Tekopyhyys avointen oppimateriaalien käytössä

Kansalliskirjastolaisten blogissa on Jyrki Ilvan mielenkiintoinen kirjoitus avoimesta julkaisemisesta. Ilva viittaa Dan Cohenin tekemään huomioon, jonka mukaan tutkijat käyttävät yhä enemmän verkkomateriaaleja työssään, mutta samalla ovat edelleen erittäin konservatiivisia avoimen verkkojulkaisun suhteen.

Nähdäkseni tämä sama pätee – muunnettavat muuttaen – avoimiin oppimateriaaleihin. Niitä käytetään mielellään, mutta samalla omien oppimateriaalien julkaisemista vältellään. Miten oppimateriaalien julkaisun institutionaalista arvostusta voitaisiin lisätä?

4 thoughts on “Tekopyhyys avointen oppimateriaalien käytössä”

  1. Itsekin luin ja linkkasin eteenpäin tuon Ilvan kirjoituksen. Olen myös pannut käytännössä merkille tuon tekopyhän asennoitumisen avoimuuteen. Yksi tärkeä asia avoimen julkaisemisen edistämisessä on mielestäni tekijyyden eli isyysoikeuden entistä tarkempi kunnioittaminen, vaikka taloudellisista oikeuksista on luovuttu. Käytettyyn aineistoon on reilua merkitä selkeästi alkuperäinen tekijä, mikä kuitenkin on yllättävän harvinaista. Kuukausi sitten isossa kotimaisessa konferenssissa suorastaan hämmästyin, kun puhuja käytti toisen tekijän diasarjaa mainitsematta mitään sen alkuperästä. Tämä ei ole reilua käyttöä, olipa aineisto julkaistu millä lisenssillä tahansa.

  2. Yhdysvalloissa on Merlot-niminen organisaatio,mikä arvioi digitaalisia oppimateriaaleja peer review-menetelmällä ja Suomessa SVY-hankkeena tehty Refereepalvelu on pyrkinyt samaan. Tämä toiminta vaan pitäisi saada vauhtiin, jotta saisimme myös laadukkaaksi arvioituja materiaaleja laajaan käyttöön ja myös materiaalien tekijöitä innostumaan asiasta. Tässä linkki Merlot-organisaation sivuille http://www.merlot.org/merlot/index.htm ja Refereepalvelun sivut pitäisi löytyä SVY:n sivuilta linkkinä.

  3. Hyviä kommentteja kaikki, kiitos niistä.

    Riitta: Yksi asia, joka voisi edistää tuota tekijyyden kunnioittamista, olisi kiinnittää suurempaa huomiota lisenssiin. Luulisi näkyvän CC-lisenssimerkinnän hieman vähentävän plagiointi-intoja. Itsekin olen kuullut paljon tarinoita nimenomaan oppimateriaalien plagioinnista – niitä ei tunnuta ajateltavan samanarvoisina kuin tieteellisiä kirjoituksia.

    Kristiina: Joo, olinkin unohtanut tuon Refereepalvelun, hyvä huomio. Onko tietoa, onko noista vertaisarvioiduista oppimateriaaleista ollut kenellekään mitään hyötyä esimerkiksi virantäyttöjen yhteydessä tai muussa institutionaalisessa kontekstissa?

    Vesa: Kiitos linkistä! Olen aika pitkälle samoilla linjoilla kanssasi, mutta haluaisin ajatella vielä oppimateriaaleja hieman laajemmassa mielessä. Esimerkiksi kurssien syllabuksia voisi mielestäni jakaa surutta avoimessa verkossa. Jostain syystä niitäkin usein varjellaan julkisuudelta…

Comments are closed.