Moodlensyöjä

Oppimisympäristömarkkinoilla tapahtuu. Blackboard osti Moodlen kaksi tärkeintä tulonlähdettä, Moodleroomsin ja Netspotin. Moodlen kehitys rahoitetaan pitkälti kaupallisilta partnereilta saaduilla lisenssimaksuilla, ja Moodlerooms ja Netspot ovat suurimpia Moodlen partnereita. Netspot on lisäksi vahvasti mukana Moodlen 2.3-version kehitystyössä.

Yritysostojen yhteydessä julkaistut hymistelytiedotteet ovat perinteisesti olleet heikolla faktapohjalla, joten nähtäväksi jää, mitä tapahtuu seuraavaksi. Jos Blackboardin vanhoista yrityskaupoista voi jotain päätellä, niin Moodle-toiminnot ajetaan alas.

Toisaalta Moodleroomsilla ja Netspotilla ei ole mitään oikeuksia Moodleen sinänsä. Tämä tarkoittaa, että jos ne lakkaavat tarjoamasta Moodle-palveluja asiakkailleen, uusia yrittäjiä tullee markkinoille nopeasti. Sikäli samat yritysvaltausstrategiat eivät toimi, kun kyseessä on avoimen lähdekoodin ohjelmisto. Onko siis seuraavaksi vuorossa oikeusjuttu Moodlea vastaan?

Oppimisympäristöt siirtyvät pilveen

Blackboardia voi käyttää ilmaiseksi pilvipalveluna. Samoin Instructuren Canvas-ohjelma on ilmainen yksittäisille opettajille. Engrade tarjoaa oppimisympäristön ydintoiminnot ilmaiseksi pilvipalveluna, ja sen ympärille voi liittää haluamiaan webbipalveluita. EduFeedr on ilmainen palvelu, joka luo oppimisympäristön blogien ympärille.

Tapahtuuko keskitetyistä palveluista exodus ilmaisiin verkon palveluihin hieman samaan tapaan kuin kävi sähköpostille?

Oppimisympäristöjen markkinaosuudet USA:ssa

Michael Feldstein kirjoitteli joulukuun lopussa kaksiosaisen artikkelisarjan oppimisympäristömarkkinoiden transitiosta USA:ssa. Mielenkiintoinen lähitulevaisuuden kysymys on, pystyykö Blackboard pitämään WebCT- ja ANGEL-asiakkaansa, jotka ovat lähivuosina pakkomigraation edessä, vai jatkuuko avoimen lähdekoodin vaihtoehtojen (Moodle ja Sakai) nopea kasvu.

Järjestelmästä toiseen, osa 2: vähiin käy ennen kuin loppuu

Helsingin yliopistolla ollaan oltu luopumassa Blackboardista jo hyvän aikaa. Signaali seuraa prosessia säännöllisesti ja harvakseltaan. Tämä merkintä on toinen osa sarjassa, jonka ensimmäinen osa julkaistiin keväällä 2010.

Blackboardista luopuminen toteutetaan vaiheittain käyttäjien oikeuksia vähentämällä. Viime kevään jälkeen opettajat eivät enää ole voineet luoda Blackboardiin uusia jaksoja, mutta kuluneen syksyn ajan opetus on vielä ollut mahdollista vanhoilla kurssialueilla. Kuluvan syksyn päättyessä Blackboardin käyttöä rajoitetaan edelleen, kun opiskelijoiden pääsy Blackboardiin tullaan estämään, ja niinpä kevään 2011 opetus on jo toteutettava muita välineitä hyödyntäen. Continue reading Järjestelmästä toiseen, osa 2: vähiin käy ennen kuin loppuu

Järjestelmästä toiseen: oppimisympäristöt, osa 1

Montaako sähköpostiohjelmaa olet ehtinyt käyttää, vaikkapa tällä vuosituhannella, ja kuinka usein olet vaihtanut järjestelmästä toiseen? Kun olet vaihtanut käyttämääsi ohjelmaa, ovatko postilaatikot ja osoitekirjat aina siirtyneet automaattisesti ja ehjinä?

Järjestelmästä toiseen välillä halutaan ja välillä on välttämätöntä vaihtaa. Järjestelmät saattavat vanhentua nopean teknisen kehityksen vuoksi tai käyttäjillä on tarpeita, joita ei voi olemassa olevassa järjestelmässä toteuttaa. Jatkossa mielekkäiksikin osoittautuvat muutokset saattavat näkyä käyttäjille kummallisina tai turhina, ylimääräisen työn aiheuttajina. Kuluneena vuonna osalle yliopiston opetushenkilökunnasta vahvasti näkyvä ja työhön vaikuttava järjestelmän vaihto on oppimisympäristö Blackboardin vaihto Moodleen siksi, että Blackboardista ollaan yliopistolla kokonaan luopumassa vuoteen 2011 mennessä. Continue reading Järjestelmästä toiseen: oppimisympäristöt, osa 1

Nikkaroituja tilastoja verkko-opetuksesta

Kiinnostaako sinua tietää, kuinka laajasti Helsingin yliopistolla käytetään kurssinhallintajärjestelmiä kuten Moodlea tai Blackboardia opetuksessa?

Minua kiinnostaa ja toisinaan päädyn erinäisten tahojen pyynnöstä myös laatimaan tunnuslukuja aiheesta. Tässä kirjoituksessa pyrin avaamaan, miten paljon noiden lukujen tuottaminen vaatii arviointia ja mutu-tuntumaa. Tavoitteena ei siis ole lukijoiden vakuuttaminen jonkin tietyn luvun tai prosentin taakse, vaan antaa pikemminkin välineitä omien tulkintojenne tueksi. Lähtökohtanani on todellisuuden (tässä yliopisto-opetuksen) käsittäminen hyvin monimuotoiseksi tutkimuskohteeksi, jonka pelkistäminen numeroihin on aina rajua, toisinaan välttämätöntä ja joskus ihan hauskaakin.
Continue reading Nikkaroituja tilastoja verkko-opetuksesta