MOOC- kupla puhkesi, nyt olisi hyvä hetki lähteä mukaan!

MOOCit ovat herättäneet paljon huomiota viime aikoina. Niihin on kohdistettu suuria odotuksia ja ne ovat herättäneet myös paljon kritiikkiä. Viime aikojen pettymykset tuovat mieleen Gartnerin hype-käyrän, jossa uusi teknologinen innovaatio saavuttaa kypsyyden vasta kolmen välivaiheen jälkeen.

Gartner Hype Cycle
Gartner Hype Cycle by Jeremykempaten (CC-BY-SA-3.0)

Teknologisen innovaation esiintuloa seuraavat ylikuumentuneet odotukset, mikä näkyy mm. massamedian suurena huomiona. New York Times intoutui jo vuosi sitten kuvaamaan silloista vuotta 2012 MOOCien eli massiivisten avoimien verkkokurssien vuodeksi. Silloin oli jo Courseran ja Udacityn kaltaiset yritykset ehtineet tarjoamaan maksuttomia verkkokurssejaan miljoonille ihmisille ympäri maailmaa ja kymmenet korkeakoulut olivat  ehtineet mukaan tekemään kursseja lisää. Hype kävi MOOCien yllä kuumana, niiltä odotettiin paljon erityisesti kohonneiden lukukausimaksujen Yhdysvalloissa, mutta suuri osa myös Europpalaisista korkeakouluista pohti sopivaa tapaa osallistua MOOC-hurmaan mukaan, ellei ollut jo ehtinyt. Ehtihän joku jo Suomessakin povaamaan maakuntayliopistojen loppua. Continue reading MOOC- kupla puhkesi, nyt olisi hyvä hetki lähteä mukaan!

Voisiko “Avoin akateeminen verkkoympäristö” korvata verkko-oppimisympäristön?

Taannoisen tutkimuksen mukaan vain kolmasosa yliopisto-opettajista soveltaa tieto-ja viestintätekniikkaa opetuksessaan, kun ammattikorkeakoulujen opettajista näin tekee kaksi kolmasosaa. Syitä on varmasti monia, mutta voisiko yksi selitys löytyä myös tarjolla olevista välineistä? Tarkemmin kysyttynä siitä, miten hyvin verkko-oppimisympäristöt ylipäätään soveltuvat (tutkimus)yliopiston opetukseen? Tai kääntäen, onko tutkimukseen perustuvalla yliopisto-opetuksella joitan sellaisia tarpeita joita nykyiset välineet eivät tue?

Verkko-oppimisympäristöjen suunnittelun lähtökohtana on aina ollut perinteisen luokkahuoneen virtualisointi, joka ilmenee esimerkiksi sulkemalla työskentelytila vain osallistujille. Nuo osallistujat on myös roolitettu tiukasti, esim. niin että he ovat joko opettajia (materiaalin tuottajia tai työn tilaajia) tai opiskelijoita (materiaalin vastaanottajia tai työn toteuttajia). Nämä ominaisuudet ovat tehneet verkko-oppimisympäristöistä helposti lähestyttäviä joillekin, mutta voivat toisaalta rajata myös paljon potentiaalisia käyttäjiä pois, varsinkin tutkimusyliopistoista.

Continue reading Voisiko “Avoin akateeminen verkkoympäristö” korvata verkko-oppimisympäristön?

Moodlensyöjä

Oppimisympäristömarkkinoilla tapahtuu. Blackboard osti Moodlen kaksi tärkeintä tulonlähdettä, Moodleroomsin ja Netspotin. Moodlen kehitys rahoitetaan pitkälti kaupallisilta partnereilta saaduilla lisenssimaksuilla, ja Moodlerooms ja Netspot ovat suurimpia Moodlen partnereita. Netspot on lisäksi vahvasti mukana Moodlen 2.3-version kehitystyössä.

Yritysostojen yhteydessä julkaistut hymistelytiedotteet ovat perinteisesti olleet heikolla faktapohjalla, joten nähtäväksi jää, mitä tapahtuu seuraavaksi. Jos Blackboardin vanhoista yrityskaupoista voi jotain päätellä, niin Moodle-toiminnot ajetaan alas.

Toisaalta Moodleroomsilla ja Netspotilla ei ole mitään oikeuksia Moodleen sinänsä. Tämä tarkoittaa, että jos ne lakkaavat tarjoamasta Moodle-palveluja asiakkailleen, uusia yrittäjiä tullee markkinoille nopeasti. Sikäli samat yritysvaltausstrategiat eivät toimi, kun kyseessä on avoimen lähdekoodin ohjelmisto. Onko siis seuraavaksi vuorossa oikeusjuttu Moodlea vastaan?

Järjestelmästä toiseen, osa 4: Ohi on! – Vai onko sittenkään…

Tämä merkintä on neljäs ja samalla viimeinen osa sarjasta, jossa olen kertonut Helsingin yliopiston projektista luopua verkko-oppimisympäristö Blackboardista ja saada opettajat Moodlen käyttäjiksi. Aiemmat osat löytyvät edellisestä blogimerkinnästä.

Blackboardin opetuskäyttö päättyi vuosi sitten vuodenvaihteessa, kun opiskelijoiden pääsy kurssialueille estettiin. Opettajienkin pääsy kurssialueille estettiin kesäkuun 2011 alussa. Ylläpidolla oli pääsy kurssialueille vielä kesällä, ja pari pyyntöä sisältöjen saamiseksi ehdittiin toteuttaa. Blackboard-palvelin veteli viimeisiään syksyn alkaessa, ja tekohengitys päättyi vihdoin kun jo nurin olleesta palvelimesta otettiin pistoke irti lokakuussa 2011, hyvissä ajoin ennen lisenssikauden umpeutumista. Jäähyväisiä vietettiin iloisissa tunnelmissa kuohuviinien kera. R.I.P. Blackboard! Continue reading Järjestelmästä toiseen, osa 4: Ohi on! – Vai onko sittenkään…

Kohti hajautettuja verkko-oppimisympäristöjä

Manchester Metropolitan University:ssä on meneillään mielenkiintoinen JISC W2C -projekti opetusteknologiapalveluiden uudistamiseksi. Tuossa projektissa kehitetään seuraavan sukupolven hajautettua verkko-oppimisympäristö (DLE) jossa keskiössä toimivaa Moodlea täydennetään widgeteillä, web-serviceillä sekä pilvipalveluilla (cloud-sourced services).

Projektia varten tehtiin huolellisesti taustatyötä (CeLT / LRT Learning Technologies Review) jonka osana mm. arvioitiin aiemmin käytössä olleita palveluita sekä luotiin skenaarioita ja visioita tulevalle. MMU:ssä tehdyissä visioista esittelen tässä neliportaisen luokittelun omista ja ulkoisista opetusteknologiapalveluista, eli miten hajautettu verkko-oppimisympäristö luodaan yhdistämällä organisaation omiin palveluihin muiden tarjoamia palveluita. Luokittelun kriteerinä on yhtäältä palvelun instutionaalinen positio sekä toisaalta mitä opettajalle tarjotaan ja vastaavasti edellytetään käytöltä.
Continue reading Kohti hajautettuja verkko-oppimisympäristöjä

“Vakavasti otettavaa” verkkojulkaisua Omekalla

Omeka on sangen uusi verkkojulkaisujärjestelmä erityisesti yliopistojen, museoiden ja kirjastojen väelle. Omekalla voi rakentaa esim. arkistolähteisiin perustuvan kurssisivuston tai online-taidenäyttelyn, mahdollisuuksista saa hyvän yleiskuvan katsomalla listaa Omekalla tehdyistä sivustoista. Omeka on kehitetty George Mason Universityssä ja se on vapaasti saatavilla GPL-lisenssillä.

Järjestelmästä toiseen, osa 3: toiveiden mukaan ollaan menossa

Helsingin yliopistossa on ollut opetuskäytössä rinnakkain kaksi verkko-oppimisympäristöä: Blackboard ja Moodle. Näistä Blackboardista ollaan luopumassa siten, että se on edelleen opettajien saatavilla, mutta ei enää opetuskäytössä. Tämä merkintä on kolmas osa sarjassa, jonka edelliset osat löytyvät täältä:

Tietotekniikkakeskus toteutti keväällä 2010 asiakastyytyväisyyskyselyn, jossa kysyttiin henkilökunnan ja opiskelijoiden mielipiteitä myös oppimisympäristöistä. Vastauksia tuli noin 3900. Sain käyttööni oppimisympäristöihin liittyvät vapaamuotoiset kommentit, joita oli 273. Listassa opettajien ja opiskelijoiden kommentit olivat sekaisin, mutta tekstistä pystyi usein päättelemään, kumpaa näkökulmaa vastaus edusti. Tein kommenteista lyhyen yhteenvedon, joka löytyy liitteestä (pdf). Alla on lisäksi yhteenvetona näkemykseni saadusta palautteesta.
Continue reading Järjestelmästä toiseen, osa 3: toiveiden mukaan ollaan menossa

Oppimisympäristöt siirtyvät pilveen

Blackboardia voi käyttää ilmaiseksi pilvipalveluna. Samoin Instructuren Canvas-ohjelma on ilmainen yksittäisille opettajille. Engrade tarjoaa oppimisympäristön ydintoiminnot ilmaiseksi pilvipalveluna, ja sen ympärille voi liittää haluamiaan webbipalveluita. EduFeedr on ilmainen palvelu, joka luo oppimisympäristön blogien ympärille.

Tapahtuuko keskitetyistä palveluista exodus ilmaisiin verkon palveluihin hieman samaan tapaan kuin kävi sähköpostille?

Oppimisympäristöjen markkinaosuudet USA:ssa

Michael Feldstein kirjoitteli joulukuun lopussa kaksiosaisen artikkelisarjan oppimisympäristömarkkinoiden transitiosta USA:ssa. Mielenkiintoinen lähitulevaisuuden kysymys on, pystyykö Blackboard pitämään WebCT- ja ANGEL-asiakkaansa, jotka ovat lähivuosina pakkomigraation edessä, vai jatkuuko avoimen lähdekoodin vaihtoehtojen (Moodle ja Sakai) nopea kasvu.