Ritva Serimaa – röntgenfyysikko ja monitieteisen tutkimuksen uranuurtaja

Jos isä on sähköteknikko, joka on erittäin kiinnostunut fysiikasta, ei tyttärenkään ole vaikea innostua luonnontieteistä. Näin myös Ritva Serimaa (1957-2016), tuolloin vielä sukunimellä Ström, sai kipinän fysiikkaan jo lapsuudessaan, ja se sai hänet aloittamaan fysiikan opinnot Helsingin yliopistossa. Hän valmistui filosofian maisteriksi vuonna 1982, lisensiaatiksi 1986 ja tohtoriksi 1990. Fysiikan dosentiksi hänet nimitettiin 1998. Ritva Serimaasta tuli koko Helsingin yliopiston historiassa ensimmäinen naispuolinen fysiikan professori vuonna 2004. Vain hieman tätä aiemmin koko Suomen ensimmäiseksi naispuoliseksi fysiikan professoriksi oli nimitetty Helena Aksela Oulun yliopistosta. Sattumoisin sekä Serimaan että Akselan tutkimusaiheena oli röntgen- ja synkrotronivalon käyttö materiaalifysiikassa.

Ritva Serimaa

Serimaan alaa oli erityisesti heikosti järjestäytyneen tiiviin aineen tutkimus, tärkeimpänä kohteena luonnolliset nanomateriaalit kuten selluloosa. Serimaan aikaan röntgenfysiikan tutkimus siirtyi hyödyntämään kansainvälisiä synkrotronisäteilylaboratorioita, jotka mahdollistavat ennennäkemättömiä mahdollisuuksia uusiin entistä tarkempiin kokeisiin, ja tuottavat uutta tietoa materiaalien ominaisuuksista atomi- ja molekyylitasolta nanoskaalaan ja aina makroskooppisiin rakenteisiin saakka. Serimaa näki uusien synkrotronimenetelmien tuomat mahdollisuudet ja lähtikin heti väitöskirjatyön valmistuttua tutkijatohtoriksi Kaliforniaan, missä hän työskenteli Stanfordin yliopiston synkrotronivalonlähteellä vuosina 1991-1993. Siellä hän perehtyi synkrotronisäteilyllä tehtävään pienkulmasirontaan, jota hän menestyksekkäästi hyödynsi sekä omassa laboratoriossaan Helsingissä että maailman monilla synkrotronivalonlähteillä. Kehittyvän alan tutkimuksessa nousi erittäin tärkeään rooliin mitatun tulosten tulkinta ja erilaiset simulointimenetelmät. Tällä saralla Serimaa oli kansainvälisesti tunnettu ja arvostettu. Tukea tähän työhön löytyi tarvittaessa läheltä, omasta puolisosta, teoreettisesta fyysikosta Olli Serimaasta, joka 80-luvulla Helsingin yliopistossa opetti erityisesti matematiikkaa monille nykyistenkin Helsingin fysiikan professorin tehtävien haltijoille.

Ritva Serimaa tutkimusryhmineen tarkasteli mm. kasvien hierarkkista rakennetta. Esimerkkinä lituruohon (Arabidopsis thaliana) rakenne (P. Ahvenainen, Väitöskirja, Helsingin yliopisto, 2016). eri mittakaavoilla aina kiteisen selluloosa I:n yksikkökoppiin asti.

Ritva Serimaa oli monitieteisen tutkimuksen uranuurtaja. Heikosti järjestäytyneiden materiaalien nanometrialueen rakennetiedolle on erittäin laaja tarve monilla eri tieteiden aloilla, esimerkiksi kemiassa, elintarviketutkimuksessa, ympäristötieteissä ja biologiassa. Tätä kuvaa hyvin se, että Ritva Serimaalla oli tieteellisiä yhteisjulkaisuja kuuden eri Helsingin yliopiston tiedekunnan kanssa. Tutkittavat kohteita olivat nanomateriaalit, luonnonpolymeerit, muovit, lääkeaineet, elintarvikkeet ja jopa syöpäsolut. Tieteellisesti suurinta vaikuttavuutta Serimaan tutkimus sai polymeeritutkimuksen saralla. Esimerkiksi vuonna 1998 Science-lehdessä julkaistuun artikkeliin on viitattu yli 500 kertaa.

Ritva Serimaa oli erittäin tuottelias tutkija. Hän oli tekijänä yli 230 vertaisarvioidussa tieteellisessä julkaisussa, joihin on myös viitattu laajasti, yli 6000 kertaa. Hänen yhteistyöverkostonsa oli erittäin laaja: yhteiskirjoittajia hänen julkaisuistaan löytyy yli 200. Oman tieteellisen työn rinnalle nousee merkittävänä myös Ritva Serimaan merkitys tutkijankoulutuksessa. Hän ohjasi uransa aikana 16 väitöskirjaa ja on näin ollut avainasemassa uudistamassa suomalaista materiaalitutkimusta kokonaan uudella tutkijasukupolvella. Koulutetut tohtorit olivat usein avainrooleissa monitieteisissä yhteistyöhankkeissa. Näin he saivat hyvän pohjan uralleen ja ovatkin sittemmin sijoittuneet merkittäviin tutkimustehtäviin ulkomailla tai yksityiselle sektorille.

Serimaa oli siis koko Helsingin yliopiston lähes nelisatavuotisen historian ensimmäinen naispuolinen fysiikan professori. Hän antoikin erinomaisen esikuvan lahjakkaille naispuolisille opiskelijoille. Ohjaajana ja tutkijakouluttajana Ritva Serimaa oli tasapuolisen vaativa kaikille opiskelijoille mutta esikuvarooli menestyvänä naisprofessorina on merkittävällä tavalla tervehdyttänyt alan sukupuolijakaumaa.

Ritva Serimaa valittiin vuonna 2010 Suomalaisen Tiedeakatemian jäseneksi ja vuonna 2011 Suomen Fyysikkoseuran puheenjohtajaksi. Tässäkin tehtävässä hän oli vuonna 1947 perustetun seuran ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa siihen nimitetty nainen. Lisäksi Serimaa toimi useissa kansainvälisissä tieteellisissä luottamustehtävissä.

Ritva Serimaa oli vaatimaton ja iloinen persoona, jolle tiede ja tiedeyhteisö oli tärkeässä osassa elämää. Hän ei tyrkyttänyt itseään ja saavutuksiaan kuuluvasti esille vaan antoi vankkojen tulosten puhua puolestaan. Hän rakasti rockmusiikkia, ja hän jatkoi yhteisissä illanvietoissa musisointia ja musiikin kuuntelua usein aamuvarhaiseen saakka yhdessä opiskelijoiden kanssa. Nämä vapaamuotoisetkin yhteiset hetket ovat niitä tärkeitä mentoroivia tilanteita, joissa nuoret opiskelijat kasvavat osaksi tiedeyhteisöä. Tätä tärkeää tehtävää Ritva Serimaa toteutti myös toimiessaan arvostetussa luottamustehtävässä, Helsingin yliopiston Kymenlaakson osakunnan inspehtorina.

Ritva Serimaa kuoli vaikean sairauden murtamana 58-vuotiaana Haminassa 12.4.2016. Häntä jäi aviomiehensä Olli Serimaan, äitinsä ja muun suvun lisäksi kaipaamaan laaja kansallinen ja kansainvälinen yhteistyökumppanien ja kollegoiden verkosto.

Teksti: Simo Huotari

 

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *