MOOC- kupla puhkesi, nyt olisi hyvä hetki lähteä mukaan!

MOOCit ovat herättäneet paljon huomiota viime aikoina. Niihin on kohdistettu suuria odotuksia ja ne ovat herättäneet myös paljon kritiikkiä. Viime aikojen pettymykset tuovat mieleen Gartnerin hype-käyrän, jossa uusi teknologinen innovaatio saavuttaa kypsyyden vasta kolmen välivaiheen jälkeen.

Gartner Hype Cycle
Gartner Hype Cycle by Jeremykempaten (CC-BY-SA-3.0)

Teknologisen innovaation esiintuloa seuraavat ylikuumentuneet odotukset, mikä näkyy mm. massamedian suurena huomiona. New York Times intoutui jo vuosi sitten kuvaamaan silloista vuotta 2012 MOOCien eli massiivisten avoimien verkkokurssien vuodeksi. Silloin oli jo Courseran ja Udacityn kaltaiset yritykset ehtineet tarjoamaan maksuttomia verkkokurssejaan miljoonille ihmisille ympäri maailmaa ja kymmenet korkeakoulut olivat  ehtineet mukaan tekemään kursseja lisää. Hype kävi MOOCien yllä kuumana, niiltä odotettiin paljon erityisesti kohonneiden lukukausimaksujen Yhdysvalloissa, mutta suuri osa myös Europpalaisista korkeakouluista pohti sopivaa tapaa osallistua MOOC-hurmaan mukaan, ellei ollut jo ehtinyt. Ehtihän joku jo Suomessakin povaamaan maakuntayliopistojen loppua. Continue reading MOOC- kupla puhkesi, nyt olisi hyvä hetki lähteä mukaan!

Brittiyliopistoilta uusi MOOC-yritys

Kaksitoista brittiyliopistoa yhdistivät resurssinsa ja alkavat ensi vuonna tarjoamaan massiivisia avoimia verkkokursseja, eli MOOCeja, yhteisen yrityksen kautta. Yritys kantaa nimeä FutureLearn Ltd ja sitä voidaan pitää erittäin tervetulleena lisänä muuten Pohjois-Amerikkalaisten hallitsemille “MOOC-markkinoille”. Ja toisaalta, kun taustalla on Open Universityn kaltaisia verkko-opetuksen konkareita, sopii näiltä MOOCeilta odottaa korkeatasoisen sisällön ohella myös pedagogisesti kehittyneitä ratkaisuja.

EDIT: Tässä vielä linkki Inside HigherEd:n artikkeliin jossa eritellään hyvin tämän hetken “MOOC-markkinoita” globaalista ja eurooppalaisesta näkökulmasta.

Mullistuksen vuosi?

Eilisessä New York Timesissa oli artikkeli MOOC:ien vuodesta. Signaalissakin on puhuttu MOOC:eista pitkin vuotta. Vaikka innostus MOOC:eja kohtaan on edelleen suurta, ei ole vielä selvää, miten ne tulevat vaikuttamaan perinteisempään yliopistokoulutukseen. NYT:in jutusta kannattaa erityisesti lukea osio, jossa arvioidaan palautteen laatua MOOC:eissa.

Massiiviset avoimet verkkokurssit, uusia oppimisen muotoja – ja tutkimusta!

Yksi viime vuoden puhutuimmista ilmiöistä opetusteknologian alalla on ollut massiiviset avoimet verkkokurssit eli MOOC:it (Massive Open Online Course). Käytännössä MOOC:eissa on useimmiten kyse siitä, että tunnetun yliopiston kokenut opettaja laatii ja suunnittelee avoimeen verkkoon oppimateriaalista ja siihen perustuvista aktiviteeteista kurssin, jota pääse suorittamaan kuka tahansa, maksutta ja osana massiivista opiskelijajoukkoa. MOOC:ien taustalla on yleensä vastaava kurssi joko osin tai kokonaan kampuksella tai verkossa toteutettuna. MOOC:it on yleensä aikataulutettu melko tiukkoihin viikoittaisiin palasiin, jotka sisältävät oppimateriaalin itsenäistä opiskelua, materiaalin perusteella laadittavia tehtäviä sekä vuorovaikutusta joko ohjelmallisesti toteutettujen arviointien tai muiden opiskelijoiden kanssa. Tapauksesta riippuen kursseista saattaa vielä lopuksi saada arvosanan tai todistuksen.

Oleellista muihin verkkokursseihin verrattuna on MOOC:ien suuri skaalautuvuus, eli kurssille voi osallistua vaikka satojatuhansia opiskelijoita ilman opettajien ja ohjaajien työmäärän massiivista kasvamista. Esimerkiksi vuosi sitten pidetylle, Stanfordin yliopiston professorin Sebastian Thrunin ja Googlen tutkimusjohtajan Peter Norvigin toteuttamalle tekoälykurssille osallistui yli 160 tuhatta opiskelijaa ympäri maailmaa. Skaalautuvuus on yleensä toteutettu joko tehtävien ja palautteen automatisoinnilla tai vertaistuotannon ja -arvioinnin malleilla.

Continue reading Massiiviset avoimet verkkokurssit, uusia oppimisen muotoja – ja tutkimusta!

Verkkokurssien vertaisarvioinnin ongelmista

Audrey Watters kirjoittaa Courseran vertaisarvioinnin ongelmista. Wattersin mukaan suurimmat ongelmat ovat palautteen varianssi, metapalautteen puute, palautteen anonyymius ja yhteisöllisyyden puuttuminen. Nythän HY:lläkin on Moodlessa käytössä työpaja-aktiviteetti, joka mahdollistaa vastaavantyyppiset sovellukset – ja tuo samat ongelmat tullessaan!

Uusi MOOC-yritys Stanfordista

Coursera lisää vettä myllyyn avoimien massiivisten verkkokurssien saralla. Coursera tarjoaa ilmaisia, mainiolta vaikuttavia kursseja huippuyliopistoista (Stanford, Princeton, U of Michigan, U of Pennsylvania). Verrattuna Udacityyn, tarjolla on kursseja myös humanistisilta ja sosiaalitieteellisiltä aloilta. Oma suosikkini on heinäkuun lopulla alkava “Listening to World Music“.

Exodus yliopistoista

Nyt se alkaa. Standfordin tietojenkäsittelytieteen professori jätti työpaikkansa perustaakseen verkko-opetusfirman.

Sebastian Thrunin silmät avasi Standfordissa pidetty verkkokurssi, johon osallistui 160 000 opiskelijaa pelkästään verkon välityksellä.

Teaching the course at Stanford, Mr. Thrun said, showed him the potential of digital education, which turned out to be a drug that he could not ignore.

“I feel like there’s a red pill and a blue pill,” he said. “And you can take the blue pill and go back to your classroom and lecture your 20 students. But I’ve taken the red pill, and I’ve seen Wonderland.”

Kukas sitä yliopistoa enää mihinkään tarvitsee? (via LinkedIn)