Helsingin yliopiston verkko-opetuksen kehittämisen ja tuen avainhenkilöitä ovat tiedekunnissa ja laitoksilla toimivat verkko-opetuksen tukihenkilöt. Toiminta ja verkoston vahvuus vaihtelee tiedekunnittain. Tässä jutussa keskitytään pohtimaan Kumpulan kampuksen verkko-opetuksen tuen vaiheita. Kampuksella on matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta, viisi laitosta ja yli 6000 opiskelijaa.
Jäsennyksenä ja väliotsikoina on käytetty Anni Rytkösen ja Marja Silentin ITK2010 päivässä pitämää esitystä Mikä tekee verkostosta toimivan? (pdf).
Hyvä verkosto on vakinaistettu
Kumpulan näkökulmasta tarkasteltuna verkko-opetuksen tukihenkilöverkoston historiasta, vaiheista ja vakinaistamisyrityksestä on löydettävissä yliopistolle tyypillisiä piirteitä. Näitä ovat lyhytjännitteisyys organisaation tulevaisuuden suunnittelussa ja verkostojen ylläpitämisen tarpeen aliarviointi. Verkko-opetuksen tukihenkilöiden palkkaamiseen ja verkoston vakinaistamiseen kannustettiin keskushallinnon tasolta tarjoamalla rahoitusta kolmeksi vuodeksi (2004–2006). Keskitetyn rahan osuus pieneni vuosittain ja vastaavasti laitokselta tulevan rahan osuus tukihenkilön palkasta kasvoi vuosittain. Samalla tiedekuntia ja laitoksia sitoutettiin vakinaistamaan tukihenkilöt täysipäiväisiksi. Rahoituksen avulla perustettiin melkein jokaiselle Kumpulan laitokselle verkko-opetuksen tukihenkilön toimi, ja verkosto nousi pystyyn kuin taikaiskusta.
Hyvän verkoston toiminta on koordinoitua
Suurin osa laitosten tukihenkilöistä toimi verkko-opetuksen tukihenkilönä vain osapäiväisesti muiden tehtävien ohella eivätkä heidän toimenkuvansa olleet selkeästi verkko-opetuksen tukeen liittyviä. Verkostoa koordinoitiin aluksi oma-aloitteisesti verkoston jäsenten aloitteesta, mutta muuten laitokset vastasivat tukihenkilöiden työnkuvasta ja palkkauksesta. Myöhemmin perustettu opetuksen ja oppimisen tukiyksikkö on sittemmin omaksunut verkostoa koordinoivan roolin.
Mitään aukottomasti toimivaa verkostoa Kumpulassa ei ole koskaan ollut, eivätkä kaikki verkko-opetuksen tukihenkilöt ole kuuluneet tai aktiivisesti osallistuneet verkoston toimintaan. Tämä on ollut kunkin verkko-opetuksen tukihenkilöin oma valinta, en usko että laitoksilla olisi ollut mitään verkostossa toimimista vastaan. Tiukemmalla ylhäältä ohjatulla koordinoinnilla verkostoa olisi voinut laajentaa, mutta vaarana olisi ollut sen keinotekoisuuden heijastuminen toimintaan. Nyt mukana olleet olivat paikalla vapaaehtoisesti ja kokivat verkoston hyödylliseksi omalle toiminnalleen.
Verkko-opetuksen tukihenkilöverkostoa vaiheista ja kohtelusta on löydettävissä jotain nykyiselle yliopistolle hyvin tyypillisiä piirteitä. Ehkä tyypillisimpiä näistä ovat lyhytjännitteisyys organisaation tulevaisuuden suunnittelussa ja järjestelmän ylläpitämisen tarpeen aliarviointi.
Hankerahoituksen päättymisen jälkeen alettiin kampukselle rakentaa palvelukeskuksia. Näihin keskitettiin henkilöstö-, talous- ja tietotekniikkapalveluita. Laitosten verkko-opetuksen tukihenkilöt olivat keskenään hyvin erilaisessa asemassa ja heidän toimenkuvansa olivat osittain selkiytymättömiä. Jos toimenkuva ei ollut tiukasti sidoksissa opetukseen, saatettiin tukihenkilö siirtää osaksi tiedekunnan tietotekniikkatukea. Osa laitoksista jäi muutoksessa kokonaan ilman omaa verkko-opetuksen tukihenkilöä, vaikka juuri oma tukihenkilö oli ollut alkuperäinen ajatus koko verkoston perustamisessa. Ainakin kemian ja silloisen geologian laitoksen verkko-opetuksen tukihenkilöt siirrettiin kokonaan palvelukeskuksen työntekijöiksi.
Edes näin jälkeenpäin ei ole helppoa miettiä, mitä laitos olisi voinut tehdä toisin, jotta alkuperäinen tukiverkosto olisi säilynyt. Ylhäältä annettiin melko selvät ohjeet ja suorastaan käskyt palvelukeskuksen perustamiseen liittyvistä muutoksista, eikä siinä laitoksille jäänyt paljon liikkumavaraa. Ja kyllähän laitoksille tuli halvemmaksi ulkoistaa ihmisiä palvelukeskukseen, jossa varsinaisen palkan maksaa joku muu kuin laitos. Talousvaikeuksissa kamppaileville laitoksille tämä oli hyvinkin järkevä ja houkutteleva ratkaisu. Ensisijaisesti palvelukeskukseen siirtyikin ihmisiä, joiden pääasiallinen toimenkuva oli tietotekninen lähituki, mutta mukaan sattui myös muutama verkko-opetuksen tukihenkilö.
Samalla kuitenkin katosi jotain toimivaa, näistä merkittävimpänä ihmislähtöinen palvelumalli, jossa auttajat ovat aina tuttuja ja helposti lähestyttäviä. Muutos oli kuitenkin paljon dramaattisempi yleiselle atk-tuelle ja laitosten ilmapiirille kuin varsinaiselle verkko-opetuksen organisaatiolle. Sen elinvoimaisimmat ja aktiivisimmat osat saattoivat edelleen toimia itsenäisesti, kuten olivat aiemminkin tehneet jokapäiväisessä työssään. Verkoston noodien vähentyessä kunnollista vertaistukea tarjoavaa verkostoa oli tosin haastavampaa ylläpitää. Varsinkin kun noodeja on vain juuri ja juuri niin monta, että saadaan aikaiseksi kuvio, jota voidaan kutsua verkostoksi.
Hyvässä verkostossa toimijat ovat vastuullisia
Kumpulan verkoston aktiivisimmat toimijat jatkavat laitoksilla edelleen tehtävissään, tai vaihtoehtoisesti hoitavat luontevasti tukihenkilön töitä muiden velvollisuuksiensa ohella. Verkoston ydin on siis edelleen vankka ja elinvoimainen vaikeuksista huolimatta. Osaltaan tähän on myös vaikuttanut se, että tiedekuntaan on perustettu opetuksen ja opiskelun tukiyksikkö, jonka kanssa tukihenkilöverkosto on voinut alusta asti tehdä arvokasta yhteistyötä ja saanut näkyvyyttä sekä henkistä tukea.
Verkoston tulevaisuutta Kumpulassa on vaikea ennustaa. Nykyisessä rahatilanteessa uusia verkko-opetuksen tukihenkilön toimia tuskin perustetaan ja jos joku nykyisistä tukihenkilöistä vaihtaa maisemaa, ei tilalle välttämättä tule ketään. Verkosto voi siis yhtäkkiä vain lakata olemasta, mutta kauan kuin meitä on vielä muutama jäljellä, verkosto toimii sen verran kuin sen on tarpeen toimia. Ne laitokset, jotka tarvitsevat satunnaisesti verkko-opetuksen tukihenkilöiden tarjoamia palveluita, saavat niitä tarvittaessa myös muualta, kuten opetusteknologiakeskuksesta. Tällöin palataan takaisin vanhaan järjestelmään, jossa yksittäinen kiinnostunut opettaja tahtoi kehittää opetustaan ja etsi siihen apua asiantuntijoilta. Silloin se asiantuntija ei vain ole verkko-opetuksen tukihenkilö omalta laitokselta, vaan joku muu jossain, joka ei suoralta kädeltä tiedä ihmistä tai tämän toimintaympäristöä. Hiukan hitaampaa, mutta ei missään tapauksessa mahdotonta. Silti jos ihmisiltä kysytään, niin kukapa ei tahtoisi työskennellä ja saada apua tutulta ihmiseltä, jonka kanssa ei tarvitse aloittaa taustojen ja tarpeiden selvitystä ihan alusta. Siinä me paikalliset verkko-opetuksen tukihenkilöt olemme toimineet hyvinä välittäjinä. Jos emme ole osanneet itse auttaa, olemme aina tienneet mistä seuraavaksi kysyä neuvoa ja millä avainsanoilla. Hyvä verkosto on osa isompaa verkostoa, oli se sitten kuinka pieni tahansa.