MOOC- kupla puhkesi, nyt olisi hyvä hetki lähteä mukaan!

MOOCit ovat herättäneet paljon huomiota viime aikoina. Niihin on kohdistettu suuria odotuksia ja ne ovat herättäneet myös paljon kritiikkiä. Viime aikojen pettymykset tuovat mieleen Gartnerin hype-käyrän, jossa uusi teknologinen innovaatio saavuttaa kypsyyden vasta kolmen välivaiheen jälkeen.

Gartner Hype Cycle
Gartner Hype Cycle by Jeremykempaten (CC-BY-SA-3.0)

Teknologisen innovaation esiintuloa seuraavat ylikuumentuneet odotukset, mikä näkyy mm. massamedian suurena huomiona. New York Times intoutui jo vuosi sitten kuvaamaan silloista vuotta 2012 MOOCien eli massiivisten avoimien verkkokurssien vuodeksi. Silloin oli jo Courseran ja Udacityn kaltaiset yritykset ehtineet tarjoamaan maksuttomia verkkokurssejaan miljoonille ihmisille ympäri maailmaa ja kymmenet korkeakoulut olivat  ehtineet mukaan tekemään kursseja lisää. Hype kävi MOOCien yllä kuumana, niiltä odotettiin paljon erityisesti kohonneiden lukukausimaksujen Yhdysvalloissa, mutta suuri osa myös Europpalaisista korkeakouluista pohti sopivaa tapaa osallistua MOOC-hurmaan mukaan, ellei ollut jo ehtinyt. Ehtihän joku jo Suomessakin povaamaan maakuntayliopistojen loppua. Continue reading MOOC- kupla puhkesi, nyt olisi hyvä hetki lähteä mukaan!

Voisiko “Avoin akateeminen verkkoympäristö” korvata verkko-oppimisympäristön?

Taannoisen tutkimuksen mukaan vain kolmasosa yliopisto-opettajista soveltaa tieto-ja viestintätekniikkaa opetuksessaan, kun ammattikorkeakoulujen opettajista näin tekee kaksi kolmasosaa. Syitä on varmasti monia, mutta voisiko yksi selitys löytyä myös tarjolla olevista välineistä? Tarkemmin kysyttynä siitä, miten hyvin verkko-oppimisympäristöt ylipäätään soveltuvat (tutkimus)yliopiston opetukseen? Tai kääntäen, onko tutkimukseen perustuvalla yliopisto-opetuksella joitan sellaisia tarpeita joita nykyiset välineet eivät tue?

Verkko-oppimisympäristöjen suunnittelun lähtökohtana on aina ollut perinteisen luokkahuoneen virtualisointi, joka ilmenee esimerkiksi sulkemalla työskentelytila vain osallistujille. Nuo osallistujat on myös roolitettu tiukasti, esim. niin että he ovat joko opettajia (materiaalin tuottajia tai työn tilaajia) tai opiskelijoita (materiaalin vastaanottajia tai työn toteuttajia). Nämä ominaisuudet ovat tehneet verkko-oppimisympäristöistä helposti lähestyttäviä joillekin, mutta voivat toisaalta rajata myös paljon potentiaalisia käyttäjiä pois, varsinkin tutkimusyliopistoista.

Continue reading Voisiko “Avoin akateeminen verkkoympäristö” korvata verkko-oppimisympäristön?

Brittiyliopistoilta uusi MOOC-yritys

Kaksitoista brittiyliopistoa yhdistivät resurssinsa ja alkavat ensi vuonna tarjoamaan massiivisia avoimia verkkokursseja, eli MOOCeja, yhteisen yrityksen kautta. Yritys kantaa nimeä FutureLearn Ltd ja sitä voidaan pitää erittäin tervetulleena lisänä muuten Pohjois-Amerikkalaisten hallitsemille “MOOC-markkinoille”. Ja toisaalta, kun taustalla on Open Universityn kaltaisia verkko-opetuksen konkareita, sopii näiltä MOOCeilta odottaa korkeatasoisen sisällön ohella myös pedagogisesti kehittyneitä ratkaisuja.

EDIT: Tässä vielä linkki Inside HigherEd:n artikkeliin jossa eritellään hyvin tämän hetken “MOOC-markkinoita” globaalista ja eurooppalaisesta näkökulmasta.

Massiiviset avoimet verkkokurssit, uusia oppimisen muotoja – ja tutkimusta!

Yksi viime vuoden puhutuimmista ilmiöistä opetusteknologian alalla on ollut massiiviset avoimet verkkokurssit eli MOOC:it (Massive Open Online Course). Käytännössä MOOC:eissa on useimmiten kyse siitä, että tunnetun yliopiston kokenut opettaja laatii ja suunnittelee avoimeen verkkoon oppimateriaalista ja siihen perustuvista aktiviteeteista kurssin, jota pääse suorittamaan kuka tahansa, maksutta ja osana massiivista opiskelijajoukkoa. MOOC:ien taustalla on yleensä vastaava kurssi joko osin tai kokonaan kampuksella tai verkossa toteutettuna. MOOC:it on yleensä aikataulutettu melko tiukkoihin viikoittaisiin palasiin, jotka sisältävät oppimateriaalin itsenäistä opiskelua, materiaalin perusteella laadittavia tehtäviä sekä vuorovaikutusta joko ohjelmallisesti toteutettujen arviointien tai muiden opiskelijoiden kanssa. Tapauksesta riippuen kursseista saattaa vielä lopuksi saada arvosanan tai todistuksen.

Oleellista muihin verkkokursseihin verrattuna on MOOC:ien suuri skaalautuvuus, eli kurssille voi osallistua vaikka satojatuhansia opiskelijoita ilman opettajien ja ohjaajien työmäärän massiivista kasvamista. Esimerkiksi vuosi sitten pidetylle, Stanfordin yliopiston professorin Sebastian Thrunin ja Googlen tutkimusjohtajan Peter Norvigin toteuttamalle tekoälykurssille osallistui yli 160 tuhatta opiskelijaa ympäri maailmaa. Skaalautuvuus on yleensä toteutettu joko tehtävien ja palautteen automatisoinnilla tai vertaistuotannon ja -arvioinnin malleilla.

Continue reading Massiiviset avoimet verkkokurssit, uusia oppimisen muotoja – ja tutkimusta!

Luokkahuone kääntyi ympäri, myös korkeakouluissa?

Yksi viime aikojen käsitetrendejä opetusteknologian alalla on ollut “Flipped classrooms” (tai Flip/Reverse teaching ) mikä tarkoittaa suurinpiirtein sitä, että oppimateriaaleihin tutustuminen tehdään itsenäisesti omalla ajalla ja luokkaan kokoonnutaan sitten opettajan johdolla jäsentelemään opittua. Kuulostaa oikein raikkaalta ajatukselta, varsinkin kun oppimateriaalia on nykyään valtavasti tarjolla avoimissa verkoissa perinteisten kirjastojen lisäksi.

Termi on nyt suomennettu “taitetuksi luokkahuoneeksi” ja saanut suomenkielisen esittelynsäkin. Tosin itse suomentaisin termin mieluummin käännetyksi luokkahuoneeksi, koska tuo taittaminen viittaa enemmän halkaisemiseen tai jakamiseen kuin perinteisen opetusparadigman kääntämiseen ympäri tai toisinpäin. Enkä toisaalta nimittäisi sitä ihan opetusteoriaksikaan, raikkaaksi ideaksi kylläkin.

Mutta kun tuota opetuksen kääntämistä miettii korkeakoulukontekstissa, tuntuukin se lopulta hyvin tutulta. Minulla on jopa omakohtaisia kokemuksia lukuseminaareista, joissa laaja aihekokonaisuus opiskeltiin niin, että opettajan alustuksen jälkeen luimme osin yhteisiä ja osin erillisiä lähteitä ja kokoonnuimme opettajan johdolla keskustelemaan niistä. Parhaissa tapauksissa vielä sokraattisin menetelmin.

Tämän päivän lukuseminaaria voidaan tietysti terästää mielekkäästi tieto- ja viestintekniikalla mutta ymmärtääkseni ne ovat kuitenkin tämän päivän opetusohjelmissa verraten harvinaista herkkua. Mutta ehkäpä tuota kääntämistä kannattaa miettiä myös korkeakoulukontekstissa. Esimerkiksi videoidut massaluennot mahdollistavat oppimateriaalien lukemisen “omalla ajalla” mutta miten niiden vuorovaikutteinen käsittely skaalattaisiin suurillekin opiskelijamäärille? Tai entäpä kirjatentit, miten ne käännettäisiin ympäri?

Ja lopuksi, mikä olisi mielestäsi osuvin suomennos termille?

Coursekit – ilmainen verkko-oppimisympäristö Facebook-tyyliin

Jonkinlaisessa murroksessa oleville verkko-oppimisympäristömarkkinoille ilmaantui taas uusi haastaja, Coursekit. Coursekit on käytettävissä avoimen verkon ns. pilvipalveluna ja ilmaiseksi. Eli opettaja voi halutessaan luoda samantien uuden kurssialueen ja kutsua opiskelijat sinne jäseniksi erillisen kurssiavaimen avulla.

Coursekit vaikuttaa muutenkin erittäin helppokäyttöiseltä ja työkaluvalikoima kattaa monet oleellisimmista aina kalenteriin ja arviointikirjaan saakka. Kenties oleellisinta Coursekitissä on kuitenkin tuki opiskelijakeskeiselle vuorovaikutukselle. Kurssialueelle saa mukavasti Facebook/Googleplus/Yammer -henkisen virran statuspäivityksistä yms. tapahtumista. Facebookista on toisaalta tuttua myös Coursekitin mahdolliset riskit ja uhat yksityisyydelle ja käyttäjätietojen kaupallistamiselle, joten kannattaa lukea ne käyttösäännöt ennen käyttöönottoa.

Kohti hajautettuja verkko-oppimisympäristöjä

Manchester Metropolitan University:ssä on meneillään mielenkiintoinen JISC W2C -projekti opetusteknologiapalveluiden uudistamiseksi. Tuossa projektissa kehitetään seuraavan sukupolven hajautettua verkko-oppimisympäristö (DLE) jossa keskiössä toimivaa Moodlea täydennetään widgeteillä, web-serviceillä sekä pilvipalveluilla (cloud-sourced services).

Projektia varten tehtiin huolellisesti taustatyötä (CeLT / LRT Learning Technologies Review) jonka osana mm. arvioitiin aiemmin käytössä olleita palveluita sekä luotiin skenaarioita ja visioita tulevalle. MMU:ssä tehdyissä visioista esittelen tässä neliportaisen luokittelun omista ja ulkoisista opetusteknologiapalveluista, eli miten hajautettu verkko-oppimisympäristö luodaan yhdistämällä organisaation omiin palveluihin muiden tarjoamia palveluita. Luokittelun kriteerinä on yhtäältä palvelun instutionaalinen positio sekä toisaalta mitä opettajalle tarjotaan ja vastaavasti edellytetään käytöltä.
Continue reading Kohti hajautettuja verkko-oppimisympäristöjä

“Vakavasti otettavaa” verkkojulkaisua Omekalla

Omeka on sangen uusi verkkojulkaisujärjestelmä erityisesti yliopistojen, museoiden ja kirjastojen väelle. Omekalla voi rakentaa esim. arkistolähteisiin perustuvan kurssisivuston tai online-taidenäyttelyn, mahdollisuuksista saa hyvän yleiskuvan katsomalla listaa Omekalla tehdyistä sivustoista. Omeka on kehitetty George Mason Universityssä ja se on vapaasti saatavilla GPL-lisenssillä.

Minkälaista olisi ketterä opetus?

Ketterä ohjelmistokehitys on yksi viime vuosien puhutuimmista innovaatioista it-alalla. Käytännössä kyseessä on pikemminkin yleinen toimintafilosofia kuin jokin spesifi menetelmä, mutta lyhyesti kuvattuna ketteryydellä pyritään korvaamaan perinteinen projektimalli jossa suunnittelu edeltää ja määrittää toteutusta. Toki ketterässäkin tuotantoprosessissa myös suunnitellaan, mutta se tapahtuu vaiheittain sitä mukaa kun toteutus etenee. Kun perinteinen projektimalli pitää arvossaan muodollista dokumentaatiota sekä tarkasti määriteltyjä prosesseja, pyritään ketteryydellä korostamaan toimivaa lopputuotetta sekä yksilöiden välistä vuorovaikutusta.

Agility
cc-by-robert.happek

Ketteryys kuulostaa kaikin puolin järkevältä ja käyttökelpoiselta toimintatavalta. Omaan käyttöön tuleva asuintalo voidaan vielä kuvata täydellisesti etukäteen mutta tietokoneohjelmiston kaltaisten abstraktien olioiden kokonaisvaltainen suunnittelu on paljon vaikeampaa. Kun tuotantoprosessi jaetaan lyhyisiin “pyrähdyksiin” päästään jo varhaisemmassa vaiheessa varmistamaan, että työ etenee oikeaan suuntaan ja lopputuotteesta on konkreettista hyötyä asiakkaalle.
Continue reading Minkälaista olisi ketterä opetus?