MOOC- kupla puhkesi, nyt olisi hyvä hetki lähteä mukaan!

MOOCit ovat herättäneet paljon huomiota viime aikoina. Niihin on kohdistettu suuria odotuksia ja ne ovat herättäneet myös paljon kritiikkiä. Viime aikojen pettymykset tuovat mieleen Gartnerin hype-käyrän, jossa uusi teknologinen innovaatio saavuttaa kypsyyden vasta kolmen välivaiheen jälkeen.

Gartner Hype Cycle

Gartner Hype Cycle by Jeremykempaten (CC-BY-SA-3.0)

Teknologisen innovaation esiintuloa seuraavat ylikuumentuneet odotukset, mikä näkyy mm. massamedian suurena huomiona. New York Times intoutui jo vuosi sitten kuvaamaan silloista vuotta 2012 MOOCien eli massiivisten avoimien verkkokurssien vuodeksi. Silloin oli jo Courseran ja Udacityn kaltaiset yritykset ehtineet tarjoamaan maksuttomia verkkokurssejaan miljoonille ihmisille ympäri maailmaa ja kymmenet korkeakoulut olivat  ehtineet mukaan tekemään kursseja lisää. Hype kävi MOOCien yllä kuumana, niiltä odotettiin paljon erityisesti kohonneiden lukukausimaksujen Yhdysvalloissa, mutta suuri osa myös Europpalaisista korkeakouluista pohti sopivaa tapaa osallistua MOOC-hurmaan mukaan, ellei ollut jo ehtinyt. Ehtihän joku jo Suomessakin povaamaan maakuntayliopistojen loppua.

MOOC by audreywatters

MOOC by audreywatters

Liian kuumaksi lämmennyt hype herättää aina ärtymystä ja kritiikkiä, mutta vuoden 2013 aikana alkoi MOOCeja kohtaan nousta kritiikkiä myös toimijoiden sisältäkin. Esimerkiksi Udemyn Dennis Yang ehti jo maaliskuussa kysymään, joskin retorisesti, ovatko MOOCit jo ohi?

Laskusuunta lähestyi jo aallonpohjaa muutama viikko sitten, kun koko MOOC-hypen kenties näkyvin hahmo, Udacityn Sebastian Thrun avautui ja totesi etteivät he kouluta ihmisiä kuten muut tai edes he itse toivoivat. Pettymysten taustalla on ennen kaikkea tilastot kursseisesta ja niiden opiskelijoista. Ensinnäkin MOOCien opiskelijoista melkein kaikilla (n. 80%) on jo aiempi korkeakoulututkinto tai suoritettuja korkeakouluopintoja. Toiseksi vain pieni osa (n 10%) heistä ylipäätään suorittaa kurssin. Eli nykyiset MOOCit eivät juurikaan avaa korkeakoulutuksen ovia ulkopuolisille ja ovat kohtalaisen heikosti toimivia jos mittarina pidetään suoritusprosenttia.

Muita MOOCien kohtaamia haasteita ovat taloudelliset kustannukset, opiskelijoiden luotettava tunnistaminen yleisemmin kelpoisia todistuksia varten sekä liian sisältö- ja opettajakeskeiseksi moitittu pedagogiikka. Thrunin Udacity etsii ratkaisuja perimällä kursseista pääsymaksuja ja tiivistämällä yhteistyötä yritysten kanssa. Esimerkiksi vuodenvaihteen jälkeen voi kokonaisen tietojenkäsittelytieteen tutkinnon suorittaa maksullisena verkkokurssina, yhteistyössä Georgia Tech Universityn ja AT&T:n kanssa. Courseralla on niinikään jo käytössä maksulliset versiot kursseistaan joissa osallistujat saavat myös virallisemman todistuksen ja brittiyliopistojen Future Learn lupaa satsaavansa merkittävästi MOOCien pedagogiikkaan.

Jäljellä on edelleen alkuperäinen tavoite eli tuottaa mahdollisimman korkeatasoista verkko-opetusta mahdollisimman monen opiskelijan saataville. Siinä MOOCit, tai miksi niitä sitten jatkossa tullaankaan eri muodoissaan kutsumaan, näyttelevät varmasti jatkossakin keskeistä roolia yhdessä muiden avoimien oppiresurssien kanssa (Open Educational Resources).

Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku, ja kun nykyisin tiedossa olevat haasteet on voitettu, päästään toivottavasti seuraavaan vaiheeseen eli valaistumisen rinteeseen. Jäljellä on edelleen alkuperäinen tavoite eli tuottaa mahdollisimman korkeatasoista verkko-opetusta mahdollisimman monen opiskelijan saataville. Siinä MOOCit, tai miksi niitä sitten jatkossa tullaankaan eri muodoissaan kutsumaan, näyttelevät varmasti jatkossakin keskeistä roolia yhdessä muiden avoimien oppiresurssien kanssa (Open Educational Resources).

Kiirettä ei ole, mutta nyt alkaa pikku hiljaa olla hyvä hetki käynnistää omien verkkokurssien kehittäminen, olkoon ne sitten mittakaavaltaan mitä tahansa pienen ja massiivisen väliltä ja toisaalta joko maksullisia tai maksuttomia. Jos mikään olemassaolevista MOOC-konsortioista ei tunnu sopivalta kumppanilta, kannattaa vilkaista Googlen ja MIT:n yhteistyön tuloksena avautuvaa Mooc.org:ia. Sen taustalla toimii avoimen lähdekoodin ohjelmisto Open edX jota kehittää monikymmenpäinen joukko eturivin ohjelmistoinsinöörejä. Sillä voi pian olla paljon muutakin käyttöä kuin vain massiiviset verkkokurssit.

Mutta mitä tulee siihen hype-käyrän viimeiseen vaiheeseen, niin tuottavuuden tasangolla oltaneen kuitenkin vasta sitten, kun verkko on jo niin luonteva osa opetusta ettei siitä jakseta pitää enää erikseen numeroa. Voisiko MOOCit olla viimeinen teknologinen hype opetuksen alalla? Tuskin.

Ellei toisin ilmoitettu tämän sivuston kirjoitusten käyttöoikeutta koskee Creative Commons Attribution-Noncommercial-Share Alike 3.0 Lisenssi.