…eli verkko-opetusssoppaa Linda Saukon havainnollistamana.
Kuviosta puuttuu vielä ulkoinen palveluntarjoaja ja hellan alla puhiseva alustavimpaimistokimara.
…eli verkko-opetusssoppaa Linda Saukon havainnollistamana.
Kuviosta puuttuu vielä ulkoinen palveluntarjoaja ja hellan alla puhiseva alustavimpaimistokimara.
Mainio Hybrid Pedagogy -verkkojulkaisu järjestää tämän viikon aikana verkkoepäkonferenssin kriittisestä ja digitaalisesta pedagogiikasta. Ensimminen sessio järjestetään tänään klo 21 Google-hangouttina. Jos yhdeksän tunnin aikaero (!) ei haittaa, ohjelmaa on luvassa koko viikoksi sunnutaihin asti.
The New York Times kirjoittaa lakialoitteesta, jolla yritetään saada verkossa olevaa avointa kurssitarjontaa osaksi valtion ylläpitämien yliopistojena virallista opetussuunnitelmaa. Kurssien tarjoajina olisivat siis toiset yliopistot esimerkiksi Courseran, Udacityn ja edX:n kautta. Myös kaupallisia toimijoita kuten Straighterlinea ja kustannustalo Pearsonia luulisi asian kiinnostavan.
Onko kyseessä toimenpide, joka on pakko tehdä koska säästöt ovat vähentäneet kampuksella tarjottavien kurssien määrää vai parhaan mahdollisen tarjonnan avaaminen opiskelijoille?
Kaksitoista brittiyliopistoa yhdistivät resurssinsa ja alkavat ensi vuonna tarjoamaan massiivisia avoimia verkkokursseja, eli MOOCeja, yhteisen yrityksen kautta. Yritys kantaa nimeä FutureLearn Ltd ja sitä voidaan pitää erittäin tervetulleena lisänä muuten Pohjois-Amerikkalaisten hallitsemille “MOOC-markkinoille”. Ja toisaalta, kun taustalla on Open Universityn kaltaisia verkko-opetuksen konkareita, sopii näiltä MOOCeilta odottaa korkeatasoisen sisällön ohella myös pedagogisesti kehittyneitä ratkaisuja.
EDIT: Tässä vielä linkki Inside HigherEd:n artikkeliin jossa eritellään hyvin tämän hetken “MOOC-markkinoita” globaalista ja eurooppalaisesta näkökulmasta.
Audrey Watters on kirjoittanut hyvän lyhyen johdannon Tin Can API:sta (tunnetaan myös nimellä “Experience API”), joka on kehitysvaiheessa oleva verkko-oppimisympäristöjen välinen rajapintastandardi.
Eilisessä New York Timesissa oli artikkeli MOOC:ien vuodesta. Signaalissakin on puhuttu MOOC:eista pitkin vuotta. Vaikka innostus MOOC:eja kohtaan on edelleen suurta, ei ole vielä selvää, miten ne tulevat vaikuttamaan perinteisempään yliopistokoulutukseen. NYT:in jutusta kannattaa erityisesti lukea osio, jossa arvioidaan palautteen laatua MOOC:eissa.
Juhan Kokkonen on aloittanut blogissaan kiinnostavan sarjan metataitojen opettamisen tarpeellisuudesta.
Metataitoja voi kehittää aivan kuten substanssiosaamistakin, mutta metataidoista puhutaan opiskelun yhteydessä harvoin jos lainkaan. Tarvitaan siis Metakoulua, joka konkretisoi metataidot ymmärrettäviksi, opeteltaviksi asioiksi ja tarjoaa menetelmät näiden taitojen kehittämiselle.
Audrey Watters kirjoittaa Courseran vertaisarvioinnin ongelmista. Wattersin mukaan suurimmat ongelmat ovat palautteen varianssi, metapalautteen puute, palautteen anonyymius ja yhteisöllisyyden puuttuminen. Nythän HY:lläkin on Moodlessa käytössä työpaja-aktiviteetti, joka mahdollistaa vastaavantyyppiset sovellukset – ja tuo samat ongelmat tullessaan!
Edshelf on markkinapaikka ilmaisille ja maksullisille opetussovelluksille ja oppisisällöille. Mukana tyypilliset sovelluskauppojen sosiaaliset kuorrutukset: kaverit ja vertaisarviot tuotteista.
(Via Hack Education.)
Coursera lisää vettä myllyyn avoimien massiivisten verkkokurssien saralla. Coursera tarjoaa ilmaisia, mainiolta vaikuttavia kursseja huippuyliopistoista (Stanford, Princeton, U of Michigan, U of Pennsylvania). Verrattuna Udacityyn, tarjolla on kursseja myös humanistisilta ja sosiaalitieteellisiltä aloilta. Oma suosikkini on heinäkuun lopulla alkava “Listening to World Music“.