Coursera lisää vettä myllyyn avoimien massiivisten verkkokurssien saralla. Coursera tarjoaa ilmaisia, mainiolta vaikuttavia kursseja huippuyliopistoista (Stanford, Princeton, U of Michigan, U of Pennsylvania). Verrattuna Udacityyn, tarjolla on kursseja myös humanistisilta ja sosiaalitieteellisiltä aloilta. Oma suosikkini on heinäkuun lopulla alkava “Listening to World Music“.
Oppimisympäristömarkkinoilla tapahtuu. Blackboard osti Moodlen kaksi tärkeintä tulonlähdettä, Moodleroomsin ja Netspotin. Moodlen kehitys rahoitetaan pitkälti kaupallisilta partnereilta saaduilla lisenssimaksuilla, ja Moodlerooms ja Netspot ovat suurimpia Moodlen partnereita. Netspot on lisäksi vahvasti mukana Moodlen 2.3-version kehitystyössä.
Yritysostojen yhteydessä julkaistut hymistelytiedotteet ovat perinteisesti olleet heikolla faktapohjalla, joten nähtäväksi jää, mitä tapahtuu seuraavaksi. Jos Blackboardin vanhoista yrityskaupoista voi jotain päätellä, niin Moodle-toiminnot ajetaan alas.
Toisaalta Moodleroomsilla ja Netspotilla ei ole mitään oikeuksia Moodleen sinänsä. Tämä tarkoittaa, että jos ne lakkaavat tarjoamasta Moodle-palveluja asiakkailleen, uusia yrittäjiä tullee markkinoille nopeasti. Sikäli samat yritysvaltausstrategiat eivät toimi, kun kyseessä on avoimen lähdekoodin ohjelmisto. Onko siis seuraavaksi vuorossa oikeusjuttu Moodlea vastaan?
Sulautuvan opetuksen seminaarissa esiteltiin kuudennen kerran opetukseen ja teknologiaan liittyvän tutkimuksen lisäksi nk. tavallisten opettajien case-esimerkkejä. Tavalliset opettajat tosin tässä tapauksessa ovat epätavallisen innostuneita opetuksen kehittämisestä ja teknologian hyödyntämisestä. Case-esimerkeissä esiteltyjä pedagogisia ratkaisuja ei kuitenkaan voi enää pitää pelkkänä kasvatustieteilijöiden tai propellipäiden pulinana – vaan käytänteinä, joita on jo arjessa testattu.
Kuva Linda Saukko-Raudan blogista http://saurau.posterous.com/piirretyt-muistiinpanot-maarit-ignatiuksen-es
Code Hero on peli, joka opettaa pelaajaa ohjelmoimaan. Kyseessä ei ole ainoastaan pelillisyyttä hyödyntävä opetusohjelma, vaan tarinan ympärille rakennettu FPS jossa pelaaja vuorovaikuttaa ympäristönsä kanssa “ampumalla” koodia. Edetessään pelaaja oppii samalla tekemään itse pelejä pelin taustalla pyörivällä Unity-enginellä.
Verkkomateriaalien tarjonnan lisäksi MIT laajentaa kevään aikana verkkotarjontaansa tarjoamalla avoimia, ilmaisia verkkokursseja. Kurssin hyväksytystä suorittamisesta saa pientä maksua vastaan todistuksen, jonka allekirjoittajana ja laadun takaajana on MITx.
Kannattaako eliittiyliopiston myydä päätuotettaan polkuhintaan kenelle vaan? Todennäköisesti MIT vetovoima ei himmene verkkotarjonnan myötä. Päinvastoin, tarjonta tulee kiinnostamaan suuria määriä opiskelijoita ympäri maailman. Tästä massasta muodostuu tulevaisuudessa MIT:lle mahtava rekrytointipotentiaali.
Verkkokurssit tullaan tarjoamaan avoimella alustalla, joten tulevaisuudessa muutkin oppilaitokset voivat laittaa oman tarjontansa näkyville samalla teknologialla samaan tapaan kuin Open Course Ware -yhteenliittymässä. Satsaus laatuun tulee olemaan huomattava, sekä teknologisesti että pedagogisesti.
MIT:n presidentti, Susan Hockfield, kertoo MIT:n tiedotteessa: “MIT has long believed that anyone in the world with the motivation and ability to engage MIT coursework should have the opportunity to attain the best MIT-based educational experience that Internet technology enables. OpenCourseWare’s great success signals high demand for MIT’s course content and propels us to advance beyond making content available. MIT now aspires to develop new approaches to online teaching.”
Sebastian Thrunin silmät avasi Standfordissa pidetty verkkokurssi, johon osallistui 160 000 opiskelijaa pelkästään verkon välityksellä.
Teaching the course at Stanford, Mr. Thrun said, showed him the potential of digital education, which turned out to be a drug that he could not ignore.
“I feel like there’s a red pill and a blue pill,” he said. “And you can take the blue pill and go back to your classroom and lecture your 20 students. But I’ve taken the red pill, and I’ve seen Wonderland.”
Kukas sitä yliopistoa enää mihinkään tarvitsee? (via LinkedIn)
University of Kansasin opiskelijat käyttivät journalistiikan graduseminaarissa iPadeja viime syyslukukaudella. He eivät olleet kovin innostuneita. Eräs tekijä tässä oli, että heidän tuli palauttaa laitteet kurssin päätyttyä.
Tämä merkintä on neljäs ja samalla viimeinen osa sarjasta, jossa olen kertonut Helsingin yliopiston projektista luopua verkko-oppimisympäristö Blackboardista ja saada opettajat Moodlen käyttäjiksi. Aiemmat osat löytyvät edellisestä blogimerkinnästä.
Blackboardin opetuskäyttö päättyi vuosi sitten vuodenvaihteessa, kun opiskelijoiden pääsy kurssialueille estettiin. Opettajienkin pääsy kurssialueille estettiin kesäkuun 2011 alussa. Ylläpidolla oli pääsy kurssialueille vielä kesällä, ja pari pyyntöä sisältöjen saamiseksi ehdittiin toteuttaa. Blackboard-palvelin veteli viimeisiään syksyn alkaessa, ja tekohengitys päättyi vihdoin kun jo nurin olleesta palvelimesta otettiin pistoke irti lokakuussa 2011, hyvissä ajoin ennen lisenssikauden umpeutumista. Jäähyväisiä vietettiin iloisissa tunnelmissa kuohuviinien kera. R.I.P. Blackboard! Lue lisää »
Jonkinlaisessa murroksessa oleville verkko-oppimisympäristömarkkinoille ilmaantui taas uusi haastaja, Coursekit. Coursekit on käytettävissä avoimen verkon ns. pilvipalveluna ja ilmaiseksi. Eli opettaja voi halutessaan luoda samantien uuden kurssialueen ja kutsua opiskelijat sinne jäseniksi erillisen kurssiavaimen avulla.
Coursekit vaikuttaa muutenkin erittäin helppokäyttöiseltä ja työkaluvalikoima kattaa monet oleellisimmista aina kalenteriin ja arviointikirjaan saakka. Kenties oleellisinta Coursekitissä on kuitenkin tuki opiskelijakeskeiselle vuorovaikutukselle. Kurssialueelle saa mukavasti Facebook/Googleplus/Yammer -henkisen virran statuspäivityksistä yms. tapahtumista. Facebookista on toisaalta tuttua myös Coursekitin mahdolliset riskit ja uhat yksityisyydelle ja käyttäjätietojen kaupallistamiselle, joten kannattaa lukea ne käyttösäännöt ennen käyttöönottoa.
Aina välillä Opetusteknologiakeskuksesta kysytään verkko-opetuksen hintaa verrattuna lähiopetukseen; siis paljonko verkko-opetuksesta pitäisi varautua maksamaan, kun opetus on perinteisesti mitoitettu luentojen perusteella. Viimeksi aihe on keskusteluttanut kuluvana syksynä, ja nostin siksi asian fabuksi Konfabulaariin. Siellä keräsimme keskusteltuja asioita yhteiseen EtherPadiin.
Lähtökohtaisesti ei pitäisi olla “verkko-opetusta” ja “opetusta”, vaan opetusmenetelmät ja sitä kautta mahdolliset verkkovälineet tulisi valita oppimistavoitteita ja arviointimenetelmiä tukemaan, linjakkaan opetuksen periaatteiden mukaisesti. Tällöin mahdollisesti valittavat verkkotyöskentelymenetelmät ovat osa kokonaisuutta, jonka tuntimäärän arviointiin laitoksilla jo on erilaisia malleja käytössä. Näissä huomioidaan opetuksen valmistelu, varsinainen opetus- ja ohjaustoiminta yhdessä opiskelijoiden kanssa sekä oppimistehtävien arviointiin kuluva aika. Usein verkkovälineitä käytettäessä näiden osien keskinäinen tasapaino ja sijainti kurssikalenterissa ovat eri kuin perinteisessä luento-opetuksessa, mutta se ei tarkoita, että myös summa olisi vahvasti poikkeava. Lue lisää »
