Helsingin yliopistossa on ollut opetuskäytössä rinnakkain kaksi verkko-oppimisympäristöä: Blackboard ja Moodle. Näistä Blackboardista ollaan luopumassa siten, että se on edelleen opettajien saatavilla, mutta ei enää opetuskäytössä. Tämä merkintä on kolmas osa sarjassa, jonka edelliset osat löytyvät täältä:
- Järjestelmästä toiseen, osa 1: Oppimisympäristöt
- Järjestelmästä toiseen, osa 2: Vähiin käy ennen kuin loppuu
Tietotekniikkakeskus toteutti keväällä 2010 asiakastyytyväisyyskyselyn, jossa kysyttiin henkilökunnan ja opiskelijoiden mielipiteitä myös oppimisympäristöistä. Vastauksia tuli noin 3900. Sain käyttööni oppimisympäristöihin liittyvät vapaamuotoiset kommentit, joita oli 273. Listassa opettajien ja opiskelijoiden kommentit olivat sekaisin, mutta tekstistä pystyi usein päättelemään, kumpaa näkökulmaa vastaus edusti. Tein kommenteista lyhyen yhteenvedon, joka löytyy liitteestä (pdf). Alla on lisäksi yhteenvetona näkemykseni saadusta palautteesta.
Sekä opiskelijat että opettajat ovat turhautuneita verkkoympäristöjen kasvaneeseen kirjoon
Kommenteista vahvimmin näkyvä asia oli, että sekä opiskelijat että opettajat ovat turhautuneita verkkotyöskentely-ympäristöjen kasvaneeseen kirjoon. Opettajia ärsyttää välineiden vaihtaminen: “Risuja systeemien tiuhasta vaihtumisesta!”. Opiskelijoita taas työllistää välineiden paljous; vaikka kukin opettaja käyttäisi aina yhtä verkkovälinettä kerrallaan, opiskelijoille tämä saattaa näkyä monena ympäristönä samanaikaisesti: “Eri oppimis/ryhmätyö/tiedostonjakoympäristöjen kirjo on mielestäni pahuksen rasittava – parin viime vuoden sisällä olen käyttänyt Moodlea, Blackboardia, bscw:tä, Almaa ja Apumattia, sekä laitosten kotisivuja ja kurssien omia kotisivuja”. “Yhden periodin aikana saattaa joutua jatkuvasti käyttämään kahta tai kolmea eri oppimisympäristöä, jolloin menee tuhottomasti aikaa käytön opettelemiseen, salasanojen tallentamiseen, linkkien löytämiseen aina uudelleen, ja sen varmistamiseen että suoritukset ovat menneet perille ympäristöön ja ovat kaikkien näkyvillä”. “Pitääkö opiskelijan osata käyttää kaikkia?”. Välineisiin toivottiinkin “Yhteinen linjaus atk-ympäristöjen käytössä”. Jotkut toivoivat Moodlea valittavaksi välineeksi, mutta monilla oli yleisesti turhautuneita kokemuksia: “mitä mieltä on ylläpitää sekä Moodlea että Blackboardia?”
Opiskelijoiden mielestä opettajia tulisi patistaa verkkoympäristöjen käyttöön
Opiskelijoiden mielestä “Oppimisympäristöissä ongelmana on, ettei (opetus)henkilökunta osaa käyttää niitä” – riippumatta siitä, mitä ne olisivat. Opettajia “tulisi rohkaista”, jopa “patistaa” verkkoympäristöjen käyttöön; “Opettajille voisi tähdentää, että sitä Moodlea […] saa käyttää hyödykseen” – “koska se olisi meidän opiskelijoiden ehdoton etu”. “Opettajille siis koulutusta!” “jotta opettajilla on riittävää kompetenssia opettaa tulevia opettajia opettamaan”!
Laitos- ja tiedekuntakohtaisissa toimintatavoissa on eroja ja niin tulee varmaankin jatkossakin olemaan. Tärkeintä opiskelijoiden kannalta on, että käytännöt olisivat olemassa, jolloin opiskelusta edes pääaineen osuus pysyy pienellä vaivalla hallinnassa: “olisi opiskelijaystävällistä, koska kaikki opetusmateriaali löytyisi yhdestä paikasta”. Sivuaineiden osalta opiskelijatkin lienevät ymmärtäväisempiä, jos eroja pääaineen käytäntöihin on. Laitosten kannattaisikin tuottaa ja sopia yhteisiä käytänteitä, joita opetushenkilöstö voisi helposti noudattaa, Käytäntöjen tekemisessä opetusteknologiakeskus mielellään pyynnöstä myös tukee laitoksia.
Osittain verkkoympäristöjen sekavan kokonaistilanteen koetaan johtuvan yliopiston epäonnistuneesta viestinnästä – käyttäjät eivät tiedä, mitä vaihtoehtoja on tarjolla, mihin mitäkin kannattaisi käyttää, ja linkit palveluihin eivät löydy: “Moodle on hankala löytää (vissiin sinne pääsee Alman kauttakin mutten ole löytänyt) ja googlaamalla saa jos jonkinmoista Moodlea”. Edelleen siis viestinnälle toiveeksi, että yliopiston kansainväliseenkin opetukseen käyttämien verkkoympäristöjen tulisi löytyä helposti yliopiston avoimilta sivuilta.
Mitä kommenteissa sitten EI toivottu:
- Blackboardia ei kaivattu takaisin. Yleensäkin Blackboardin toimintaa ja toiminnallisuuksia lähinnä kritisoitiin.
- Moodlea ei pahemmin toivottu pois. Moodleakin kyllä kritisoitiin, mutta se koettiin Blackboardia paremmaksi, ja tilalle ei tiedetty mitään konkreettista parempaakaan. Lähinnä ehdotettiin omien viritysten hyödyntämistä.
- Varsinkin opiskelijat, mutta myös muutamat opettajat itse huomasivat opettajien tarvitsevan lisäosaamista. Kummatkaan eivät kuitenkaan kaivanneet opiskelijoille koulutusta välineiden käyttöön. Ilmeisesti TVT-ajokortti on löytänyt paikkansa ja sen sisällöt vaikuttavat riittävän opiskelijoille siten, että ainakaan konkreettisia osaamistarpeita ei esitetty.
Helsingin yliopistossa ollaan menossa käyttäjien toivomaan suuntaan
Helsingin yliopisto on selvästi organisaationa menossa käyttäjien näkökulmasta toivottuun suuntaan, kun keskitetysti ylläpidetyistä, rinnakkaisista järjestelmistä Blackboard poistuu. Linjaustyö jatkuu vielä tästäkin – seuraavana poistunee BSCW. Almakaan tuskin kovin pitkään säilyy, kunhan Flamma saadaan käyttöön. Surullista sen sijaan on, minkälaisin sanakääntein opiskelijat toivovat opettajille lisäosaamista. Opiskelijat näkevät verkkoympäristöjen hyödyt oppimisen kannalta ja osaisivat käyttää tarvittavia palveluja, mutta heidän vaikutusmahdollisuutensa opettajien valintoihin ovat pienet. Tilanne ei siis ole mitenkään mallillaan. Oma väitöskirjatyöni keskittyy verkkoympäristöjen ja niiden käytön kehittämiseen nimenomaan opettajien tarpeiden kannalta pedagogisia tavoitteita tukevaksi. Muutaman vuoden kuluttua olisikin mielenkiintoista selvittää, miten tilanne on kehittynyt opiskelijoiden näkökulmasta.
