menettävät pian ajankohtaisuutensa eikä niitä siis jälkikäteen juurikaan ole mahdollisuuksia kerätä talteen kuin satunnaisina lahjoituksina.

 

 

 

 

Erikoismatka Helsinki – Paris – Cannes

 Matkailumainokset ovat yksi pienpainatekokoelman käytetyimpiä pienpainateaineistoja. Matkailuun liittyvistä pienpainatteista on digitoitu tähän ryhmään sijoitetut kokoelman vanhimman osan matkailumainokset 1800-luvun jälkipuoliskolta 1940-luvun alkuun. Nämä aikansa aidot dokumentit kertovat omalta osaltaan Suomen ja suomalaisten matkailun historiaa ja sen vaiheita. Tutkijalle ne tarjoavat – muun matkailuun liittyvän aineiston lisäksi – mielenkiintoisen alkuperäisen lähdeaineiston, jota voi tarkastella useistakin eri näkökulmista. Esitteistä löytyvät niin matkakohteet kuin nähtävyydet, millaista ohjelmaa ja retkiä on ollut tarjolla ja kuinka nämä kaikki ovat muuttuneet tai – säilyneet – aikojen  kuluessa.

img0003-access_Mimg0004-access_M

 

 

 

 

 

 

 

 

Kauneinta Lappia vähimmällä vaivalla

Noin kolmasosa digitoidusta kokonaisuudesta on Suomen matkailijayhdistyksen julkaisuja. Näistä löytyy niin matkailuoppaita, hotellihakemistoja kuin opasvihkosiakin kotimaan matkailuun ja retkeilyyn liittyen. Esitteet on suunnattu paitsi suomalaisille myös ulkomaisille matkailijoille. Joukossa on myös kotimaan matkailuelinkeinon edistämiseen liittyvää aineistoa.

img0005-access_Mimg0006-access_M

 

 

 

 

 

 

 

 

Terijoki – Suomen Riviera

Oman kokonaisuutensa aineistossa muodostavat yksittäisten paikkakuntien esitteet. Näissä on sekä kaupunki- että maaseutukohteita. Kohteiden monipuolisen esittelyn lisäksi niistä löytyy myös paljon vielä jälkikäteenkin kiinnostavaa paikallishistoriallista tietoa: paitsi matkailijoille tarpeellisten palveluiden kuten hotellien ja ravintoloiden mainoksia myös muiden paikallisten liikkeiden mainoksia, karttoja, lähiliikenteen aikatauluja ja liikenneyhteyksiä.

Yksittäisiin paikkakuntiin liittyvän aineiston joukossa on myös eri paikkakuntien tapahtumakalentereita. Näissä kerrotaan lähipäivien elokuvanäytökset, konsertit, teatteriesitykset, tanssiaiset, urheilutapahtumat ja muut menot.

 

img0007-access_M  img000RIVIERA-access_M

 

 

 

 

 

 

 

 

Finland – A New Holiday Resort

Kiinnostavan aihekokonaisuuden digitoidussa matkailumainoksissa muodostavat ulkomaalaisille turisteille suunnatut Suomen esitteet, joita löytyy mm saksaksi, englanniksi ja ranskaksi. Näitä ulkomaisten turistien houkuttelemiseksi tehtyjä – usein värikkäitä ja houkuttelevia – mainoksia on jo 1900-luvun alusta mutta runsaasti etenkin 1930-luvulta.

Eikö tämä myyntipuhe houkuttelisi matkalle nykypäivänäkin?

The tourist who wishes to get away from the bustle and excitement of the continental seaside place, and is weary of the usual tourist routes; who desires a change which will make for economy and yet effect a cure for overwrought nerves and tired brains; who longs for the freshness and unspoiled charm of an unsophisticated country, but is unwilling to renounce the comforts of modern travelling – cannot do better than decide upon Finland as the scene for a holiday tour. (Finland A New Holiday Resort,1909).

img0009-access_Mimg000lisAkuvaULKOMccess_m

 

 

 

 

 

 

 

 

Helsinki Olympic City 1940

Vielä lopuksi pieni varoituksen sananen pienpainateaineistojen käyttäjälle: Lähdekritiikki! Koska esitteet on painettu kirjapainoissa usein jo hyvissä ajoin etukäteen ja toimitettu sieltä kirjapainon toimesta vapaakappaleina suoraan Kansalliskirjastolle, voi joskus käydä niinkin, että se, mitä esitellään, ei koskaan toteudukaan… tai toteutuu myöhemmin!

img0011-access_m

Hyvää nojatuolimatkaa menneiden vuosikymmenten matkatunnelmiin!

 

Tutustu digitoituihin matkailumainoksiin Doriassa.