Teksti: Jani-Petri Martikainen
Päivi Törmä on edennyt urallaan vauhdilla akatemiaprofessoriksi ja Millennium palkintolautakunnan puheenjohtajaksi. Väitöstä kvanttioptiikan saralta Helsingin yliopistossa Stig Stenholmin ohjauksessa seurasi tutkijatohtorivaihe Saksassa ja Itävallassa. Suomen Akatemian tutkijuutta seurasi nopeasti professuuri Jyväskylän yliopistossa. Jyväskylästä Törmä siirtyi Aalto yliopiston professoriksi vuonna 2008.
Törmä on tehnyt uraauurtavaa teoreettista tutkimusta kylmistä fermionisista kvanttikaasuista, mutta Jyväskylässä hänen tutkijanprofiiliinsa tuli myös vahva kokeellisen fysiikan painotus nanoplasmoniikan alalta. Hänen ryhmänsä äskettäin havaitsema Bose-Einstein kondensaatio plasmonisessa hilarakenteessa on myös rakentanut hedelmällisiä yhtymäkohtia kvanttikaasujen ja plasmonisten järjestelmien välille. Tämän rajapinnan tutkimukseen Törmä on saanut ERC Advanced Grant -tutkimusrahoituksen Euroopan tutkimusneuvostolta. Loisteliaan urakehityksen rinnalla Päivi on samalla kyennyt löytämään aikaa perheelleen, sulkapallolle, lenkkeilylle, klassiselle musiikille, ja lukemiselle. Tämä on hämmästyttävää joten annetaan nyt puheenvuoro Päiville.
Mikä toi sinut fysiikkaan?
Lukioaikoina päätin, että minusta tulee kirjailija. Tarvitsin kuitenkin “oikean työn” josta saisin rahaa ennen läpimurtoteoksia, ja valitsin teoreettisen fysiikan. Ajattelin teoreettisen fysiikan olevan erityisen hyödyllistä (syystä tai toisesta), lisäksi matematiikka ja fysiikka olivat mielestäni helppoja ja hauskoja kouluaineita. Muita vaihtoehtoja olivat arkkitehtuuri ja taloustiede. Ympäristö yleisesti ottaen tyrkytti koulussa menestyvälle tytölle lääketiedettä, mutta se ei kiinnostanut minua. Vanhempani eivät ohjanneet mihinkään suuntaan, vaan rohkaisivat valitsemaan sen, mikä kiinnostaa. Niin siinä sitten kuitenkin kävi, että kirjoittaminen jäi ja fysiikka vei. Olen todella tyytyväinen valintaani. Tosin olen varma, että mikä tahansa asia, jossa saa käyttää luovuutta ja jossa on haasteita ja vapautta olisi sopinut minulle.
Mikä on fysiikan ja fyysikoiden rooli yhteiskunnassa? Onko se muuttunut?
Monen vuosikymmenen ajan toisen maailmansodan jälkeen fysiikka oli tiede, joka toteutti atomipommin ja ydinenergian. Rooli maailmanjärjestyksessä sotilaallisen merkityksen kautta oli valtava. Tämä on muuttunut. Viime vuosikymmeninä fysiikka on tullut julkisuudessa tunnetuksi CERNin kokeiden, mustien aukkojen, gravitaatioaaltojen ja muiden suurta yleisöä kiinnostavien, maailmankaikkeuteen ja sen rakenteeseen liittyvien kysymysten kautta. Paljon enemmän suurelta yleisöltä ovat olleet piilossa fysiikkaan pohjautuvat teknologiset edistysaskeleet, jotka ovat totaalisesti muuttaneet maailman: transistori mahdollistaa tietokoneet, ja internet nykymittakaavassaan on mahdollinen vain sellaisten fysiikan keksintöjen vuoksi kuin laser ja optinen kuituvahvistin. Fysiikan rooli sekä maailmankuvan rakentajana että teknologian ratkaisuntekijänä tulee jatkumaan. Esimerkiksi aurinkoenergian täysimittainen hyödyntäminen odottelee jotain täysin uudenlaista oivallusta. Vaikka rooli on muuttunut fysiikka on edelleen luonnontieteistä perustavanlaatuisin, ja sen antamalle pohjalle voidaan myös tulevaisuudessa rakentaa muita tieteitä ja teknologiaa.
Millaisia neuvoja antaisit tulevaisuuttaan pohtiville nuorille?
Neuvoisin nuoria miettimään vaihtoehtoja vähän laajemmin, kuin ne mitä ensimmäiseksi tulee mieleen tai tarjotaan. Nuoret ovat tietysti nyt ihan eri tilanteessa, kuin minä aikoinani – koska google on avannut mahdollisuuksia ottaa monista asioista tarkemmin selvää ennen päätösten tekemistä. Suosittelen keskustelemaan asiasta useiden aikuisten, ehkä asiaa tuntevien, kanssa, mutta yhden ihmisen mielipiteelle ei kannata koskaan antaa liikaa arvoa. Kyky itsenäiseen ja kriittiseen ajatteluun on ensiarvoisen tärkeää.
Fyysikon urapolku on muuttunut siinä, ettei enää ole ns. vihreitä oksia, siis että kun on aikansa ahkeroinut pääsee jotenkin sedimentoitumaan turvalliseen työpaikkaan. Toisaalta samalla on tullut ihan tavanomaiseksi asiaksi muuttaa radikaalistikin työtään ja uraansa vanhemmallakin iällä, ja se onnistuu helpommin kuin ennen. Pidän näitä pääosin positiivisina muutoksina. Tällaisessa tilanteessa hyvä strategia on tehdä töitä tasaisen varmasti. Ajattele suoritustasi pikemminkin maratonina kuin pikajuoksuna. Pidä mieli avoimena ja opettele koko ajan jotain uutta. Terveyteen ja perusasioiden vahvaan osaamiseen kannattaa aina panostaa kuten myös aidon innostuksen ja mielenkiinnon säilyttämiseen.
