Manchester Metropolitan University:ssä on meneillään mielenkiintoinen JISC W2C -projekti opetusteknologiapalveluiden uudistamiseksi. Tuossa projektissa kehitetään seuraavan sukupolven hajautettua verkko-oppimisympäristö (DLE) jossa keskiössä toimivaa Moodlea täydennetään widgeteillä, web-serviceillä sekä pilvipalveluilla (cloud-sourced services).
Projektia varten tehtiin huolellisesti taustatyötä (CeLT / LRT Learning Technologies Review) jonka osana mm. arvioitiin aiemmin käytössä olleita palveluita sekä luotiin skenaarioita ja visioita tulevalle. MMU:ssä tehdyissä visioista esittelen tässä neliportaisen luokittelun omista ja ulkoisista opetusteknologiapalveluista, eli miten hajautettu verkko-oppimisympäristö luodaan yhdistämällä organisaation omiin palveluihin muiden tarjoamia palveluita. Luokittelun kriteerinä on yhtäältä palvelun instutionaalinen positio sekä toisaalta mitä opettajalle tarjotaan ja vastaavasti edellytetään käytöltä.
1-tasolla on “Keskitetyt palvelut” joita kaikkien opettajien odotetaan käyttävän ja vielä tietyllä yhteisesti sovitulla minimitasolla. Näitä on etenkin Moodle ja sitä kautta jaellut oppimateriaalit ja lukulistat.
2-tasolla on “Järjestetyt palvelut” joiden käyttöönotosta opettajat voivat itse päättää mutta oppilaitos järjestää sopimukset, käyttäjätunnukset, integroinnit sekä koulutusmateriaalit. Näitä on mm. TurnitIn ja Mahara.
3-tasolla on “Suositellut palvelut” joiden käyttöönotto on täysin opettajien vastuulla mutta oppilaitos laatii suosituksien ohella ohjeistusta etenkin siihen miten näitä yhdistetään esim. RSS-syötteillä keskitettyihin palveluihin. Näitä on mm. Delicious, Youtube, Twitter ja Slideshare.
4-tasolla on “Tunnistetut palvelut” joiden käyttöönotto on niinikään täysin opettajien vastuulla. Oppilaitos tyytyy “seuraamaan sivusta” sillä tavoitteella että näistä nousee uusia suositeltuja palveluita. Näitä on mm. Facebook ja Google Docs.
Facebook on jo pidemmän aikaa ollut kasvavan mielenkiinnon kohteena mutta varsinaiset ohjeistukset ja suositukset ovat vielä tekemättä. Tarvitaan enemmän käyttökokemuksia jotta Facebookin pedagoginen potentiaali voidaan todeta mahdollisia haittoja suuremmaksi.
Jaottelu vaikuttaa monin puolin käyttökelpoiselta ja sen pohjalta voisi hyvinkin kehittää jäsennellyn toimintamallin jonka perusteella organisaation omia järjestelmiä ja palveluita täydennetään (avoimen) verkon pilvipalveluilla. Tämä nousi yhdeksi keskeiseksi lähivuosien kehittämiskohteeksi Helsingin yliopistolla 27.10.2011 järjestetyssä Konfabulaarissa, erityisesti sessiossa “Opiskelijat pilvessä – mitä tekee IT(hallinto)”.
Mutta miltä sinun oppilaitoksesi opetusteknologiapalvelut näyttäytyvät tämän jaottelun valossa? Jos pohdin omaa työtäni Helsingin yliopistolla niin tunnistan käyttökelpoisuutta etenkin kahden uloimman kehän osalta. Esimerkiksi Facebook on jo pidemmän aikaa ollut kasvavan mielenkiinnon kohteena mutta varsinaiset ohjeistukset ja suositukset ovat vielä tekemättä. Tarvitaan enemmän käyttökokemuksia jotta Facebookin pedagoginen potentiaali voidaan todeta mahdollisia haittoja suuremmaksi. Toisaalta kun Helsingin yliopistoa tarkastelee sisempien tasojen näkökulmasta nousee esiin kaksi huomiota. Ensinnäkin meillä ei (vielä) ole sopimuksia ulkoisten palveluntarjoajien kanssa joten tuo 2-taso näyttäisi vielä kokonaan puuttuvan. Mutta toisaalta, emme edellytä opettajilta minkään keskitetyn palvelun, edes Moodlen, käyttöä. Kenties pikaisena johtopäätöksenä tästä voisikin ajatella, että ennen ulommille kehille kurottautumista tulisi ensin laatia opetuksen laadunhallinnasta ponnistavat yhteiset suositukset keskitettyjen palveluiden minimikäytöstä.
Itse en niinkään opetusteknologiaa ajattele, vaan tutkimuksen työkaluja. Kaipaan tavaraa tuonne kakkos- ja kolmossfääriin. Ykkösen ylläpito on kallista ja yleensä kovin kankeaakin. Nelosesta haluaisin pysyä poissa. Mieluummin vielä kakkosta kuin kolmosta, en haluaisi mennä tuntemattomien kaupallisten toimijoiden ehdoilla.
Mielenkiintoinen ja järkevänoloinen lähestymistapa. Oma tuntuma on, että tuo vähimmäistaso kurssin perustietojen ja mahdollisesti materiaalienkin osalta alkaa olla jo ainakin korkeakoulumaailmassa ymmärretty (ja opiskelijatkin varmaan jo osaavat vaatia), vaikka eivät kaikki silti välttämättä vielä käytä edes ykköstason välineitä. Mutta minimikäytön suosituksista varmaan kannattaisi liikkeelle ponnistaa. Risto Linturi sanoo hyvin tämänpäiväisen T&T Uratien (4.11.2011) kannessa olevassa jutussa muutoksen läpiviemisestä: “Muutoksen saa aikaan esimerkiksi toimintaympäristön pelisääntöjen ja motivaatiorakenteen muutoksella.”
Kiitos kommenteista! Tuo 1-taso voi joskus olla kallista ja kankeaakin, kuten Timo kommentoi, mutta ymmärtääkseni se on ollut tähän asti melko välttämätöntä jo ihan käyttäjähallintoon integroinninkin vuoksi. Toinen perustelu 1-tasolle on muut integroinnit oppilaitoksen taustajärjestelmiin ja kolmas voisi olla tuo pelisääntöjen yhtenäistäminen johon Joannakin viittaa. Tarvittaessa ja resurssien salliessa oppilaitoksen tukea ja koulutusta voidaan toki ulottaa ulkopuolisiinkin palveluihin ja mahdollisilla sopimuksilla niistä saadaan usein loppukäyttäjän kannalta mielekkäämpiäkin.
Minä kyllä vierastan monesta syystä kolmos- ja nelostasoa. Mainoksia, epävarmuutta, tekijänoikeusongelmia… Kakkostaso tuntuu kiinnostavimmalta, jotain tyyliin yhteisesti hankittuja premium-paketteja, mieluusti omilla servereillä pyörimässä. Ainakin Zoteron osalta olisi mahdollinen, mutta evernote, qiqqa, dropbox, google apps jne kiinnostaisivat. Noiusta ne, joiden tulot perustuvat premium-pakettien myymiseen (veikkaisin että evernot ja qiqqa) voisivat olla mahdollisia.