Tabletit eivät ole opetuksen viisastenkivi

Oppilaitoksissa on vallinnut jo joitakin vuosia melkoinen tablettihype. Tämäkin virtaus seuraa yleisempiä teknologiatrendejä, mutta tabletteja hehkutetaan aivan erityisesti juuri opetuksen viisasten kivenä ja tabletteja – jostain syystä erityisesti iPadeja – hankitaan monin paikoin yliopistojenkin kokonaisille vuosikursseille.

Muotivirtaukset kulkevat aalloissa. Tabletti-innostusta edelsi älytauluhuuma, jota ennen kohistiin halvoista miniläppäreistä. Miniläppärit ovat lähes kokonaan kadonneet markkinoilta ja tohinalla hankitut älytaulut pölyttyvät luokissa. Odottako tabuja siis sama kohtalo?

Uusi teknologia mielletään aina aiempien teknologioiden kautta. Tämä tekee sen paitsi ymmärrettäväksi, niin myös ylipäätään mahdollistaa sen soveltamisen olemassaoleviin rakenteiisin ja toimintatapoihin. Oppimisympäristöt lanseerattiin aikanaan virtuaalisina luokkahuoneina – metafora, joka pitkälti määritti niiden ominaisuudet ja josta ne eivät vieläkään onnistuneen täysin irtautumaan.

Teknologiat, joita tablettien miellettään korvaavan ovat kannettava tietokone ja kirja. Uusi teknologia on aina sekä parempi että huonompi kuin se, jonka se syrjäyttää. Suhteessa perinteiseen kirjaan tabletit (ja yleisemmin sähkökirjalukijat) ovat kuitenkin monessa suhteessa valtava edistysaskel: uudemmat näytöt ovat ovat miellyttäviä katsella eikä pitempikään käyttö juuri rasita silmiä. Kokonainen kirjasto kulkee mukana, ja uusia voi ostaa tai lainata langattomasti. Pakko myöntää, etten lastenkirjoja lukuunottamatta ole lainannut fyysistä kirjaa vuosiin, vaikka yksi Suomen hienoimmista kirjastoista löytyy työpaikan alakerrasta.

Myös suhteessa kannettaviin ja perinteisempiin tietokoneisiin tableteissa on monia etuja. Erityisesti nuoremmille käyttäjille kosketusnäyttö tarjoaa jo lähes antiikkista näppäimistöä  ja hiirtä luonnollisemman käyttöliittymän. Pokkarikokoinen tabletti on kevyt, kulkee helposti mukana ja on sujuva ottaa esiin. Liikkessä ja seisten tabletti on huomattavasti kannettavaa tietokonetta kätevämpi käyttää, mikä mahdollistaa niiden hyödyntämisen erilaisissa oppimistilanteissa.

Kuitenkin juuri kirjat nostavat valoon yhden nykyisten tablettien rajoituksista: niihin ladattu tieto on entistä tiukemmin palveluntarjoajan hallinnassa. Kirjat on hankittava usein vain rajatulta määrältä toimittajia. DRM rajoittaa kirjojen käyttöä monella tapaa, esim. tekstiä ei voi kopioida tai kirjoja lainata edelleen. Teknisesti sähkökirjan ostaja ei edes omista ostaamansa kirjaa. Saman tapaiset rajoitteet koskevat usein jossain määrin myös laitteisin hankittavia sovelluksia.

Surullista tässä on että, rajoitteet eivät ole millään tavoin teknisiä vaan puhtaasti keinotekoisia. Helppookäyttöisyyden nojalla kuluttajat ovat kuitenkin hyväksyneet tämän kehityksen lähes mukisematta.

Tabletit ovat välineitä informaation selailuun, vähemmän tiedon tuottamiseen. Tämä on nykyisen hypen ehdottomasti merkittävin sokea piste.

Toiseksi ja tärkeimpänä, tabletit ovat pääasiassa välineitä informaation selailuun, vähemmän tiedon tuottamiseen. Tämä koskee erityisesti kirjoittamista, joka edelleen on keskeinen oppimisen ja ajattelun kehittämisen väline kaikilla koulutusasteilla. Tämä on yllättävän vähälle jäänyt huomio ja nykyisen hypen ehdottomasti merkittävin sokea piste.

Omassa käytössä huomaan, että tabletti jää jonkinlaiseksi väliinputoajaksi: tabletti ei riitä moneen asiaan, jotka hoituvat helposti läppärillä. Toisaalta puhelimeni, joka käytännön syistä on aina mukana, sisältää kaikki samat toiminnot kuin tabletti. Näyttö on toki pienempi, mutta silti aivan riittävä myös esim. kirjojen lukemiseen. Kokonsa puolesta puhelin on myös kätevämpi moneen oppimisenkin kannalta hyödylliseen, kuten kuvaamiseen.

Johtuneeko vuosituhanteen vaihteen WAP-huuman krapulasta, että puhelimet ovat huikeasta teknisestä kehityksestään huolimatta jäänet opetuskentällä tablettien varjoon. Todennäköisemmin pääsyynä kuitenkin on, että puhelimet ovat lähtökohtaisesti henkilökohtaisina välineinä hankalammin oppilaitosten hallittavissa ja standardoitavissa.

Myös kannettavat tietokoneet ovat ottamssa opikseen monista tablettien edistyaskelista. Useimmista uusista läppäreistä löytyy nykyään kosketusnäyttö. Liikkeitä ja eleitä tunnistavat laitteet, kuten Leap motion, tulevat viemään juuri tietokoneiden käyttöliittymää vielä entistä pidemmälle. Jo vuosi sitten ennakkotilaamani palikka saappuu viimein joskus tänä kesänä: luvassa on siis innostunutta raportointia opetuksen seuravasta Uudesta Vallankumouksellisesta Teknologiasta.

Published by

Jere Majava

Jere Majava on opetusteknologistiksi konvertoitunut sosiologi, joka intoilee työn puolesta mm. blogien, wikien ja yhteisöllisen median hyödyntämisestä opetuksessa. Lue lisää >>

11 thoughts on “Tabletit eivät ole opetuksen viisastenkivi”

  1. Tuo kirjoittamisen hankaluus on hyvä pointti. Ulkoisella näppiksellä se voi ratketa, mutta samalla häviää iso osa laitteen mukavuudesta. Pelkällä tabletilla ei oikein pärjää. Toisaalta tabletti on mielestäni hyvä tietyntyyppiseen kirjoittamiseen. Muistiinpanojen tekeminen on tavallaan helpompaa sillä kuin käsin, koska muistiinpanot pysyvät järjestyksessä ja voivat pitää sisällään esim. kuvia esityksestä/liitutaulusta. Luentomateriaalin jakaminen voi olla helpompaa mikäli kaikilla on joku laite, jolla materiaalin voi lukea. There is no silver bullet.

  2. Tulee monta asiaa mieleen, mutta listaan vain päällimmäisiä

    – Värinäytö: suttua ja akku kuluu. Erillinen lukulaite e-ink tms näytöllä parempi. Eikä netti ole koko ajan houkuttamassa vieressä. (hankin juuri kobo auran, 6.8″, 1440 x 1080 pixeliä.. Hivelee silmää.)

    – Lukulaitteet ovat sen verran halpoja että niitä voisi hankkia kirjastoihin lainattaviksi. Ja niihin vois aina ladata koko vuoden tenttikirjat (jos olis systeemi jolla ne saisi aktivoitua mikäli ovat suojattuja ja linsessimaksut riippuuvaisia samanaikaisten käyttäjien määrästä). Tämä Kobo osaa adoben DRM:ää joten syänee kirjaston kirjoja vaivatta

    – Sanakirja aina sormenpäässä

    – Styluskynät ja hyvä käsialan tunnistus ovat tulossa (10″ galaxy notessa taitaa olla jo hyvä)

    – Digikynillekin voisi keksiä hyvää käyttöä jos ne saisi jotenkin koplattua lukulaitteeseen (eli kommentit kirjoittettaisiin paperille, mutta digitoitu versio linkattaisiin luettavaan tekstiin)

    – Saneltavat äänikommentit tulevat olemaan iso juttu joillekin. Jos joku haluaa luennoilla käydä saa muistiin helposti myös koko luennon ääneen.

    – Digimuistiinpanot saa linkattua luettavaan kohtaan. Kobossa on myös “social reading”, kommentit saa verkkoon lennosta oikeisiin kohtiin linkattuna. Esimerkiksi tenttikirjoja lukiessa voi käydä sivussa keskustelua ja kysellä valitsemallaan palstalla (facebookissa, twitterissä tms). Voisko tuosta tehdä tenttimistavan?

    – Kamera tai kynäskanneri + ocr voisivat mahdollistaa myös paperikirjojen lukemisen samaan tyyliin. Paperikirja, siitä mielenkiintoisten kohtien tekstit ja sivunumero muistiin ja digikynällä omat mietteet marginaaliin.

    – Muistiinpanojen tekeminen on rajoittunutta myös paperilla. Olen haastatellut useita tutkijoita, enkä muista kenenkään kehuneen että hänellä olisi hyvä systeemi muistiinpanojen tekoon. Yleensä valittavat etteivät ole koskaan tulleet miettineeksi asiaa kunnolla tai opetelleeksi jotain systematiikkaa.

    – “Teknisesti sähkökirjan ostaja ei edes omista ostaamansa kirjaa”. Teknisesti kirjaston lainaajakaan ei omista lainaamaansa kirjaa – aika suuri osa opiskelijoiden kirjoista on lainattuja.

  3. Ilahduttava kirjoitus. Välillä on suorastaan ihmetyttänyt opetusalan tabletin hypetys, vaikka se itselläkin yhtenä laitteena on jatkuvassa käytössä. Tutulta kuulostaa tuo lukulaitetyyppinen käyttäjäkokemus: “- – tabletit ovat pääasiassa välineitä informaation selailuun, vähemmän tiedon tuottamiseen”.

  4. Kyllä tabletillakin voi tuottaa sisältöä. Muistiinpanoja, jotka mainittiin, mutta myös tiivistä some-tekstiä, blogeja, kuvia, sähköpostikirjeitä, nettisivuja… Olennaista on tiedon siirto ja työstäminen tarvittaessa edelleen tietokoneella. Puhelin toki hoitaa monet hommat, mutta ainakin ikänäölle ja tumpelosormille tabletti on helpompi. Eri välineiden yhteiskäytössä piilee juju.

  5. Pingback: Tabletit eivät ole opetuksen viisastenkivi...

  6. Mielenkiintoinen kirjoitus monellakin tavalla. Kirjoituksessa viitataan ‘oppilaitoksiin’ mutta se keskittyy kirjoihin ja niiden saatavuuteen, kirjoittamisen ja muistiinpanojen tekemisen helppouteen tai vaikeuteen. Kaikki nämä ovat toki mahdollisia eri välineillä, mutta eihän lukeminen ja kirjoittaminen, tehtiin se sitten paperilla ja kynällä tai digitaalisesti, mullista oppimista.
    Digitaalisten välineiden paras anti ja toistaiseksi vähiten käytetty puoli on erilaisten luovien työkalujen käyttö jossa voidaan yhdistää piirtäminen, kuva sekä ääni (myös mobiilisti). Tablettien ja puhelinten käyttö, käyttäjien taidot ja sisällöntuottajien tarjooma ovat kaikki vielä alkutekijöissään ja lähtökohtaisesti keskiyttyneitä vanhojen toimintamallien ja tuotteiden siirtämiseen uuteen laitteeseen. Lukeminen ja kirjoittaminen, taululta kopioiminen jne ei muutu miksikään ennenkuin me muutamme tapaamme opettaa ja oppia. Nykyiset laitteet ja osa innovatiivisista sovelluksista mahdollistaa uuden, erilaisen tavan oppia ja opettaa. Sitä ei vaan osata hyödyntää. Siinä piilee se opetuksen viisastenkivi – ei laitteissa.

  7. Onkohan kirjoittaja nähnyt koulutyöskentelyä tablettien kanssa? Kyllä se on juuri toisinpäin-tabletteja oppilaat käyttävät pääasiassa tiedon tuottamiseen, visualisointiin ja kokoamiseen. Selaamiseen harvemmin. Homma toimii usein niin, että yksi piirtää, yksi kuvaa/ äänittää, yksi kirjoittaa ja yhden tabletilla voidaan etsiä tietoja.
    Kadehdittavan kätevästi lapsukaiset muuten kirjoittavat. Ja “my memos”-sovelluksessa on jo ltoimiva käsialan tunnistus. Ja on tabletille monta muutakin tapaa harjoittaa käsialaa. Puolitoistavuotta olen koulussa tätäkin kokeillut, en vaihtaisi mihinkään tietokoneluokkaan enää!

  9. “Toiseksi ja tärkeimpänä, tabletit ovat pääasiassa välineitä informaation selailuun, vähemmän tiedon tuottamiseen.”

    Tabletit ovat opetuksessa erinomaisia laitteita juuri tiedon tuottamiseen! Kyse on pedagogiikasta ja sen uudistamisesta. Totta on, että kirjoittaminen on vaikeampaa virtuaalisella näppäimistöllä, mutta erillisellä näppäimistöllä tabletti on hyvin läppärimäinen kirjoitusympäristö.

    Se missä tabletti lyö muut laitteet kokonsa lisäksi on juuri uudenlaisen oppimis- ja opetusmedian tuottaminen – kuvat, videot ja sosiaalinen media sekä niiden jakaminen. Kirjoittaminen on toki edelleen tärkeää, mutta myös kuvat ja videot ovat nousseet tärkeämmiksi, kun niiden tuottaminen tabletilla on niin helppoa, myös yleisopetuksessa (ovat olleet pitkään jo erityisopetuksessa vaihtoehtoinen tapa itsensä ilmaisulle). Jakaminen & esittäminen ilman tikkuja, CD/DVD-levyjä, C:/Y:-asemia tai tiedostonsiirtoja luo puolestaan erinomaiset edellytykset yhdessä oppimiselle.

    Hypeä tai ei, on muistettava, että Suomi on pudonnut koko Euroopan tasolla viimeiseksi tietotekniikan hyödyntämisessä opetuksessa. Surullista mutta totta – vuonna 2013 tärkein oppimisen väline on edelleen Kiinassa 2000v sitten keksitty paperi + kynä. Kuinka moni meistä työelämässä olevista kirjoittaa päivän aikana kaikki muistiinpanot ja työtehtävät paperille?

    On aika uudistaa opetusmetodit ja työvälineet! Ja muistettava, että jo olevilla laitteillakin päästään pitkälle, kunhan ne otetaan käyttöön!

Comments are closed.