Tämä merkintä on neljäs ja samalla viimeinen osa sarjasta, jossa olen kertonut Helsingin yliopiston projektista luopua verkko-oppimisympäristö Blackboardista ja saada opettajat Moodlen käyttäjiksi. Aiemmat osat löytyvät edellisestä blogimerkinnästä.
Blackboardin opetuskäyttö päättyi vuosi sitten vuodenvaihteessa, kun opiskelijoiden pääsy kurssialueille estettiin. Opettajienkin pääsy kurssialueille estettiin kesäkuun 2011 alussa. Ylläpidolla oli pääsy kurssialueille vielä kesällä, ja pari pyyntöä sisältöjen saamiseksi ehdittiin toteuttaa. Blackboard-palvelin veteli viimeisiään syksyn alkaessa, ja tekohengitys päättyi vihdoin kun jo nurin olleesta palvelimesta otettiin pistoke irti lokakuussa 2011, hyvissä ajoin ennen lisenssikauden umpeutumista. Jäähyväisiä vietettiin iloisissa tunnelmissa kuohuviinien kera. R.I.P. Blackboard!
Kyselin opettajilta keväällä 2011 kokemuksia oppimisympäristön vaihdon kokemuksista. 28 ennen Blackboardia ja nykyisin Moodlea käyttävää opettajaa vastasi verkkokyselyyn. Koostin vastauksista raportin (pdf) sekä käyttäjille tiedoksi että omaa käsittelyä varten. Siihen keräsin hyviksi koettuja käytäntöjä vastaavan tilanteen varalle. Vastaavia tilanteitahan nimittäin on tulossa, sekä meille HY:ssä että varmuudella myös muille yliopistoille. Helsingin yliopiston keskitetysti tarjotuista, opetukseen käytetyistä verkkopalveluista tiensä päässä ovat sekä Apumatti että BSCW, molemmat teknisesti vanhentuneita. Jännityksellä odotamme, ehditäänkö niistä päästä eroon hyvässä järjestyksessä vai hajoaako tekniikka 🙂
Vanhoista järjestelmistä luopumisen lisäksi aktiivisessakin käytössä olevissa järjestelmissä on versionvaihtoja. Joskus sellainen onnistuu lyhyellä katkolla. Joskus taas versiopäivitys edellyttää huolellista valmistautumista ja suurta työmäärää, jotta versionvaihto näkyy loppukäyttäjille mahdollisimman pienenä toimenpiteenä. Vasta laskimme, että Moodle 1.9 on ollut HY:ssä palveluna ensi keväänä kolme vuotta, mikä on varsin hyvä elinkaari ohjelmistolle nykypäivänä. Seuraava suuri toimenpide tulee olemaan Moodle2:seen siirtyminen, mikä on sekä opetuksen kannalta mielekästä että teknisesti välttämätöntä, kun nykyisen 1.9:n tuki päättyy.
Vaikka yhden järjestelmän osalta voi nyt huokaista helpotuksesta, kun Blackboardista päästiin, ei verkkovälineiden kehitys tähän pääty. Versiot kehittyvät, välineet vaihtuvat. Opettajien kannalta pitkät vaihtosyklit ovat toivottavia, ja teknisesti taas lyhyet vaihtovälit järkeviä, jopa luontevia. Tekninen kehitys tavallaan pakottaa käyttäjät aktiivisemmiksi uuden opettelijoiksi kuin he haluaisivatkaan, ja tämä voi aiheuttaa turhautumista ja stressiä. Siksi valittujen välineiden tulisi olla yhä helpompia käyttää, jotta yhä useampi käyttäjä pystyisi ne luontevasti omaksumaan ja varsinkin ottamaan osaksi opetustaan.
