Signaali sammuu

no-signal-tv-hd-desktop-wallpaper-high-definition-fullscreen

Kuten satunnainen vierailija voi havaita, blogimme on jäänyt jo aikaa sitten kesannolle. On siis aika laittaa virallisestikin lappu luukulle.

Sivusto ei katoa, vaikkei enää päivitykään.  Ehkäpä joku vielä löytää vanhoista kirjoituksistamme vielä jotain kiinostavaa tai hyödyllistä.

Opetusteknologian väki kiittää lukijoita kiinnostuksesta. Jatkamme keskusteluja toisilla kanavilla ja foorumeilla.

Sähköinen tenttiminen

Helsingin yliopistossa on ollut tenttiakvaariotoimintaa kymmenen vuotta ja verkkotenttejä on tehty sitäkin pidempään. Vuonna 2013 sähköisen tenttimisen edistäminen kurssien suoritusmuotona aktivoitui HYYn aloitteesta ja silloisen vararehtorin toiveesta ja Sähköisen tenttimisen projekti käynnistettiin kehityspäällikön päätöksellä.

Edit 20.5.2014: kuva ja ensimmäinen kappale päivitetty.

Jotta sähköistä tenttimistä voi edistää, on käsite aluksi määriteltävä. Asko Karjalainen on väitöskirjassaan Tentin teoria (2001) määritellyt tentin “koulutukseen sisältyväksi, tahallisesti rakennetuksi ongelmatilanteeksi”, josta opiskelijan on suoriuduttava osaamisensa avulla. Tenttiin liittyy oleellisesti siinä suoriutumisen arviointi ja mittaaminen, ulkoinen kontrolli ja kytkös todelliseen elämään. Em. määritelmän lisäksi vaikuttaa siltä, että tenttimistä käytetään tyypillisesti summatiiviseen arviointiin ja tenttitilaisuus on ajallisesti rajattu suoritus. Kun puhutaan sähköisestä tenttimisestä, viittaan nimenomaan opiskelijan osuuteen tenttimisprosessissa, jossa opiskelija hyödyntää tuotoksensa aikaansaamisessa ja palauttamisessa arvioitavaksi tietokoneita ja -verkkoja. Continue reading Sähköinen tenttiminen

MOOC- kupla puhkesi, nyt olisi hyvä hetki lähteä mukaan!

MOOCit ovat herättäneet paljon huomiota viime aikoina. Niihin on kohdistettu suuria odotuksia ja ne ovat herättäneet myös paljon kritiikkiä. Viime aikojen pettymykset tuovat mieleen Gartnerin hype-käyrän, jossa uusi teknologinen innovaatio saavuttaa kypsyyden vasta kolmen välivaiheen jälkeen.

Gartner Hype Cycle
Gartner Hype Cycle by Jeremykempaten (CC-BY-SA-3.0)

Teknologisen innovaation esiintuloa seuraavat ylikuumentuneet odotukset, mikä näkyy mm. massamedian suurena huomiona. New York Times intoutui jo vuosi sitten kuvaamaan silloista vuotta 2012 MOOCien eli massiivisten avoimien verkkokurssien vuodeksi. Silloin oli jo Courseran ja Udacityn kaltaiset yritykset ehtineet tarjoamaan maksuttomia verkkokurssejaan miljoonille ihmisille ympäri maailmaa ja kymmenet korkeakoulut olivat  ehtineet mukaan tekemään kursseja lisää. Hype kävi MOOCien yllä kuumana, niiltä odotettiin paljon erityisesti kohonneiden lukukausimaksujen Yhdysvalloissa, mutta suuri osa myös Europpalaisista korkeakouluista pohti sopivaa tapaa osallistua MOOC-hurmaan mukaan, ellei ollut jo ehtinyt. Ehtihän joku jo Suomessakin povaamaan maakuntayliopistojen loppua. Continue reading MOOC- kupla puhkesi, nyt olisi hyvä hetki lähteä mukaan!

Tabletit eivät ole opetuksen viisastenkivi

Oppilaitoksissa on vallinnut jo joitakin vuosia melkoinen tablettihype. Tämäkin virtaus seuraa yleisempiä teknologiatrendejä, mutta tabletteja hehkutetaan aivan erityisesti juuri opetuksen viisasten kivenä ja tabletteja – jostain syystä erityisesti iPadeja – hankitaan monin paikoin yliopistojenkin kokonaisille vuosikursseille.

Muotivirtaukset kulkevat aalloissa. Tabletti-innostusta edelsi älytauluhuuma, jota ennen kohistiin halvoista miniläppäreistä. Miniläppärit ovat lähes kokonaan kadonneet markkinoilta ja tohinalla hankitut älytaulut pölyttyvät luokissa. Odottako tabuja siis sama kohtalo?

Continue reading Tabletit eivät ole opetuksen viisastenkivi

Voisiko “Avoin akateeminen verkkoympäristö” korvata verkko-oppimisympäristön?

Taannoisen tutkimuksen mukaan vain kolmasosa yliopisto-opettajista soveltaa tieto-ja viestintätekniikkaa opetuksessaan, kun ammattikorkeakoulujen opettajista näin tekee kaksi kolmasosaa. Syitä on varmasti monia, mutta voisiko yksi selitys löytyä myös tarjolla olevista välineistä? Tarkemmin kysyttynä siitä, miten hyvin verkko-oppimisympäristöt ylipäätään soveltuvat (tutkimus)yliopiston opetukseen? Tai kääntäen, onko tutkimukseen perustuvalla yliopisto-opetuksella joitan sellaisia tarpeita joita nykyiset välineet eivät tue?

Verkko-oppimisympäristöjen suunnittelun lähtökohtana on aina ollut perinteisen luokkahuoneen virtualisointi, joka ilmenee esimerkiksi sulkemalla työskentelytila vain osallistujille. Nuo osallistujat on myös roolitettu tiukasti, esim. niin että he ovat joko opettajia (materiaalin tuottajia tai työn tilaajia) tai opiskelijoita (materiaalin vastaanottajia tai työn toteuttajia). Nämä ominaisuudet ovat tehneet verkko-oppimisympäristöistä helposti lähestyttäviä joillekin, mutta voivat toisaalta rajata myös paljon potentiaalisia käyttäjiä pois, varsinkin tutkimusyliopistoista.

Continue reading Voisiko “Avoin akateeminen verkkoympäristö” korvata verkko-oppimisympäristön?

Suomalaisiin opiskelijoihin voi luottaa!

Osallistuin eilen ja tänään Metsätalolla järjestettyyn Sulautuva opetus & oppiminen -seminaariin. Eilen iltapäivällä jouduin lintsaamaan viimeisista case-esityksistä, koska olin luvannut esitellä oppimiskeskus Aleksandriaa erään eurooppalaisen yliopiston vierailijadelegaatiolle.

Aleksandriassa käyneet vierailijat ihastelivat oppimiskeskuksen tiloissa ja palveluissa sitä, että talo voi olla opiskelijoiden käytössä 24/7 ihan ilman vartijoita ja ongelmia; opiskelijat eivät lainaa avaimiaan toisille eivätkä päästä ulkopuolisia sisään (ainakaan häiriöksi asti :). Sulopissa keskusteltiin verkkotentteihin liittyen – taas kerran ihmettelevän hämmästyneeseen sävyyn – että opiskelijoilla voi toden totta teettää tiedekuntatenttejä kotosalla, ja he sitten tekevätkin tenttinsä ihan itse.

Suomalaiseen kulttuuriin kuuluu, että ihmisiin luotetaan, ja ennen kaikkea, että ihmiset ovat luottamuksen arvoisia. Mikä usein jää huomiotta on, että tämä luottamus on opetusteknologian ja verkkopedagogiikan kehityksen tärkeä mahdollistaja!

Suomalaiseen kulttuuriin kuuluu, että ihmisiin luotetaan, ja ennen kaikkea, että ihmiset ovat luottamuksen arvoisia. Mikä usein jää huomaamatta on, että tämä luottamus on opetusteknologian ja verkkopedagogiikan kehityksen tärkeä mahdollistaja!

Massiiviset avoimet verkkokurssit, uusia oppimisen muotoja – ja tutkimusta!

Yksi viime vuoden puhutuimmista ilmiöistä opetusteknologian alalla on ollut massiiviset avoimet verkkokurssit eli MOOC:it (Massive Open Online Course). Käytännössä MOOC:eissa on useimmiten kyse siitä, että tunnetun yliopiston kokenut opettaja laatii ja suunnittelee avoimeen verkkoon oppimateriaalista ja siihen perustuvista aktiviteeteista kurssin, jota pääse suorittamaan kuka tahansa, maksutta ja osana massiivista opiskelijajoukkoa. MOOC:ien taustalla on yleensä vastaava kurssi joko osin tai kokonaan kampuksella tai verkossa toteutettuna. MOOC:it on yleensä aikataulutettu melko tiukkoihin viikoittaisiin palasiin, jotka sisältävät oppimateriaalin itsenäistä opiskelua, materiaalin perusteella laadittavia tehtäviä sekä vuorovaikutusta joko ohjelmallisesti toteutettujen arviointien tai muiden opiskelijoiden kanssa. Tapauksesta riippuen kursseista saattaa vielä lopuksi saada arvosanan tai todistuksen.

Oleellista muihin verkkokursseihin verrattuna on MOOC:ien suuri skaalautuvuus, eli kurssille voi osallistua vaikka satojatuhansia opiskelijoita ilman opettajien ja ohjaajien työmäärän massiivista kasvamista. Esimerkiksi vuosi sitten pidetylle, Stanfordin yliopiston professorin Sebastian Thrunin ja Googlen tutkimusjohtajan Peter Norvigin toteuttamalle tekoälykurssille osallistui yli 160 tuhatta opiskelijaa ympäri maailmaa. Skaalautuvuus on yleensä toteutettu joko tehtävien ja palautteen automatisoinnilla tai vertaistuotannon ja -arvioinnin malleilla.

Continue reading Massiiviset avoimet verkkokurssit, uusia oppimisen muotoja – ja tutkimusta!

Luokkahuone kääntyi ympäri, myös korkeakouluissa?

Yksi viime aikojen käsitetrendejä opetusteknologian alalla on ollut “Flipped classrooms” (tai Flip/Reverse teaching ) mikä tarkoittaa suurinpiirtein sitä, että oppimateriaaleihin tutustuminen tehdään itsenäisesti omalla ajalla ja luokkaan kokoonnutaan sitten opettajan johdolla jäsentelemään opittua. Kuulostaa oikein raikkaalta ajatukselta, varsinkin kun oppimateriaalia on nykyään valtavasti tarjolla avoimissa verkoissa perinteisten kirjastojen lisäksi.

Termi on nyt suomennettu “taitetuksi luokkahuoneeksi” ja saanut suomenkielisen esittelynsäkin. Tosin itse suomentaisin termin mieluummin käännetyksi luokkahuoneeksi, koska tuo taittaminen viittaa enemmän halkaisemiseen tai jakamiseen kuin perinteisen opetusparadigman kääntämiseen ympäri tai toisinpäin. Enkä toisaalta nimittäisi sitä ihan opetusteoriaksikaan, raikkaaksi ideaksi kylläkin.

Mutta kun tuota opetuksen kääntämistä miettii korkeakoulukontekstissa, tuntuukin se lopulta hyvin tutulta. Minulla on jopa omakohtaisia kokemuksia lukuseminaareista, joissa laaja aihekokonaisuus opiskeltiin niin, että opettajan alustuksen jälkeen luimme osin yhteisiä ja osin erillisiä lähteitä ja kokoonnuimme opettajan johdolla keskustelemaan niistä. Parhaissa tapauksissa vielä sokraattisin menetelmin.

Tämän päivän lukuseminaaria voidaan tietysti terästää mielekkäästi tieto- ja viestintekniikalla mutta ymmärtääkseni ne ovat kuitenkin tämän päivän opetusohjelmissa verraten harvinaista herkkua. Mutta ehkäpä tuota kääntämistä kannattaa miettiä myös korkeakoulukontekstissa. Esimerkiksi videoidut massaluennot mahdollistavat oppimateriaalien lukemisen “omalla ajalla” mutta miten niiden vuorovaikutteinen käsittely skaalattaisiin suurillekin opiskelijamäärille? Tai entäpä kirjatentit, miten ne käännettäisiin ympäri?

Ja lopuksi, mikä olisi mielestäsi osuvin suomennos termille?

Henkilökohtainen oppimisympäristö – PLE

Sulautuvan opetuksen seminaarissa esiteltiin kuudennen kerran opetukseen ja teknologiaan liittyvän tutkimuksen lisäksi nk. tavallisten opettajien case-esimerkkejä. Tavalliset opettajat tosin tässä tapauksessa ovat epätavallisen innostuneita opetuksen kehittämisestä ja teknologian hyödyntämisestä.  Case-esimerkeissä esiteltyjä pedagogisia ratkaisuja ei kuitenkaan voi enää pitää pelkkänä kasvatustieteilijöiden tai propellipäiden pulinana – vaan käytänteinä, joita on jo arjessa testattu.

Kuva Linda Saukko-Raudan blogista http://saurau.posterous.com/piirretyt-muistiinpanot-maarit-ignatiuksen-es

Continue reading Henkilökohtainen oppimisympäristö – PLE

MITx – mikä ihmeen x?

Verkkomateriaalien tarjonnan lisäksi MIT laajentaa kevään aikana verkkotarjontaansa tarjoamalla avoimia, ilmaisia verkkokursseja. Kurssin hyväksytystä suorittamisesta saa pientä maksua vastaan todistuksen, jonka allekirjoittajana ja laadun takaajana on MITx.

Kannattaako eliittiyliopiston myydä päätuotettaan polkuhintaan kenelle vaan? Todennäköisesti MIT vetovoima ei himmene verkkotarjonnan myötä. Päinvastoin, tarjonta tulee kiinnostamaan suuria määriä opiskelijoita ympäri maailman. Tästä massasta muodostuu tulevaisuudessa MIT:lle mahtava rekrytointipotentiaali.

Verkkokurssit tullaan tarjoamaan avoimella alustalla, joten tulevaisuudessa muutkin oppilaitokset voivat laittaa oman tarjontansa näkyville samalla teknologialla samaan tapaan kuin Open Course Ware -yhteenliittymässä. Satsaus laatuun tulee olemaan huomattava, sekä teknologisesti että pedagogisesti.

MIT:n presidentti, Susan Hockfield, kertoo MIT:n tiedotteessa: “MIT has long believed that anyone in the world with the motivation and ability to engage MIT coursework should have the opportunity to attain the best MIT-based educational experience that Internet technology enables. OpenCourseWare’s great success signals high demand for MIT’s course content and propels us to advance beyond making content available. MIT now aspires to develop new approaches to online teaching.”

Ensimmäinen prototyyppikurssi  Circuits and Electronics alkaa 5. maaliskuuta.