Luennon aiheita ovat seksin ja seksuaalisen toiminnan määritteleminen ja erilaiset analyysit ja lähestymistavat asiaan. Luennolla käsitellään mm. nautintoa, seksuaalisia aikomuksia, sosiaalisen vaihton teoriaa, seksuaalikielteisyyttä ja seksin tarkoitusta.
Luento 3 Seksi (pdf, 563 kb)
5 Comments
Terve,
Silmiini osui mielenkiintoinen uutinen, joka tavallaan liittyy päivän aiheeseen:
‘Oikeus kielsi seksin alhaisen älykkyysosamäärän takia’
http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2011020913156873_ul.shtml
“Daily Telegraph -lehden mukaan tapausta puinut tuomari Justice Mostyn piti tapausta monimutkaisena sekä lain että moraalin kannalta. Mostynin mukaan seksi on ihmisruumiin perustoiminta, ja oikeuslaitoksen tulee puida seksuaalisuuteen kohdistuvia kieltoja erityisen tarkasti.
Mostyn kuitenkin katsoi parhaaksi kieltää Alanilta seksin, koska hän ei tuomarin mielestä ymmärrä siihen liittyviä terveysriskejä. Hän perusteli päätöstään muun muassa sillä, että Alan uskoi yhä haikaran tuovan vauvat.”
Teoreettisesta pohdinnasta on loppujen lopuksi aika lyhyt matka käytännön sovellutuksiin. Alanilla ei ole oikeutta seksuaalisiin tekoihin, koska hän ei kykene ymmärtämään mistä seksissä on vallitsevan näkemyksen mukaan kysymys. Oikeasta tiedosta tulee tässä prosessissa eräänlainen todellinen portinvartija liberalismin fasadin taakse.
“Oikeudenistunnossa mies itse vetosi siihen, että suhde teki hänet onnelliseksi.”
Ei ilmeisesti auttanut.
Olen samaa mieltä siitä, että teoreettiset pohdinnat eivät mene hukkaan. Ne auttavat erilaisten todellisuuden ilmiöiden ja tapahtumien arvioinnissa tarkemmin kuin ilman teoreettista apparatusta olisi mahdollista. Teoreettinen pohdiskelu myös kehittää tarkkanäköisyyttä vastaavissa aiheissa.
Mitä tuolee Alanin tapaukseen, niin vaikuttaa aika tyypilliseltä seksihysteriatapaukselta, jossa seksi, erityisesti homoseksi, vaan ahdistaa hoitohenkilökuntaa ja viranomaista. Tässä tilanteessa eettisesti kestävin ratkaisu olisi valistus ja auttaminen – ei kielto.
Löysin linkin lehtijuttuun, joka kertoo luennolla viittaamastani tutkimuksesta seksin ajattelemisen määristä:
http://www.telegraph.co.uk/news/newstopics/howaboutthat/6950545/Men-think-about-sex-5000-times-a-year.html
Dementiasta ei ole vielä vaaraa, sillä jutussa mainitut luvut ovat yllättävän lähellä muistin sopukoista hätäpäissäni kaivelemiani lukuja ;o)
Artikkelissaan Plain Sex Alan Goldman kritisoi aiempia seksuaalisen toiminnan määrittely-yrityksiä pyrkimyksestä löytää seksille jokin ulkoinen päämäärä sen sijaan, että ne määrittelisivät seksin siihen olennaisesti kuuluvista (intrinsic) piirteistä käsin. Tällaisia analyyseja ovat Goldmanin mukaan lisääntymisen nimeäminen seksin tarkoitukseksi sekä seksin määrittely keinoksi rakkauden ilmaisuun. Saman jukkoon kuuluvat Goldmanin mukaan myös Robert Solomonin analyysi seksistä kommunikaation muotona, jolla voi ilmaista rakkauden ja hellyyden lisäksi esimerkiksi hallintaa, riippuvuutta, luottamusta ja kiukkua sekä Thomas Nagelin näkemys seksistä monimutkaisena henkilöiden välisenä tietoisuutena (interpersonal awareness), jossa kumpikin kiihottuu toisesta henkilöstä, on tietoinen tämän kiihottumisesta ja kiihottuu edelleen tästä tiedosta. Nämä Goldmanin keino-päämäärä –analyyseiksi (means-ends-analyses) nimeämät teoriat noudattavat hänen mukaansa kaikki muotoa, jossa seksille asetetaan jokin idealisoitu päämäärä, jota sen tulisi aina noudattaa. Sellaiset seksuaalisen toiminnan muodot, jotka eivät tätä päämäärää toteuta, todetaan vajavaisiksi tai perversseiksi. Tämä puolestaan johtaa epäjohdonmukaisuuksiin, kun esimerkiksi lisääntymistä seksin päämääränä pitävän näkemyksen mukaan suuseksi tai homoseksuaalisuus tuomitaan perversseinä, mutta yhtä epätodennäköisesti hedelmöitykseen johtavaa suutelua ei. Goldman myös toteaa niiden kaikkien nojaavan platonis-kristilliseen perinteeseen, jossa ihmisten eläimelliset tai fyysiset elementit nähdään moraalittomuuden lähteenä ja puhtaasti fyysinen seksuaalinen halu ihmisyyttä alentavana, ali-ihmismäisenä.
Goldmanin mukaan sen sijaan, että tarkastelisimme seksiä keinona jonkin ihanteellisen päämäärän toteuttamiseksi, meidän tulisi nähdä seksuaalinen halu haluna, joka kohdistuu kontaktiin toisen henkilön kehon kanssa sekä nautintoon, jota tällainen toiminta tuottaa (desire for contact with another person’s body and for the pleasure which such contact produces). Tällöin seksuaalinen toiminta olisi toimintaa, joka pyrkii tyydyttämään toimijan halun kontaktiin toisen ihmisen kehon kanssa sekä nautintoon, jota kyseinen kontakti tuottaa. Tällä analyysillä on kaksi merkittävää etua, joita Goldman itsekin korostaa. Ensinnäkin, se ottaa vakavasti seksin aistimellisen ja ruumiillisen ulottuvuuden: seksi nähdään ihmisen eläimellisestä ja ruumiillisesta maailmassa olemisesta muistuttavana fyysisenä toimintana, jonka aiheuttaman nautinto on laadultaan aina fyysistä, vaikka siihen toki voi liittyä myös psyykkistä nautintoa. Seksin nautittavuuden Goldman asettaa myös yhdeksi seksuaalisen teon arviointikriteereistä, mikä on intuitiivisesti ymmärrettävää, onhan arkielämän puheessa hyvästä ja huonosta seksistä kyse juuri tästä. Toinen, liberaalin seksuaalietiikan kannalta keskeisempi etu analyysissä on sen arvovapaus. Goldman tähdentää, että seksi ei ole oma erillinen moraalinen kategoriansa, vaan siinä on sovellettava samoja moraalisia periaatteita kuin muussakin ihmisten välisessä kanssakäymisessä. Teon seksuaalisuus ei vaikuta sen moraaliseen arviointiin millään tavalla: se tee siitä väärää eikä toimi väärän teon kohdalla lieventävänä asianhaarana. Ja vaikka teoria asettaa seksuaalisen halun normiksi halun, joka kohdistuu kontaktiin toisen henkilön ruumiin kanssa, ei tästä poikkeavia tekoja tuomita moraalisesti. Vaillinnaisuuden tai epätäydellisyyden leima kuitenkin lyödään esimerkiksi masturbaatioon tai pornografiaan, jotka nähdään korvikkeiksi sille nautinnolle, jonka kontakti toisen henkilön kehoon tuottaisi. Goldmanin mukaan kyse on kuitenkin lähinnä tilastollisesta normista, eli normaalia on se, mikä on yleistä ja perversio puolestaan on vain tilastollisesti poikkeava teko. Voisi siis ajatella, että Goldmanin teorian asettama normi on lähinnä oletus siitä, mikä on yleistä, ja masturbaatiosta tai pornografiasta mieluummin kuin kontaktista toisen ihmisen kehon kanssa nauttiva henkilö olisi siis perverssi, koska kyseessä olisi todennäköisesti tilastollinen harvinaisuus. Teon normaalius tai perverssiys on kolmas seikka, jota seksin osalta voi arvioida, mutta sillä ei ole mitään tekemistä teon moraalisen arvon kanssa.
Silti Goldmanin teoria ei ole täysin ongelmaton. Jo edellisessä, Alan Soblen artikkelia Sexual Actibity, käsittelevässä kommentaarissani totesin (Soblen referoiman) Goldmanin määritelmän hyvin laajaksi – ja vieläpä turvautuen Goldmanin ennakoimaan vastaesimerkkiin lapsesta, joka nauttii vanhempansa (ei-seksuaalisista) hyväilyistä. Goldman kuitenkin tekee vastustukseni tyhjäksi toteamalla, että lapsen nauttiessa hyväilyistä niiden itsensä vuoksi nautintoa voi pitää freudilaisen teorian valossa seksuaalisena, ja lapsen hakiessa sylistä esimerkiksi turvaa, kyse on jostakin muusta kuin halusta kontaktiin toisen ihmisen ruumiin kanssa tämän kontaktin itsensä ja sen tuottaman nautinnon vuoksi. Samoin toisen esittämäni vastaesimerkin ihmisestä, joka nauttii lemmikin silittämisestä ei-seksuaalisesti tai siihen rinnastuvan esimerkin henkilöstä jonka mielestä on nautinnollista koskettaa pehmeää ei-elollista materiaalia, voisi tyrmätä korostamalla Soblen artikkelissa vähemmälle huomiolla jäänyttä piirrettä Goldmanin analyysissä: sekuaalisessa halussa on Goldmanin mukaan kyse halusta kontaktiin toisen henkilön ruumiin kanssa. Tämä tiettyyn yksilöön kohdistuva halu tuskin on läsnä lemmikkieläimen pehmeän turkin silittämisen tai vaikkapa kangaspalan hypistelyn aikaansaamassa ei-seksuaalisessa nautinnossa tuskin on kyse halusta kontaktiin juuri tietyn eläimen tai tietyn kangaspalan kanssa, vaan mikä tahansa taktiilisilta ominaisuuksiltaan suurin piirtein vastaava kappale kelpaa. (Samaisten kappaleiden koskettelun aiheuttamassa seksuaalisessa nautinnossa taas olisi Goldmanin teorian valossa kyse perversiosta, koska halu ei kohdistu toiseen henkilöön.) Tämäkään vastaesimerkki ei siis aiheuta Goldmanin analyysille ongelmia. Sen sijaan ei-seksuaalinen halu halata ystäväänsä on kinkkisempi esimerkki. Goldman kuitenkin todennäköisesti vastaisi, että kyse on joko halusta ilmaista läheisyyttä (Goldmanin mainitsema tapaus) tai seksuaalisesta halusta, jos ystävää haluaa halata esimerkiksi hänen ruumiinsa miellyttävän pehmeyden vuoksi. Intuitiivisesti tämä tuntuu epäuskottavalta, sillä voisin kuvitella tilanteen, jossa henkilö haluaa halata ystäväänsä puhtaasti halaamisen aiheuttaman fyysisen nautinnon vuoksi, mutta ei halua mitään sen selkeämmin seksuaalista toimintaa tämän kanssa. Jää kuitenkin avoimeksi kysymykseksi, tuleeko meidän pitää tässä tilanteessa halua fyysiseen kontaktiin ja sen tuottamaan nautintoon ei-seksuaalisena vai nähdä halun rajoittaminen halaukseen yrityksenä kieltää ystävään kohdistuvaa seksuaalista halua.
Tehokkaampi vastaesimerkki Goldmanin teorialle on epäilemättä Soblen mainitsema esimerkki prostituoidusta, joka harjoittaa tyypillisesti seksuaalisina pidettyjä tekoja vailla omaa halua. Edellisessä kommentaarissani esitin, että ajatuksen toimijan omasta halusta voisi hylätä ja toimintaa voisi pitää seksuaalisena, koska prostituoitu pyrkii tyydyttämään asiakkaansa halua. Tästä esityksestä kuitenkin seuraisi, että pientä, hyväilyn- ja sylinkipeää lastaan hellyydestä ja kiintymyksestä hyväilevä vanhempi osallistuisi myös seksuaaliseen toimintaan, jos freudilaisesti pidämme pikkulasten halua hyväilyyn seksuaalisena. Tämä on selkeästi intuitioiden vastaista. Prostituoitu sekä vailla halua tai nautintoa, vain hedelmöityksen vuoksi yhdyntään ryhtyvä katolinen pari muodostavat siis selkeän haasteen Goldmanin analyysille, sillä analyysi sulkisi heidän tekonsa seksuaalisten tekojen joukon ulkopuolelle, mikä sekin on intuitioiden vastaista.
Yhden ratkaisun ongelmaan tarjoaisi Tommi Paalasen Power pointeista löytyvä määritelmä, jonka mukaan seksuaalinen toiminta on toimintaa, joka tuottaa seksuaalista nautintoa, tai on muodoltaan samankaltaista tällaisen toiminnan kanssa ja johon liittyy seksuaalinen aikomus. Tämä tekisi sekä vailla omaa halua toimivan prostituoidun sekä katolisen avioparin toiminnasta seksuaalista. Muodoltaan samankaltaisen toiminnan vaatimus taas avaa teoriaa Soblen artikkelin kommentaarissani peräämään seksuaalisuuden kulttuurisen ja historiallisen muotoutumisen huomioimisen suuntaan, sillä seksuaaliseksi toiminnaksi laskettavan toiminnan muodot ovat riippuvaisia kontekstista ja ”perheyhtäläisyydestä”. Samalla seksuaalisen aikomuksen vaatimus huolehtisi siitä, ettei lastaan hellyydestä hyväilevän vanhemman ja lemmikkiä silittävän tai ystäväänsä halaavan henkilön voitaisi katsoa harjoittaneen seksuaalista toimintaa (paitsi tietysti, jos heillä olisi ollut seksuaalinen aikomus). Tässäkin, sinällään toimivassa, määritelmässä kuitenkin on yksi ongelma, nimittäin se, että koko määritelmää hallitseva seksuaalisen käsite jää avoimeksi, jolloin liikutaan kehässä. Yksi vaihtoehto olisi risteyttää määritelmää Goldmanin esittämän kanssa seuraavaan muotoon: seksuaalinen toiminta on toimintaa, joka
1) pyrkii tyydyttämään halun nautintoon, jonka kontakti toisen henkilön ruumiiseen tuottaa tai
2) joka on muodoltaan samanlaista kuin toiminta joka yleensä pyrkii tyydyttämään nautinnon, jonka kontakti toisen henkilön ruumiiseen tuottaa tai
3) joka pyrkii tyydyttämään halun muodoltaan samanlaiseen nautintoon kuin se, jonka kontakti toisen henkilön ruumiiseen yleensä tuottaa
ja johon liittyy seksuaalinen aikomus, jossa seksuaalinen ymmärretään kulttuurisessa kontekstissa määrittyneeksi.
Näin seksuaalinen nautinto tulisi määriteltyä kohdassa 1) haluttoman prostituoidun tai vain hedelmöitykseen pyrkivän parin seksi kohdassa 2) sekä seksuaalisen toiminnan muodot, joissa halu ja nautinto eivät ole sidoksissa toiseen yksilöityyn henkilöön vaan jossa on kyse epämääräisemmästä,selkeää kohdetta vailla olevasta kiihottuneisuudesta tai jotka voivat kohdistua esineisiin (fetisismi), eläimiin (zoofilia). Lopuksi vielä kaikki nämä kohdat on sidottu seksuaaliseen aikomukseen. Viimeinen kohta on ongelmallisin, sillä se sulkee seksuaalisuuden ulkopuolelle esimerkiksi henkilön, joka tietämättään toimii seksuaalisesti, vaikkapa masturboivan lapsen. Olenkin hieman epävarma, tulisiko viimeinen ehto hylätä, vai johtaisiko sen hylkääminen liian väljään ja hankalasti sovellettavaan määritelmään. Se, samaten kuin koko määritelmän käyttökelpoisuus ja mahdolliset vastaesimerkit jääköön muiden pohdittavaksi.